Twilight: Pieniä hetkiä elämästä | K-11 | Raapaleita 5/5 26.10 VALMIS!

[Classick]

- Ficin nimi: Pieniä hetkiä elämästä - Raapalesarja
- Kirjoittaja: Classick
- Ikäraja: Max K-11
- Fandom: Twilight
- Henkilöt: Cullenit, Bella, opettajia ja muita henkilöitä
- Disclaimer: SM omistaa kaiken paitsi juonen
- A/N: Tässä raapalesarjassa on raapaleista triplaraapaleisiin. Osa osallistuu haasteisiin osa ei. Jos ei mainita toisin, ficit eivät mitenkään liity toisiinsa.




- Ikäraja: K-11
- Genre: huumori, Draama(?)
- Varoitukset: Viittaus seksiin
- A/N: Tuplaraapale, Bella PoV, osallistuu Perspektiiviä parittamiseen haasteeseen sanalla Opettaja.

Väärä aika, väärä paikka

Kävelin äidinkielen luokalle päin, palauttaakseni aineen opettajalleni. Tunsin kylmän, tammikuisen ilman poskissani ja kiihdytin vauhtiani. Liikuntatunnit oli peruutettu aamulla sattuneen 'onnettomuuden' vuoksi - toisin sanoen opettajallamme oli krapula, joten tein esitelmän valmiiksi koulussa. Alunperin olin suunnitellut tekeväni sen illalla, mutta kävihän tämäkin, nyt saisin olla koko illan Edwardin kanssa.

Koputin punatiilisen äidinkielenluokan oveen ja odotin. En kuullut sisältä mitään, joten koputin uudelleen. Vilkaisin nopeasti kelloa, joka näytti kymmentä yli kolmea. Kyllä herra Masenin pitäisi olla vielä koulussa.

Koputin oveen kolmannen kerran ja aloin jo hermostua. Ei ääntäkään. Mielestäni oli opettajien velvollisuus olla koulussa ainakin puoli tuntia sen loppumisen jälkeen juuri tällaisten tapausten vuoksi. Manasin herra Masenia ja olin lähdössä kotiin, kun  lopulta päätin katsoa oliko ovi lukossa. Väänsin kahvaa ja se meni alas vaivattomasti. Ajattelin palauttaa aineeni opettajanpöydälle, josta hän löytäisi sen nopeasti aamulla. Avasin oven raolleen ja järkytyin.

Herra Masen nojasi seinään ja teki rouva Clintin kanssa jotain, mitä en olisi halunnut nähdä. Luulin, että oksentaisin, mutta vain seisoin siinä tuijottamassa. Kun rouva Clint voihkaisi, havahduin ja käänsin äkkiä katseeni pois ja suljin oven hiljaa, mutta nopeasti ja kävelin ripeästi autolleni.

Istuin autossani ja repesin nauruun. Nauroin yksin autossani ainakin viisi minuuttia, ennen kuin sain koottua itseni.


- Ikäraja: S
- Genre: fluff, Romance
- Varoitukset: -
- A/N: Osallistuu yhä Perspektiiviä parittamiseen haasteeseen tälläkertaa sanalla Ystävät. Charlie PoV.

Salat julki

Kuuntelin kuinka ovi kävi ja Bella lähti Edwardille. Oli lauantai aamu ja kello oli puoli yksitoista. Melkein välittömästi Bellan lähdön jälkeen, kuulin auton ajavan pihaan. Juuri ajallaan. Menin avaamaan oven ja näin Suen astuvan ulos autosta. Hän lukitsi auton ovet ja juoksi halaamaan minua. Halasimme pikaisesti - varmistin, ettei kukaan nähnyt meitä - ja menimme sisälle.

Sisällä suutelimme pitkään ja hartaasti. Irrottauduimme suudelmasta vasta pitkän ajan kuluttua.
"Minusta meidän pitäisi kertoa tästä Bellalle", Sue sanoi ja otti minua kädestä kiinni. Epäröin hetken ja Sue katsoi minua rohkaisevasti. Nyökkäsin ja hän hymyili taivaallisesti. Suutelimme jälleen ja tunsin olevani taas kokonainen.


