Kirjoittaja Aihe: Maksettu Rakkaus, S (Sirius/Narcissa/Lucius)  (Luettu 1768 kertaa)

yuuri

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 833
  • Ava by unsure <3
    • Been there, Done that
Maksettu Rakkaus, S (Sirius/Narcissa/Lucius)
« : 07.02.2012 08:08:08 »
Title:Maksettu Rakkaus
Author:yuuri
Raiting: S
Pairing: Sirius/Narcissa/Lucius
Genre: romance, angsti,drama
Haasteet: ystävänpäivä IV - haaste

A/N:Kaikki lähti keksittyäni nimen ja muu sujui mallikkaasti sen jälkeen (Paitsi! Sirren piti oikeasti olla VAIN ystävä… Parantumaton…)

Summary:Ei ole helppoa olla puhdasverisen velhosuvun se kauniimpi tytär, jolla on väliä, mutta joka joutuu hiljaa vaieten kärsimään.

_______________________________________________________________________________


Narcissa Black oli tyttö, jonka kauneus oli luonnollista. Vaaleat pitkät hiukset, jotka Miljana kiharsi jokainen ammu. Suuret siniset silmät, joita tuuheat pitkät ripset kehystivät. Solakka vartalo ja kauniit pitkät sormet sekä Tylypahkassa kuuluisaksi tulleet upeat sääret.
Ulkonäkö ei kuitenkaan vastannut tytön kipakkaa luonnetta ja suorasukkaista puhetta. Tyttö tiesi mitä tahtoi ja usein sai sen. Hyvällä tai pahalla. Hän oli ollut koulun kuningatar, jota tytöt kadehtivat ja pojat himoitsivat.

Ikävä kyllä Narcssa näki vain yhden pojan. Pojan jonka mustat, puolipitkät hiukset olivat, joko avoinna ja sekaisin tai poninhännällä. Pojan, jonka mustat silmät paloivat. Pojan nauru vei tytöiltä jalat alta ja pojan huumorintaju iski poikiin. Pojan nimeä tytöt huokailivat ja pojat toivoivat olevansa itse nimen omistaja. Sirius Black.

Narcissalle ja Siriukselle ei merkinnyt se, että he olivat eri tuvissa. He tekivät mitä tahtoivat.
Luihuisten jääkuningatar ja Rohkelikkojen riehakas kuningas. He olivat täydellinen pari kaikin tavoin, mutta toisilleen he olivat vain parhaita ystäviä.

“Hyvää ystävänpäivää, Sirius”, Narcissa kuiskasi hiljaa samalla kun katseli itseään peilistä. Vaalean sininen silkkimekko nuoli tytön kaunista ja kurvikasta vartaloa. Vaaleat hiukset oli koottu ylös kauniille nutturalle ja huulet oli punattu ruusun punaisiksi. Kaikki se kauneus oli uskomaton ja tyttö säteili - lukuun ottamatta silmiä, joiden katse oli surullinen.

*

Peilisali oli koristeltu vaaleanpunaisin ja -sinisin nauhoin, paperisydämin ja loksutuin perhosin. Vaaleanvihreä booli houkutteli monia luokseen ja hiljainen Bethovenin sinfonia soi taustalla. Mustien kartanon ystävänpäivätanssiaiset olivat kuuluisia velhomaailmassa ja moni toivoi niihin pääsevänsä, mutta vain tietyt puhdasveriset suvut saivat nauttia niistä. Tosin, Narcissa ei nauttinut niistä samoin kuin ennen.

Tyttö katseli ympärilleen ja tunnisti monet vieraat. Nottit, Greengrassit ja Zabinit olivat saapuneet samoin kuin Lovegoodit, Averyt sekä Parkinsonit. Myös Lestranget olivat saapuneet kaksospoikineen, vaikka he eivät olleet kovin suosittuja, mutta Bellatrix oli kihlautunut Rodolphuksen kanssa, joten oli vain suotavaa heidät kutsua.

Ministeriön tärkeimmät henkilöt oli kutsuttu vain, koska Blackit halusivat ennen kaikkea valtaa ja ystävystymällä pääsi pidemmälle kuin lahjonnalla, vaikka ystävyys olisikin ollut vain pinnallista.

“Neiti Black. Erittäin mukava nähdä sinua”, lipevä ja äänenmurroksesta vielä karhea ääni tervehti. Narcissa kääntyi ja nyrpisti sievää nenäänsä.
“Nuori herra Malfoy, kuten myös”, tyttö vastasi kohteliaasti, niin kuin häntä oli opetettu.
“Sano toki vain Lucius. Tulet vielä käyttämään sitä nimeä usein, joten parempi oppia se mahdollisimman pian”, poika vastasi ja nuolaisi huuliaan. Narcissa kohotti toista kulmaansa.
“Ei olisi soveliasta kutsua teitä nimellä. Tuskin tunnemme toisiamme”, Narcissa kieltäytyi. Lucius Malfoy hipaisi puolipitkiä vaaleita hiuksiaan närkästyneenä.
“Sillä ei ole niinkään väliä. Kesään mennessä olemme naimisissa, joten sinä tulet kantamaan sukumme nimeä, joten on helpompaa oppia kutsumaan minua etunimelläni”, Lucius vastasi ja hymyili vinosti. Narcissa rypisti kulmiaan.
“Naimisiin? Minulle ei ole kyseisestä asiasta ilmoitettu.”
“Vanhempasi sanoivat julistavansa kihlauksemme tänä iltana.”
Narcissa inahti. Hän ei voinut uskoa korviaan. Muutamia vuosia vanhempi mies tulee kertomaan kihlauksesta, mikä on jo päätetty. Luulivatko Narcissan vanhemmat hänen todella hyväksyvän kyseisen päätöksen? Entä tytön oma mielipide ja tahto?

