Kirjoittaja Aihe: Petos || K-11. kerää kaikki hahmot (Regulus Musta)  (Luettu 1453 kertaa)

Aapo

  • Pahatar
  • ***
  • Viestejä: 750
  • ex - annicamaria
kirjoittaja: annicamaria
ikäraja: K-11
beta: noup
päähenkilö: Regulus Musta
haasteet:
kerää kaikki hahmot- haaste
varoitukset: huumeiden käytön kevyttä kuvausta.
summary: Regulus Mustasta kerrotaan monenlaisia tarinoita. Mikä oli kuitenkin oikea motiivi sille, mitä hän teki? Miksi hän uhmasi Pimeyden Lordia? Reguluksen ajatuksia vain tunteja ennen kuolemaansa.

en omista hahmoja tai paikkoja, enkä saa sen puoleen hopeasirppejä, kuin kultakaljuunoitakaan kirjoituksistani. Elkää lähettäkö räyhääjiä.




PETOS

Mies seisoi keskeltä kuohuvaa merta nousevan kalliomuodostuman päällä. Aallot iskeytyivät rantakivikkoihin raivolla ja niiden voima jylläsi joka puolella, meri tuntui olevan suuttunut. Vihainen. Veden mustuus imi kaikki muut värit syövereihinsä ja ainoastaan vaaleat vaahtopäät näyttivät ystävällisiltä vasten tummentunutta taivasta.

Olen hullu.

Regulus Mustan hiukset liehuivat valtoimenaan tuulessa. Hän oli pukeutunut harmaisiin nahkasaappaisiin ja mustaan matkaviittaan, joka oli kiedottu tiukasti hänen vartalonsa suojaksi. Jalat tärisivät hieman kylmästä, mutta sitä ei Regulus olisi suostunut myöntämään. Hän oli kivenkova velho ja osasi tehdä uskomattomia asioita. Hän oli luihuinen, hän oli kuolonsyöjä, valta ja mahti olivat ne avainsanat, joilla hän teki itsensä kuuluisaksi.

Ja nyt hän oli matkalla pettämään tuon kaiken.

Regulus liikahti levottomasti, kun hän ajatteli asiaa. Miksi hän teki tämän? Kuka idiootti uhmaisi Pimeyden Lordia? Kaikkien aikojen mahtavinta velhoa, joka oli syntynyt vain ja ainoastaan tappamaan. Hän uhmasi. Se oli kaikki pelkkää itsemurhaa, toivoton yritys saavuttaa jotain elämässään, hento ote sankarin rippeissä, jotka olivat armotta kuihtuneet kokoon hänen liittyessään kuolonsyöjiin. Joka päivä pimeän piirto muistutti häntä siitä, miten hän myi itsensä pimeydelle sen sijaan, että olisi voinut olla jotain suurta. Kuolonsyöjä ei ikinä voinut olla mitään suurta, Voldemort oli. Hän pystyi tappamaan jokaisen, kenet hän koki uhaksi. Miettimättä sekuntiakaan.

Regulus oli kuitenkin jo suunnitellut kaiken huolellisesti. Hän ei voisi jäädä kiinni, ei voisi. Oljo auttaisi häntä varmasti selviytymään ja nappaamaan hirnyrkin. Sen jälkeen hän lähtisi maanpakoon kauas pohjoiseen mistä kukaan ei voisi löytää häntä.

No, Voldemort voisi.

Mies värähti ja pakotti äänen päässään hiljenemään. Hän selviytyisi kyllä, hän ei kuolisi. Hän tuhoaisi hirnyrkit yksi kerrallaan, hitaasti mutta varmasti.

Mutta pystytkö siihen?

Ääni ei hiljentynyt. Regulus puri huultaan ja ummisti silmänsä. Totta kai hän pystyi, hän oli Regulus Musta, helvetti soikoon! Se, mihin hän ei pystyisi, niin ei pystyisi Pimeyden Lordikaan. Hän oli käynyt suunnitelman päässään tuhansia kertoja. Mikään ei voinut mennä pieleen.