A/N: Kommentteja?

[Beatrix Bones]

Yritän nyt heittää tähän jonkinlaisen rakentavan kommentin.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että pidin. Kirjoitat omalla tyylilläsi, välillä kuvailevasti, välillä taas... mitenkäs sen sanoisi, hahmon mielenliikkeiden mukaan, mikä on todella hyvä asia, tulee sopivaa vaihtelua tekstiin, vaikka mielestäni kuvailua saisi olla hieman enemmänkin. Silti, kaiken kaikkiaan varsinkin ensimmäinen - tämä tuplaraapale - oli viihdyttävä. Kiitokset molemmista!

Toiseksi, sinuna tarkistelisin kirjoitusvirheet. Huomasin niitä varsin paljon, ja otsikon Culleneiden elämää kuulostaa paljon paremmalta seuraavasti: Cullenien elämää. Se olisi myös kieliopillisesti oikein. Tekstistä bongailin seuraavanlaisia virheitä:

paluattaakseni

palauttaakseni

toisinsanoen

toisin sanoen

Aliunperin

Alunperin

vilä

vielä

Huomasin muitakin kirjoitusvirheitä, mutta tuossa nyt esimerkkejä, kaikki tuplaraapaleesta. Lisäksi huomauttaisin eräästä lauseesta, jossa asian voi ymmärtää helposti väärin sen muotoilun takia:

Herra Masen nojasi seinään ja teki jotain, mitä en olisi halunnut nähdä, rouva Clintin kanssa.

Kaksi eri tapaa:
1. Herra Masen nojasi seinään ja teki rouva Clintin kanssa jotain, mitä en olisi halunnut nähdä.
2. Herra Masen nojasi seinään ja teki jotain - mitä en olisi halunnut nähdä - rouva Clintin kanssa.

Suosittelisin sinulle betan hankintaa tai sitten sitä, että luet raapaleesi tarkasti läpi, yrittäen etsiä kirjoitusvirheitä. Ymmärrän kyllä sen, että omalle tekstilleen tulee loppujen lopuksi sokeaksi ja virheitä pääsee vilahtelemaan silmien ohi (nimimerkillä kokemusta on).

Mielestäni raapaleiden juonet olivat oikein onnistuneet ja yllätyin iloisesti siitä, että Sue oli melko IC, juuri sellainen kuin olin hänet kirjojen avulla kuvitellut. Charliekin oli vallan suloinen, mutta ihmettelen suuresti sitä, että hän ei ajatellut Edwardista kovinkaan pahasti. Lisäksi tuplaraapaleessa Bella oli suhteellisen IC, koska pystyn kuvittelemaan hänet tuollaiseksi ahkeraksi koululaiseksi, joka palauttaa työnsä kouluajan päätyttyä.

Jään innolla odottelemaan seuraavia raapaleitasi.

[Classick]

Kiitos Beatrize.
Kiva, että pidät tyylistäni. Olen aina kirjoittanut jotenkin omalla tavalla ja hyvä, että jotkut pitävät siitä. Kuvailua on hiukan vaikea laittaa raapaleisiin paljoa, koska sanoja on käytössä rajallinen määrä.

Ne virheet... Usko vain, että luin tekstin läpi miljoona (sorrun välillä liioitteluun...) kertaa. Silti ne virheet vain ilmestyvät jostain. Taidan hankkia jostain Betan.

Hyvä, että Sue ja Bella olivat Ic, koska pyrin siihen. Meinasin laittaa Charlielle ensin miettimään enemmän Bellan menoa Edwardille, mutta ficin ideana oli enemmän Suen ja Charlien suhde, joten katsin sen pois.

Kiitos pitkästä kommentistasi! Se piristi päivään todella paljon.

[Classick]

A/N: Tässä taas uusi raapale!

