Kirjoittaja Aihe: "Saatanan Suomifanaatikko!" (7. LUKU 13.05.2012!! Sirius/Remus, adventure, fluffy, romance, drama, humour) K11  (Luettu 15980 kertaa)

hymykuoppa

  • Kuolonsyöjätär
  • ***
  • Viestejä: 2 255
  • You won't get out of life alive - so chill.
Title: ”Saatanan Suomifanaatikko!”
Genre: drama, romance, fluffy, adventure, humour
Author: hymykuoppa
Beta(t): Swizzy
Paring: Sirius/Remus
Raiting: K11 //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajoja
Summary: Siinä he seisoivat, rintarinnan, keskellä Lapin lumista niittyaukeaa. Kylmä tuuli ruoti heidän kasvojaan, ja jo minuutin kuluttua kummankin kasvot olivat jäätävän lumiverhon peitossa. Kuinka ihmeessä nuo kaksi velhoa olivat eksyneet sinne, keskelle lokakuista Lappia? Matkalaukkujen kanssa?
A/N: Elikkäs haasteesta kunnia annicamarialle! Haasteessa Sirius ja Remus ovat menneet naimisiin, ja tulleet häämatkalle, minnekkäs muuallekkaain kuin suloiseen Suomeen. Tää yrittää mennä kanssa tuohon vaihda genresi -haasteeseen, koska kirjotan aina vaan huumoria, mutta en sitten tiiä uppooko tää sinne. :D




"Saatanan Suomifanaatikko!"

TRAILERI




Kylmä pohjola,
”Paistaa se aurinko Suomessakin...”
”Luulisin.”


voi olla ankara.

Kylmä tuuli ruoti heidän kasvojaan, ja jo minuutin kuluttua ne olivat jäätävän lumiverhon peitossa.


Kuinka siellä voi selvitä?

”Älä nyt, katso tuonne hieman kauemmas. Siellä hohkaa valoa!”
”Asuuko joku ihan tosissaan täällä?”


Vaikka sinulla olisikin kaikki maailman loitsut käytössä,
”Valois.”
”HAJOTHUS!”
”Halkinaurus!”

   
taikasauva aina valmiina,
”Pidä sauvasi lähellä.”
”Mitä helvettiä?!”
           

pohjola ei taivu.
”Tuonnehan kuolee!”


Säätä uhmaten,
”Tule nyt.”
”Siellä on kylmä!”
”Jumalauta nyt tänne, minä en yksin tuonne astu!”


pelkonsa unohtaen,
”Tartu minua kädestä.”
”Ole Sirius-rakas välillä mies.”


toisiinsa luottaen,

”Lässynlässynlää.”
"Ploploploloplopl."


siitä voi selvitä.
”Me teimme sen?”
”ME TEIMME SEN, PERKELE!”


hymykuoppa esittää
"Saatanan Suomifanaatikko!"
only in finfanfun

vuonna 2012
« Viimeksi muokattu: 30.05.2015 09:55:50 kirjoittanut zougati »
Live the adventure of a lifetime.

if you're looking truth, beauty and freedom, fanfiction is the way to go.♥
Patoutunut humoristi.

hymykuoppa

  • Kuolonsyöjätär
  • ***
  • Viestejä: 2 255
  • You won't get out of life alive - so chill.

Ensimmäinen luku


Siinä he seisoivat, rintarinnan, keskellä Lapin lumista niittyaukeaa. Kylmä tuuli ruoti heidän kasvojaan ja jo minuutin kuluttu ne olivat jäätävän lumiverhon peitossa. Kuinka ihmeessä nuo kaksi velhoa olivat eksyneet sinne, keskelle lokakuista Lappia? Matkalaukkujen kanssa?

Viikkoa aiemmin

”Lappiin?” Remus toisti hitaasti, uskomatta sanojaan, ”Suomeen?”
”Niin. Katsos kulta, vähän seikkailumieltä!” Sirius melkein hyppi penkissään. Kaksikko istui Kalmahanaukion hämärässä keittiössä, vastakkain pitkän pöydän ääressä.
”Oletko nyt aivan varma?” Remus kurtisti hieman kulmiaan, ”Minä olisin mielummin lähtenyt etelän auringon alle...”
”Paistaa se aurinko Suomessakin”, Siriuksen ääni vaimeni muutaman asteen, ”Ainakin luulen niin.”
Remus mittaili tuoretta aviomiestään katseellaan, ennen kuin aloitti hitaasti ja hartaasti: ”Sirius, nyt on lokakuu. Suomessa on kylmä, siellä on syksy lopuillaan ja talvi alkaa muutaman viikon kuluttua. Siellä on karhuja ja poroja, ei missään määrin romanttista. Tai lämmintä.”
”Seikkailu on minusta romanttista!”, Sirius pyöritteli uudenhohtavaa sormusta nimettömässään, ”Mieti: vain me kaksi, jossain talon tapaisessa, takan ääressä, karhuntaljalla, alasti - ”

”Hei hetkinen, minä en harrasta seksiä minkään kuolleen eläimen päällä. Joku roti pitää olla”, Remus katsoi nyt puolisoaan tämän tummiin silmiin vaativasti, ”Etkö voisi harkita vielä?”
”Remus, missä on se seikkailija johon silloin aikoinaan rakastuin?”
”En minä ole koskaan ollut seikkailija.”
”Äh, älä nyt! Kyllä me selviämme, mehän olemme velhoja. Edes Suomen kylmyys ei sitä meistä poista, muista se.”

* * *

”Jos saan kysyä, niin mitä helvettiä?! Nyt on lokakuu!”
”Joo...”, Sirius katseli ympärilleen. Lunta oli lähes puolimetriä ja miehet värisivät sen seassa polviaan myöten: ”En odottanut ihan tällaista.”
”Suurenmoista. Voi Remus-kulta, mennään muhinoimaan Suomeen, siitä tulee kivaa! Eikä täällä edes PAISTA aurinko!”
”Älä nyt, katso tuonne hieman kauemmas. Siellä hohkaa valoa!”
”Asuuko joku ihan tosissaan täällä?”
Sirius kääntyi kohti Remusta: ”Lopeta nyt perkele tuo kitinä! Tule, lähdetään tuonne, katsotaan jos saataisiin jostain yösija.”
Remus murisi näreissään lähtiessään tarpomaan Siriuksen perästä: ”Pidä sinä hurtta nyt se kuonosi ummessa ja kävele, minä jäädyn!”

Läpi tuulen ja tuiskeen kaksikko käveli kohti valon lähdettä, joka osoittautui pieneksi mökiksi. Pikkuinen parrakas mies pyöri talon edustalla valtavan lapion kanssa työnnellen lumia edestään.
”Katso, Joulupukki!” Sirius ei voinut olla henkäisemättä ihastuksissaan. Remus tyytyi huokaisemaan syvään. Lunta työntelevä mies huomasi heidät ja seisahtui aloilleen sytyttäen samalla sikarin.
”Ovatko herrat eksyneet?” mies loi epäileviä katseita kaksikon matka-arkkuihin, ”Lomalaisia kenties?”
”Tarvitsisimme yösijan”, Sirius hymyili ystävällisesti savukiehkuroita puhaltelevalle miehelle, ”Olemme häämatkalla.”
Mies katsoi kaksikkoa pitkään ja mumisi lähinnä yksinään: ”Saatanan homppeleita täälläkin.”

Sirius astui askeleen lähemmäs: ”Anteeksi, en kuullut, mitä sanoit. Tuuli humisee korvissani.”
”Tulitte oikean miehen juttusille, minä vuokraan mökkejä tällä seudulla”, mies osoitti kädellään oman mökkinsä taa, missä kaukaisuudessa loisti pieniä valoja.
”Mahtavaa! Olisiko sinulla yhtään – niitä – vapaana?” Sirius ei ollut aivan varma, mitä mies mökillä tarkoitti.
”Ainoa vapaa mökkini on kymmenen kilometrin päässä. Voin viedä teidät sinne.”
”Kymmenen minkä päässä?”
Mies katsoi Siriusta kuin puusta pudonneena: ”Kilometrin.”
”Selvä”, Sirius mutisi hiljaa, ennen kuin jatkoi miljoonan sirpin hymy kasvoillaan, ”Haluaisimme ehdottomasti sinne.”

* * *

”Tuota... onko tämä varmasti turvallista?” Sirius katseli silmiään uskomatta ajoneuvoksi ilmikäynyttä lauttaa. Remus katseli pää kallellaan vaaleanharmaita koiria ennen kuin riensi silittelemään niitä.
”Täysin turvallista. Varoitan vain, että teille saattaa tulla hieman kylmä”, mies naurahti taputellessaan yhtä lautan edessä olevista koirista, ”Mutta siihenkin tottuu.”
”Minä en ole viimeiseen tuntiin tuntenut jalkojani”, Remus narisi silitellessään iloisesti läähättävää koiraa, ”Joten eiköhän mennä.”
Sirius katseli koiria ja narua, jolla koirat oli sidottu lauttaan: ”Eikö noihin koiriin satu?”
Parrakas mies nauroi: ”Ette taida olla ihan täkäläisiä?”
Molemmat velhomme pudistivat päitään ja istuutuivat varoen puiselle lautalle. Se narahti ikävästi, mutta kun partasuinen mies asettui seisomaan heidän taakseen tankojen väliin, lautta lähti liitämään pitkin lunta. Kylmä irtolumi puski suoraan kyydissä istuvien miehien naamalle, mutta suomalainen mies vain nauroi: ”Suojatkaa kasvonne, sillä se on menoa nyt!”
Ja sitä se toden totta oli.

* * *

Koirat seisahtuivat pimeän mökin eteen. Sirius ja Remus olivat hautautuneet usean sentin lumikerrokseen: käsien pitäminen kasvojen edessä ei ollut toiminut, koska matkalla he huomasivat, että lautastakin tulisi pitää kiinni. Mutta he olivat vielä hengissä, Sirius ainakin, Remus oli kokenut hypotermian ja koiriin kohdistuneen myötätunnon aiheuttaman kuoleman matkan varrella . Miesten noustessa vaivalloisesti seisaalleen Remus ei voinut kuin päivitellä miehelleen hiljaa, kuinka kaltoin koiria oli kohdeltu. Sirius huiskautti kättään ja kääntyi nyt partasuuta kohden: ”Täällä on aivan upeaa!”
Mies vain naurahti sytyttäessään jälleen sikarin. Tästäkin Remus löysi päivittelemisen aihetta, mutta mies vaikeni Siriuksen tyrkätessä hänet nurin lumihankeen.
”Varovasti, täällä on liukasta”, partasuu toppuutteli kaksikkoa hieman huvittuneena. Remus kirosi ääneen noustessaan ylös ja puhdistellessaan vaatteitaan jälleen kerran lumesta.

”Tässä avain, käykää toki katselemassa sisälle”, partasuu heitti avaimen Siriukselle ja siirtyi sitten itse heittelemään koirille herkkuja. Sirius nappasi Remusta käsivarresta ja lähti raahaamaan tätä rinnettä ylös kohti portaita. Portaat natisivat heidän allaan, lunta oli jälleen kerran polviin saakka. Remus asteli tarkoin Siriuksen tekemille jalanjäljille ja kiitti luojaa päästessään katolliselle terassille. Siellä lunta oli enää kymmenisen senttiä.

Sirius räpläsi hetken aikaa lukkoa. Sen napsahtaessa mies kiskaisi oven auki ja asteli sisään niine hyvineen. Kiroava Remus tyrkkäsi oven naamaltaan ja asteli sisälle nenäänsä pidellen: ”Kiitos kulta. Mitä muuta olisinkaan enää halunnut, kuin murtuneen nenän.”
Toinen miehistä pyörähti ympäri sytyttäessään valot ja painaessaan hellän suukon miehensä poskelle: ”No mutta anteeksi, mitä olet aina väärässä paikassa väärään aikaan.”
Mitä olet aina väärässä paikassa plääplääplää”, Remus matki rumasti perässä ja loi tylsän silmäyksen ympärilleen. He seisoivat olohuoneessa, jossa oli samantapainen pöytä kuin Siriuksen keittiössä, takka, suuri ikkuna terassille, pikkuinen keittiö ja ovi luultavasti makuuhuoneeseen.
”Hah hah, katsos vain”, Sirius hihkaisi riemusta osoittaessaan takan ja kahden sohvan välistä aluetta, ”Karhuntalja.”
”Hip hei”, Remus ei olisi voinut kuulostaa enää enempää tympääntyneemmältä lähtiessään astelemaan kohti toiseen huoneeseen vievää ovea. Sen takaa paljastui todellakin makuuhuone, jossa oli suuri leveä sänky, kaksi yöpöytää, ikkuna takapihalle ja kokovartalopeili.
”Nariseeko koko perkeleen Suomi aina, kun ottaa askeleen?” Remus nurisi kävellessään takaisin Siriuksen luo, ”Tätä narinaa kuukausi?”
”Kulta, sinä nariset pahemmin kuin nämä lattiat. Tule, käydään katsomassa yläkerta.”

”Ja narisevat portaat, ihanaa”, Remus ei osannut innostua edes nähdessään yläkerran yhtenäisen tilan. Siellä oli leveä parisänky, televisio, ovi suurelle parvekkeelle ja ikkuna takapihalle. Yhdellä seinämällä oli toinen, puhtaanvalkoinen takka.
”Minä pidän tästä”, Sirius totesi ykskantaan astellessaan varovasti alas portaita, korjattuaan ensin Remuksen nenän hiljaisella taialla. Partasuinen mies seisoi nyt olohuoneessa.
”Tämä on mahtava!” Sirius henkäisi katsellessaan vielä ympärilleen, ”Me haluamme jäädä tänne.”
”Kuinka pitkäksi aikaa?” pikkuinen mies kaivoi nyt taskustaan vihkosen ja kuulakärkikynän.
”Kuukaudeksi.”
Voitokas hymy pyörähti karvanaaman huulilla hänen mumistessaan hiljaa laskutoimituksia.
”Se tekisi sitten 2 000 euroa.”
Sirius vilkaisi vierellään seisovaa Remusta, joka katsoi takaisin yhtä lailla hämmentyneenä.
”Tuota”, Sirius aloitti varovaisesti tunnustellen, ”Meillä ei ole nyt noita – mitä nuo olivatkaan – mutta kelpaisiko herralle kulta?”
”Kulta, vai?” mies tunnosteli sanaa huulillaan, ”Paljonko tarjoaisitte?”
Sirius kaivoi taskustaan pussillisen kultaisia kolikoita, he olivat saaneet niitä Harrylta häälahjaksi: ”Tässä on noin 2 kiloa kultaa.”

Partasuisen miehen leuka loksahti sijoiltaan hänen jälleen tehdessä laskelmia. Mies kohotti katseensa vihkosestaan, loi lämpimän hymyn kasvoilleen ja nyökkäsi tyytyväisenä: ”Ne käyvät oikein hyvin”, miehen silmät loistivat hänen ottaessaan Siriuksen ojentaman pussukan ja mumistessaan itsekseen, ”Minä saan näistä lähes 78 000 euroa.”
”Eli – me saamme nyt asua täällä kuukauden?” Sirius kysyi varovasti katsellessaan oudosti hihkuvaa pikkuista miestä.
”Vaikka kaksi!” mies hymyili kaivaessaan jälleen sikaria taskustaan, ”Takoissa saatte pitää tulta aina kuin haluatte. Teidän kannattaa sytyttää tuli nyt heti, jotta mökki lämpenee. Halkoja on tuossa viereisessä varastossa, ja saunaan vievä ovi on ulko-oven vieressä. Olkaa kuin kotonanne, ja viettäkää hauskaa lomaa”, mies häipyi niine hyvineen vetäistessään oven perässään kiinni.
”Minä en ainakaan ole täällä kuukautta kauempaa, siitä voit olla varma”, Remus vastasi katsellen ympärilleen.
”Älähän nyt, tästä tulee hauskaa. Ja kuulitko, täällä on sauna!”
”Mikä se on?”
”En minä tiedä, mutta se kuulostaa hauskalta!”

