Kirjoittaja Aihe: Merellä (kuulen kuinka he huutavat) | S, Cho/Fleur/Bill  (Luettu 5521 kertaa)

Dolls

  • ***
  • Viestejä: 2 081
Ikäraja: S
Paritus: Cho/Fleur/Bill
Summary: ”Minä tiedän etten rakasta sinua enää huomenna.”

AN: Tämän piti tulla Finin joulukalenteriin, mutta päätinkin tehdä Luna/George propagandaa. Kuitenkin, tykkään tästä itse jonkun verran!
Haasteet: OTG20 (angst), Albumihaaste (30 Seconds To Mars - This Is War - Hurricane),


Merellä (kuulen kuinka he huutavat)

Kun Cho lakkasi kyntensä kuunvalkeiksi joulukuun puolessa välissä, kaiken piti muuttua. Kuinka tyttö joi kirsikkateen aina loppuun posliinikannusta, kuinka tämä hiipi kivilattiaa pitkin tiputellen muistoja (tuossa hän pyörähti piruetin, tuossa koukisti sormensa kutsuvasti, tuossa me suutelimme eilen ja sitä ennen ja sitä ennenkin vahingossa) ja kuinka ne takertuivat kiinni kaikkeen.

Fleur muisti ne huomennakin, kun asunnossa kaikui tyhjyys ja Bill makasi sohvalla silmäluomet tummina kuin kuilu kiertyneenä heidän välillään. Kysymyksiä pimeydessä: ”miksi paitasi on huulipunassa, mikset sinä enää hymyile, miksi sinä käytät nykyään vain kirsikkahajuvettä, milloin sinä olet taas minun”. Seitsemäntoista kysymystä, eikä toinen vastannut muulla kuin olkapäiden niksauttelulla tai häviävällä hymyllä: Bill vaipui hiljalleen synkkyyteen ja unohti keittää Fleurille teetä seuraavana aamuna.

”Et voi saada meitä molempia”, Cho kuiskasi seuraavana päivänä.

Ajanhukkaa – oliko. Ajansusia, veivät ulvoen sen kaiken minkä kuului olla meidän. Peilistä katseli vahingoitettu, Fleur tiesi tehneen sen kaiken itse, solmineensa silkkinauhat kiinni liian myöhään ja tappaneensa mahdollisuutensa valita vain toinen.

”Minä tiedän etten rakasta sinua enää huomenna.”

Mutta sanoille oli niin vaikea löytää ihmistä itkemään niitä, ehkä minä vielä joskus uskallan.



Bill ei illalla tullut enää kotiin, eikä Fleur osannut kuin lukita koralliovet ja kuunnella kuinka mereltä kuuluva huuto hiljentyi.
« Viimeksi muokattu: 24.05.2015 02:18:59 kirjoittanut Beyond »
darling i'm a nightmare dressed like a daydream

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
K-kampanjasta, sunnuntaiaamua o7

Hahaa, AN:n perusteella mua alkoi kiinnostaa kovasti toi sun Luna/George propaganda ;D Valitettavasti täytyy todeta, että kalenterin seuraaminen jäi mulla vähälle tänä vuonna :( Onneksi se löytyy vielä arkistojen kätköistä <3

Mutta asiaan! Suunnittelin aloittavani kommentin ihmettelemällä, miksi Fleuria ja Chota paritetaan niin paljon. Sitten tajusin, että mulla itsellänikin on yksi keskeneräinen Fleur/Cho/Marietta-kolmiodraama kesken (ollut kesken jo monta vuotta ja varmaan jääkin kesken!). Ja samalla muistin, että kirjoissa nää kaksi kommunikoivat hyvinkin eläväisesti keskenään. Ja vaikka beauxbatonilaiset eivät Korpinkynnen tornissa (tietääksemme!) yöpyneetkään, varmasti leimautumista tapahtui heti Liekehtivän piparin alkumetreillä. Hence, looginen paritus ;)

Asiampaan! Mä tykkään, että tää on vedetty lähelle canonia. No, siitä tuli tuossa ylempänä jo paasattua :E mut tällä kertaa tarkoitan sitä, että Bill on (ainakin ficin alussa) vielä kuvioissa mukana. Ettei Fleuria ole vain heitetty tuuliajolle ja sitten nakattu Chon niskaan niin sanoakseni :)