- Ikäraja: S
- Genre: Angst
- Varoitukset: -
- A/N: Osallistuu yhä Perspektiiviä parittamiseen haasteeseen tälläkertaa sanalla VÄÄRIN! Mike PoV

Kaikki oli turhaa

Istuin ruokalassa, tavanomaisessa pöydässäni Jessican, Laurenin, Tylerin ja muiden kanssa. Vain Bella puuttui. Hän istui nykyään Culleneiden pöydässä. Emme kai olleet enää tarpeeksi hyvää seuraa.

Vilkaisin taakseni ja melkein heti toivoin, etten olisi tehnyt sitä. Juuri silloin Bella istuutui pöytäänsä ja kikatti somasti jollekin. Tällaisina hetkinä tiesin menettäneeni kaikki mahdollisuudet hänen suhteensa. Oikeastaan tuskin niitä koskaan oli kauheasti ollutkaan. Jessica kysyy ohimennen jotain, mutta esitän kuin en olisi kuullut mitään.

Silloin, kun Edward jätti hänet, luulin saavani uuden mahdollisuuden. Yritin paraani mukaan olla hänelle mukava, vaikkei kukaan muu ollut. Yritin kaikkeni. Kun hän kutsui minut kanssaan elokuviin, luulin saavani jotain kiitosta yrittämisestäni, mutta ei. Kaikki oli turhaa, koska hän otti Edwardin heti takaisin ja kaikki oli taas ennallaan. Aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Pahinta on, että olin kuvitellut meille kahdelle yhteisen elämän. Talon meren rannalla, koiran ja lapset. Nykyään aina, kun Bella kulkee ohi, näen välähdyksen tuhoutuneesta tulevaisuudestamme.

Kuulin taas kuinka Bella nauroi jumalaista nauruaan. Jokainen hymy, sana ja kosketus, jotka Bella osittaa Edwardille ovat kuin ruoskan iskuja ja satuttavat enemmän kuin voin kuvitellakaan. Mutta kestän tämän kaiken, koska yritän olla hänelle hyvä ystävä, kuulua hänen elämäänsä edes jotenkin. Yritän niin hyvin kuin pystyn.


A/N: Kommentteja?

[Classick]

- Ikäraja: K-11
- Genre: romance, Angst
- Varoitukset: kidutus
- A/N: Osallistuu taas Perspektiiviä parittamiseen haasteeseen nyt sanalla Pahikset. Jane PoV, tuplaraapale.

Kielletty rakkaus

"Jos et pysty antamaan meille tietoja, olet täysin hyödytön", sanoin kylmästi ja katsoin pientä vampyyrityttöä silmiin. Hän alkoi kirkua tuskissaan välittömästi, mutta kukaan ei kuullut tai auttanut häntä. Felix katseli sivussa hymyillen, kun tyttö kärsi. Meidät oltiin lähetetty pitkästä aikaa kahdestaan tehtävään. Nyökkäsin Felixille merkiksi ja lopetin kiduttamisen. Hän teki tytöstä selvää hetkessä ja hänestä jäi muistuttamaan vain violetti savupylväs taivaalla.

"Sehän hoitui nopeasti", sanoin virnistäen. Samassa Felix juoksi luokseni ja suuteli minua. Olin ensin aivan hämilläni ja meinasin käyttää kykyäni kunnes ihana tunne valtasi minut ja vastasin suudelmaan. Tunsin olevani rakastettu ja tärkeä. Suudelma loppui yhtä yllättäen kuin se alkoikin. Katsoin ensimmäistä kertaa Felixiä kunnolla ja näin hänet aivan eri tavalla kuin ennen. Hän oli hyvin komea ja jämerä.

