Title: Hallankukat
Raiting: S
Genre: Angst
Summary:Lyhyt teiniangsti aikuistumisen tuskasta feat. talvinen vitutus.
A/N:Osallistuu One True Something 20 -haasteeseen aiheella talvi.Kylmä tuuli puhaltaa ja saa lumen tanssimaan kanssaan pitkin tummaa taivasta. Pakkanen maalaa hallankukkia ikkunoihin ja mä katson katkerana, kun lapset leikkii lumessa. Mäkin haluaisin olla lapsi, mäkin haluaisisn olla tuolla ulkona ja rakentaa lumilinnoja.
Vihaiset kyyneleet kohoaa mun silmiini ja mä vihaan sitä. Mä vihaan sitä, että mä olen heikko. Mä vihaan sitä, etten mä koskaan saa sanottua takaisin, kun kyyneleet kavaltaa mut ja mä olen taas heikko.
Mun katse liimautuu ikkunaan. Siitä heijastuu kasvot, jotka on kyynelten juovittamat, mutta mä en kiinnitä niihin huomiota. Mä olen nänhyt ne niin monta kertaa, etten jaksa enää edes välittää. Mun huomio kiinnittyy hallankukkiin.
Monet sanoo, että ne on kauniita. Musta ne on raivostuttavia ja ne saa mut kyyneliin. Monia ne muistuttaa talviaamuista, kun heräsi oman kullan vierestä ja maailma hymyili. Mua ne muistuttaa siitä jäästä, johon mä kaaduin kun mut potkittiin ulos niistä lasten vaaleanpunaisista pilvilinnoista, joita mä niin rakastin. Mua ne muistuttaa niistä öistä, kun mua ei enää peitelty sänkyyn, eikä annettu hyvänyön suukkoa. Niistä öistä, kun mä poikkeuksetta itkin itseni uneen. Niistä öistä, kun mä olin ihan yksin.
Mut valtaa halu rikkoa se ikkuna. Mä haluaisin potkia ja riehua. Mä haluaisin kertoa kaikille, ettei mulla ole enää mitään hävittävää. Haluaisin saada ne tajuamaan, kuinka typeriä ne on, kun ne sokeasti tavoittelee aikuisuutta ja jättää taakseen sen lapsellisen viattomuuden, jossa mä yritän vielä roikkua. Mutta mun ote lipsuu jatkuvasti ja mä tiedän, että en jaksa yrittää enää kauaa.
Mutta kaiken sen sijaan mä vaan vajoan maahan, kyynelten valuessa taas alas mun kasvoja. Ne on taas vienut mun taistelu tahdon ja lamauttanut mut paikoilleni.
Mulle hallankukat on kuin mun lapsuuteni. Ne on kauniita ja niin viattomia, enkä mä niistä oikeasti vihaa. Mulle ne on kuolleiden sieluja, jotka jokainen yrittää kertoa tarinansa. Ne on kaikki erillaisia niin kuin jokainen sielu, jokainen tarina. Ja silti, joka kevät ne itkee itsensä irti ja valuu puroina pois, lumen sekaan.
Monet yhdistää helvetin kuumuuteen. Mulle helvetti on kylmyys, jossa ainoa lämpö on kyyneleet, jotka valuvat poskilla. Mulle helvetti on yksinäinen pakkasaamu, ilman lämmintä kahvikupillista. Mulle helvetti on joulu ilman kyntilöitä ja lämmintä glögiä.
Mulle helvetti on se, kun musta tulee yksi noista hallankukista jonkun autonikkunaan ja mut raaputetaan pois ilman, että mulle annetaan edes mahdollisuutta kertoa tarinani...
Lapset ulkona jatkoivat iloista temmelystään, kun suljin verhot. Kietoun lämpimään viltiin ja annoin kyynelistä raskaiden luomieni painua kiinni antaen onnellisen tiedottomuuden viedä tuskan mennessään.
A/N2: Tämähän on sitten taas betaamaton, joten jos virheitä löytyy, niin ilmoittelettehan! 