* * *

Remuksen kapinoidessa Sirius lähti uhmaamaan säätä halkojenhakureissulla. Lunta tulla tuprutti, mutta mies näki jotain, mitä ei ollut eläissään nähnyt juuri koskaan. Tähtitaivaan. Ei sitä kotipuolella usein nähnyt, kun kaupunkien valot loistivat niitä kirkkaammin. Mutta nyt: musta taivas, kirkkaat tähdet ja autuas hiljaisuus. Mies kipitti liukkaat portaat alas ja kiskaisi hupun päähänsä. Ei varastolle ollut kuin parikymmentä askelta, mutta siinä navakassa tuulessa ja paukkuvassa pakkasessa se oli aivan tarpeeksi.

Sirius kiskoi varaston ovea auki sen minkä jaksoi, mutta se ei vain auennut. Mies kiskoi ja repi, potki ja kirosi, mutta ei tapahtunut mitään.
”No, pieni taika ei ole koskaan pahitteeksi”, Sirius mutisi kiskaistessaan sauvan lahkeestaan ja mumistessaan loitsua. Ovi aukesi kuin itsestään, mutta vastassa oli pimeys.
”Valois”, mies hymähti ja kohotti sauvaansa. Hänen nenästään kaksi jalkaa eteenpäin alkoi halkopino, joka jatkui aivan varaston perukoille asti. Sirius mutristi suutaan punnitessaan vaihtoehtoja. Hänellä ei ollut mitään millä kantaa puita eikä hän jaksanut kantaa niitä kaikkia yksitellen sisälle. Mieleen ei kyllä tullut edes yhtä leijuntaloitsua, kuka sellaisessa pakkasessa voisi ajatella. Syvän huokauksen saattelemana mies otti halon ja heitti sen voimiensa takaa terassille. Napakymppi. Tästä intoutuneena pitkätukkainen mies alkoi heitellä halkoja terassille sen minkä kerkesi.

”Mitä sinä teet?!”
”Haen näitä kalikoita!” Siriuksen vastaus oli reipas, hänen jo pienesti puuskuttaessa kuntoilun takia.
”Idiootti”, Remus pyöräytti silmiään, ”Siipirdium lentiusa!”
Sirius kääntyi katsomaan ovelle, nosti peukalon pystyyn ja kääntyi takaisin kohti puupinoa. Eipä aikaakaan kun jumalaton kasa klapeja lensi kaaressa terassille, jossa Remus pyöritteli päätään. Hän nappasi halkoja syliinsä ja kantoi niitä sisälle. Nyt myös Sirius saapui terassille, nappasi loput halot syliinsä ja riensi viimaa karkuun olohuoneeseen. Remus heilautti sauvaansa ovea kohden, jolloin se sulkeutui pamahtaen ja lukitsi itsensä.
”Kappas, lämpenetkö minulle viimein?” Sirius kohautti kulmiaan hymyillessään leveästi, ”Oikein oven lukitsit.”
Remus heitti miehelle jo hieman huvittuneen katseen: ”En, mutten kaipaa tänne niitä karhuja tai mitään muitakaan elukoita.”
”Mutta kulta, sinähän se peto vasta oletkin”, Sirius asteli nyt miehensä viereen ja painoi pienen suukon tämän huulille, ”Usko pois, tästä tulee elämämme ikimuistoisin kuukausi.”
”Sinä saat uskoa, että jos tämä hökötys ei kohta lämpene, saat viettää elämäsi kuukauden yksinäsi.”
”Pyh ja pah”, Sirius heitti sauvallaan halkoja takkaan ja tulipallon niiden kaveriksi, ”Sinä lähdet täältä vain kuolleen ruumiini yli.”
Live the adventure of a lifetime.

if you're looking truth, beauty and freedom, fanfiction is the way to go.♥
Patoutunut humoristi.

Aapo

  • Pahatar
  • ***
  • Viestejä: 734
  • ex - annicamaria
Voi luoja, ei luoija ei luoja!:DDDDDDDDDDDDDDDD OOT PARAS SAANKS MÄ PALVOA SUA? oikeesti ihana, repeilin koko ficin ajan (et sä siitä huumorista irti pääse). tää on just sellanen, kun olin kuvitellutkin sen olevan. Kylmä ja raaka suomi, innokas Sirius ja nariseva Remus. Oih, parhautta.

Kirjotat ihan älyttömän hyvin! Nuo kaikki kuvailut ja sanavalinnat ja... kaikki, ihanaa. Rakastan tätä!

Lainaus
”Katso, Joulupukki!” Sirius ei voinut olla henkäisemättä ihastuksissaan. Remus tyytyi huokaisemaan syvään. Lunta työntelevä mies huomasi heidät ja seisahtui aloilleen sytyttäen samalla sikarin.
luoja

Lainaus
Remus oli kokenut hypotermian ja koiriin kohdistuneen myötätunnon aiheuttaman kuoleman matkan varrella .
kuolin nauruun

Lainaus
”Hah hah, katsos vain”, Sirius hihkaisi riemusta osoittaessaan takan ja kahden sohvan välistä aluetta, ”Karhuntalja.”
”Hip hei”, Remus ei olisi voinut kuulostaa enää enempää tympääntyneemmältä lähtiessään astelemaan kohti toiseen huoneeseen vievää ovea.
hip hei :''''''''D................... voi jumalauta

Lainaus
”Sinä saat uskoa, että jos tämä hökötys ei kohta lämpene, saat viettää elämäsi kuukauden yksinäsi.”
”Pyh ja pah”, Sirius heitti sauvallaan halkoja takkaan ja tulipallon niiden kaveriksi, ”Sinä lähdet täältä vain kuolleen ruumiini yli.”
oivoiovivoi

mun kommentoinnista tuli ihan mössöä. Sä oot oikeesti osanu kuvailla kaiken just....niin...joo. Oot paras, ei muuta.

Haluan jatkoa.
enemies of the heir, beware
and I can do anything, If it's worth it to carry on


13.1.2013 ♥ L
ava(c)Raitakarkki

Salmiakkisydän

  • ***
  • Viestejä: 98
  • Kuningatar
Hahahahahhahah, ei voi olla totta!!!!!! :DDDDDDDDD AIVAN MAHTAVA FICCI! En ole muistaakseni tällaista lukenut ennen, ja tällä hetkellä se tuntuu suorastaan vääryydeltä, niin mainiota tekstiä tämä oli! Vaikka tämä onkin tällä osastolla, sitä huumoria löytyy, et sinä siitä irti pääse, hymykuoppa ;) Löysin tämän ficin tuolta Vaihda genresi -haasteesta, ja sanon vain sen, että olen kyllä iloisesti yllättynyt. Teksti on niin hymykuoppamaista kuin vain voi olla, mutta silti siellä on muutakin kuin ylenpalttista naurua. Uskon, että onnistut yrityksessäni vaihtaa genreä mainiosti! :)

Kuten sanoin, teksti oli juurikin sinua, sinun kirjoitustyylisi vain on niin omanlaisensa, se erottuu reippaana ja pirteänä muiden joukosta, eli plussaa siitä. Kuvailu oli kerrassaan mainiota, upeaa paikoittain! Monta kohtaa oli kaunista ja hauskaa, veit tarinaa sujuvasti eteenpäin. Suomen olen kuvaillut ihanalla tapaa: kylmä, ankea, kaunis mutta raastava paikka. Ja Sirius ja Remus ovat suloisia, Sirius seikkailunjanoinen vekkuli, Remus vähän pidättelevä itsensä.

Pakko lainata tähän loppuun muutama suosikkikohtani!!
Lainaus
”Oletko nyt aivan varma?” Remus kurtisti hieman kulmiaan, ”Minä olisin mielummin lähtenyt etelän auringon alle...”
”Paistaa se aurinko Suomessakin”, Siriuksen ääni vaimeni muutaman asteen, ”Ainakin luulen niin.”
Tälle nauroin jo trailerissa, niin mainio veto! :D
Lainaus
”Jos saan kysyä, niin mitä helvettiä?! Nyt on lokakuu!
”Joo...”, Sirius katseli ympärilleen. Lunta oli lähes puolimetriä ja miehet värisivät sen seassa polviaan myöten: ”En odottanut ihan tällaista.”
”Suurenmoista. Voi Remus-kulta, mennään muhinoimaan Suomeen, siitä tulee kivaa! Eikä täällä edes PAISTA aurinko!”
Kertakaikkiaan hupaisa :D
Lainaus
”Hah hah, katsos vain”, Sirius hihkaisi riemusta osoittaessaan takan ja kahden sohvan välistä aluetta, ”Karhuntalja.”
”Hip hei”, Remus ei olisi voinut kuulostaa enää enempää tympääntyneemmältä lähtiessään astelemaan kohti toiseen huoneeseen vievää ovea.....
”Nariseeko koko perkeleen Suomi aina, kun ottaa askeleen?” Remus nurisi kävellessään takaisin Siriuksen luo, ”Tätä narinaa kuukausi?”
”Kulta, sinä nariset pahemmin kuin nämä lattiat. Tule, käydään katsomassa yläkerta.”
Ohhooohhh, voi Remus-raukka! :D En uskalla raiskata tilaa yhtään enempää, siellä oli vielä monta upeaa kohtausta, mutta säästän nyt säälittävät ihkutukseni ja menen potemaan alemmuuskompleksia ruokakaappiin.

Jatkoa tulemaan, minä luen ainakin! :)
Poistuisitko mun elämästäni, veisitkö mennessä ruman naamasi?
Poistuisitko mun elämästäni, veisitkö mennessä mädän hajusi?



banneri by hymykuoppa

cooperaur

  • grieving widow smith
  • ***
  • Viestejä: 618
  • multipussies on vaa porttihuume
Ei hemmetti. Remus ja Sirius Suomessa häämatkalla? Mahtavaa! :D

Tosiaan helmi idea! Mulla oli itseasiassa kerran itsellänikin suunnitelmissa kirjoittaa Sermione, jossa Potter-hahmot tekevät reissun Lappiin. Se ei kuitenkaan koskaan toteutunut, joten on aivan ihanaa päästä lukemaan vastaavanlainen juttu jonkun muun kirjoittamana. Tykkäsin ihan sikapossuna sun kirjoitustyylistä ja sun Siriuksesta ja Remuksesta!

Lainaus
”Nariseeko koko perkeleen Suomi aina, kun ottaa askeleen?” Remus nurisi kävellessään takaisin Siriuksen luo, ”Tätä narinaa kuukausi?”
”Kulta, sinä nariset pahemmin kuin nämä lattiat. Tule, käydään katsomassa yläkerta.”
Ihana. <3 On tää Suomi niin kiva paikka ja on noi kaks niin awwww.

Sairaasti pidin tästä, jatkoa jatkoa. :>
Ei ollut gluteenia Hitlerin aikaan.
- Steve Rogers


puhpallura

  • höpelö
  • ***
  • Viestejä: 620
  • aww ♥
heeei täähän oli aivan loistava : D
oot aivan mahtava kirjottaja ja sun juttuja on aina hauska lukea :3
“We are only as strong as we are united, as weak as we are divided.”

hymykuoppa

  • Kuolonsyöjätär
  • ***
  • Viestejä: 2 255
  • You won't get out of life alive - so chill.
Kiitos kaikille kommentoijille! : ) Ilo on kokonaan minun puolellani ja toki annicamarian, joka tämän haasteen minulle heitti ;) Anteeksi kun kesti näin pitkään toinen luvun kanssa, vaihdoin nettiä tälle koneelle, niin.. joo. Mutta tässäpä sitä kuuluisaa jatkoa, enjoy ;)



Toinen luku

Ensimmäinen yö oli yhtä helvettiä, ei se pieni hökkeli lämminnyt edes puhtaalla toivolla ja rukouksilla. Illalla kaksikon kömpiessä peiton alle, heidän hönkimänsä ilma huurusi. Vaikka he olivat lämmittäneet takkaa muutamaan kertaan, ei se tuntunut riittävän. Molemmilla oli matkaviitat yllään ja pipot tiukasti päässään. Näky oli mitä huvittavin, mutta kaksikko vaipui nopeasti syvään uneen, lusikka-asennossa nukkuen tietysti.

Vaan jos ilta oli ollut helvettiä, aamulla sekin nousi aivan uusiin svääreihin. Sirius nousi kaksikosta aiemmin ylös, ja laahusti toinen peitto ympärillään olohuoneeseen. Hän viskasi halkoja takkaan ja tulipallon perään, jolloin takassa alkoi loimottaa iloinen tuli. Verhoja aukaistessa Siriuksen oli pakko sulkea silmänsä äkilliselle valolle. Niitä hieman raottaessaan mies ei voinut olla hihkaisematta iloisesti. Remus ilottomana tähän miehiseen ääneen herättyään, laahusti miehensä luo katsomaan ikkunasta ulos.
”Siellä paistaa aurinko! Suomessa paistaa aurinko! Mitä minä sanoin!”
”Totta kai täälläkin edes joskus paistaa aurinko”, Remus vastasi haukotellessaan, mutta pehmensi piikittelevää lausettaan pienellä siirappisella sanalla, ”hölmö.”

Lumi kimmelsi auringon kultaisten säteiden loisteessa. Sirius oli onnessaan lämpötilan noususta, hän kiskaisi peittonsa sohvalle ja astui ovelle. Raotettuaan sitä kolme senttiä, hän kiskaisi sen takaisin kiinni.
”Tuonnehan kuolee!”
”Tiesitkö, että täällä kirkas taivas lupailee yleensä kylmää tähän vuoden aikaan.”
”Mutta nyt on lokakuu”, Siriuksen huulet menivät mutruun ja kulmat kurtistuivat, kuin pienellä lapsella konsanaan, ”Minä haluan mennä ulos!
”Herra on hyvä ja pukee tarpeeksi päällensä. Sitten hän voi mennä ulos”, Remus heilautti sauvaansa, saaden molempien matka-arkut liitämään ilman läpi kepeästi kaksikon luo, ”Minä tulen mukaan, jos kerta pääsen täältä vain kuolleen ruumiisi yli, haluan olla mukana kun kuolet hypotermiaan.”
”Lässynlässynlää”, Sirius näytti kieltään ja kiskaisi verenpunaiset villahousut arkustaan, ”Minulla on nämä, en minä tuonne jäädy!”

