Kirjoittaja Aihe: Aaverakkauden nuotit, S, oneshot  (Luettu 1422 kertaa)

Crownless

  • ***
  • Viestejä: 284
Aaverakkauden nuotit, S, oneshot
« : 11.01.2012 20:34:02 »
Nimi: Aaverakkauden nuotit
Kirjoittaja: Crownless
Ikäraja: S
Genre: Draama, fluffy
Summary: Nyt he olisivat valmiita matkaamaan kohti ikuisuutta, yhdessä kokonaisena sävelkulkuna.

A/N: Kaivelin Wordin pöytälaatikoita ja löysin tällaisen parin viikon vanhan tuotoksen. Tämä voi olla hieman lyhyt, mutta tarkoituksenani ei ollutkaan tehdä tästä kokonaista tarinaa, vain kuvailla yhden tietyn hetken. Inspiraatiota sain tähän Nightwishin biisistä nimeltä Ghost Love Score, siitä tämän pätkän nimikin suomennettuna.

---

Sinä yönä oli synkkääkin synkempää ja aallot tavallista korkeampia. Ne heittäytyivät jyrkkää kallionreunamaa vasten, sitten pirstoutuivat miljooniksi vesipisaroiksi ja lopulta katosivat takaisin meren syleilyyn. Kuu valaisi kelmeällä valollaan lähitienoon. Se oli ainoa valonpilkku muutoin niin mustassa ympäristössä. Kuuta oli lohdutonta katsella, se oli samaan aikaan kaunis hohtavine säteineen, mutta niin tavattoman kaukana, ettei sen vieläkin kauniimpaa rosoista pintaa ylettänyt koskettaa. Paitsi aavetyttö Juliet. Hän kuvitteli, että pystyi sipaisemaan kuuta etusormellaan. Tyttö piirsi kuun ympärille renkaan, ajatteli lassoavansa saaliinsa ja vievän sen kallion jyrkänteellä olevaan majakkaan turvaan.

Julietin pitkät hiukset hulmusivat rajussa tuulessa. Jonkun muun kuin tytön käsi kosketti niitä, ennen kuin siirtyi alemmas ja pysähtyi selälle. Juliet ei tiennyt tästä mitään. Vasta kun toisen aaveen syvänkarhea kuiskaus tavoitti rakastettunsa korvat, tyttö havahtui kuin hypnoosista.
”Sinä tulit” hän henkäisi.
”Miksen olisi?” herra Todd kysyi.
Juliet ei löytänyt vastausta. Hän tyytyi vain hymyilemään, hampaat taisivat välkkyä asteen enemmän mitä muu olemus.
”Tule” herra Todd murahti. Mies tarttui Julietin kädestä kiinni ja kiidätti heidät huimaan tanssin pyörteeseen. Tuuli määräsi tahdin, se toimi pariskunnan kapellimestarina.

Ilmavirta tarttui molempien vaatetukseen. Se riepotti niitä kuin purjeita. Mutta Juliet ja herra Todd eivät huomanneet sitä. He elivät kuin omassa eristetyssä maailmassa, jonne ei päässyt heidän lisäkseen ketään muita.
”Miksi sinulta vei niin kauan saavuttaa minut?” Juliet kysyi. He leijuivat meren yllä, valssasivat kohti kuuta.
”Koska sinä et vastannut kutsuuni” herra Todd sanoi. Hän ei olisi halunnut puhua mitään, ainoastaan vaipua ajattomaan tyhjyyteen Julietin kanssa. Kun tämä oli vierellä, miehen päättymätön ikuisuus ei tuntunut lainkaan nimensä veroiselta.
”Luulin, että olit varattu” Juliet ihmetteli.
”Niin olinkin. Mutta ymmärsin, että nyt on meidän vuoromme” Herra Todd tunnusti.

Jos rannalta katsoi tarkkaan, niin juuri sillä hetkellä keskellä aavaa ulappaa saattoi nähdä utuisen, valkoiselta hohtavan pyörivän pisteen. Sitä pistettä kuitenkin kehysti hämyisästi vaaleanpunainen säteily. Se oli aaverakkauden nuottien pehmeäkulkuista sävelvirtaa, jota säesti tuulen korviahuumaava ulvonta.

