Oi olipa suloinen pieni ficci! Heti alkuun haluan sanoa, että arkisista tilanteista syntyy miun mielestäni parhaat tekstit. Niihin voi samaistua, eläytyä ja tämän pohjalta tietysti haaveilla. Niihin vain uppoaa paremmin (: Tämäkin kappale oli niin suloinen, vähän kliseinen, mutta kuitenkin pysyy uskottavana. Sellaisia ovat ne miun suosikkini.
Pidin siitä, että tässä teemana on valkoinen. Se sopii hyvin niin Kurtille kuin Klainelle, valoisa ja positiivinen väri. Ensimmäinen kappale oli suloinen
(ja oon pahis, ja kelasin heti armottomia Finn/Kurt/Blaine -kuvioita). Se, miten Kurt haluaa tekokuusen oli jotenkin todella poikaa itseään. Siisti ja varmasti täydellisen symmetrinen kuusi olisi varmasti Kurtin juttu. Mutta söpöä, että laitoit sen sijaan isoveljen samaan tahtonsa läpi (:
Finn on heistä ainoa, joka ylettyy koskettamaan taivasta.
Pidin tuosta jotenkin (eikä siksi, että minulla on Finn-kompleksi, älähän nyt!) Siitä välittyi kotoinen asetelma, ja oikeastaan tää oli varmaan eka teksti, jossa selkeesti mielsin, että Finn on Kurtin veli. Erittäin outoa, ja tää on varmasti harvinainen ja ainutlaatuinen kerta (koska yhyy se ja Kurt on toistensa boohoo ja tattadaa). Älä siis totu.
Sitten seuraava. Suloista talvitunnelmaa, mitä Klaine nyt yleensäkin on täynnä. Ehkä liian fluffyista miun makuuni, mutta siitähän on genreissä eli paha valittaa. What i personally loved;
Kurtiakin alkaa naurattaa, vaikka Blaine makaa painavana hänen päällään, ja hengittäminen on vaikeaa.
Jotenkin niin näitä kahta! Siis totta kai Kurt tuntee olonsa hyväksi Blainen seurassa. Sehän on koko Klainen perusidea, se että tuntuu hyvältä olla toisen lähellä. Ja tässä oltiin (: Se, miten Kurtin silmäripsissä oli lunta, oli sen lisäksi vielä erittäin kaunista kuvailua. Siulla on aina teksteihin laitettuna se lause ja pari, jotka jättää vain miettimään, että wow, mahtavaa yksinkertaistettua sanaleikkiä.
Ainoa miinus koko ficille on annettava tuolle hiukset on huonosti dialoginpätkälle, koska no, siinä ehkä mentiin jo fluffyssa yli, ja jos Blaine puhuu puhekieltä, niin mun fanonini kirkuu tuskasta. Ihan vain, koska ; p periaatteessa siis ihan lukijakohtaista, mutta muhun se kohta ei niin iskenyt.
Viimeisestä vielä sen verran, että se oli myös suloinen. Ehkä näistä kaikista kolmesta se IC:n. Kurt koristelemassa Blainen rusettia piparkakkupojalle oli jotain erittäin hellyyttävää. Ja jälleen kerran hyvin Kurtmaista. Niin joo, ja se vielä, että mainitsit Rachelin tekemien piparkakkujen olevan tähdenmallisia. Fantastic. Juuri näin pidämme hahmot IC ja lähellä canonia. Bravo! Itsellä tuppaa aina joku hahmoista, jos niitä on enemmän kuin kaksi esillä menemään sinne tänne, mutta siä pidit homman hienosti kasassa.
Oikein söpö palanen talvi-iltaan, kuten näit niin pidin kamalasti (: Kiitos siis tästä!
- Zachy