* * *

Paukkuva pakkanen sai kumpaisenkin velhon tärisemään. Autuas hiljaisuus ja timanttien lailla kimmeltävä lumi olivat petollisesti saaneet heidät ulos.
”Katsotaan sitä saunaa”, Remus kiiruhti muutaman askeleen ulko-ovelta ja repäisi viereisen oven auki. Edessä oli pienehkö huone, jossa oli seinää pitkin kulkeva penkki ja jokin naulakontapainen. Penkin alla oli suuri, ruskea kangaskassi, jonka pohjalla makasi pari puuta.
”Tuota”, Sirius kuikkuili Remuksen olkapään yli malttamattomana, ”onko tämä se sauna?”
Remus pudisti päätään, äkätessään seinään sulautuvan oven. Hän tarttui kahvaan ja aukaisi hiljakseen narahtavan oven. Huone oli kokonaan puusta tehty. Oviseinustan toisessa nurkassa oli hyvin mielenkiintoinen väkerrys, minkä päällä oli kasa kiviä. Väkerryksen vastapäätä oli laudoitettu ilmassa olevia penkkejä: ”Tämä on se sauna.”

”Mitä täällä tehdään?” Sirius joutui jälleen tarkastelemaan tilannetta toisen miehen olan ylitse. Remus astui nyt kokonaan sisään tuohon mysteerihuoneeseen ja äkkäsi pian lampömittarin seinällä.
”Tässä vekottimessa ihmiset ovat – alasti?” Remus kosketti mittaria hanskallaan, ”ja he heittävät jotain tuon härvelin päälle”, Remus osoitti toisella kädellään kiuasta.
”Onkohan tämä kansa aivan järjissään? Ei täällä tarkene ilman vaatteita, minä tarkene edes näiden vaatteiden kanssa!”
”Mutta tässä kuvassa ihmisillä on hiki”, Remus tutkaili nyt kuvaa, kuin se olisi ollut maailmankuulu mysteeri, ”En nyt ihan ymmärrä. Kai he lämmittävät tätä paikkaa jotenkin.”
”Mutta ei täällä ole takkaa”, Sirius katseli jälleen ympärillee, etsien jotain vihjettä, jotain pientä johtolankaa.
”Katsotaan tätä joskus toiste”, Remus mumisi. Sirius nyökkäsi harteitaan kohauttaen, mutta jähmettyi paikoilleen kuullessaan ylimääräistä ääntä vaimeana.

”Pidä sauva lähelläsi”, Sirius kuiskasi Remukselle, kääntyessään ympäri ja astellessaan terassille. Remus painoi oven huolellisesti kiinni ja seisoi miehensä vierellä, valppaana ja valmiina hyökkäämään vieraiden kimppuun. Kuului laukaus.
”Mitä helvettiä?!” Remus ei voinut olla huutamatta ääneen. Uusi laukaus.
”Tämä ei voi olla normaalia!”
Kuului rytinää ja huutoa, puskat varaston takana heiluivat. Remus oli juuri aikeissa vetää taikasauvansa esiin, kun ruskea elukka juoksi heidän ohitsee täyttä kiitoa, pihan poikki, kohti järveä.
”Mikä se oli?!”

Ihmisten ääniä. Karjumista, huutoa. Jälleen uusi laukaus. Rytisi ja rätisi, kun kolme miestä juoksi varaston takaa, aseet ojossa, keltaiset liivit takkiensa päällä.  Miehet huomasivat terassilla seisovan kaksikon ja seisahtuivat. Kaikki olivat normaalipainoisia, pitkiä miehiä. Yhdellä oli silmälasit, toisella parta, ja kolmannella metallinen koru kulmakarvan molemmin puolin. Kaikki viisi miestä tuijottivat toisiaan, puskista tullut kolmikko puhui hiljaa keskenään.
”Tällä mökillä ei pitänyt olla ketään...”
”Mutta onpa kuitenkin. Eiköhän anteeksi pyyntö riitä?”
”Me pelästytimme nuo hengiltä, idiootti! Luuletko että tuo riittää?”
”Ihan rauhassa, ne näyttää ihan kivoilta...”

”Pitäisikö heille sanoa jotain?” Sirius kuiskasi niin hiljaa kuin osasi, katsellessaan kiivaasti keskustelevaa kolmikkoa.
”Pitäisi”, Remus oli yhtälailla kauhusta kankea kuin Sirius. Oliko tuo jokin perinne? Säikytellä ihmiset kuoliaksi?
”Hei”, Sirius aloitti kerätessään lattialle rapissutta itseluottamustaan, ”Tuota, häiritsemmekö teitä?”
Miehet kääntyivät katsomaan heitä, kaikki yhtälailla hämmästyneinä,
”Ette”, silmälasipäinen mies vastasi nopeasti, ”Mehän tässä teitä häiritään, olemme pahoillamme, emme tienneet täällä olevan ketään.”
”Ei se mitään”, Sirius mumisi hytistessään paikallaan, ”Tuota... oletteko koskaan käyttäneet saunaa?”
”Perkele, että kysytkin tuollaista!” partasuinen mies mylvähti astuessaan nyt muutaman askeleen lähemmäs, ”Käyn emännän kanssa joka ikinen ilta saunassa, joskus jopa aamulla!”
Sirius hymyili pienesti nyökätessään: ”Voisitteko tulla katsomaan tuota meidän saunaa? Siinä taitaa olla jonkin sortin vika...”
”Tietenkin”, partasuu jatkoi, viittoessaan nyt kahta muuta mukaansa. Remus loi Siriukselle epäilevän katseen aukaistessaan saunan oven. Sirius ja partasuu lipuivat sisälle, Remus jäi kahden muun, hieman itseään nuoremman miehen kanssa seisomaan terassille tietämättömänä siitä, mitä tehdä tai sanoa.
”Tämä meidän saunamme on aivan jääkylmä”, Sirius aloitti laskiessaan tuntemattoman partasuun sisälle ennen häntä, ”Kuinka se saadaan toimimaan?”
”Tarkoitatko, kuinka se lämmitetään?”, mies katsoi Siriusta hieman huvittuneena, ”Etkö sinä ole koskaan ollut saunassa?”
”En ole”, Sirius hymyili vinosti, ”Mutta nyt haluaisin mieluusti kokeilla.”

”Eli siis, sinä olet varmasti lämmittänyt esimerkiksi takkaa?”
”Olen!” Sirius hihkaisi innoissaan, ”Ajattelin sitä, mutta eihän tämä voi toimia niin, että nämä puut sytytetään palamaan?” Sirius taputteli lauteita oikealla kämmenellään, ”Vai voiko?”
Parrakas mies nauroi: ”Ei tietenkään. Katsos, tässä kiukaassa on tulipesä täällä alhaalla. Sinne laitetaan klapeja ja tehdään tuli. Klapeja lisätään aina tarpeen tullen, ja kun täällä on tarpeeksi lämmin, eikuin vain saunomaan.”
”Kuulostaa ihan ymmärrettävältä...”

* * *

Remus hyppäsi metrin taaksepäin kuullessaan kilinää aivan vierestään. Omituista pärinää, musiikkia.
”Anteeksi”, nuorehko mies, jonka kulmassa oli metallipalloja, sanoi kaivaessaan taskustaan metelin aiheuttajan, ”Kerro.”
Remus katseli pää hieman kallellaan miestä, joka piti palikkaa korvallaan ja puhui siihen.
”Tuotaa... ette taida olla ihan täältä päin kotoisin, ha?” silmälasipäinen mies kysyi sätkää sytytellessään.
”Ei, emme”, Remus vastasi nyrpistäessään hieman nenää savukiehkuroille. Mies ei näyttänyt juuri välittävän Remuksen nyrpistyksistä, jatkoi vain pitkien, ja ilmeestä päätellen nautinnollisten sauhujen vetelyä.

”Juu. Kyllä. Tulen tunnin päästä, juujuu”, nuorin miehistä lopetti puhumisen ja sujautti laatikon taskuunsa, ”Anteeksi, mutsi.”
Silmälasipäinen naurahti, Remus tyytyi nyökkäämään.
”... näyttäessä tätä kohtaa, silloin sauna on parhaimmillaan”, partasuu kuului juttelevan avuliaasti Siriukselle, ennen kuin kaksikko saapui takaisin terassille, jolla Remus tärisi kovemmin kuin vielä kertaakaan.
”Oletteko te pitkäänkin täällä?” savukiehkuroita puhalteleva mies kysyi, ”Täällä mökillä?”
”Kuukausi”, Sirius vastasi tunkiessaan kätensä housujensa taskuihin.
”No perkele, sittenhän me voidaan pitää miesten saunailta joskus!” parrakas mies karjaisi, ”Opetetaan nämä miehet suomalaisten tavoille!”
”Kuulostaa hauskalta”, Sirius selvästi innostui ajatuksesta, Remus ei niinkään suurissa määrin.
”Helekutin hyvä juttu, jos me tullaan vaikka perjantaina?”
Sirius nyökkäili innoissaan ja hyvästeli vieraat ystävällisesti. Kolmikko lähti kävelemään takaisin metsään, Sirius ja Remus puolestaan palasivat takaisin sisälle.
”Onkohan kaikki suomalaiset tuollaisia? Hilluuvat metsässä säässä kuin säässä, juoksentelevat ympäriinsä ammuskellen aseilla, puhuen omituisiin palikoihin.”
”Voi olla, Remus-kulta”, Sirius aloitti heittäessään takkinsa sohvalle, ”Mutta nyt täällä jopa tarkenee ilman takkia.”

* * *

”Remuuuus”, Sirius painoi päänsä vasten vieressään istuvan miehen olkapäätä. Ulkona oli pimeää, tähdet olivat syttyneet loistamaan jossain miljoonien kilometrien päässä. Kaksikko oli käpertynyt sohvalle yhteisen huovan alle, katselemaan takkatulen tanssia. He olivat keskellä Suomen hyytävän kylmää Lappia, lumen saartamina, kaukana kotoa.
”Siriuspirius”, Remus painoi päänsä vasten olallaan retkottavaa päätä, ”Haluatko kuulla salaisuuden?”
”Haluan.”
”Minusta täällä on aika mukavaa”, Remus vastasi hiljaa ja painoi suudelman Siriuksen tummiin hiuksiin, ”Minusta tämä on mukavaa.”
Sirius ei voinut olla hymyilemättä laskiessaan toisen kämmenensä Remuksen reidelle: ”Enkös minä niin sanonut?”
”Sanoit, ja minä itsepäinen nulikka en uskonut sinua.”

Sirius huokaisi pelkkää tyytyväisyyttä napatessaan sauvallaan halon ja leijuttaessaan sen takkaan: ”Haluatko sinä kuulla salaisuuden?”
”Haluan”, Remus silitteli hiljakseen puolisonsa hiuksia.
”Minä tykkään sinusta.”
Sirius näki Remuksen liikahtavat äänettömästä naurahduksesta: ”Minäkin tykkään sinusta. Aika paljonkin.”
”Tiesin sen”, Sirius hymisi käpertyessään parempaan asentoon, ”Et kai muuten olisi kosinut minua?”
”En kai”, Remus tuijotti oranssina hehkuvia liekkejä.
”Haluatko kuulla salaisuuden?” Sirius kuiskasi niin hiljaa kuin osasi, kohottaessaan nyt päätään niin, että saattoi nähdä Remuksen silmät, ”Minä haluan sinut. Tässä. Ja nyt.”

* * *

Jälleen yksi halko lensi ilman halki takkaan. Remus laski sauvansa lattialle kääntyeessään nyt katsomaan Siriusta, joka asteli ilman rihmankiertämää jääkaapille ja takaisin: ”Kai sinulla on nälkä?”
”Tappava”, Remus nousi istumaan kietoessaan taljaa paremmin ympärilleen.
”Petit muuten lupauksesi”, Siriuksen ääni oli syyttävä, painava.
”Minkä lupauksen?” Remus nappasi Siriuksen tarjoaman voileivän, ”En ole luvannut mitään.”
”Lupasit, ettet harrastaisi seksiä kuolleen elukan päällä”, Sirius kallisti päätään hymyillessään vinosti, ”Kappas vain miten kävikään.”
Remus laski huulillaan olleen leivän: ”En minä luvannut. Sanoin vain.”
”Niin niin”, Sirius nyökkäili, ”Niinhän ne kaikki sanoo, kyllä kyllä.”
Remus ei voinut estää nauruaan: ”Hei oikeasti, minä vain sanoin!”
”Juu juu, kuulin kyllä”, Sirius jatkoi hillitöntä nyökkäilyään ja kurtisti kulmiaan kohottaessaan katseensa Remukseen, ”Lupaustenrikkoja.”

Remus huokaisi käydessää viimein voileipänsä kimppuun. Takkatuli lämmitti miesten paljaita vartaloita, kaikki tuntui vain olevan täydellistä.

* * *

Sirius haukotteli venytellessään käsiään: ”Eiköhän mennä nukkumaan.”
Remus vilkaisi sohvan edustalla seisovaa miestä ja heilautti vielä muutaman halon takkaan: ”Viileneeköhän tämä torppa kuinka paljon yöllä?”
”Jos jompikumpi käy vessassa, niin iskee tulet takaisin”, Siriuksen leukoja revittiin kohden lattiaa ja kattoa, ”Eikö niin?”
”Niin kai”, Remus huokaisi noustessaan venytellen ylös.
Sirius asteli makuuhuoneeseen Remuksen edellä, näyttävästi takapuoltaan raapien – tietenkin housujen sisäpuolelta käsin.
”Hei, hyi, nyt käsipesulle!”
Sirius pyörähti ympäri: ”Hä?”
”Mene pesemään kätesi, hyi helvetti!” Remus osoitti kädellään vastakkaisella seinällä olevaa vessan ovea, ”NYT!”

”Ei tämä ole ennenkään sinua haitannut”, Sirius vetäisi nyt kädet housuistaan ja heilutteli sitä ilmassa.
”Koska en ole ennen nähnyt tuota!” Remus huokaisi jatkaessaan, ”Rakas, mene nyt.”
Sirius polkaii jalallaan narahtavaa lattiaa, ennen kuin asteli vessaan pesemään käsiään. Mies antoi veden juosta hanasta kymmenen minuuttia, liotti kämmenensä oikein huolella, kuullen Remuksen syvät huokaukset ja kiroamiset makuuhuoneesta.

”Onko nyt parempi?” Sirius kysyi näyttäen käsiään vartin päästä makuuhuoneen oviaukosta sängyssä makaavalle Remukselle.
”Paljon parempi”, Remus hymyili asettaessaan tyynyään paremmin, ”Nyt saat nukkua vieressäni.”
”Johan sinulla on säännöt”, Sirius pihisi kiskaistessaan itsensä kalsareilleen ja kömpiessään Remuksen selkään kiinni, ”Tietäisit vain mitä kaikkea olin näillä tehnyt tänään ennen hempeilyämme.”


« Viimeksi muokattu: 17.01.2012 22:26:00 kirjoittanut hymykuoppa »
Live the adventure of a lifetime.

if you're looking truth, beauty and freedom, fanfiction is the way to go.♥
Patoutunut humoristi.

Miusamo

  • Vieras
Jessus, sä se osaat piristää mua, vaikka oonki täällä kuumeessa :D Nauroin!