“Suonette anteeksi”, Narcissa sanoi ja lähti kohti peilisalin ovia. Hänen oli päästävä pois.

*

“Cissa”, kuiskaus kantautui tytön korviin. Narcissa kääntyi ympäri kohti kaunista suihkulähdettä ja hänen kasvoilleen muotoutui kaunis hymy.
“Sirius. Mitä sinä täällä? Vanhempani saavat raivarin, jos jäät kiinni. Äidistäsi puhumattakaan”, Narcissa sihahti. Sirius virnisti.
“Pidetään siis huoli, etten paljastu.”
“Sanomattakin selvää.”
“Hyvä ja sitten syyhyn miksi olen täällä. Vastaus on varsin yksinkertainen. Halusin olla ystävänpäivän rakkaan ystäväni kanssa”, Sirius vastasi hymyillen. Narcissa naurahti.
“Luulin jo sinun unohtaneen minut kun lähdit kotoasi Pottereiden hoiviin.”
“En koskaan voisi unohtaa sinua!”


Narcissa hymyili ensimmäistä kertaa muutamaan kuukauteen. Hän oli ikävöinyt serkkuaan, parasta ystäväänsä. Sirus katseli tyttöä mustilla silmillään ja vakavoitui.
“Cissa. Sinua painaa jokin…”
“Olenko noin läpinäkyvä?”
“Et, satun olemaan paras ystäväsi, joten huomaan huomaamattomatkin asiat”, Sirius vastasi ja tarttui tyttöä kädestä. Narcissa hymähti.
“Vanhempani ovat tehneet sopimuksen Malfoyden kanssa. Joudun naimaan heidän poikansa, Luciuksen”, tyttö vastasi hiljaa. Sirius tuhahti.
“Sen tyhjäpään? Luoja, etkä sinä voi tehdä mitään?”
Narcissa pudisti päätään.
“En mahda vanhemmilleni mitään.”

Sirius astahti aivan tyttöön kiinni ja halasi tätä. Tytön hiukset tuoksuivat omenalta. Sirius hymyili, veti nutturasta purkautuneen hiussuortuvan tytön korvan taakse ja suuteli tämän kaulaa.
Narcissa ynähti, mutta ei työntänyt serkkuaan pois.
“Jos emme olisi serkuksia, ystäviä niin tekisin siirtoni ja naisin sinut itse, mutta olen pahoillani - “
“Sirius. Me emme voi syntyperällemme mitään. Olen kiitollinen, että olet ollut vieressäni niinä hetkinä jolloin sinua olen tarvinnut ja muinakin”, Narcissa kuiskasi ja kietoi kätensä tummahiuksisen nuorukaisen ympärille. Sirus murahti.
“Maailma on epäreilu.”
“Ja sen tulee olla. Meidän ei ole hyvä sörkkiä kohtaloa.”
“Edes vähän?”
“Ei, Sirius. Minä tulen kärsimään, mutta sinä tulet aina olemaan minulle se tärkein.”
“Tiedän. Myös sinulla on aina paikka sydämessäni.”

Narcissa ja Sirius vetäytyivät halauksesta. Poika suuteli tytön poskea ja irrotti tämän kädestä. Narcissa pudisti kätensä nyrkkiin ja pidätteli kyyneleittään. Hän tiesi, että ei tulisi enää näkemään Sirius Blackia, joten se hetki oli kaikkein tärkein.
“Opettele rakastamaan häntä.”
“Minä yritän, mutta en takaa lopputulosta.”
Sirius naurahti.
“Minun Cissani. Mene ja elä. Jos et voi miestäsi rakastaa niin rakasta lastasi. Lupaa edes se minulle.”
“Minä lupaan.”
“Nimeä hänet Dracoksi, sen nimen antaisin omalle pojalleni, mutta jotenkin minusta tuntuu, että isää ei minusta koskaan tule.”
Narcissa nyökkäsi.

“Hyvää ystävänpäivää, Cissa.”
“Hyvää ystävänpäivää, Sirius.”
Sirius suuteli tyttöä suoraan tämän pehmeille huulille viimeisen kerran ja katosi yön pimeyteen. Narcissa seisoi suihkulähteen vierellä suorana ja varmana. Kyyneleet hän säästäisi - toistaiseksi.

