Kirjoittaja Aihe: Axis Powers Hetalia: Ystävänpäivä | S | fluff, oneshot  (Luettu 1495 kertaa)

mudkip

  • ***
  • Viestejä: 10
Nimi: Ystävänpäivä(en keksinyt mitään muutakaan, oli 3 päivää aikaa saada ficci muutenkin valmiiksi.)
Kirjoittaja: Mudkip(oho! taas minä!)
Ikäraja: S(?)
Fandom: Axis Powers Hetalia //Kupla lisäsi fandomin alkutietoihin.
Genre: fluff(ei, taas...)
Paritus: Niitä on monta(yritin tehdä ilman parituksia, mutta mitäs tässä taas kävikään...)
Disclaimer: Mun juoni, Hidekaz Himaryuan hahmot.

A/N: Olen täällä taaaaaas~~ Vyra kirjoitti ettei ehdi tehdä ystävänpäiväficciä, joten minä otin tehtäväkseni tehdä sellainen. Olin elänyt kolme päivää uskoen, että on yhdeksäs päivä, joten tuli yllättävä kiire. Joten kello oli puoli yksi yöllä aloittaessani tätä. Ja minun olisi pitänyt juuri näinä päivinä harjoitella kokeeseen. Jotenka täällä nyt olen, kirjoitan ficciä ja olen kuunnellut Nyan Catia kaksi tuntia ja kuusitoista minuuttia(se on sellainen "Nyan Cat ten hours" -niminen haaste). Taas aloitan pohjoismailla, hahahahaha. Ja ai niin Vyra, en osaa kirjoittaa Hollantia luontevasti joten se jäi nyt sitten.

     XxxxX

"Moi! Olenko myöhässä?" Suomi huudahti juostessaan muita kohti. "Hyvää ystävänpäivää!"
"Eikä! Olin unohtanut kokonaan! Haittaako teitä että unohdin tehdä kortit?" Tanska hermoili.
"Ei."
"Ei niin."
"S'moin."
"Ei minua haittaa! Tein teille kortit!" Ystävänpäivä oli aina ollut tärkeä suomalaiselle. Hän ojensi muille kortit.
Ruotsi hymähti katsoessaan korttiaan. Kortin etukanteen oli liimattu hiukan tärähtänyt kuva valkoisesta koirasta.
"Mutta Hanatamagosta on hirveän vaikea ottaa kuvia! Se liikkuu koko ajan!" Suomi sanoi ja naurahti.
"Tulee omistajaansa." Tanska sanoi, ansaiten kolme päännyökäytystä. "Finkään ei ole mikään maailman rauhallisin henkilö."
Suomi tuhahti hiljaa ja pyöräytti silmiään.
____________________________________________________________________________________________________

"Siis niinku Liet!"
"Mitä?"
"Onks tää hame niinku sopiva?"
Huokaus.
Miksi ihmeessä Puolan piti käyttää hametta? Sitä Liettua ei ääneen kysynyt, sillä hän tiesi jo vastauksen; Puola luulisi, ettei Liettua pitäisi hänestä ja kävelisi saman tien kotiinsa. Loppu. Liettua ei halunnut kokea sitä uudestaan. Niine hyvineen Liettua käätyi katsomaan ystäväänsä.
Puolalla oli yllään roosanvärinen hame. Sen väri loi syvän kontrastin Puolan silmien värille, mutta sopi tämän vaaleihin hiuksiin paremmin kuin hyvin.
Oikeastaan hame sopi hänelle aika hyvin.
"Liet? Kuuleksä? Sopiiks tä niinku mulle?"
"Se on..." Liettua mietti hetken, loukkaisiko tämä puolalaisen miehistä kunniaa. Ei, sillä Puola oli itse tainnut kadottaa sen pukeutumalla hameeseen. "...nätti."
"OMG siis niinku kiitti Liet!"
"O-ole hyvä..." Liettua sanoi pienen punan hiipiessä hänen poskipäilleen.
____________________________________________________________________________________________________

Kun asiaa ajattelee tietyltä kannalta, ystävänpäivä on melko turha. Juhlallahan on mielenkiintoiset juuret, mutta nykyajan ihmiset ovat muokanneet kaikesta omanlaisensa. Ystävänpäivä on kuin tavallinen arkipäivä, alkuun vain on heitetty yksi seitsenkirjaiminen sana.
Itse osaan arvostaa enemmän tavallisia päiviä. Niinkin yksinkertaisen asian, kuin rakkaus, mainostaminen tuntuu turhalta. Ensin tavallisia päiviä, sitten eräänä aamuna, kun heräät, joka paikka on miltei paketoitu sydänkuosilla.
Tosin, kun näkee ihmisiä, jotka ovat aidosti rakastunenita, levittävät ympärilleen onnellista auraa, tietää, että se on totta. Ystävänpäivä taas on se päivä, jolloin kaikkialla on vaaleanpunaista ja ihmiset saavat kymmenkunta korttia, joissa lukee jotakin niin yksinkertaista, kuin;"Hyvää ystävänpäivää". Sitä katsoessa tekee mieli vain kääntyä toiseen suuntaan sen tekotunteen alta. Ja tänään on juuri se päivä. Juuri se päivä, jolloin tekee mieli vain jäädä kotiin.
Ovikello soi.
Se on Unkari. Avaan oven, hän astuu sisään, ja halaa minua.
"Hyvää ystävänpäivää!" Hän hihkaisee.
Ehkei ihan turha päivä.