”Mitä täällä tehdään?” Sirius joutui jälleen tarkastelemaan tilannetta toisen miehen olan ylitse. Remus astui nyt kokonaan sisään tuohon mysteerihuoneeseen ja äkkäsi pian lampömittarin seinällä.
”Tässä vekottimessa ihmiset ovat – alasti?” Remus kosketti mittaria hanskallaan, ”ja he heittävät jotain tuon härvelin päälle”, Remus osoitti toisella kädellään kiuasta.
”Onkohan tämä kansa aivan järjissään? Ei täällä tarkene ilman vaatteita, minä tarkene edes näiden vaatteiden kanssa!”
”Mutta tässä kuvassa ihmisillä on hiki”, Remus tutkaili nyt kuvaa, kuin se olisi ollut maailmankuulu mysteeri, ”En nyt ihan ymmärrä. Kai he lämmittävät tätä paikkaa jotenkin.”
”Mutta ei täällä ole takkaa”, Sirius katseli jälleen ympärillee, etsien jotain vihjettä, jotain pientä johtolankaa.
”Katsotaan tätä joskus toiste”, Remus mumisi. Sirius nyökkäsi harteitaan kohauttaen, mutta jähmettyi paikoilleen kuullessaan ylimääräistä ääntä vaimeana.

Ei herran jestas! Varsinkin tuo Siriuksen (oletan, että kyseessä on Sirius...) Onkohan tämä kansa aivan järjisssään...- lause oli hyvä! :D Hajosin kympillä : DDDDDD Ei, Sirius, suomalaiset eivät ole järjissään : DDDD Maltan tuskin odottaa seuraavaa lukua! :)

 Ja jotain rakentavaa: Kirjoitat hyvin, virheitä en huomannut ja vaikka Sirius/Remus kuuluukin nykyään inhokkiparituksiini tämä on silti hyvä :)

Severina

  • ***
  • Viestejä: 97
Sirius/Remus ei minun suosikkiparituksiin kuulu, mutta otsikko erätti huomioni, enkä kadu että päädyin lukemaan tämän. Tämä on ainakin tähän asti ollut loistava lukukokemus ja en malta odottaa seuraavaa osaa!

Tässä ficissä oli paljon asioita joista pidin. Sirius ja Remus häämatkalla loppusyksystä Suomessa keskellä ei mitään - jo pelkkä ajatus saa minut hymyilemään. Ja tosiaan vielä jästien "maailmassa"... pojat on vähän pihalla kaikesta. Aikamoisen ylihinnankin miehet mökistä menivät maksamaan. Tämä on ollut todella hauska ficci ja kaikkien repeilykohtauksia aiheuttaneiden kohtien lainailu veisi paljon tilaa, joten en siihen ryhdy - joutuisin lainaamaan muuten melkein koko tekstin. Remuksen ja Siriuksen erimielisyydet heidän lomapaikkansa järkevyydestä saavat suupieleni kääntymään ylös ja kaikki nämä suomalaismiehet jota tähän asti on nähty on kyllä ollut erittäin mielenkiintoisia henkilöitä. Kirjoitusvirheitä en löytänyt ja tykkään todella paljon tämän ficin juonesta ja jään innolla odottamaan pariskunnan tulevia kommelluksia.

~Severina
Fanfictionia  Finissä ja FFiction.net:ssä

Salmiakkisydän

  • ***
  • Viestejä: 98
  • Kuningatar
Lainaus
”Lässynlässynlää”, Sirius näytti kieltään ja kiskaisi verenpunaiset villahousut arkustaan, ”Minulla on nämä, en minä tuonne jäädy!”
Ihana Sirius! :D Villapöksyt jalkaan ja menoksi, herraista :)
Lainaus
”Tässä vekottimessa ihmiset ovat – alasti?” Remus kosketti mittaria hanskallaan, ”ja he heittävät jotain tuon härvelin päälle”, Remus osoitti toisella kädellään kiuasta.
”Onkohan tämä kansa aivan järjissään? Ei täällä tarkene ilman vaatteita, minä tarkene edes näiden vaatteiden kanssa!”
”Mutta tässä kuvassa ihmisillä on hiki”, Remus tutkaili nyt kuvaa, kuin se olisi ollut maailmankuulu mysteeri, ”En nyt ihan ymmärrä. Kai he lämmittävät tätä paikkaa jotenkin.”
”Mutta ei täällä ole takkaa”, Sirius katseli jälleen ympärillee, etsien jotain vihjettä, jotain pientä johtolankaa.
Tämä oli aivan älyttömän hupaisaa luettavaa, lämpimällä tapaa naurettavaa puuhaa. Hyvin olet onnistunut kuvailemaan oivaltamisen vaikeutta, kun ulkomainen tyrkätän saunaan. Loistavaa.
Lainaus
”Olen!” Sirius hihkaisi innoissaan, ”Ajattelin sitä, mutta eihän tämä voi toimia niin, että nämä puut sytytetään palamaan?” Sirius taputteli lauteita oikealla kämmenellään, ”Vai voiko?”
Tässäkin jälleen tämä oivaltaminen, realistisesti minun mielestä kuvattu, noin etenkin Sirius voisi välillä toimia :D
Lainaus
”Onkohan kaikki suomalaiset tuollaisia? Hilluuvat metsässä säässä kuin säässä, juoksentelevat ympäriinsä ammuskellen aseilla, puhuen omituisiin palikoihin.”
Ja kyllä ovat.

Rakastan tätä ficciä ja sinun kirjoitustyyliäsi. Nämä kaksi on vain luotu toisilleen, tämä ficciä on helppo lukea, ja tämä on omalla tavallaan realistinen. Tämä on hauska, suloinen, omalaatuinen ja varmaan jatkossa myös tässä on seikkailua. Piddän erittäin paljon, anteeksi tuo ylenpalttinen quettaminen, oli vain pakko laittaa niitä ihan parhaimpia kohti tästä luvusta.

Tämä on vain mahtava, ei kai tästä muuta voi sanoa? Kiitän kovasti ja innolla odotan jatkoa!
Poistuisitko mun elämästäni, veisitkö mennessä ruman naamasi?
Poistuisitko mun elämästäni, veisitkö mennessä mädän hajusi?



banneri by hymykuoppa

hymykuoppa

  • Kuolonsyöjätär
  • ***
  • Viestejä: 2 255
  • You won't get out of life alive - so chill.
Voi kiitos kovasti kaikille! : ) Ihanaa että olette pitäneet, ja toivottavasti viihdytte jatkossanin tämän parissa :) Pahoittelen jo heti alkuun, että seuraavan osan ilmestyminen saattaa viedä parikin viikkoa, en ole ennättänyt kirjoittaa vielä seuraavaa lukua edes valmiiksi, enkä täten aloittaa uutta. Mutta koitan olla mahdollisimman vikkelä ; )


Kolmas luku


Raikkaan aurinkoinen perjantaiaamu. Jokunen lintu liiteli taivaalla, tuuli pöllytti irtolunta alastomista puista. Velhokaksikkomme oli kiskaissut lämpimät vaatteet ylleen ja siirtyneet yhteistuumin liiteriin halkoa hakemaan. Siriuksen käsipuolessa roikkui saunan kantokassi, Remuksen sormissa pyöri taikasauva. Halot lentelivät vuoroin terassille, vuoroin kassiin, jota jo hieman puhkuva Sirius kannatteli.
”Kuinka nämä voivat olla näin painavia?” punaposkinen, pitkähiuksinen Sirius murahti raahatessaan kantokassia nyt maassa, vetäen sitä perässään kohti terassia. Remus hymähti epämääräisen vastauksen napatessaan vielä muutaman halon syliinsä ja sulkiessaan liiterin oven.

”Mitähän niissä saunailloissa tehdään?” Sirius ei voinut olla pohtimatta ääneen, koittaessaan repiä halkokassia perässään. Klapeja putoili matkan varrella hankeen, josta Remus ne nappasi syliinsä sanaakaan sanomatta.
”Äääh, Remus, heitä tämä pussukka terassille”, Sirius irrotti otteensa ja suoristi ryhtinsä selkäänsä pidelleen, ”Helvetin halot, minua ei ole luotu tällaiseksi juntiksi. Remuuuus!”
”Ota sauva taskustani, minulla on kädet varattu, kuten ehkä huomaat”, toinen yhtälailla punaposkinen mies puhisi kääntäessään nyt oikean kylkensä miehelleen, ”Se on taskussa.”
”Ai pidät sitä siellä?” Siriuksen toinen kulma nousi veikeästi, ”Minun sauvani roikkuu ihan vapaana jalkojen välissä.”
”No hah hah, olipas hauskaa”, Remus hörähti keikauttaessaan lantiotaan, ”Ota nyt se sauva, jos meinaat käyttää loitsuja.”
Sirius kohotteli kulmiaan hymyillessään makeasti ja tunkiessaan kättään Remuksen takin alle, sauvaa havitellessaan: ”Älä nyt leikistä suutu, mussukkaiseni, susihukkaseni.”
Remus pyöräytti hieman silmiään Siriuksen vetäistessä sauvan esiin ja heilauttaessaan sillä halkokassin ilmaan. Kassi lensi portaat ylös ja putosi lumia pölläyttäen saunan oven eteen.

Remus asteli sisälle hirsimökkiin ja laski halot takan viereen epämääräiseksi kasaksi. Ulos palatessaan hän löysi Siriuksen kamppailemassa saunan ulko-oven kanssa: ”Seesam aukene saatana, helvetin Suomi ja sen jäätyneet ovet!”
Remus katseli touhua silminnähden huvittuneena, ennen kuin näpäytti sauvallaan ovea kohti. Kahvaa juuri kiskonut Sirius lensi kaaressa terassin kaiteen yli metrin korkuiseen lumipenkkaan. Hetken oli aivan hiljaista, ennen kuin räkäinen nauru alkoi kuulumaan Remuksen näkökentän ulkopuolelta. Mies asteli terassin aidan luo nähdäkseen Siriuksen puoliksi hautauutuneen valkoiseen untuvalumeen, nauraen silmät kiinni, punaisten poskien loistaessa auringon valossa.

* * *

Takassa roihuavan, iloisesti tanssahtelevan tulen rätinä täytti muuten hiljaista mökkiä. Sirius ja Remus makoilivat eri sohvilla, Sirius täysin vaakatasossa, Remus vain istui hieman rennommin.
”Mitähän niissä saunailloissa tehdään?” Sirius pohti jälleen ääneen, jäätyään aiemmin päivällä ilman vastausta.
”En tiedä”, Remus mumisi katsellessaan vipattavaa jalkaansa, joka lepäsi toisen polven päällä, ”Enkä ole varma haluanko edes tietää.”
”Mutta eikö siellä saunassa olla alasti?” Sirius kurtisti kulmiaan nykiessään hiustupsua sormissaan, ”Ihan tuntemattomien ihmisen kanssa, omituista.”
”Inhottavaa minusta”, Remus katsoi nyt tarkkaavaisesti vastakkaisella sohvalla loikoilevaa miestä, ”Kai meillä on pyyhkeet ympärillä tai jotain.”
”Mmm, voi olla”, Sirius levitti kätensä suureen venytykseen haukotellessaan makeasti, ”Samapa tuo, en minä häpeile vartaloani.”
Remus naurahti vaitonaisesti: ”Olen kyllä huomannut.”
Sirius käänsi nyt päänsä kohti tyhjyyttä tuijottavaa Remusta: ”Kuinka niin?”
”Olen jotenkin huomannut, että tuppaat kulkemaan ympäriinsä ilman rihmankiertämää.”

Sirius heitti nyt jalkansa lattialle, kömpi ylös ja asteli kohti Remusta: ”Mutta sinä silti pidät siitä mitä näet, eikö niin?”
Remus kurtisti kulmiaan Siriuksen hypätessä hänen syliinsä ja kietoessaan kätensä tämän kaulan ympärille: ”Etkö pidäkin?”
Remus kohautti kulmiaan ja kallisti hivenen päätään: ”Kyllähän sinä tiedät.”

Sun omakseni tänään saan.
Ei vertaistas löydy päältä maan.
Sua päästä en, pois milloinkaan.
Mä lupaan sen, sua vaihda en.


* * *

”Kuinkahan nopeasti tämä lämpeää?” Sirius katseli seinällä roikkuvaa mittaria, ”Hän sanoi, että sitten on hyvä, kun viisari on 80 – 100 välillä.”
”Kuinkahan kuuma se on?” Remus katseli vaaleita lauteita ja taputteli niitä hiljakseen, ”Kestävätkö tällaiset? Näiden päällä on monta sataa kiloa painoa, ja nämä vain roikkuvat tässä.”
”Se selviää kokeilemalla. Hyppäähän sinne ylös, tulen perästä”, Sirius tyrkkäsi Remuksen vasten lauteita. Mies kääntyi mulkaisemaan toista, ennen kuin nousi ensimmäiselle lauteelle, toiselle, ja kääntyessään istumaan ylimmälle. Sirius hyppelehti ketterästi perästä ja asettui puolisonsa viereen. Siinä he istuivat hetken aikaa, täysin hiljaa, katselle avoimista ovista pimenevän illan uumeniin.
”Joo”, Sirius aloitti hitaasti, ”Kai nämä vielä pari miestä kestää”, mies hyppelehti alas ja syventyi jälleen kiukaan pariin, ”Pitäisikö tuonne alas laittaa tulta?”
”Mikä tuo ylempi luukku on?” Remus nyökkäsi kohden tulipesän yllä olevaa vesisäiliötä, ”Aukaise se luukku.”

Sirius vilkaisi Remusta ja katsoi nyt miehen osoittamaa puista kahvaa: ”Tämä?”
”Niin niin, aukaise se”, Remus jatkoi ohjeistusta ylimmältä lauteelta. Sirius tarttui kahvaan ja kiskaisi. Mitään ei tapahtunut. Mies kurtisti kulmiaan, kääri hihansa kyynärpäihin ja tarttui jälleen kahvaan, tällä kertaa kiskaisten kaikella voimalla. Kuului pamahdus ja natinaa, Siriuksen kädet lensivät irti kahvasta: ”Minä rikoin sen!”
”Etkä rikkonut, se aukesi”, Remus kömpi nyt alas lauteelta, pukkasi Siriuksen edestää ja vetäisi kahvasta. Miehen käteen jäi kahvasta roikkuva peltinen laatta kannen irrotessa. Miehet katsoivat hetken toisiaan, sitten Remuksen kädessä roikkuvaa kantta, ennen kuin suuntasivat katseensa tyhjyyttä ammottavaan lokeroon.
”Hei, siellä on vettä pohjalla.”
”Heitetäänkö se vesi tuonne?” Remus kurtisti kulmiaan, katsoessaan ties monennetta kertaa seinällä roikkuvaa mittaria, ”Eivät ne tuossa heitä sitä sinne...”
”Ooo, täällä on pikkuinen hana!” Sirius hihkui innosta polvistuessaan kylmälle, betoniselle lattialle, ”Katso! Saanko kääntää tuota?”
”Käännä pois”, Remus mumisi laskiessaan peltisen laatan takaisin paikoilleen. Sirius kiskoi jäykkää hanaa, koitti saada sen parhaansa mukaan kääntymään. Kuului ähinää ja puhinaa, ennen kuin kylmä vesisuihku lörähti Siriuksen polville. Mies kiskoi hanan äkkiä kiinni: ”No mitä helvettiä?!
Remus ei voinut peittää pientä, vahingoniloista nauruaan: ”Oliko se noin jännittävää?”
Sirius nousi ylös, mulkaisi takanaan seisovaa miestä ja nappasi tämän sauvan toiselta lauteelta: ”Halkinaurus!”