Ja näin hienolla aasinsillalla päästään otsikkoon. Kesti ficletin loppuun (luonnollisesti) kunnes se avautui, mutta siltikään se ei tuntunut avautuvan ihan täysin. Ehkä mä en vaan tajua tai sitten mä en niin kauheesti vällää noista sulkeisista otsikoissa :E Teemana merellisyys toki sopii tähän ja on sellainen tietyllä tapaa mystisen massiivinen :)

Teksti on täynnä kivoja, kauniita, kryptisiä sanoja ja ilmaisuja, joita joutuu makustelemaan muutamaan otteeseen ennen kuin niistä saa kiinni. Pistää miettimään ehkä enemmänkin tätä tuttua kolmiodraamakuviota, jota tässä kuvataan. Tykkään erityisesti tuosta, kuinka Fleur angstaa kun ei tiedä, kumman lemppaisi: Billin vai Chon. Niin ja haha, repesin ihan täysin tolle "ajansusia"-ilmaukselle, aivan loistava! Mä käytän toisinaan puhuessa jotain "ne meni hukkaan, remus söi ne!" -tyyppisiä ratkaisuja :P

Olin melkein angstaamassa koralliovista, mutta sitten muistin, että jossain simpukkamökissähän ne asuivat, joten ehkä se on ihan korrekti termi :D

Lainaus
Kuinka tyttö joi kirsikkateen aina loppuun posliinikannusta, kuinka tämä hiipi kivilattiaa pitkin tiputellen muistoja (tuossa hän pyörähti piruetin, tuossa koukisti sormensa kutsuvasti, tuossa me suutelimme eilen ja sitä ennen ja sitä ennenkin vahingossa) ja kuinka ne takertuivat kiinni kaikkeen.

Aivan uskomaton helmi tuo <3 Tykkään aivan tajuttomasti tuosta, että muistoja avataan ja annetaan ymmärtää, kuinka Fleurin mieleen ovat jääneet ne aivan pienetkin seikat. Kuinka niitä on raavittu muistilokeroihin kivikynällä, että ne varmasti jäävät sinne talteen. Kun kaiken piti muuttua. Painotus sanalla "piti" :)

Uu, mä tykkäsin tästä! Kovin paljon tästä sai kerroksia raavittua, vaikka tekstin mitta oli lyhyt. Tietysti loppu on tavallaan onnellinen, koska ratkaisu vihdoinkin löytyi (mä en nää Billiä enää palaamassa takaisin, jos se on kerran lähtenyt), mutta pistää kuitenkin miettimään, että noinkohan tilanteen ristiriitaisuus oli kuitenkin se, joka piti asiat rullaamassa ja kaikki kolme ihmistä liimautuneina toisiinsa. Kun tilanne tasoittuu, riittääkö Cho Fleurille ja toisin päin? ;)


Kiitos tästä :-*
Bbuttis
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Upsila

  • aallotar
  • ***
  • Viestejä: 1 248
    • and here are all your lies
Herranjumala Dolls, kun aivan ihana ficci! Otsikko iski heti silmään niin oli pakko rynnätä lukemaan ja kommentoimaan - ja kun huomasin parituksen ja sinut vielä kirjoittajaksikin niin tottakai olin iloinen. Kyllähän se on aivan selvää, että osat kirjoittaa todella kauniita ficcejä ja olen kommentoinut niihin aivan liian vähän, joten aloitetaanpas korjaus tästä.