Juliet ja herra Todd olivat vihdoin löytäneet toisensa. Nyt he olisivat valmiita matkaamaan kohti ikuisuutta, yhdessä kokonaisena sävelkulkuna.
Ja niinä kalvavina yön tunteina he lipuivat kauas pois näkymättömiin.
« Viimeksi muokattu: 12.01.2012 18:23:24 kirjoittanut Crownless »
kuu vain lainaa valoaan

Solveig

  • Haverisen tyttöjä
  • ***
  • Viestejä: 190
  • Hauskanpito ilman lauseoppia on teeskentelyä!
    • Koilliseen
Vs: Aaverakkauden nuotit, S, oneshot
« Vastaus #1 : 11.01.2012 20:50:17 »
Alkuun pieni tarina. Kun huomasin tekstin, ensimmäinen ajatukseni oli ”kuka ihme on kaivanut esiin tuon ikivanhan novellin ja laittanut sen Finiin?!” Muutamia vuosia taaksepäin nimittäin kirjoitin ensimmäisen femmenioriginaalini – tästä samasta kappaleesta ja täsmälleen samalla otsikolla. Tuntuipa hämmentävältä nähdä se jonkun toisen tekstin yhteydessä!

Teksti alkaa maalailemalla maisemaa, joka minullekin tulee usein mieleen kun kuuntelen tuota loistavaa mestariteosta (en voi ehkä ylistää Ghost love scorea kylliksi, ehdottomasti Nightwishin parhaita!); öinen meri, kuu. Tosin minun mielikuvissani meri on yleensä tyyni.

Julietin ja herra Toddin tarina tuo mieleen jonkun ikiaikaisen rakkaustarinan, ehkä kielletyn rakkauden, vähän niin kuin Romeo ja Julia – ehkä he eivät voineet saada toisiaan elävinä, joten kuolleina sitten. Mutta tämä on toki vain spekulointia! Kaunis lyhyt rakkaustarina joka tapauksessa. Maalailet hyvin kauniita kuvia, kuutanssin (moondance, heh) meren yllä, kaksi aavetta keskustelemassa. Pidin ideastasi kovasti.

Eikä toteutuksessakaan vikaa ole! Tekstiä olisi tosin voinut venyttää kuvailuilla, dialogin vähäisyydestä taas pidän. Olisit voinut myös voinut jakaa tekstin vähän rohkeammin osiin, painaa jokaisen kappaleen jälkeen enteriä kahdesti (kuten minä olen tässä kommentissa tehnyt). Se tuo lyhyeen tekstiin mukavaa pituutta ja näyttää muutenkin hyvältä.

Sen verran viilaa pilkkua, että "pehmeäkulkuista" kirjoitetaan yhteen. (:

Lainaus
Kun tämä oli vierellä, miehen päättymätön ikuisuus ei tuntunut lainkaan nimensä veroiselta.

Tästä pidin mielettömän paljon! Hieno tapa kuvata sitä, kuinka paljon Todd Julietia rakasti. Myös lopetuslause on erittäin kaunis. Yleisesti ottaen pidän tavastasi kirjoittaa, se on erittäin sujuvaa, hyvällä tavalla simppeliä. Kiitos.
Me olemme ihmisiä,
kirkkaita ja pimeys harteilla

Crownless

  • ***
  • Viestejä: 284
Vs: Aaverakkauden nuotit, S, oneshot
« Vastaus #2 : 12.01.2012 18:17:04 »
Voi kiitos itsellesi, Solveig!
Hahah aika hauska sattuma toi minkä alussa kerroit :D No, näitä sattuu.
Juu, Ghost Love Score on itsellenikin varsinainen rakkauspakkaus, ehdottomasti minunkin mielestäni Nightwishin parhaimmistoa.
Hyvä kun annoit vinkkiä tuohon tarinan ns. venyttämiseen, täytyypä kokeilla joskus tähän saman tien.
« Viimeksi muokattu: 12.01.2012 18:18:39 kirjoittanut Crownless »
kuu vain lainaa valoaan