Vahingonilo muuttui railakkaaksi nauruksi, Remuksen kiemurrellessa paikallaan, hinkatessaan itseään vasten seinää ja yrittäessään parhaansa mukaan tirpaista Siriusta turpaan.
”Se parhaiten nauraa, kuka loihditaan”, Sirius hymyili ja remahti nauramaan mitä räkäisimmin.
”Lohohohopeta sehehehe!” Remus heilui paikoillaan, huitoessaan ilmaa ja potkiessaan tyhjyyttä, ”Sihihihiriuhuhuhuuus!”
”Selvä selvä”, Sirius heilautti taikasauvaa uudelleen ja nakkasi tämän Remukselle, ”Mennään.”

Kaksikko asteli terassille, toisiaan leikkisästi tönien, ennen kuin seisahtuivat aloilleen kuuntelemaan. Hiljaisuus oli rikkoutunut, nyt metsässä raikui vaimea moottorin ääni. Miehet liimautuivat kiinni toisiinsa seistessään rintarinnan, tietämättä mitä tehdä, epävarmoina siitä, mikä heitä pian odottaisi. Ääni voimistui jatkuvastui, kunnes se pian saavutti heidät. Mitään ei näkynyt, voimistuva ääni vain sai Remuksen peittämään korvansa. Jokin iso, musta ja epämääräinen vilahti vauhdilla heidän mökkinsä ohi, kohti järveä. Ääni kulki sen mukana, vaimentuen jälleen hieman.
”Eikö ne aseet riittäneet?!” Sirius ärisi melun yli, ”Mikä näitä ihmisiä vaivaa?!”
Remus siristeli silmiään pimeydelle, joka oli nielaissut äskeisen ilmiön uumeniinsa, vaimentaen nyt myös moottorin äänen täysin.
”Hei te siellä!"
Sirius pyrki hyppäämään puolisonsa syliin, mutta Remus työnsi tämän irti itsestään. Tuo ääni oli tuttu.
”Joko se sauna on lämpenemässä?” iloinen mylvähdys kuului näkymättömistä, ”Me tehdään tänne avanto ja tullaan sitten jeesaamaan!”
”Mitä he tekevät?” Sirius kurtisti kulmiaan yrittäessään myös nähdä pimeyteen.
”En tiedä, mutta se ei kuulostanut kovin mukavalta...”

* * *

Savupiipusta tuprusi sakea harmaa savu, viisi miestä istui lämmittelemässä takkatulen äärellä.
”Ottakaahan tuosta hömpsy”, partasuu ojensi vieressään istuvalle velhokaksikolle lasista pulloa, ”Terveydeksi ja kippis!”
”Anteeksi, mitä tämä - ”, Remus ei ennättänyt kysymystään loppuun, kun Sirius nappasi pullon hänen käsistään, ” - tuo – on?”
”Vettä tälle kansalle”, partasuu, jonka nimeksi oli osoittautunut Pentti, mylvähti hymyssä suin. Toisella sohvalla istuva kaksikko nauroi myöntäillessään. Sirius nosti pullon huulilleen, otti aimokulauksen, mutta laski pullon nopeasti alas yrittäessään niellä.
”Koskenkorvaa”, Pentti jatkoi napatessaan pullon Siriukselta ja hörpätessään jälleen itse, ilmekään värähtämättä, ”Miltäs se maistui?”
Kysymys oli osoitettu pitkätukkaiselle velholle, joka oli vihdoin ja viimein saanut litkun nieltyä, ilmeestä päätellen: ”Krhm, ihan hyvää.”
”Noniin perkele, ja eikun pulloa kiertämään”, Pentti nauroi hörpätessään jälleen ja tarjotessaan pulloa Remukselle, ”Maistahan poika nyt.”
Remus loi epäilyjä täynnä olevan katseen kirkkaaseen pulloon, ennen kuin nappasi sen partasuun kädestä, hörppäsi äkkiä pienen siivun ja nieli sen naama irveessä. Siriuksen makuaisti oli ilmeisesti turtunut jo, sillä hän kiskaisi nyt pullosta ison kulauksen, kuin suomalaisen juoppolalli konsanaan.

”Käyn vilkaisemassa saunaa”, silmälasipäinen Jarkko nyökkäsi napatessaan kengät jalkaansa ja astuessaan ulos pimeyteen. Sirius räpytteli hetken aikaa silmiään, ennen kuin nojautui hieman yksin sohvalle jääneen Jannen puoleen: ”Minä voin aloittaa seuraavan kierroksen.”
Remus vilkaisi syrjäkarein Siriusta, mutta nähdessään raukean hymyn tämän kasvoilla, ei viitsinyt sanoa mitään.

Joku koputti ikkunaan. Remus kääntyi hieman hätääntyneenä katsomaan, mutta koputtaja paljastui Jarkoksi, joka viittoi saunaa kohden ja katosi jälleen näkyvistä.
”Jaahas, taitaa olla se sauna valmis”, karvanaama nousi Remuksen viereltä, nappasi pullon kierroksen päättäneeltä Jannelta ja tyrkkäsi sen Remukselle, ”Vähän ilolientä perkele naamaan ja menoksi!”

Sirius ja Remus nousivat ylös sohvalta, Siriuksen napatessa pullon Remukselta: ”Kulta, sinä et kuitenkaan tykkää sshiitä.”
Kaksikko asteli Jannen ja Pentin perästä saunan ulko-ovelle. Pukuhuoneen penkillä oli jo yksi vaatekasa, Jarkko oli hävinnyt saunan uumeniin. Remus vilkaisi hieman kiusaantuneena Siriusta, kun Janne ja Pentti riisuivat pukuhuoneessa vaatteensa ja lipuivat saunaan ilman pyyhkeitä.
”Tuota, Sirius...”
”Vaatteet pois ja menoksi!” Sirius hihkui silminnähden onnesta kiskoessa pienessä pukuhuoneessa vatteitaan, ”Housut pois, housut pois!
Remus kurtisti kulmiaan Koskenkorvapullon kanssa häntä kannustavalle Siriukselle: ”En oikein tiedä...”
”Ota tuosta huikka, niin alat tietämään”, Sirius tyrkkäsi pullon miehelleen, potkaisi nilkoissa olevat housunsa penkin alle ja kirmasi saunaan tukka hulmuten.

* * *

Ylälaude oli turhan ahdas viidelle aikuiselle miehelle, mutta se ei tuntunut haittaavan ketään. Pullo kiersi edelleen rivissä, Remuskin oli taipunut hörppäämään pari kertaa. Sirius oli ollut oikeassa, tuo litku auttoi häntä rentoutumaan, yllättävän nopeasti kaiken hyvän lisäksi.

”Terve löyly, terve lämmin
terve henkäys kiukainen,
kylpy lämpimäin kivisten,
hiki vanhan Väinämöisen.
Löylystä vihannan vihdan,
tervan voimasta terveiden.”


Remus katsoi omituisella sävelmällä laulavaa Penttiä, mutta ei voinut kieltää, etteikö mies osaisi laulaa. Ääni oli pehmeän syvä, hieman hidasteleva ja karhean tasainen. Sirius Remuksen toisella puolella koitti liittyä lauluun toisella kertaa, mutta velho tyytyi laulelemaan omiaan ja heilumaan paikallaan. Jarkko heitti löylyä ja oli saada Remuksen pyörtymään. Mies nojautui refleksinomaisesti vasten reisiään, painaen kämmenet korvilleen. Olo oli kuin olisi palanut helvetissä, hiki nousi ihon pintaan siinä räpäyksessä, ja vierekkäin istuvan suomalaiset huokailivat syvään, nojautuessaan vasten polttavan kuumaa seinää.

”No, miltä se nyt tuntuu olla saunassa?” Pentti kääntyi huvittuneena katsomaan kituvaa Remusta, ”Nouse vain istumaan, siihen tottuu.”
”En minä halua palaa hengiltä”, Remus mutisi puhaltaessaan keuhkonsa tyhjiksi.
”Älä aikuinen mies kehtaa, nouse nyt”, Pentti sai naurullaan Remuksen keräämään itsetuntonsa rippeet ja nousemaan, ”Otetaan parit kunnon löylyt ja sitten mennään avantoon!”
”Mikä se on?” Remus olisi halunnut jättää tuon kysymyksen esittämättä, mutta hän ei voinut hillitä itseään, ”missä se on?”
”Me kairasimme sen poikien kanssa ennen kuin tultiin lämmittämään saunaa, minähän sanoin! Teimme järven jäähän parimetriä suuren aukon, jotta päästään järveen pulahtamaan.”
Remus kääntyi katsomaan miestä uskomatta korviaan: ”Vesi on jäässä! Se on kylmää! Oletko sinä hullu?!”

Pentti nauroi Jarkon heittäessä vielä kerran vettä kiukaalle, joka sihisi kiehtovasti. Viisikko kärvisteli hetken sata-asteisessa saunassa, ennen kuin suomalaiskolmikko hyppi lauteet alas, nappasi pyyhkeet lantioilleen ja juoksi ulos. Remus värisi paikallaan jo pelkästä ajatuksesta, mutta Pentin huutaessa terassilta heidän peräänsä, Sirius nappasi kiinni miehensä käsivarresta ja kiskoi tämän mukanaan. He nappasivat myös pyyhkeet lanteilleen ja astuivat hyiseen kylmyyteen. Janne juoksi kaikista sukkelimpana edellä, osoittaen tietä valtavalla taskulampulla. Jarkko kiirehti perästä, ja Pentti piti huolen, että myös matkalaiset tulivat mukaan. Kolmikko asteli rinnettä alas ja saapui laiturille vievälle lyhyelle polulle. Pentti hölkytteli pienoinen kaljamaha hyppien nuorempien poikien perään, Sirius ja Remus eivät pitäneet kiirettä.
”Tartu minua kädestä.”
”Ole Sirius-rakas välillä mies.”

Remus tyrkkäsi Siriuksen edelleen, ja kaksikko lähti hapuillen astelemaan kohti laiturin päätä, jolla Janne jo värjötteli kylmissään, märkänä jääkylmästä vedetä. Avannosta kuului huutoa.
”En halua mennä tuonne”, Remus kuiskasi hiljaa puristaessaan pyyhettään tiukasti, ”Minä kuolen tuonne.”
”Niin minäkin”, Sirius mutisi kaksikon astellessa Jannen viereen. Nuori miehenalku vilkaisi heitä ja nyökkäsi täristessään paikoillaan: ”Sinne vain, se on virkistävää.”
Velhot katselivat toisiaan ja väistyivät Jarkon tieltä, joka tuli huutaen ylös avannosta. Laiturin päässä oli portaat, jotka laskeutuivat suoraan hyiseen veteen, avannon reunaan.

”No perkele mammanpojat nyt!” Pentti mylväisi noustessaan ylös avannosta. Koko laituri narisi hiljakseen, ”Äkkiä pulahdatte niin se on siinä.”
”Voisimme jättää tällä kertaa väliin, kiitos”, Remus yritti kohteliaasti välttää tilannetta, mutta Pentti asteli kaksikon taakse, repäisi heidän pyyhkeensä ja tyrkkäsi kumpaakin selästä. Velhokaksikko huusi kilpaa ennen kuin osuivat veteen. Se turrutti nopeasti kaikki aistit, varpaat tuntuivat jääneen laiturille läpsykkäiden kaveriksi. Miehet räpiköivät itsensä pinnalle ja pärskivät kilpaa portaille. Sirius nousi sukkelasti avannosta, kiskaisi pyyhkeensä Pentiltä, ja hymyili onnesta tihkuen: ”MAHTAVAA!”

Hypotermian ensiasteita kokeva Remus ei ollut samaa mieltä juostessaan koko joukon kärjessä takaisin saunaan, missä olisi halunnut huutaa tuskasta, tuntiessaan kuinka miljoona pientä neulaa pistelivät häntä.
« Viimeksi muokattu: 27.01.2012 17:17:53 kirjoittanut hymykuoppa »
Live the adventure of a lifetime.

if you're looking truth, beauty and freedom, fanfiction is the way to go.♥
Patoutunut humoristi.

Salmiakkisydän

  • ***
  • Viestejä: 98
  • Kuningatar
Ei luoja! :D Voi hyvä tavaton mä nauroin! :D Oot kerrassaan mahtava, oot ansainnu tuon huumorificcaripikarin (jälleen ;) )! Et petä tälläkään ficilläsi, selvästi mietit mitä teet, etkä vain häsellä menemään. Arvostan sitä, ihailen suuresti.

Tämän luvun aikana nauroin, päästelin aaww-huokauksia ja hymyilin typerästi. On se sauna vaan jännä huone, ei siitä pääse yli eikä ympäri. :D Ja nuo mehtämiehet ovat kyllä niin perisuomalaista kansaa kuin vain voi olla, perkelettä mättäävät tulemaan sen kuin kerkiävät. :D Ahaha, niin todentuntuista ja mukaansatempaavaa on tämä kerrontasi jälleen. loistavaa!

En ennätä lainailemaan parhaita kohtia, sillä pitää lähteä koiraa hyppelyttämään ulos, mutta tiivistän tämän sanomalla, että on edelleen yhtä hupaisaa ja mielekästä kuin alakessaankin! En malta odottaa mihin kaksikkomme vielä joutuu!

Kiitos kovasti jälleen, jatkan todellakin tän lukemista ;)
Poistuisitko mun elämästäni, veisitkö mennessä ruman naamasi?
Poistuisitko mun elämästäni, veisitkö mennessä mädän hajusi?



banneri by hymykuoppa

Sirppi

  • ***
  • Viestejä: 19
Hahhahah aivan mahtavaa tekstiä :D Sait hymyn huulilleni niin monessa kohtaa etten niitä rupea tähän edes lainailemaan. Idea tässä on ihana, Sirius ja Remus tietysti parituksena iih lisäpisteitä tältä suunnalta ;) Ja nuo suomalais-äijät ja Suomen Lappi aijai siis loistava fic, tuleehan jatkoa pian? :)

hymykuoppa

  • Kuolonsyöjätär
  • ***
  • Viestejä: 2 255
  • You won't get out of life alive - so chill.
Voi kiitos kovasti piristävistä kommenteistanne! :) Anteeksi, tämän luvun ilmestyminen venyi, mutta olen vain tullut niin sairaan laiskaksi ::)



Neljäs luku



Aurinkoinen tiistai-aamu. Pakkanen paukkui hirsimökin nurkissa ja tuuli vieraili lempeästi alastomien puiden oksilla. Musta koira juoksenteli mökkiä ympäröivässä metsässä iloisesti haukahdellen mennessään. Hentoinen irtolumi vain pöllysi koiran viipottaessa menemään. Sirius oli kyllästynyt kyyhöttämään kahdestaan Remuksen kanssa mökissä, eikä hän tarennut talvivaatteissaan. Niinpä mies oli muuntautunut koiraksi, joka hölkytti paksussa lumikerroksessa, mahan raahautuessa lumepeitteen pinnalla. Turkissa roikkui pieniä lumipalloja mutta iloinen pilke silmistä ei ollut kadonnut.
”Anna se tänne!”
Koira seishtui aloilleen ja höristi korviaan. Jostain kuului poikien ääniä.
”Anna tänne se!”
”Minun vuoroni, odota!”
Koiran pää kallistui hivenen, ennen kuin tämä lähti juoksemaan kohti ääniä.
”Anna se minulle, Jesse!”
”Minä sanoin että odota!”