____________________________________________________________________________________________________

Kreikan ulko-oveen koputettiin.
"Kreikka-san?"
"Japa...ni? Ovi.. on auki... tule... sisään..." Kreikka vastasi, itselleen ominaiseen laiskaan sävyyn.
"Haittaako sinua, jos tulen tänne ilman varoitusta?"
"Mmitä? Ei... kai... Mutta kissa... on kipeä..."
"Mikä niistä?"
"Se oranssi... musta... valkoinen..."
"Ai kilpikonna?"
"Juu..."
"Eikö sinun olisi jo korkea aika antaa kissoillesi nimet? Ne olisi helpompi tunnistaa nimellä."
"Niillä... on jo... nimet..." Kreikka mutisi. Japani katsati tähän kysyvästi.
"Ne ovat... Valkoinen... Ruskea... Oranssi... ja Kilpikonna... ja Beige."
"Nuo eivät ole nimiä. Ne ovat värejä."
"Ne ovat... värien... nimiä..." Kreikka totesi filosofisesti.
"Mutta eivät kissojen."
"Suomellakin on... Hana...tamago... eikä se... ole kukka... eikä... kananmuna. Se on... koira..."
Japani huokaisi tuskin kuuluvasti.
"Kuitenkin, missä se kipeä kissa on?"
"Täällä." Kreikka sanoi ja veti Japanin tiukkaan halaukseen.
____________________________________________________________________________________________________

"Turpa kiinni, frog!"
"Mutta, mon cheri, tänään on ystävänpäivä..."
"Ja en halua viettää sitä kanssasi!"
"Miksi sitten olet täällä?"
"Koska asun täällä. Miksi sinä sitten olet täällä?"
"Koska ulko-ovesi on aivan liian helppo avata."  Kuten arvata saattaa, Ranska oli taas kerran tunkeutunut Englannin taloon. Ja koska tänään oli ystävänpäivä, Ranska oleili siellä kaksi kertaa kauemmin kuin yleensä. Eli noin kahdeksantoista tuntia.
"Mutta olet roikkunut täällä kello yhdeksästä asti."
"Jotta näkisit minut ensimmäisenä aamulla."
"Oikeasti, mitä ihmettä sinä horiset?" Se ei ole totta!"
"Kuten eivät yksisarvisesikaan."
"Olet vain liian tyhmä nähdäksesi ne." Englanti totesi happamasti. Hänen oli aivan pakko saada teetä, nyt heti. Muuten hän suurin piirtein saisi aivoverenvuodon tai tappaisi jonkun. Niinpä hän lähti kävelemään keittiön suuntaan.
Pysähdys.
Ranska istui lattialla. Juuri sen kaapin edessä, jossa Englanti säilytti teetään.
"Pois tieltä, frog!"
"Mikä?"
"Frog!"
"Tulen pois tästä, jos vastaat oikein; Mikä minä olen?"
"Frog."
"Ei."
"Olet valtio."
"Ei."
"Ärsyttävä."
"Ei."
Englanti huokaisi. "M-mon cheri..."
"Oikein! Mutta äänsit sen väärin. "
"Äläkä sitten kuvittelekkaan, että olin tosissani."
"Nyt on YSTÄVÄNpäivä. Tänään kaikkien pitää olla YSTÄVIÄ."
"...No hyvä on sitten."

     XxxxX

Nyt minulla on hyvä syy ficin lyhyydelle. Minulla oli kolme päivää aikaa kirjoittaa tämä. Ja olin aloittanut tämän vain ajatuksela, että tämä on nyt ystävänpäiväficci.
Wuuuuuu, kirjoitin mielestäni hyvää FrUKkia. En ole ennen kirjoittanut.
Kommentit? Haha.
Vitsit tää näytti paljon pitemmältä paperilla.
« Viimeksi muokattu: 21.06.2015 16:58:10 kirjoittanut Beyond »
Dawn of
The First Day
-72 Hours Remain-

Irina

  • ***
  • Viestejä: 18
Ihana :3 Hymyilin ku hullu koko ajan kun luin ja nauroin Puolalle :D

minttuska

  • Vieras
Tykkäsin <3 Kreikka oli lutuinen. Kyllä, kirjoitit FrUkia hyvin, koska tykkäsin siitä erityisen paljon