"Aro ei pidä tästä", totesin. Se vain yhtäkkiä tuli mieleeni ja pilasi kaiken ihanan tässä hetkessä. Aro pitäisi huolta, ettemme olisi enää koskaan kahdestaan missään. Hän pelkäsi liikaa menettävänsä meidät. Felix nyökkäsi apeana.
"Mutta, jos lähtisimme nyt? Tuskin Aro lähtisi etsimään meitä", hän sanoi innostuneesti. Pudistin päätäni, aioin tyrmätä ajatuksen ja haukkua häntä tyhmäksi, kun Felix suuteli minua uudestaan. Sillä hetkellä olisin suostunut kaikkeen muuhunkin hänen ehdottamaansa. Vaikka kaikki tällainen oli minulle aivan uutta ja tuntematonta, ainut kysymykseni oli:
"Minne lähdemme?"


A/N: Kommentteja??

[Classick]

- Ikäraja: S
- Genre: Angst
- Varoitukset: Äärimmäinen Angst, kuolema
- A/N: Angstinen tuplaraapale.

Ette halua tietää

Itken vasten seinää ja mietin kuinka saatoit tehdä minulle näin? Näiden kaikkien vuosien ja kokemusten jälkeen. Vaikka siitä on kauan, en ole saanut vastausta. Olen vain joutunut kärsimään yrittäessäni pohtia sitä, löytämättä vastausta.

Luulisi, että olisin merkinnyt sinulle enemmän. Tai ainakin tarpeeksi, ettet olisi jättänyt minua säälittävän ihmistytön vuoksi. Edes niin paljon, että olisit jättänyt minut kunnolla etkä vain kadonnut hänen kanssaan. Edes niin paljon.

Nyt ymmärsin jokaisen kosketuksenne ja sananne todellisen merkityksen. Ette olleet koskaan edes yrittäneet peittää sitä, me muut olimme olleet vain sokeita. Varsinkin me kaksi. Juuri ne kaksi olentoa, joiden olisi pitänyt huomata tämä, olivat olleet kuin unessa ja kääntäneet selkänsä tälle.

Usein lähtönne jälkeen mietin Edwardia. Tuskin edes tiesitte, mitä tämä tulisi tekemään hänelle. Tuskin tiedätte nytkään, että hän kuoli Italiassa, koska Alice myöhästyi. Tuskin saatte koskaan tietää sitä. Ette varmaankaan koskaan edes halua tietää, kuinka revitte perheemme kappaleiksi. Ette halua tietää, miten Jasper ei enää kestänyt ja joutui lähtemään Alicen kanssa pois tai, että Esme ei nykyään enää muuta teekään kuin nyyhkytä yksin. Ette halua tietää, ettei pieni ja täydellinen maailmanne sortuisi niin kuin meidän teki.

Mutta edes kaiken tämän jälkeen en syytä teitä. Kukapa ei haluaisi tavoitella omaa onneaan?

[Aleshee]

Luin juuri nuo kaikki putkeen.. Kirjoitat hyvin, enkä virheitä juuri löytänyt. Jänniä aiheita keksit hyvin, erityisesti mieleen ijäivät nuo kaksi viimeisintä. Todella hieno ja erikoinen idea tuo Janen ja Felixin ''romanssi''. Yhden virheen siitä tosin huomasin, kun siinä oli nyökkäsin Felixille, siitä puuttui se l.
 Ja tämä viimeisin oli hieno, jännästi keksit noin, että Edward olisi kuollut ja näin. Yksi asia minua kyllä jäi vaivaamaan: Kuka kertojana oli? En jotenkin sitä keksinyt.. Mutta hyviä aiheita keksit, sellaisia, joita yleensä käytetä. Toivottavasti kirjoittaisit vielä uusia, sillä jäisin mielelläni odottaan jatkoa lukijanasi.

-Luin muitakin kirjoituksiasi, ja myös ne olivat hyviä. Sinulla on hyvä kirjoitustaito!