Regulus oli tiennyt tehneensä virheen liittyessään kuolonsyöjiin siitä lähtien, kun Pimeyden Lordi oli käskenyt häntä tappamaan viattomia jästejä, jästisyntyisiä ja jopa ihan tavallisia perheitä. Vauvoja, lapsia. Regulus oli vedenpitävä luihuinen, mutta raakalaiseksi hänestä ei ollut. Elämänjanon sammuminen kauhunsekaisissa silmissä oli näky, jota Regulus ei koskaan voisi unohtaa. Se porautui hänen sarveiskalvolleen kuin kalloon ammuttu kuula ja jätti syvän arven muistoksi tekemistään teoista.

Pystyisikö hän silti uhmaamaan Voldemortia näin?

Tärisevin käsin Regulus kaivoi taskustaan valmiiksi käärityn savukkeen. Yksi hänen (harvoista) jästisyntyisistä ystävistään oli joskus aikoinaan salakuljettanut Regulukselle ainetta, jota he jästit kutsuivat ruohoksi. Siitä sai kuulemma hyvän olon, tuntui kuin kaikki huoli olisi kadonnut koko maailmasta, hetken kaikki olisi täydellistä. Paketti oli jäänyt lojumaan kaapin pohjalle, mutta pakatessaan tavaroitaan ennen lähtöään Regulus oli löytänyt sen jälleen.

Mitäpä haittaa tästäkään olisi? Kuolevaisia olemme kuitenkin.

Regulus sytytti savukkeen heilauttamalla sauvaansa ja imaisi. Hetkeen ei tuntunut miltään, mutta sitten lämpö alkoi pikkuhiljaa virrata hänen kaikkiin jäseniinsä. Mies tunsi olonsa rentoutuneemmaksi ja uskalsi jopa hymyillä vähän. Tässä hän seisoi. Mitä hänen vanhempansakin sanoisivat jos tietäisivät? Entäpä Sirius?

Niin, Sirius.

Regulus oli kauan miettinyt, että kertoisiko aikeistaan veljelleen, mutta oli päättänyt sitten pitää sen ainoastaan omana tietonaan. Hän ei halunnut riskeerata Siriuksen elämää tässä epäreilussa ja kohtalokkaassa itsemurhapelissä. Sitä tämä oli, täyttä hulluutta. Pelko puristi Reguluksen rintaa ruohon tuomasta hyvänolontunteesta huolimatta. Regulus heitti loput savukkeenrippeistä kuohuvaan mereen ja jäi katselemaan aallokkoon ajatuksiinsa syventyneenä.

Aika on lopussa.

Miksi hänen piti tehdä tämä? Miksi hänen piti mennä tuonne kirousten täyttämään luolaan hakemaan jotain saakelin helyä? Miksei hän vain hypännyt meren syvyyksiin ja lopettanut kaikkea itse?

Niin, miksi?

Koska hän oli sen velkaa yhteiskunnalle, velkaa itselleen.  Regulus tiesi tehneensä teon, jota ei ikinä voisi antaa anteeksi. Hän ei edes haluaisi. Joko hän tekisi lopun Pimeyden Lordista tai kuolisi sitä yrittäessään. Kuolema, yksi sana niin täynnä merkitystä ja silti niin tyhjä. Se odotti vääjäämättä edessäpäin, halusi Regulus sitä tai ei.

räks

Mies säpsähti kuultuaan vierestään rasahduksen ja menetti tasapainonsa. Hänen viereensä ilmiintynyt Oljo ehti juuri tarraamaan hänen saappaaseensa ennen, kuin hänen jalkansa luisti harmaalla kivellä. Kotitontun onnistui sormiaan napsauttamalla palauttaa Reguluksen tasapaino takaisin.

”Mitä te pelästyitte, herra Musta?” Oljo kysyi ja katsoi huolestuneena suurilla silmillään mieheen.

”En mitään, kallio oli liukas.”
”Mutta te säpsähditte, herra Musta.”
”Ei se kuulu sinulle!”

Oljo vinkaisi ja kumarsi nöyrästi niin syvään, että sen kyömyinen nenä hipoi maata.

”Oljo on pahoillaan. Oljo toi teille kaiken mitä pyysitte, herra Musta. Oljolla on ne tässä repussa, minkä te käskitte tuoda, herra Musta.”
”Okei. Kiitos Oljo.”

Oljon posket punehtuivat mielihyvästä.

”Oi, te olette niin hyvä isäntä, herra Musta! Oletteko valmis, herra Musta?” Oljo kysyi ja tarrasi pienellä kädellään kiinni Reguluksen kädestä.