*

Sää suosi Blackin ja Malfoyn perheen yhteen liittämistä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lintujen laulu oli harmoniassa kevyen kesätuulen kanssa. Puutarhapenkkien jalat upposivat pehmeään multaan ja vihreä ruoho kutitteli vieraiden jalkoja mukavasti.

Munkki Carl Pasius luki Pyhästä Kirjasta niin kuin kuului ja jokainen kuunteli. Jokainen Narcissaa lukuun ottamatta. Hän ei ollut se iloinen ja onnellinen morsian, jota kaikki odottivat näkevänsä. Toki he näkivät vain pinnan ja teeskennellyn hymyn, mutta he eivät nähneet sitä usvaa nuoren tytön sydämen ympärillä. Narcissa naisi Malfoyn suvun perijän, mutta ei koskaan tulisi tätä rakastamaan. Puhdasveristen piireissä järjestetty avioliitto oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus, mutta Narcissalle se oli kidutusta. Hän saisi ehkä hyvän tulevaisuuden, mutta hänen sydämensä jäisi kylmäksi. Se oli hinta, jonka moni tyttö joutui maksamaan perheidensä päätösten vuoksi, vaikka juuri sillä hetkellä Narcissasta tuntui, että hän oli aina, joka siinä maailmassa kärsi. Hänen vanhempansa olivat häneet myyneet ja se tuntui suurimmalta petokselta minkä perhe voi lapselleen tehdä. Narcissa tuli olemaan katkera, mutta itkisi vain sielullaan.

“- - Ja tahdotko sinä Narcissa Cecilia Black ottaa Lucius pla Malfoyn kulkemaan vierellesi niin valoisina kuin pimeinäkin aikoina ja lupaat rakastaa ja huolehtia hänestä tästä ikuisuuteen?” munkki kysyi. Narcissa vilkaisi eturivissä istuvaa perhettään ja hymyili surullisesti näiden toiveikkaille ilmeille. Tyttö käänsi kasvonsa Lucius Malfoyn puoleen, jonka kasvot olivat ilmeettömät, mutta silmät jo riisuivat hänet.
“Tahdon”, Narcissa vastasi hiljaa. Lucius hymyili samoin kuin munkki Pasius. Vieraat puhkesivat nauruun ja iloisiin huutoihin. Sormus pujotettiin nimettömään kuvastamaan miehen ja naisen yhteyttä, mutta Narcissa ei tuntenut mitään.

_____________________________________________________________________________

A/N2: Toivottavasti piditte :) Ja HUOM! tuo munkin sukunimi Pasius lasutaan Paassius suomalaisittain... :P (ainakin minä tein niin :D)
« Viimeksi muokattu: 07.02.2012 08:10:00 kirjoittanut yuuri »
Nothing is true, Everything is permitted
ficciarkku

Dana Wolf

  • ***
  • Viestejä: 290
Vs: Maksettu Rakkaus, S (Sirius/Narcissa/Lucius)
« Vastaus #1 : 07.02.2012 21:01:27 »
En yleensä eksy alhaisempien ikärajojen osastoille, mutta päätin tällä kertaa tehdä poikkeuksen ja heti nappasin tämän luettavaksi. Tykkään Narcissa/Lucius-parituksesta, mutta jotenkin vierastan ficeille hyvin tyypillistä näkökulmaa, jonka mukaan Narcissa ei rakasta Luciusta ja on naimisissa tämän kanssa vain pakosta. Tämä oli aika perinteinen ihan perushyvä ficci kyseisestä aiheesta, vaikka pääpointti tässä kai oli Siriuksen ja Narcissan rakkaus eikä pakkoavioliitto.

Lainaus
Ulkonäkö ei kuitenkaan vastannut tytön kipakkaa luonnetta ja suorasukkaista puhetta. Tyttö tiesi mitä tahtoi ja usein sai sen. Hyvällä tai pahalla. Hän oli ollut koulun kuningatar, jota tytöt kadehtivat ja pojat himoitsivat.

Aika iso ristiriita tässä kuvauksessa ja siinä, että Narcissa noin vain vastustelematta suostui kihlaukseen Luciuksen kanssa. Vähän vastustusta edes hei!

Tekstissä on potentiaalia - nättejä kuvailuja ja mutkatonta dialogia, mutta suosittelisin betan hankkimista. Lauseet ovat välillä vähän epäselviä ja pilkutus hakusessa. Hyvä kirjoitustaitosi pääsisi paremmin oikeuksiinsa kun ei ole kirjoitusvirheitä haittaamassa kokonaisuutta.

Lainaus
“Maailma on epäreilu.”
“Ja sen tulee olla. Meidän ei ole hyvä sörkkiä kohtaloa.”
“Edes vähän?”
“Ei, Sirius. Minä tulen kärsimään, mutta sinä tulet aina olemaan minulle se tärkein.”

Tykkäsin tästä kohdasta, ystävänpäiväficcailua parhaimmillaan  :)

- Dana
Power is when we have all justification to kill and we don't.