~Aleshee~

[Classick]

Kiitos paljon Aleshee!
Korjasin ilmoittamasi virheen. Kiitos, että löysit sen
Kertojana ainakin itse ajattelin Rosalieta, mutta kaikki voivat tulkita sen omalla tavallaan.
Kirjoitan aivan varmasti lisää ficcejä, mutta seuraavaksi laitan pystyyn ehkäpä ficclet topan tai tyydyn one-shotteihin.
Kiitos paljon kehuista ja kommentistasi. Tässähän ihan punastuu!

[Scaramouche]

Voi nämä on ihania! Miten joku osaakin... Onko näitä tulossa vielä lisää? 

[Classick]

Valitettavasti nämä raapaleet olivat (ainakin toistaiseksi) tässä. Nyt keskityn pariin pidempään ficciini, joten en ehdi kirjoittaa niin paljoa lyhyitä raapaleita. Ehkä teen uuden raapaletopan myöhemmin, muttaa tällä hetkellä nämä olivat tässä. Pahoittelen. Kiitos kommentista ja erityisesti kehuistasi Salla!

[mordelove]

kaikki oli tosi kivoja ja erityisesti pidin Ette halua tietää. se oli tosi hyvin kuvailtu ja näin.
kiitän

[Classick]

Kiitos kommentistasi mordelove! Oma suosikkini on myös ette halua tietää. Hauskaa, että pidit

[Jahma]

Hyviä one-shotteja! Osassa vaan jäi vähäsen epäseöväksi kuka oli kertojana, kuten "kaikki oli turhaa" raapalessa en kekesinyt kertojaa..    

[Antelope]

Oooo, todella kivoja nämä raapaleet.

Jouduin kuitenkin näitä lukiessani miettimään vähän, että kuka kukakin on. Siitä on niin kauan, kun viimeksi olen lukenut kyseisiä kirjoja tai katsonut elokuvia. Kyllä minä nyt perus Edwardit ja Bellat tunnistan, mutta Sue tuotti ensin vähän vaikeuksia. Loppujen lopuksi, tunnistin kuitenkin kaikki hahmot.

Pakko myöntää, että yllätyin, kun paljastui, että kaikki nämä eivät olleetkaan kirjoitettu niillä perusraapalegenreillä. Odotin, että kaikki olisivat fluffya tai angstia. Ensimmäinen raapale paljasti kuitenkin miten väärässä olinkaan. Se oli kuitenkin positiivinen yllätys, mukavaa vaihtelua.

Ensimmäinen tuplaraapale oli hauska ja repesin itsekin, kun paljastui, herra Masenin ja rouva Clintin salaiset puuhat. Bella mahtoi olla järkyttynyt.

Toinen raapale oli suloinen. Oli ihana lukea, että Charliekin on löytänyt jonkun rinnalleen, tässä tapauksessa Suen. :3 Raapale oli hienosti kirjoitettu ja voin helposti kuvitella näiden kahden salailevan toistaiseksi salaista suhdettaan.

Oli kiva lukea Miken ahdingosta kolmannessa raapaleessa(?). Vaikka olenkin aina pitänyt hänestä. Varsinkin leffoissa Mike on jotenkin suloinen.  Hyvin olit kuvaillut Miken tunteita Bellaa kohtaan, vaikka en itse ollut kuvitellut sen olevan ihan tuolla tasolla. En ajatellut sen olevan noin vakavaa... Tulevaisuuden suunnitelmat saivat minut repeämään.

Pidin neljännestä todella, todella paljon! Se oli suosikkini näistä viidestä.

Viidennes... Hmm. Minun oli vaikea tulkita sitä, koska se oli juuri sellaista angstia, mitä en voi missään nimessä lukea kuumessa. Ja kuumessahan minä olen. Mutta, kauniisti oli kirjoitettu, vaikka en täysin ymmärtänytkään sisältöä.

Juu, tuossa ylläolevassa ei taida olla päätä eikä häntää...


Antelope

Ooo, mikä mahtikommentti.

