Title: 4.7.
Author: yuuri
Raiting: S
Pairing: Seamus/Harry
A/N: Omistettu Criss Angelille (ent. my96)! <3 Luv ya sis!
haasteet: FF100-094. Itsenäisyys
____________________________________________________________________________________________________________________________________
Seamus seisoi järven rannalla ja heitteli kiviä veteen yrittäen saada niitä pomppimaan pinnan päällä mahdollisimman kauan.
"Neljä. Olet edistynyt", matala ääni totesi ja Seamus tunsi lämpimän hengityksen niskassaan.
"Mutta en ole vielä läheskään yhtä hyvä kuin sinä", Seamus vastasi ja kääntyi ympäri kohdatakseen kirkkaan vihreät silmät. Harry virnisti ja nappasi Seamuksen takin taskusta lituskaisen kiven. Irlantilainen oli aloittanut keräämään täydellisiä leipäkiviä edellisenä kesänä ja nyt pojan takin paino johtui lähinnä kivistä. Harry asteli lähemmäs järveä ja heilautti kättään. Kivi sinkosi metrejä eteenpäin ja pomppi kuin delfiini vedenpinnallla.
"Yhdeksän. Tämän on jo masentavaa", Seamus mutisi ja istuutui nurmikolle. Harry naurahti ja istuutui vaaleamman viereen.
Hiljaisuus laskeutui poikien ylle. Seamus kohotti katseensa iltataivaaseen ja erotti Siriuksen.
"Tiedätkö, hän katsoo edelleen sinua. Tuolta ylhäältä", Seamus kuiskasi. Harry nosti oma katseensa kohti illan ensimäisiä tähtiä ja naurahti.
"Alat kuulostamaan Lunalta, mutta sanoissasi on perää. Kiitos."
Seamus hymyili ja asetti oikean kätensä Harryn vasemman päälle ja puristi sitä.
Harry käänsi katseensa Seamukseen ja hymyili.
"Ai niin, melkein unohdin", Harry muitsi ja alkoi kaivella housujensa taskua. Seamus katseli toisen tekemisiä uteliaana. Hetken pengottuaan kaikkia mahdollisia taskuja housuissaan ja takissaan, veti Harry mustan pikkutakkinsa povitaskusta tummanvihreän sametti rasian.
"Onneksi olkoon", Harry toivotti ja ojensi rasian Seamukselle.
"Kiitos. En uskonut sinun muistavan syntymäpäivääni."
"Tietenkin muistan. En minä huvikseni sinua tänne raahannut."
"Järven rannalle?"
"Amerikkaan."
"Ai..."
Harry tuijotti hetken Seamuksen hämmästynyttä ilmettä ja puhkesi nauruun.
"Saat pian selville, mutta ensin avaat lahjani."
"Ah, tietenkin", Seamus mutisi ja kohdisti huomionsa vihreään rasiaan. Pienen naksahduksen säestyksellä rasia aukesi ja Seamuksen silmät suurenivat.
"Et ole tosissai?!"
"Harvinaisen tosissani. Tule lähemmäs niin laitan sen sinulle."
Seamus astui aivan Harryn eteen ja antoi tämän ottaa valkokultaisen sormuksen rasiasta. Harry kohotti katseensa Seamuksen silmiin.
"Rakastan sinua."
"Minäkin sinua", Seamus kuiskasi ja vastasi Harryn suudelmaan.
Suhina ja sitä seurannut pamaus herätti Seamuksen transsista. Poika kohotti katseensa taivaalle.
"Ilotulitus."
"Niin, mutta älä pelkää, en tuhlannut niin paljoa sinuun. Tämä show on ilmainen ja sattuu olemaan jokaisena vuonna samana päivänä kuin sinun syntymäpäiväsi."
"En ymmärrä."
"Heinäkuun neljäs, ei ole vain sinun syntymäpäiväsi, rakas. Silloin myös Yhdysvallat juhlivat itsenäistymistään."
"Ai. Ja joka vuosi on ilotulitus?"
Harry nyökkäsi. Seamuksen kasvot säteilivät.
"Mahtavaa! Mennään lähemmäs!" Seamus huudahti ja ennen kuin Harry ehti toista estää oli Seamus jo menossa.
"En ymmärrä. Fiksu mies ja vaikka mitä, mutta räjähtävät ja isoa meteliä pitävät asiat saavat hänet tuollaiseksi...", Harry mutisi pieni hymyn kare huulillaan. Seamus ehkä oli hieman outo, mutta poika oli Harryn ja hän oli valmis antamaan, vaikka kaikki maailman räjähtävät esineet Seamukselle, jos poika vain seisoisi hänen rinnallaan loppuun asti.
____________________________________________________________________________________________________________________________________
A/N: näin..Toivottavasti piditte ^^ Ehkä hieman kökkö, mutta kuitenkin