Lumessa seisova kaksikko hiljeni nähdessään mustan otuksen seisahtuvan vähän matkan päähän heistä. Toisella pojalla oli kädessään taikasauva.
”Hus, mene helvettiin siitä”, punapipoinen, taikasauvaa pitelevä poika ärähti Siriukselle. Koira istui paikoillaan, kallistellen päätään molempiin suuntiin.
”Se on vain koira”, lyhyempi poika hymyili liian suuren sinisen piponsa uumenista, ”Tule tänne poika, tse tse.”
Sirius nytkähti paikoillaan ottaessaan muutaman askeleen lähemmäs.
”Idiootti, älä kutsu sitä tänne! Haluatko että kiroan sen?”
”Jesse, älä!” pienempi poika huudahti. Jesse kohotti taikasauvaansa, mutta laski sen huudahtaessaan peloissaan. Sirius ei koskaan ollut osannut ajoittaa tekemisiään, mutta nyt mies seisoi ihmishahmossaan poikien edessä. Lapset näyttivät säikähtäneen pahan kerran, taikasauva putosi pöllyävään lumeen.
”Huomenta”, Siriuksen huulet vääntyivät hymyyn viiksien alla, ”eivät ole pojat tainneet ennen nähdä animaagia?”

Pienempi poika ujuttautui Jessen selän taa piiloon. Kaksikko oli vaiti, ennen kuin Jesse kumartui nostamaan sauvansa. Hän osoitti sillä jälleen Siriusta: ”Kuka perkele sinä olet?!”
”Anteeks, unohdin esittäytyä. Olen Sirius”, mies astui nyt askeleen lähemmäs, ojentaen oikeaa kättään, ”Sirius Musta.”
Jesse koitti astui taaksepäin, mutta sinipipoisen pojan ollessa hänen takanaan piilossa, Jesse kaatui päistikkaa hankeen: ”Olet se murhaaja.”
Siriuksen kulmat kurtistuivt hitusen: ”Anteeksi?”
”Onni, nyt mennään kotiin. Tuo on se Musta.”
Onniksi osoittautunut pienempi poika napitti Siriusta silmät suurina. Pojan alahuuli väpätti hissukseen.

It's the time that you totally screwed up,
Still you're trying to get it out your brain.

It's the past that you're dying to change.

”Tuo ei ollut kovin kivasti sanottu”, Sirius naurahti laskiessaan ojennetun kätensä alas, ”En minä ole murhaaja.”
”Oletpas!” hangesta ylös kömpinyt Jesse huusi niin, että metsä raikui, ”Minä tunnen sinut! Sinä olet tappanut ihmisiä!”
”Minä en ole tappanut ketään”, Sirius katsoi Jesseä vakavissaan, ”Ja kuinka voit edes tietää velhomaailman asioista?”
”No daa, koska olen velho?” Jesse koitti piilottaa pelkoaan pilkallisella äänellä, ”Koska Päivän Profeetta on kirjoittanut sinusta.”
”Luetteko te sitä moskaa?” Sirius vetäisi käsiään puuskaan, ”Ette kai tosissanne usko kaikkea, mitä siinä kirjoitetaan?”
”Isämme lukee sitä”, Onni mumisi alahuulen edelleen väpättäessä, ”olen kuullut häneltä sinusta.”
”Vai niin”, Sirius nyökkäsi kääntyessään nyt ympäri, ”Minun on varmaan parempi mennä, ennen kuin haluni tappaa kasvaa jälleen.”

Sirius kuuli poikien puhuvan kiivaasti keskenään, mutta äänet vaimenivat Siriuksen selän kadotessa puiden sekaan.

* * *

”Suomessakin on velhoja”, Sirius katsoi vastassaan olevaa miestä vakavissaan, ”Minä näin kaksi poikaa joilla oli taikasauva.”
Remuksen kulmien kurtistus sai Siriuksen jatkamaan: ”He olivat velhoja! Sinun pitää uskoa minua, emme ole ainoita näillä main.”
”Voi olla”, Remus vastasi mietteliäänä. Mies siveli leukaansa istuutuessaan pirtin pitkälle penkille. Sirius pyöri ympyrää pienessä keittiössä, hän ei tiennyt mitä olisi tehnyt tai sanonut. Mies ei tiennyt miten olisi ollut, hänen äkkinäiset nytkähdyksensä saivat Remuksen hymyilemään: ”Taidat olla tohkeissasi asiasta?”
Sirius seisahtui aloilleen katsoessaan puolisoaan korviaan uskomatta. Mies latasi kämmenensä vasten pöytää ja nojautui lähemmäs Remusta: ”Sain juuri tietää, ettei maailma olekaan sellainen kuin kuvittelin. Olen elänyt harhakuvitelmissa kaikki vuodet, en koskaan aavistanut velhoja olevan myös täällä – keskellä ei mitään! Mieti, velhomaailma levittäytyy myös näin kauas kotoa, me emme ole ainoita velhoja maailmassa! Myös täällä asuu taikuudesta innostuneita lapsia, Päivän profeettaa lukevia aikuisia ja meidän maailmaamme kuuluvia ihmisiä.”

”Ei se ole noin iso asia. Se on ihan järkeen käyvää.”
”Kuinka niin?” Sirius rojahti nyt istumaan toiselle pitkälle penkille, irrottamatta katsettaan Remuksesta.
”Kuinka kaikki velhot voisivat asua samassa maassa? Miksi velhot eivät olisi levittäytyneet maailmalle? Myönnä pois, suomalaiset ovat perin omituista kansaa. Tämä oli enemmän kuin odotettavissa.”
Sirius lipaisi rohtuneita huuliaan kallistaessaan päätään: ”Ovatkohan kaikki suomalaiset velhoja?”
”Eivät”, Remus hymyili pienesti, ”kaikki omituiset ihmiset eivät ole tekemisissä taikuuden kanssa."
Sirius nyrpisti nenäänsä näyttäessään kieltään: ”Lässynlässynlää.”
”Sirius, älä - ”
”Ploploploplpl”, pitkätukkainen mies jatkoi noustessaan ylös penkiltä ja tallustaessaan makuuhuoneeseen, ”Jos haluat vielä päteä, puhu suusi puhtaaksi ennen kuin liityt seuraani.”

* * *

Hentoinen koputus rikkoi täydellisen hiljaisuuden. Remus kohotti katseensa ulko-ovelle, yritti nähdä ikkunasta koputtajan. Ketään ei näkynyt. Sirius ei ilmeisesti ollut kuullut koputusta, makuuhuoneen ovi pysyi visusti kiinni. Jos kuunteli tarkkaan, saattoi kuulla pientä kuorsauksen tapaista.

Uusi koputus.

Remus nousi sohvalta, tarkisti taikasauvan olevan taskussaan ja asteli hiljaa ovelle. Kylmä tuuli puski sisään oven vähääkään raottuessa, puskien sen seinää vasten rysähtäen auki. Remus räpytteli hetken silmiään, ennen kuin loi katseen hämärtyneeseen iltaan. Kaksi pientä poikaa seisoi terassilla, toisiaan tyrkkien.
”Voinko auttaa jotenkin?” Remus hymyili katsellessaan poikaa, jonka silmät juuri ja juuri erottuivat liian ison pipon alta.
”Tuota -”, isompi pojista aloitti hiljaa, ”asuuko Sirius täällä?”
Remus vilkaisi olkansa yli makuuhuoneen ovea, joka lennähti sillä sekunnilla auki. Hieman nuutuneen näköinen pitkätukkainen mies hyppelehti pirtin puolelle, luoden epäilevän katseen ovelle.
”Asuu.”
”Kuka siellä on?” Sirius kurtisti kulmiaan Remuksen vastaukselle, ”Remus?”
”En tiedä”, Remus kallisti päätään katsellessaan poikia kulmat kohollaan, ”Kaksi pikkuista poikaa.”

Sirius kirmasi ovelle, tyrkkäsi Remuksen edestään ja vetäisi kätensä puuskaan huomatessaan kaksikon: ”Ai. Te.”
”Voimmeko tulla sisään?” pienempi poika kysyi paikallaan täristen, ”Minua paleltaa.”
Sirius tuijotti kaksikkoa kuin ei olisi nähnyt heitä koskaan. Onni ja Jesse tuijottivat takaisin, Onni paikallaan hypellen.
”Tottakai!” Remus kiskoi Siriuksen oviaukosta ja viittoi pikkuisen kaksikon sisälle, ”Tulkaa peremmälle.”
”He ovat – ne”, Sirius supisi suupielestään ovea sulkevalle Remukselle, ”Ne velhot.”
Remus vilkaisi puolisoaan ja nyökkäsi miltein huomaamattomasti: ”Kuinka te lapset tänne eksyitte?”
”Emme me eksyneet”, Onni hihkaisi napatessaan pipon päästään, ”Me etsimme tätä paikkaa!”
”Vai niin”, Remus hymyili iloiselle pojalle viittoessaan kaksikon istuutumaan takan edustalla olevalle sohvalle, ”Sirius tässä kertoikin minulle teistä.”
”Tappaako tuo ihmisiä?” Jesse ei koittanutkaan estellä epäkohteliasta kysymystään, jonka osoitti selkeästi Remukselle, ”Onko tuo murhaaja?”
”Tuolla on nimikin – Sirius – ja ei. Ei hän tapa ihmisiä”, Remus istuutui toiselle sohvalle, nyökätessään Siriusta vierellensä, ”Sirius on oikein mukava.”
”Kuka sinä olet?” Onni heilutteli jalkojaan ilmassa, melkein upotessaan muhkean sohvan uumeniin, ”Oletko Siriuksen isä?”

Jesse pukkasi veljeään kylkeen, saaden pienen pojan ulvahtamaan: ”Anteeksi! Et sinä näytä niin vanhalta...”
Remus naurahti Siriuksen lipuessa vierellensä: ”Ei, en ole hänen isänsä. Olen Siriuksen ystävä.”
Jesse loi kaksikkoon kyseenalaisen katseen, mutta ei puuttunut asiaan. Onni katseli Siriusta pienesti arastellen: ”Anteeksi että sanoimme sinua murhaajaksi.”
Sirius pyöritteli päätään, ollessaan haluton valehtelemaan kaksikolle päin naamaa, että se ei vaivannut häntä lainkaan.
”Tuota”, Remus katseli hieman kiusaantuneena ympärilleen, kuin etsien elettyä nuoruuttaan, ”Sirius hieman höyrysi, että te olisitte – velhoja?”
”Niin olemmekin”, Jesse vastasi tomerasti, ”Siksi tulimme tänne. Haluamme kuulla millaista teidän kotimaassanne on olla velho.”
Remuksen ilme kirkastui silminnähden: ”Ja me haluamme tietää millaista se on täällä Suomessa! Haluamme kuulla velhojen historiasta, nykypäivästä, tulevaisuuden uhista ja ja ja – kaikesta!”

Jessen kulmat kurtistuivat: ”Kaiken? En minä tiedä kaikkea.”
”Kerro kaikki mitä tiedät”, Remus hymyili hakeutuessaan parempaan asentoon sohvalla, ”Olen todella kiinnostunut tästä aiheesta.”
”Hyvä on”, Jesse karaisi hieman kurkkuaan aloittaessaan, ”Meidän hyvin varhaiset esi-isämme uskoivat luomismyyttiin. Luomismyytistä kerrotaan Kalevala-eepoksessa, joka on varmaan miljoona vuotta vanha. Sen eepoksen mukaan maailma sai alkunsa sotkan munasta - ”
”Ahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahhahahahahahahah”, Sirius oli pudota lattialle nauraessaan kyynelten tirskuessa silmistä, ”Ohohohohoohohohh, olette kyllä outoa kansaa.”
”Se on vain myytti. En minäkään siihen usko”, Jesse ärähti tottuneeseen tapaan, Sirius ei ollut ensimmäinen myytille nauraja, ”Sen ajan velhot uskoivat.”
Remus pukkasi miestään ikävästi kylkeen, luoden häneen murhaavan katseen.

”Sotka muni alkumeressä kelluvan Ilmattaren polvelle alkumunan, joka särkyi, ja sen palasista syntyi maailma. Eepoksen päähenkilö, maailman ensimmäinen velho, on nimeltään Väinämöinen. Hänellä on taianomaiset soiton ja laulun lahjat, kuten velholta olettaa saattaakin. Epäilen hänen noituneen hauen leukaluusta tekemänsä kanteleen soittamaan omiaan. Tarun mukaan Väinämöinen oli mukana maailman luomisessa, mikä taas ei ole minusta mitenkään mahdollista.”
Remus kuunteli lumoutuneena, Sirius toisteli itselleen edelleen nauraen luomismyyttiä.
”Eli velhoja on ollut maailman synnystä asti Suomessa, me olemme heidän jälkeläisiään. Minun uskoakseni koko maailman kantavelhot ovat lähtöisin Suomesta.”
”Tuo on varsin kiehtovaa”, Remus nyökkäili hitaasti, ennen kuin terävöityi takaisin hetkeen, ”Mitä nykypäivän velhot tekevät Suomessa? Käyttekö te jotain omaa, salaista koulua kuten meidän kotimaassamme, vai miten?”

Onnin leuka loksahti sijoiltaan: ”Onko teillä oma koulu?”
”On”, Remus suoristautui kulmiaan kurtistaessaan, ”Nuoret käyvät Tylypahkan noitien ja velhojen koulua. Se on salassa jästimaailmalta, oppilaat asuvat siellä koko lukuvuoden.”
”Me käymme tavallista koulua”, Jessen äänessä särähti pienoinen katkeruus, ”Minä käyn Salonkiven alakoulua, Onni on Mehiläisessä esikoulussa.”
”Opiskeletteko te jästien seassa?”
”Opiskelemme”, Jesse nyökkäsi, ”Kukaan ystäväni ei tiedä minun olevan velho. Velhoja on nykyään harvassa täällä Lapissa, isä arvioi että meitä olisi vain kolmekymmentä.”
”Kolmekymmentä?!” Remus huudahti hämmästyneenä, ”Kuinka se on mahdollista?”
”Mistä minä tietäisin”, Jesse kohautti harteitaan, ”Osa on muuttanut pois paljastuttuaan velhoiksi. Se on salaisuus, sitä ei saa kertoa kellekkään muulle kuin toiselle velholle tai noidalle. Isä sanoo sen olevan häpeällistä, vaikka minusta tämä on helvetin hienoa!”

* * *

Remus vilkaisi taskukalenteriaan, piirtäessään uuden alkaneen päivän ylle rastin: ”Kaksi viikkoa ja kolme päivää.”
Mies laski kalenterinsa pirtin puiselle pöydälle vaeltaessaan huoneen halki raottamaan sälekaihtimia. Aurinko oli jo kivunnut korkealle, loistaen täydellä tehollaan kauniin, alastoman luonnon yllä. Siriuksen kuorsaus kuului makuuhuoneesta, takassa rätisi uusi pesällinen halkoja. Vaikkei Remus sitä ääneen sanonutkaan, hän nautti siitä hiljaisuudesta, autuudesta. Loma oli osoittautunut huikean hienoksi, vaikka paukkupakkanen ja jääkylmässä vedessä pulahtaminen tekivät siihen pienen särön. Kaikista hienointa miehestä oli ollut kuulla suomalaisista velhoista.