Cho/Fleur on ihana paritus, olen törmännyt heihin aika useastikin Finissä, mutta eihän se mitään haittaa. Ihan hyvää vain, että ihmiset ovat myös kiinnostuneet kirjoittamaan tästä parituksesta, sehän on aika suloinen ja dramaattinen ja saa värkättyä vaikka mitä esille heistä. Vielä lisättynä Cho/Fleur/Bill - kolmiodraama niin oi oi oi. Tästähän saa vaikka mitä esille. Mutta tosiaan se yleensä aina päättyy niin, että Fleur kuitenkin jää Billin luokse, Cho on vain rakastajatar. Toisinaan törmää jopa Cho/Billiin eikä Fleur tiedä mitään heistä, joten kivoja kiemuroita on kyllä Billin ja Fleurin suhteessa! :D

Mutta joo, ficciin, että en jaarittelisi yhtään enempää! Tykkäsin ihan hirveästi tästä, kirjoitat niin kovin kauniisti ja tunnelma on vain niin ihana. Kuvailut ovat herkkua silmille ja ah, ei voi kuin tuntea olonsa niin unenomaiseksi tätä lukiessa. Se vain kietoo niin kivasti mukaan kiinni ja pystyy tuntemaan tekstin haikeuden ja kauneuden niin selvästi.

Oli aika haikeaa, että Fleur ei osannut valita kumman kanssa haluaisi olla. Hänellä on niin paljon yhteisiä muistoja Chon kanssa, suudelmia tässä ja tuossa, mutta hän oli silti kahlittuna myös Billiin. Bill, joka luopui jo toivosta, kai aavisti, että tämä kaikki oli siinä, silmät väsyneet katsomaan kuinka vaimonsa kuoli hänen seurassaan: ei hymyillyt, ei ollut hänen, oli aivan liian erilainen. Hänen oli valittava kuitenkin jompi kumpi, sillä kumpaakaan hän ei voinut saada.

Ja kuten mainitsinkin jo aikaisemmin, kirjoitat tosi kauniisti, kirjoitustyylisi on hirveän nättiä ja kuvailevaa. Tykkäsin kekseliäistä sanoista (esim. koralliovi ja ajansusia) ja kuvailuistasi, sait tunnelman hienosti käsinkoskeltavaksi silkiksi.

Lainaus
Kun Cho lakkasi kyntensä kuunvalkeiksi joulukuun puolessa välissä, kaiken piti muuttua. Kuinka tyttö joi kirsikkateen aina loppuun posliinikannusta, kuinka tämä hiipi kivilattiaa pitkin tiputellen muistoja (tuossa hän pyörähti piruetin, tuossa koukisti sormensa kutsuvasti, tuossa me suutelimme eilen ja sitä ennen ja sitä ennenkin vahingossa) ja kuinka ne takertuivat kiinni kaikkeen.
Tiedän, pitkä lainaus, mutta kun tuo alku on niin rakkaus! Kuunvalkeat kynnet, kirsikkateetä posliinikannusta ja muistojen tiputtelua kivilattiaa pitkin! Sulut kuvasivat ja täydensivät tuon niin kauniisti, että ihan saa huokaamaan.

Lainaus
Peilistä katseli vahingoitettu, Fleur tiesi tehneen sen kaiken itse, solmineensa silkkinauhat kiinni liian myöhään ja tappaneensa mahdollisuutensa valita vain toinen.
Oi, kun ihana kohta tämäkin. Varsinkin silkkinauhan solmiminen pehmentää tämän niin kauniisti.

Kiitos kovin kauniista tekstistä!  :-*
I'd rather have one sunflower from you than a million roses from any other boy.

Dolls

  • ***
  • Viestejä: 2 081
Hui, mä jotenkin ajattelin että koska tää on uusin ficcini niin tästä olisi vain hetki mutta tosiaan puoli vuotta on pitkä aika... eli vastailua kommentteihin:

Jekaterina:
Oon aivan samaa mieltä sun kanssas tosta Fleurista, sille ei jotenkin istu toi perhe-elämä ollenkaan vaan tarttee jotein muuta sen lisäksi. Mutta kuitenkin se on sen verran tunneihminen ettei haluaisi satuttaa ketään. Oijoi, kiitos kehuista ja hyvästä palautteesta, kiva kuulla että toi pronominivaihtelu toimi (: !

BB: Vastaisin tarkemmin mut oot vieraana nykyään :( Kiitos kuitenkin pitkästä kommentista, siitä sai paljon irti!