Nyt tai ei koskaan.

”Olen.”

Ja niin he kaikkoontuivat, eikä Reguluksella ollut aavistustakaan siitä, ettei tulisi koskaan enää palaamaan takaisin.
« Viimeksi muokattu: 26.05.2015 09:24:33 kirjoittanut Vanilje »
enemies of the heir, beware
and I can do anything, If it's worth it to carry on


13.1.2013 ♥ L
ava(c)Raitakarkki

Herkkuoone

  • Vieras
Vs: Petos || K-13. kerää kaikki hahmot (Regulus Musta)
« Vastaus #1 : 07.12.2011 15:55:36 »
Heipä hei, bongasin tämän sattumalta surffaillessani ja oli pakko lukea tämä sekä myös kommentoida, koska mielenkiintoinen ja ihastuttava otsikko, aihe sekä henkilö, josta ficcisi kertoi, herättivät huomioni. (:

Tykästyin tähän äärettömän paljon ja olen erittäin kiitollinen, että kirjoitit tämän ficin selittämään motiivia / motiiveja sille, mitä Regulus teki ja miksi hän uhmasi Pimeän Lordia. Regulus on mielestäni hahmona äärimmäisen mielenkiintoinen ja hänestä luen ficcejä mielelläni. (:

Tykkäsin tosi paljon käyttämästäsi kuvailusta sekä tyylikeinoista – nuo kursiivit tuolla välissä ovat jotain äärettömän ihastuttavaa. Erityisesti pidin siitä, kuinka Regulus mietti veljeään, Siriusta, eikä halunnut riskeerata tämän elämää. Toit Reguluksesta esiin sellaisen herkemmän, ehkäpä hieman Siriusmaisemman ja rohkeamman puolen. Varmasti tuollainen, noin suuri päätös, jonka Regulus teki, vaatii valtavaa rohkeutta, eivätkä läheskään kaikki siihen ikinä pysty.

Lainaus
Koska hän oli sen velkaa yhteiskunnalle, velkaa itselleen. Regulus tiesi tehneensä teon, jota ei ikinä voisi antaa anteeksi. Hän ei edes haluaisi. Joko hän tekisi lopun Pimeyden Lordista tai kuolisi sitä yrittäessään. Kuolema, yksi sana niin täynnä merkitystä ja silti niin tyhjä. Se odotti vääjäämättä edessäpäin, halusi Regulus sitä tai ei.
Tämä kohta nousi ehdottomaksi suosikikseni, sillä se selittää äärettömän hyvin syyn sille, miksi Regulus teki niin kuin teki. Tällaisesta Reguluksesta tulee heti mieleen Sirius ja se, että nämä herrat ovat varmasti sukua toisilleen, koska ovat yhtä rohkeita ja ymmärtävät eron hyvän ja pahan välillä.

Kiitokset tästä, tämä oli äärettömän ihana ja tykkäsin todella paljon ♥


Aapo

  • Pahatar
  • ***
  • Viestejä: 750
  • ex - annicamaria
Vs: Petos || K-13. kerää kaikki hahmot (Regulus Musta)
« Vastaus #2 : 07.12.2011 17:54:09 »
Herkkuoone - Kiitos kommentistasi! Muakin kiinnosti tiivistää tarinaksi Reguluksen motiivit, koska ne ei leffoissa taikka kirjoissa tuu hyvin selville, ja kyseessä on kuitenkin aika suuri päätös. Regulus on hahmona ihastututtava ja siitä saa paljon irti. Jotenkin oon aina ajatellut Reguluksen samanlaisena, kuin Siriuksen mutta vähän eksyneempänä persoonana, joka etsii omaa identiteettiään. 

Todella ihanaa että uskallauduit kommentoimaan ja mahtavaa jos pidit ♥ olen ylimaallisen imarreltu ja joo kiitoskiitoskiitos. Pus

:-*
enemies of the heir, beware
and I can do anything, If it's worth it to carry on


13.1.2013 ♥ L
ava(c)Raitakarkki

culliina

  • Jälleen täällä!
  • ***
  • Viestejä: 979
  • Illuxit novus dies
Vs: Petos || K-13. kerää kaikki hahmot (Regulus Musta)
« Vastaus #3 : 29.12.2011 23:58:21 »
Kommenttikampanjasta ehtoota! Paljonkohan olen myöhässä? Pari kuukautta? No ei nyt sentään, aika paljon kuitenkin.

