Hei♥ Mun on pitänyt kyllä kommentoida tätä jo siitä asti, kun luin tämän, joten anteeksi ihan mielettömästi kommentin viivästymisestä. Tykkäsin tästä kyllä joo paljonkin, mutta ajanpuute + laiskuus ei todellakaan ole mikään loistava yhdistelmä. Kuitenkin, itse ficin kommentointiin~
Paritus! Oikeasti, miten suloista!♥ Tykkäsin siitä, miten olit toteuttanut tän parituksen, sillä vaikka Steve onkin se mestari, niin Gannen Harst on kuitenkin se opettaja ja vanhempi osapuoli. Mun oli jotenkin hämmentävää lukea tätä, koska mulle Steve on aina ollut se osapuoli, joka on päällä, ja oli outoa tajuta, että Gannen Harst on Steveä kuitenkin paljon vanhempi ja kokeneempi ja päällä, mitä ilmeisemmin ainakin tässä ficissä. Mutta joo, oot saanut näiden suhteen kivasti esille; se ei ole mitään kauhean monimutkaista, eikä sitä pilattu liialla ajattelemisella, sillä se suhde vain on tuossa hetkessä. En mä sitä paremmin osaa sanoin kuvailla, mutta tykkäsin kovasti. C:
Koska Gannen Harstista ei tiedetä kirjojen kautta paljoakaan, niin olin vähän utelias parituksen suhteen, millainen hahmo tämä sitten olisi tässä ficissä. Ja tuollaisena omistushaluisena hetkeenheittäytyjänä se on ihana! Vaikka tää olikin raapale, niin sain silti jonkinlaisen kuvan Gannen Harstin luonteesta, ja sun kirjoittama luonne todellakin sopii hänelle! Osaan jopa hyvin kuvitella Gannenin ja Steven yhdessä!
Kun mä ensimmäisen kerran luin tämän, niin ajattelin, että lopetus ehkä oli vähän klisee, kun nuo ajatteli parempaa huomista, mutta en tiedä. Tykkäsin siitä(kin) silti, koska toi lopun kursivoitu kohta kuitenkin oli jollakin tapaa vähän erilainen. Siksi että nimenomaan juuri sen hetken takia huominenkin oli kunnossa, koska sitä ei haluttu ajatella, eikä murheita tulevasta ollut. Tiedän toistavani tätä, mutta oot saanut tähän ficciin niin tiiviin tunnelman ja tämä on ihana kuvaus pienestä hetkestä kylmässä luolassa, jossa on vain Steve ja Gannen Harst.
Eh, anteeksi tämä sekava kommentti! Toivottavasti selkis, että tykkäsin tooooosi paljon! Kiitos♥ :3