Luomismyytti kuulosti kyllä typerältä, pakkohan se oli myöntää, mutta ei Remus voinut motkottaa siitä. Se oli ikäänkuin uskonto Suomen velhoille, vaikkei varhaismurkkuikäinen poika sitä paljoa tunnustanutkaan. Eiväthän teinit tunnustaneet koskaan mitään uskoa. Remus huokaisi silkkaa tyytyväisyyttään astellessaan pirtinpöydän ääreen ja istuutuessaan viileälle penkille. Avoinna oleva kalenteri sai miehen tarkentamaan katseensa siihen. Katse oli läpitunkeva, se oli saada puisen pöydän tuleen pelkkää kimmastumistaan.

Useampaa kymmentä vuotta nuorempi Remus Lupin asteli Tylypahkan käytävää pitkin. Lupalappu kädessään poika marssi hymyillen marmoriportaat alas, Rohkelikkojen pitkään jonoon. Tänään oppilaat pääsisivät käymään Tylyahossa, ja Remuksella oli suunnitelma valmiina. Tylyahossa kukaan ei kiinnittäiis huomiota muihin oppilaisiin, joten Remus saattaisi rauhassa houkutella erään Luihuisen tuvan oppilaan kanssaan kermakaljalle.

It's all the dreams that never came true,
Cause you're too damn scared to try.


Remus napautti kalenterin kiinni, nojasi leukansa nyrkkiinsä ja tuijotti hiljaisuudessa tyhjyyttä. Miksi tuo päivämäärä tuntui juuri tänään niin tärkeältä? Miksi se juuri nyt kiinnitti hänen huomionsa, muina männävuosina se ei ollut merkinnyt hänelle mitään. Eihän sillä päivällä enää ollut tunnetasolla mitään merkitystä, mutta se muisto. Aika oli kullannut sen, tehnyt siitä hohtavan ja kauniin.

Mutta se muistutti myös miehen heikkoudesta, inhimillisyydestä. Kuinka mies oli nuorena ollut taipuvainen luovuttamaan ennen kuin edes aloitti pelaamisen – ja yhä edelleen. Remus oli sen sortin ihminen, joka ei uskaltanut ottaa riskejä, ei laskea kaikkea yhden hauraan kortin varaan. Mies ei panostanut kunnolla, ellei hänen kädessään ollut kahta ässää ja pöydällä toista kahta. Entä jos jollain toisella olisi parempi käsi?

Kyllä miehellä oli unelmia. Ne eivät vain surullisen usein saaneet siipiä alleen, mies ei laskenut niitä matkaan. Pelko epäonnistumisesta, kauhukuvat kyynelistä omissa silmissä. Remus vilkaisi pöydällä makaavaa kalenteria, ennen kuin huitaisi sitä kauemmas itsestään. Nyt hän oli ottanut riskin – Siriuksen kanssa.

Hän oli ottanut riskin ja antanut itsensä rakastua.



Ja oli helvetin ylpeä itsestään.


« Viimeksi muokattu: 12.02.2012 18:58:51 kirjoittanut hymykuoppa »
Live the adventure of a lifetime.

if you're looking truth, beauty and freedom, fanfiction is the way to go.♥
Patoutunut humoristi.

Salmiakkisydän

  • ***
  • Viestejä: 98
  • Kuningatar
Lainaus
Onniksi osoittautunut pienempi poika napitti Siriusta silmät suurina. Pojan alahuuli väpätti hissukseen.

It's the time that you totally screwed up,
Still you're trying to get it out your brain.

It's the past that you're dying to change.


”Tuo ei ollut kovin kivasti sanottu”, Sirius naurahti laskiessaan ojennetun kätensä alas, ”En minä ole murhaaja.”
Apua mä kuolin tuossa pelkkästä myötätuskasta Siriusta kohtaan! : ( Nuo biisin(?) sanat sopivat tuohon kuin nenä naamaan, tuo välitti sen tunteen, että Sirius joutui jälleen kerran huomaamaan, kuinka hän olisi halunnut muuttaa menneisyyttään. Tuo oli ihana kohta kaikessa surkeudessaan!
Lainaus
Sirius nyrpisti nenäänsä näyttäessään kieltään: ”Lässynlässynlää.”
”Sirius, älä - ”
”Ploploploplpl”, pitkätukkainen mies jatkoi noustessaan ylös penkiltä ja tallustaessaan makuuhuoneeseen, ”Jos haluat vielä päteä, puhu suusi puhtaaksi ennen kuin liityt seuraani.”
Oikein kypsää Sirius ;) hahah mä hymyilin kyllä tälle kohdalle, hymyile edelleen.
Lainaus
Useampaa kymmentä vuotta nuorempi Remus Lupin asteli Tylypahkan käytävää pitkin. Lupalappu kädessään poika marssi hymyillen marmoriportaat alas, Rohkelikkojen pitkään jonoon. Tänään oppilaat pääsisivät käymään Tylyahossa, ja Remuksella oli suunnitelma valmiina. Tylyahossa kukaan ei kiinnittäiis huomiota muihin oppilaisiin, joten Remus saattaisi rauhassa houkutella erään Luihuisen tuvan oppilaan kanssaan kermakaljalle.

It's all the dreams that never came true,
Cause you're too damn scared to try.
Mulla on paha kutina persauksissa, että tuossa oli kyse Severuksesta? Uuuh Remus haikailee toisen perään häämatkallaan, tää ei voi luvata mitään hyvää (kummallekaan). O-oou...

Mutta tää teksti on edelleen hienoa, en huomannut virheitä (koska ei niitä kehtaa etsiä näin hyvästä tekstistä) ja nuo suomalaiset pikkupojat olivat makea lisä tähän koko ficciin! Tuosta Kalevalasta oli kivasti kerrottu, ja poikien tarinat muutenkin suomalaisista olivat mukavan ilmavasti ja todentuntuisesti kerrottu. Aika hassua että Suomessa velhoutta ei saa tuoda esille, mutta toisaalta ei se ole mikään yllätys. Suomalaiset nyt ovat vähän tällaisia juroja. :D Mutta siis tykkäsin hyvin kovasti tästä, kiitos ja jatkoa toivon kipeästi!
Poistuisitko mun elämästäni, veisitkö mennessä ruman naamasi?
Poistuisitko mun elämästäni, veisitkö mennessä mädän hajusi?



banneri by hymykuoppa

Aapo

  • Pahatar
  • ***
  • Viestejä: 734
  • ex - annicamaria
sä se vaan osaaat. Nää luvut on saanut mut huokailemaan ihastuksesta ja nuo suomalaiset velhopojat olivat oikein suloisia, tuitui. Oot joku pirun ajatustenlukija kun osaat luoda tän niin täsmälleen sen mukaan, miten oon itekkin tän ajatellut. Pitäiskö mun osata sanao tästä jotain rakentavaa? Ei synny, no can do I'm sorry. Oot ihana ja tämä on ihana jajaja puspuspus ♥♥

rakastan sun huumoria ja rakastan tätä ficciä, jatka pian.
« Viimeksi muokattu: 14.02.2012 21:16:31 kirjoittanut annicamaria »
enemies of the heir, beware
and I can do anything, If it's worth it to carry on


13.1.2013 ♥ L
ava(c)Raitakarkki

Jahma

  • Romantikko
  • ***
  • Viestejä: 400
  • World hasn`t changed, you are.
EI voi olla totta!  ;D aivan mahtava ficci!
Pelkästään ficin nimi sai mut innostumaan

Lainaus
”Nariseeko koko perkeleen Suomi aina, kun ottaa askeleen?”
Kuolen nauruun! Kuinka joku voi keksiä tällästä?Ja kyllä perkeleen Suomi narise joka hemmetin askeleella  ;D

Lainaus
”Hän sanoi, että sitten on hyvä, kun viisari on 80 – 100 välillä.”
Aika lämpöseksi ne meinaa sen lämittää, mulla on kylmä mäki haluan saunan! Hulluja me suomalaiset  :D

Lainaus
”Vettä tälle kansalle”, partasuu, jonka nimeksi oli osoittautunut Pentti, mylvähti hymyssä suin. Toisella sohvalla istuva kaksikko nauroi myöntäillessään. Sirius nosti pullon huulilleen, otti aimokulauksen, mutta laski pullon nopeasti alas yrittäessään niellä.
”Koskenkorvaa”, Pentti jatkoi napatessaan pullon Siriukselta ja hörpätessään jälleen itse, ilmekään värähtämättä, ”Miltäs se maistui?”
Kossua, Kossua! Oikeen pohojanmaan kautta :D

Lainaus
Sirius nousi sukkelasti avannosta, kiskaisi pyyhkeensä Pentiltä, ja hymyili onnesta tihkuen: ”MAHTAVAA!”
Niin onki :D

Lainaus
Sirius kirmasi ovelle, tyrkkäsi Remuksen edestään ja vetäisi kätensä puuskaan huomatessaan kaksikon: ”Ai. Te.”
Oikein innostunut vastaanotto :D

Innolla lisää Suomalaisuuksia odotellen
Jahma
Demons and Angels

ava by Swizzy

hymykuoppa

  • Kuolonsyöjätär
  • ***
  • Viestejä: 2 255
  • You won't get out of life alive - so chill.
jeij, kiitos kaikki kommenteistanne  :-* arvostan mielipiteitänne ja otan niitä vastaan enemmän kuin mieleläni myös jatkossa ;) Tämä luku on hieman lyhyempi kuin edeltäjänsä, ja warning: saatat masentua tätä lukiessasi. Vastassa on angstia ja Remus/Severus paritusta.


Viides luku


Sinä iltapäivänä Remus ei saanut mielestään tuota taianomaista päivämäärää. Edes Siriuksen alastomana keittiössä häärääminen ei saanut Remuksen mielestä sitä toista. Remus tiesi Siriuksen olevan ensirakkautensa, mutta tunteet myös tuota luihuisen tuvan oppilasta kohden olivat olleet vahvat. Rakkaudesta Remus ei puhunut minkään muun ihastuksen kohdalla, Sirius oli hänen ainoa rakkautensa. Aluksi Remus oli kieltänyt tunteensaa ystäväänsä kohtaan, kuka voisi rakastua parhaaseen ystäväänsä? Ihmiseen joka oli kuin veli? Ilmeisesti sitten Remus.

”Kuulehan hukka”, Sirius pyörähti kohti takan edustalla istuvaa puolisoaan, ”Mikä mättää?”
”Mättää?” Remus siirsi tyhjyyttä tuijottaneen katseensa Siriukseen, virittäessään samalla kasvoilleen jotain hymyntapaista, ”Ei mikään.”
”Kyllä minä tunnen sinut”, Sirius vetäisi kätensä puuskaan, ”olen oppinut tuntemaan sinut läpikotaisin, älä edes väitä vastaan. Mikä on?”
Remus tuhahti kohauttaessaan kulmiaan: ”Käy ensin pukemassa jotain yllesi niin kerron.”
Siriuksen silmät siristyivät hivenen, ennen kuin mies hymyili pirullisen osuvien sanojensa yhteydessä: ”Etkä kerro. Usko pois, minä tunnen sinut.”
Remus ei sanonut mitään suunnatessaan katseensa takan reunuksiin. Vaaleat tiilet olivat hieman tummuneet tulipesän yläpuolelta.

Sirius asteli nyt housuja jalkaansa kiskoen sohvalle ja rojahti Remuksen viereen. Remus ei luonut katsettakaan häneen. Sirius naksautti niskaansa nojautuessaan vasten käsinojaa ja luodessaan puolisoonsa kirkkaan katseen: ”Severus, ha?”
”Mitä?” Remuksen aivot käsittelivät juuri mainitun nimen salamavauhtia. Mies ymmärsi tyrineensä, Siriuksen silmistä heijastui punastunut mies. Sirius esti silmiään pyörähtämästä, mies vetäisi kätensä puuskaan ja puhalsi hiussuortuvan kasvoiltaan.
”Mitä tarkoitit?” Remus karaisi hieman kurkkuaan. Mökki tuntui hiljentyneen täysin, Remuksen oma ääni kuului huutona.
”Kysyin vain”, Sirius kohautti harteitaan, ”Tänään on 7. päivä.”
”Olen hyvin tietoinen siitä”, Remus suoristi ryhtiään ennen kuin nousi liian rivakasti ylös sohvalta. Kaikki nuo eleet puhuivat miehen puolesta. Sirius katsoi tyynenä miehensä perään, joka ei tiennyt minne olisi mennyt. Remus asteli hetken paikallaan sohvan päädyssä, ennen kuin asteli sohvan taakse mumisemaan jotain yksinään.
Minä tiedän”, Siriuksen vastaus seisautti ajan.

* * *

Remus Lupin puikkelehti oppilasvirran seassa. Iloisia naamoja oli joka puolella, oppilaat ilakoivat ja huutelivat toisilleen hävyttömyyksiä. Kukaan professori ei ollut mukana vahtimassa heitä, joten näinä päivinä saattoi kiusata muita oppilaita aivan niin paljon kuin halusi.
”Remus!” James Potter huitoi kädellään perässä tulevalle ystävälleen, ”Kipikipi ja hopihopi! Ehdit etsiä elettyä lapsuuttasi myöhemmin.”
”Heh heh, minä aivan ratkean”, Remus pujotteli muutaman oppilaan välistä ja oli nyt kasvotusten Jamesin kanssa, ”Minulla on itse asiassa muuta tekemistä.”
Vastassa olevat kolmet kasvot valahtivat ihmeellisen värittömiksi.
”Mitä muka?” James kurtisti kulmiaan vetäessään kätensä puuskaan.
”Minun pitää käydä – öh – mennä etsimään aineksia liemien tunnille”, Remus tunsi kasvojaan hieman kuumottavan. Peter katsoi hölmistyneenä Jamesin takana tilannetta, Sirius seisoi Jamesin vierellä yhtä lailla kädet puuskassa.

Siriuksen katse oli läpitunkeva.


* * *

”Mitä sinä selität?” Remus kääntyi katsomaan sohvalla edelleen makoilevan Siriuksen sivuprofiilia, ”Mitä sinä tiedät?”
Sirius vetäisi syvään henkeä, ennen kuin nousi ylös sohvalta ja kääntyi vasten sohvan toisella puolen seisovaa Remusta: ”Tiedän mitä sinä teit silloin.”
”Milloin?” Remus kohotti kulmiaan ikään kuin tietämättömänä mistä Sirius mahtoi puhua.
”Kun olimme Tylyahossa monta saatanan vuotta sitten”, Siriuksen ääni oli tasainen, eikä hän näyttänyt mitään kimmastumisen merkkejä, ”Kun lähdit hakemaan aineksia liemien tunnille, vai miten se oli?”
Remus tuijotti noihin mustiin silmiin sanomatta sanaakaan. Hiljaisuus tuntui kietoneen köyden hänen kaulansa ympärille, hän oli kuin kala kuivalla maalla.
Siriuksen kasvoille levisi pienoinen hymy: ”Luulitko meidän ihan oikeasti uskovan sen?”
”Seurasitteko te minua?!” Remus tunsi järisyttävää häpeää ja vihaa. Vihaa parhaita ystäviään kohtaan. Hän olisi sillä sekunnilla toivonut Siriuksen olevan Jamesin luona pilven reunalla, niin suuri se häpeän hukuttava aalto oli.
”Emme”, Sirius pudisti päätään, ”Minä seurasin hetken aikaa.”