Regulus on henkilönä hyvin mielenkiintoinen. Hänestä kerrotaan kirjoissa erittäin vähän verraten siihen, miten tärkeä hän on juonen kannalta. Hän on "takinkääntäjä", harhautunut hyvis - aivan kuin Severuskin. Severuksesta kuitenkin kerrotaan paljon, paljon enemmän, tämän motiiveista ja historiasta. Regulus vain on ja vaikka tästäkin kerrotaan jonkin verran, on kaikki kuitenkin muutaman tarinan varassa.

Lainaus
Hän oli kivenkova velho ja osasi tehdä uskomattomia asioita. Hän oli luihuinen
Ja ah, Slytherin pride ♥ Minun puolestani hänet saisi liittää siihen (varsin lyhyeen) Slytherinistä tulleiden hyvisten listaan. Toisaalta Severustakaan ei hyväksytä tähän, joten ehkä Regulus on myös turhan kiistanalainen tapaus.

Pari kukkasta löytyi:

Lainaus
toivoton yritys saavuttaa jotain elämältään
=> elämässään (elämä ei kongreettisesti anna mitään)

Lainaus
kenet hän koki uhkaksi
=> uhaksi
Lainaus
Se, mihin hän ei pystyisi, niin ei pystyisi Pimeyden Lordikaan.
=> siihen

Lainaus
No Voldemort voisi.
=> pilkku puuttuu (No, Voldemort voisi)

Rakastan sitä, kuinka puhut kuolemasta. Kuolema on Regulukselle pikemminkin neutraali seikka elämässä, kuin rangaistus tai pakokeino. Hän hyväksyy sen, muttei pyri siihen päättömästi. Hän ajattelee elämällään olevan jotain laajempaa merkitystä, vaikka hänkin tulee kuolemaan. "Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema" - juuri niin hän minusta teki.

Koko ficistä minulle jäi päällimmäiseksi mieleen meri. Käytit sitä niin ihanasti, et vain lavasteena, vaan myös symbolina. Regulukselle meri oli kuolema, jonne hän voisi halutessaan hypätä. Vaikka kuolema olikin synkkä, pimeä ja tuntematon, oli siellä myös kauneutta ja valoa, toivoa. Vaahtopäitä. Niin kaunista ♥

Vielä muutamasta jutusta huomautan, en ole aivan varma, ovatko ne virheitä, mutta hyppäsivät silmiin. Ensinnä Reguluksen ajatusten kertoja vaihtelee minästä häneen, mikä on häiritsevää - vai onko hänellä jakautunut persoona? Periaatteessa sopisi tähän "takinkääntäjä" -kuvaan hyvin enkä ihmettelisi sitä yhtään. Sen voisi melkein lukea canoniksi. Lisäksi tekstin sointia häiritsivät erittäin runsaat konjunktiot ja pikkusanat, muuten oli varsin kaunista.

~Culliina



Kunhan t*ppara häviää.

Ava a la zilah

Aapo

  • Pahatar
  • ***
  • Viestejä: 750
  • ex - annicamaria
Vs: Petos || K-13. kerää kaikki hahmot (Regulus Musta)
« Vastaus #4 : 02.01.2012 12:20:19 »
culliina - Kiitos kommentistasi, kauhistuin kun huomasin tuon virheiden määrän ja korjaankin ne nyt heti ja muistutan itseäni, että olen huolellisempi vastaisuudessa. Tosiaan Reguluksesta oli tosi mielenkiintoista kirjiottaa, varsinkin motiiveista, joiden takia hän teki niinkuin teki. On aina kiva kirjoittaa sellaisesta hahmosta, jolle saa itse luoda historian.

Tuosta kertojasta sen verran, että kursiiveissa tosiaan on minä kertoja- eli ne ovat konkreettisesti reguluksen ajatuksia. Loput ovat sitten ikäänkuin tarinaa eteenpäinvievää hän-tekstiä ja vähän kertovampaa matskua. Olen pahoillani jos teksti oli sekavaa, tsemppaan ensikerralla.

Kiitos hurjasti kommentista!
enemies of the heir, beware
and I can do anything, If it's worth it to carry on


13.1.2013 ♥ L
ava(c)Raitakarkki