Upsila: No herranjumala Ups miten ihastuttava kommentti! Äsh, en osaa vastata yhtään mitään kun kerrot ihanasti mielipiteesi vähän kaikesta :D Kiitos kommentista, äläkä yhtään hupsuttele noiden kommenttikorvaamisien kanssa, yksi näin kiva kommentti pelasti mun päivän tänäänkin yhtä paljon kuin puoli vuotta sitten!
darling i'm a nightmare dressed like a daydream

Funtion

  • Vieras
En tykkää sulkeista otsikossa. Makuasia, en kiistä, mut niinhän kommentit aina on.

Mua vähän häiritsi toi tee, koska tuntuu että 80 % Potter-teksteistä jotka oon lukenut, sisältää teetä. Aina! Aina!!!1 Tässä oli tosi haikea ja herkkä tunnelma, hieman dramaattinenkin jopa, eikä se oikein iskenyt muhun. Häiritsi miten tee ja hajuvesi olivat molemmat kirsikkaa (oliko niillä jokin symbolinen merkityskin?) ja... aaaaa! Niin paljon kauniita sanoja. Koralli, silkki, kirsikka, piruetti... tämmösiä mitkä on helppo liittää femmeen. Oikeanlaisena päivänä olisin huokaillut ihastuksesta, mutta nyt mä kaipaan jotain karua ja kovaa, joten nyrpistin nenääni noille. Tää oli kyllä mystisen taiteellinen teksti, maalaileva, sinänsä hyvä mutta... liian lyhyt! :DD Tahdon enemmän ja jäin kaipaamaan lisää. Mulle jäi kamalan vähän tästä käteen, ehkä mä en sitten vain löytänyt niitä kerroksia.

Joo. Mitä enemmän kattelen tätä, sitä dramaattisemmaks tää muuttuu. "Minä tiedän etten rakasta sinua enää huomenna" -- woah, aika voimakkaasti sanottu. Miten sellaista voi edes tietää? Mikä muuttuu tänään, jos rakkaus on huomenna poissa? Ugh... Kokonaisuudessaan tää oli ihan mukava, mut ei vaan sellainen teksti, jonka tyypillisesti lukisin. Ehkä toi toinen KK:ottamani teksti iskee paremmin... joka tapauksessa, kiitos tästä! : )

Emmatrix

  • Vieras
Iltapäivää!

Ensiksi hämmästelin paritusta. Cho/Fleur oli kuitenkin mielenkiintoinen paritus. Ficci oli haikeatunnelmainen (onkohan se edes sana?) ja epätoivoisen romanttinen. Kirsikkatee oli ihana yksityiskohta. Sinulla on aivan upea taito tehdä monimutkaisia kauniita lauseita, joita joutuu maistelemaan. Olen iloinen, että luin tämän ficin. Rakentavat häipyivät sähläämään joten häivyn.

Nöyrästi sinun,

Emmatrix

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 356
  • Lunnikuningatar
Vs: Merellä (kuulen kuinka he huutavat) | S, Cho/Fleur/Bill
« Vastaus #6 : 09.05.2021 12:23:58 »
Eksyin lukemaan tämän stalkkerinappulan takaa erityisesti parituksen vuoksi, ja ai että, olipa hauskaa lukea jotain Dollsilta vuodelta 2012! Tästä tuli nostalginen olo just sellaisella hyvällä tavalla, ja tekstissä oli nähtävissä myös kaikuja siitä, millainen kirjoittaminen oli ns. muotia Finissä tuolloin. Tässä oli paljon kauniita ja haikeita yksityiskohtia, surumielisyyttä ja sellainen häilähtävä, kirpeänkipeä tunnelma.

Cho ja Fleur ovat kiinnostava paritus, jossa on potentiaalia vaikka mihin, mutta osaan hyvin kuvitella sen, miksi he yhdessä voivat repiä Billin ja Fleurin suhteen rikki. Pidin tässä siitä, ettei taustoja kauheasti availtu, mutta mennyt oli silti läsnä noissa ympäriinsä sirotelluissa muistoissa. (Se oli ylipäätään tosi kaunis kohta ja mielestäni tämän lyhyen ficin paras, jää varmasti mieleen kytemään pitkäksi aikaa!)

Tämä oli edelleen hieno ja kaunis, kiitos näin vuosia myöhemmin! ♥


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.