* * *

Remus vilkaisi taakseen näkemättä juuri mitään. Hänen päässään humisi, kaikki tuntuivat tuijottavan häntä. Poika pyrki kulkemaan omaa reittiään välittämättä muista, sukeltelematta oppilasvirtoihin. Poika oli ujuttanut Severukselle lapun, jossa pyysi tätä tulemaan Sianpäähän. Lappu oli lähetetty nimettömänä, eikä Remus ollut lainkaan varma, ilmestyisikö Severus. Heissä molemmissa oli se vika, että he olivat arkoja. Mikään nimettömänä saapunut lappu ei saanut heitä kumpaakaan pomppimaan riemusta, Remus tiesi sen vallan hyvin.

Poika seisahtui pieneen tienristeykseen. Vasemmalle kääntyvä kiemurainen polku johdatti Sianpäähän, oikealle kääntyessään päätyi Tylyahon pirteään keskustaan. Remus tiesi suunnan jonka valitisisi, mutta silti poika seisoi risteyksessä ikuisuudelta tuntuvan ajan.
”Homo!”
Remus pyörähti ympäri. Ketään ei näkynyt missään.
”Saatanan runkku!” ivallinen ääni kuului uudelleen, tällä kertaa lähempänä.
Remus pyöri ympärilleen pälyillen. Oli kirkas päivä, ääni tuntui tulevan aivan hänen vierestään, mutta ketään ei näkynyt. Poika huitoi käsillään varmistaakseen, ettei kukaan ollut näkymättömyysviitan alla piilossa.
”Severus ja Remus ne yhteen sopii, huomenna menee panokoppiin!”
Remus tunsi kyynelten pyrkivän silmiinsä.

* * *

Remus tuijotti vastassaan olevia silmiä. Ne eivät tapansa mukaan räiskyneet hilpeästi, ne olivat sumeat.
”Sinä.”
Siriuksen ei tarvinnut sanoa sanaakaan, hänen harteidensa kohautus kertoi kaiken.
”Miksi?”
Siriuksen pää kallistui ja kulmat kurtistuivat siristyneiden silmien yllä: ”Kyllä sinä tiedät.”
”Kuinka minä voisin tietää?!” Remus heilautti käsiään tietämättömänä siitä, mihin asettelisi ne, näyttämättä raivoaan, ”Mistä sinä edes tiesit minusta ja – mistä sinä tiesit?”
”Olen lukenut sinua aina kuin avointa kirjaa”, Sirius hymähti hiljaisuuden keskellä, ”Olit unohtanut rakentaa suojamuurin ympärillesi. Nykyään se muuri on niin paksu, etten edes minä pääse sen läpi.”
Remus ei tiennyt mitä sanoa. Kuinka Siriuksen sanat osuivat aina hänen arkoihin kohtiinsa? Kuinka mies osasi aina suunnata sanansa hänen tukehtuvaan sydämeensä? Hän oli oikeassa, jälleen kerran. Remus ei osannut päästää ketään lähelleen, tuo päivämäärä oli saanut hänet lukitsemaan itsensä turvaan, suojaan kaikelta pahalta. Hän oli rakentanut suojansa niin hyvin, ettei edes sen luomisessa edesauttanut mies päässyt enää sen läpi.

* * *

Sirius pyyhkäisi kasvoilleen paenneita hiuksia katsellessaan puun takana risteykessä pyörivää Remusta. Ei vaatinut paljoa tietääkseen, ettei Remus oikeasti mennyt mitään aineita etsimään. Hän oli nähnyt sen lapun. Siinä oli selkeästi lukenut Severus. Kuinka Sirius olisi voinut antaa parhaan ystävänsä tehdä mitään sellaista? Kukaan ei koskaan antaisi oman veljensä kävellä rauhassa ristituleen ja odottaa tämän saavan osumia.

* * *

Miehet tuijottivat toisiaan. Kumpikaan ei tiennyt mitä sanoa, Remus ei tiennyt kuinka tuntea. Olisiko hänen pitänyt olla kiitollinen? Kiitollinen siitä, ettei häntä asetettu mahdollisen pilkan alaiseksi? Kiitollinen siitä, että Siriuksen takia hän oli rakentanut muurin ympärilleen? Vihainen siitä, että Sirius oli estänyt hänen mahdollisuutensa rakastua toiseen ihmiseen? Vihainen siitä, että Sirius oli saattanut olla syyllinen siihen, että Remuksen ja Severuksen tiet eivät olleet koskaan kohdanneet? Ei Remus ollut voinut noiden pilkkahuutojen takia mennä sinä iltapäivänä Sianpäähän, mies ei tiennyt oliko Severus saapunut paikalle. Oliko Severuksen sydän särkynyt tuona kyseisenä päivänä?

”Minä tiedän kuinka haavoittuvainen sinä olet”, Sirius sanoi hiljaa, katsoen edelleen Remusta niin läpitunkevasti kuin vain osasi, ”Minä näin ne kyyneleet sinun silmissäsi. Ne kyyneleet saivat minut pelkäämään puolestasi.”
”Miksi?”
”Koska en koskaan aiemmin ollut nähnyt niitä kyyneliä sinun silmissäni. Enkä ole nähnyt sen jälkeenkään. Tiedän sinun itkevän vain silloin, kun sinuun sattuu.”

”Ja olen pahoillani että satutin sinua.”

Remus nielaisi palan kurkustaan, kyyneleet eivät olleet kaukana. Ne yrittivät väistämättä tehdä tuloaan, kaikki ne vuosien aikana säästöön kertyneet kyyneleet. Eivät kyyneleet olleet heikkoutta, mutta eivät ne olleet paljoa muutakaan. Ne olivat kipua joka jätti kehon, niin henkistä kuin fyysistäkin kipua.

”Pidin sinua aina omana veljenäni. Isoveljenä, joka piti minusta huolen. Et antanut minun satuttaa itseäni, vahdit aina askeleitani. Olit kaipaamani esikuva, joka minulta oli puuttunut lapsuuteni ajan. Olit kuin veli, joka Regulus ei pystynyt minulle olemaan.”

”Halusin olla samalla tapaa veli sinulle”, Siriuksen sanat murensivat muuria. Se ropisi pieneltä kohtaa, haurastui sana sanalta.
”Et tiedäkään kuinka ne sanat satuttivat minua”, Remus vetäisi henkeä, eikä voinut enää peittää sen katkonaisuutta, ”Tiesin olevani erilainen, tiesin olevani omituinen. Mutta silti sinä sanoit sen ääneen, vaikka tiesit minun murtuvan.”
”Yritin suojella sinua!” Siriuksen silmät sumenivat entisestään. Kyyneleet kimmelsivät kristallin tapaa hentoisen auringonvalon loisteessa: ”Minä rakastin sinua kuin veljeä.”

Sirius asteli nyt kaikessa hiljaisuudessa Remuksen luo sohvan toiselle puolen, tarttui miestä tämän tärisevästä kädestä ja kuiskasi niin hiljaa, että Remus vaivoin saattoi kuulla: ”Tein sen, koska rakastin sinua. Tiedän, että tämä ei lohduta sinua millään tapaa, mutta kävin Sianpäässä sinä päivänä. Severus ei ollut siellä.”

* * *

Sirius raotti Sianpään ovea. Pöllyävä irotlumi tuprusi sisälle, hiljaiseen pimeään pubiin. Poika suoristi ryhtiään astuessaan sisään. Hän jäi oven läheisyyteen kuikuilemaan, katselemaan paikalla olijoita. Baarin omistaja pyyhki pölyisiä laseja liinalla, luoden Siriukseen epäilevän katseen. Poika pudisti miehellä äkkiä päätään, kertoakseen, ettei tullut kuin pyörähtämään. Mies tiskin takana nyökkäsi miltein huomaamattomasti, sylkäistessään liinaan ja ottaessaan uuden tuopin tiskin alta. Sirius irvisti inhosta.

Severus istui yksinään pienessä pöydässä.

Sirius tuhahti pyyhkäistessään hiuksia kasvoiltaan. Hän suoristi ryhtiään entisestään, asteli rinta rottingilla Severuksen luo.
”Kappas, Ruikuli.”
Severus kohotti synkän katseensa, poika säikähti silminnähden.

”Sinä.”

”Minä”, Sirius hymyili pilkallisesti katsoessaan alas noihin ankeisiin silmiin, ”Et kai oikeasti luullut, että kukaan haluaisi nähdä sinut täällä?”
Severus nousi ylös, kaataen samalla kömpelyyttään puisen tuolin lattialle.
”Hahah, kuka sinua huolisi?” Sirius katseli lievästi punoittavaa poikaa kuin kituvaa rottaa, ”Minä lähetin sen lapun sinulle.”
”Ymmärsin kyllä”, Severus katsoi hieman arastellen Siriuksen silmiin. Se häpeäntunne oli suunnaton, poika tunsi itsensä typeräksi. Kuinka hän olikaan toivonut viestin tulleen keneltä tahansa muulta? Kuinka Severus oli saattanut edes kuvitella, että pieni viesti olisi ollut totta?

Severus vilkaisi kenkiään, ennen kuin kohotti katseensa nähdäkseen, kuinka Siriuksen nyrkki lähestyi hänen naamaansa suunnattomalla voimalla.


* * *

Remus katseli karskeaa kämmentä, joka sulki sisäänsä hänen omansa. Arvet Siriuksen kämmenessä kertoivat elämästä, sen iloista ja suruista. Sirius ei ollut koskaan epäillyt antaa itseään tuulen syleilyyn, heittelemään tietämättömille teille. Sirius ei ollut koskaan pelännyt – omasta puolestaan. Remus ei voinut enää piilottaa kyyneliään, vaan antoi niiden nyt virrata lämpiminä kasvoillaan, Siriuksen vetäessä miehen tiukkaan syleilyyn.

Itkeväthän enkelitkin
ehkä minäkin saan
poikarukka kyyneleitä vuodattaa
itkeväthän prinsessatkin
se mua ees lohduttaa
jossakin on joku joka
kohtaloni puolittaa.



Live the adventure of a lifetime.

if you're looking truth, beauty and freedom, fanfiction is the way to go.♥
Patoutunut humoristi.

Salmiakkisydän

  • ***
  • Viestejä: 98
  • Kuningatar
Voi hyvänen aika, sinä osaat kirjoittaa kaunista angstia. Alemmuskompleksi saavutti jälleen uuden multihuipennuksen. ::)

En edes viitsi alkaa lainailemaan suosikkikohtiani, sillä tämä koko luku oli aivan uskomattoman upea. Ihailen kykyäsi kirjoittaa huumoripainoitteista ficciä, ja samalla upottaa siihen raastavaa surua - ja saada vielä luvut liittymään samaan tarinaan! Tämä ei tuntunut omalta oneshotilta, vaikka genre hyppäsikin laidasta toiseen kertaheitolla. Hienoa.

Tuo flashbackien ja nykyhetken vuorottelu oli toteutettu hienosti, ne veivät rintarinnan tarinaa eteenpäin. Okei, minun on pakko lainata muutama kohta.
Lainaus
”Minun pitää käydä – öh – mennä etsimään aineksia liemien tunnille”, Remus tunsi kasvojaan hieman kuumottavan. Peter katsoi hölmistyneenä Jamesin takana tilannetta, Sirius seisoi Jamesin vierellä yhtä lailla kädet puuskassa.

Siriuksen katse oli läpitunkeva.
Tässä tuo viimeinen lause pysäytti ajan, se iski suoraan lävitseni. Tuo lause on iskevä, se on lyhyt eikä sitä ole säädetty mitenkään liian hienoksi ja kaunistelevaksi. Tämä oli ehdottomasti yksi suosikkikohdistani.

Lainaus
”Olen lukenut sinua aina kuin avointa kirjaa”, Sirius hymähti hiljaisuuden keskellä, ”Olit unohtanut rakentaa suojamuurin ympärillesi. Nykyään se muuri on niin paksu, etten edes minä pääse sen läpi.”
Remus ei tiennyt mitä sanoa. Kuinka Siriuksen sanat osuivat aina hänen arkoihin kohtiinsa? Kuinka mies osasi aina suunnata sanansa hänen tukehtuvaan sydämeensä? Hän oli oikeassa, jälleen kerran. Remus ei osannut päästää ketään lähelleen, tuo päivämäärä oli saanut hänet lukitsemaan itsensä turvaan, suojaan kaikelta pahalta. Hän oli rakentanut suojansa niin hyvin, ettei edes sen luomisessa edesauttanut mies päässyt enää sen läpi.
Siis apua, aivan kuin olisit salaa käynyt lukemassa päiväkirjaani ja kirjoittanut tämän kohdan minusta! Tämä tuntui inusta niin henkilökohtaiselta, että se sai melkein kyyneleet silmiini. Remus on juuri sellainen ihminen, joka on rakentanut vahvan suojamuurin ympärilleen. Ja tämä luku kertoi hienosti sen muuri rakennuksen syyn. Koko tämä luvun ajan toit tuon muurin esiin eri kohdissa eri tavalla. Se oli hyvä! Ennen kaikkea juuri se liitti tämän luvun yhteen ja sitoi tämän muuhun tarinaan. Se kohta oli myös upea, missä kerroit sen muurin lohkeilevan, Remus alkaa hiljakseen olemaan valmis laskemaan Siriuksen lähelleen.

En tuhlaa enempää tilaa lainauksiin, vaikka monta kohtaa voisinkin lainata. Ilmoitan vain, että minä rakastan tätä ficciä, sen ylä- ja alamäkiä. Odotan aina innolla uusia lukuja, ja kerta toisensa jälkeen osaat lyödä minut ällikällä. Kiitos kovasti tästä, loistavaa työtä!

ps. hävetkää te sadat lukijat, jotka ette kommentoi tätä ficciä!  >:(
Poistuisitko mun elämästäni, veisitkö mennessä ruman naamasi?
Poistuisitko mun elämästäni, veisitkö mennessä mädän hajusi?



banneri by hymykuoppa

Miusamo

  • Vieras
Aaaawwsss! Remus/Severusta! Miten hemmetissä mä aina päädyn lukemaan Remus/Severusta, kun mun pitäisi kirjottaa Sirius/Severusta? Hitto.
Siis apua, aivan kuin olisit salaa käynyt lukemassa päiväkirjaani ja kirjoittanut tämän kohdan minusta! Tämä tuntui minusta niin henkilökohtaiselta, että se sai melkein kyyneleet silmiini.
Jep, minulla sama! Ja kyllä, Remus on jotenkin sellanen haavoittuvainen ihminen, joka rakentaa suojamuuria ympärilleen. Ja olen kyllä Salmiakkisydämen kanssa samaa mieltä siitä, että osaat kirjottaa kaunista angstia ja luku oli aivan uskomattoman upea, vaikka olikin lyhyt. Lyhyys oikeastaan oli tämän luvun ainoa miinus.
 Mä tykkäsin tosta Siriuksen huolehtivaisuudesta. "Olit minulle kuin veli, joka Regulus ei pystynyt olemaan."- aawws, melkein nostatti kyyneleet silmiin. Mäkin haluan Remuksen veljeks! :D Mutta kysymys kuuluukin, rakastaako Sirius Remusta nykyään jonain muuna kuin veljenä vai ei? Ja rakastaako Remus Severusta vai Siriusta? Hmmm... 
 
 Oli miten oli, rakastan edelleen tätä ficciäsi ja seuraan tätä, vaikka en kovin usein kommentoikaan!  :-*

- Miusamo