[Classick]

Jahma: Kaikki oli turhaa -tekstissä kertojana toimi itse Mike Newton. Kiitos paljon kommentistasi
Antelope: Mahtikommentti todellakin! Juu, mä tykkään kirjoittaa vähän oudommista henkilöistä aina välillä. Se piristää kummasti kirjoittamista! Kiva, kun pidit juuri ensimmäisestä, koska se mietitytti minua pitkään. En ole kauhean huumorikirjoittaja Miken täytyy vain niellä tappionsa, se hävisi paremmalle. Viimeisen jätin tarkoituksella avonaiseksi, vaikka itse ajattelinkin, että Bella karkasi Emmettin kanssa ja Rosalie toimi kertojana. Kiitos paljon mahtikommentista!

Jos jotakuta kiinnostaa, minulta löytyy uusi raapele/ficletsarja, Kohtalon Sivallukset Max K-15, La Puhista. Kanaattaa vilkaista, jos piti näistä.

[nnora]

Nauroin ensimmäiselle raapaleelle, voi Bella-raukkaa(itse asiassa en hirveästi häntä sääli, en osaa jotenkin sääliä just sitä, joku Emmett höpöttämässä mielenterveyden(ainiin minkä mielenterveyden? ) menettämisestä voisi vähän kaikessa humoristisuudessaan sääliä ansaitakin. Väärä aika ja paikka, voi sentään. En kyllä olisi mr. Masenista heti uskonut. Vaikuttaa jotenkin... kuivakalle.

Salat julki. Surlie() on mulle aika lailla canonia, tai vaihtoehtoisesti Billy/Sue(vai onko se Bill? Hitsit, on päässyt yksityiskohdat unohtumaan Potterien myötä), mutta en sitä(Surlie) hirveästi tykkää lukea, en etsi ko. parituksella mitään ficcejä tmv. mutta menee silti eikä kuuluu mihinkään inhokkiparituksiini. Kun Sue tuossa sanoi, että niiden pitäisi kertoa Bellalle, mua jäi mietityttämään että tiesikö Leah ja Seth? Ficin tunnelma oli kiva ja tykkäsin tästä. Yhden virheen löysin, lauantaiaamu on yhdyssana, sulla oli se lauantai aamu 'na.

Kaikki oli turhaa. Mähän olen itsekin kirjoittanut Miken angstausta Bellasta, tosin vähän heikkolaatuisempaa kuin tämä. Mike on aika Mike tässä, katkera Edwardille. Angstityyli oli ihan jees, mutta jotenkin tämä ei napannut. En tiedä oikein miksi. Ehkä se johtuu siitä että tämä kaiken kaikkiaan muistuttaa omaa ficciäni joka ei onnistunut kovin hyvin. Mutta tää on silti parempi

Talon meren rannalla, koiran ja lapset.

Mites olis kultainennoutaja ja kaksi lasta, tyttö ja poika?

Kielletty rakkaus. Tämä oli ihan kiva, mutta jotenkin Jane ei ollut oma itsensä, vähän ooc ja jotenkin virnistäminen ei ehkä sovi Janelle. Mutta ei se mitään! Pystyisin hyvin kuvittelemaan Janen jollekin muulle Volturille, ei ehkä Felixille(ennemminkin varmaan Arolle) mutta mielenkiintoinen paritus. Loppurepliikki "Minne lähdemme?" kirvoitti kyllä naurut.

Ette halua tietää. Mä yritin koko raapaleen ajan pohtia, että kenen näkökulmasta, mutta en oikein saanut selkoa. Se ei ole Edward, Bella, Esme, Jasper eikä Alice, mutta kuulostaa aika uskomattomalle että Carlisle tai Emmett itkisi, joten tulin siihen tulokseen että se on Rosalie. Vampyyrithan(jos päähenkilö nyt on vampyyri) eivät kyynelehdi, joten onko tää niin kuin itkemistä ilman kyyneliä? Joo, kaiken mäkin haluan tietää. Tää oli kuitenkin ihanan angstista(voiko näin sanoa Ihanan angstista) ja tykkäsin! Kiva lopetus, mutta jätti haikean mielen. Tykkäsin silti!