Kirjoittaja Aihe: Arkkua varten (K11) slash, angstihko  (Luettu 2571 kertaa)

Kharon

  • coolein rotta
  • ***
  • Viestejä: 357
  • papa has dough
Arkkua varten (K11) slash, angstihko
« : 27.11.2011 00:34:03 »
Kirjoittaja: Kharon
Ikäraja: K11
Varoitukset: Slashia, angstia
Summary: Väinö ja Louki ja aamu ja sairaus ja elämä ja rakkaus. Ja arkut.
A/N: Sain tähän tarinaan kipinän jo kesällä eräästä rappusilla paljasjaloin istuneesta, tupakkaa polttaneesta nuorukaisesta. Sen jälkeen tuli Louki, sen jälkeen tuli historiantunnilla HIV ja sen jälkeen tuli 80-luku. Tästä piti tulla pidempi, mutta en jaksanutkaan, hups. Nauttikaatten. :---)

Inspiraatiomusa.

Osallistuen Laiva on lastattu-haasteeseen M:lla ja A:lla. Sanoja on about 94/915 (hyvin mahdollista että laskin väärin :'D syytän lyhyttä matikkaa).




Arkkua varten

Aamu sarastaa, aika matelee viisareissa ja silmäripsissä. Keho on lämmin rintakehää vasten, makeantuoksuinen, vaivatta kouriin mahtuva ja nukkainen. Niska tuoksuu aivan maidolta, auringonvalolta, yön arkailevilta kosketuksilta. Väinö kierähtää mahalleen, imee kalseaa valoa keuhkoihinsa. Alastomuus ja aamuvalon paljastamat ihokarvat saavat kehon jännittymään.

”Onks jo aamu”, mutisee mies vällyjen välistä mitättömällä äänellänsä. Väinö liu’uttaa sormia miehen niskassa, kumartuu suutelemaan makaavan miehenpuolen aivan hiusrajan alapuolelle sivallettua arpea.

”Nuku vaan”, hän mumisee, suutelee maitoihoa ja kohottautuu työläästi jaloilleen. Polvia aristaa, maha murisee, mutta muutoin vointi on melko – uskaltaako sen sanoa – hyvä. Vessan kaakelit hohkavat kylmyyttä, peilin pintaan on liimattu tarroja kimaltavista ampiaisista ja mikkihiiristä jotka mulkoilevat Väinöä tänä aamuna liiankin hilpeinä. Kusi lorisee pönttöön, ilma on hammastahnaa ja pesemättömiä kaakeleita, milloin he viimein jaksavat riisuutua kalsareilleen ja kaivaa viemäriputken tukkineet hiukset lattiakaivosta. Joskus Väinö ajattelee, että ei koskaan, eivät he ehdi. Mutta hän ei anna sen mietteen mennä loppuun asti.

”Mä meen aamuröökille”, Väinö huikkaa sängyssä möyrivälle pojulle jonka valkeankalpeiden pakaroiden kaari kurkistaa peittojen lomasta. ”Tuutko mukaan?” hän vielä kutsuu, jää ovenkarmiin nojaten odottamaan vastausta, ihaillen auringonvalossa kylpevää alaselkää jonka läpi nikamat kohoilevat.

”Se tappaa sut vielä joku päivä”, kuuluu vastaus ja peitoissa ajelehtiva, musta, ailahtelevainen tukkapörrö nousee viimein esiin. Mies myhäilee, silmät tahattoman aistillisesti raollaan, hiusten tervanväriset aallot madellen poskia myöten.

”Ei vaan sun kauneus”, Väinö korjaa, heittää lentosuukon ja lähtee ennen kuin mies ehtii viskata häntä tyynyllä. Tupakat painavat povitaskussa ja sytkäriään naksutellen Väinö astelee rappuset alas, aukaisee ulko-oven apposelleen ja seisahtuu ulkoportaalle, paljain jaloin tummansinisissä farkuissa. Kaupunki on pakokaasunlemuinen ja tuulenvire huokuu miltei ahdistavaa lämpöä. Hän istuu siinä, polttaa tupakkaansa ja katselee ohikulkevia ihmisiä joilla ei ole aavistustakaan mistään, ei elämästä eikä illoista laiturinnokassa eikä aamukahvin tuoksuisista huulista mongertamassa vasten kaulaa.

Yksi tyttö kulkee ohi, kihara tukka liehuu olkatoppausten takana ja liivittömät rinnat kuultavat aniliininpunaisen silkkipuseron läpi. Väinö hymyilee, tyttö vilkaisee häntä kahteen kertaan ennen kuin hymyilee ujosti takaisin, ja Väinö haluaisi pyytää häntä koskemaan kättään. Kokeile, en mä ole sairas, hän sanoisi ja tyttö kokeilisi ja sanoisi, että joo, kädet ovat ihan kuin kenellä tahansa muullakin. Mutta muija pyyhältää ohi ja Väinö riiputtaa leukaansa rinnassa, polttaa veltoin imaisuin, kuin aikaa vielä olisi.

Louki on jo päässyt ylös makuualustaltaan kun Väinö astuu takaisin hien- ja hedelmienlemuiseen asuntoon. ”Mustana?” Louki arvaa pidellen kahvipannua punaraitaisen mukin yläpuolella, eikä hän tarvitse edes vastausta tietääkseen. Pöydällä viruu keitettyjä munia, muovistaan kaavittua makkaraa, nenää nyrpistäen Väinö ottaa vastaan tarjotun kahvikupin. Hän puhaltaa höyryä kasvoilleen ja tuntee Loukin syyllistävän katseen itsessään.

”Älä kato mua noin jooko, mun ei ole nälkä”, Väinö kerjää hampaankärjet koskettaen polttavaa kahvia, tuntee alhaisen anelun äänessään, tietää Loukinkin kuulevan sen. Ja toivoo, että se riittää tänä aamuna.

”Sun on syötävä jotain, idiootti”, mies virkkaa niin hellästi kuin ikinä osaa, kulmakarvat vihaisiksi viivoiksi piirtyneinä. Väinö hymyilee, ajattelee jotakin sarkastista, muttei uskalla sanoa sitä ääneen. Joskus Louki purskahtaa itkuun kun hän sanoo sellaisia asioita. Mä oon dieetillä arkkua varten, kulta, en mä voi syödä mitä hyvänsä. ”Sulla on tänään käynti lääkärissä ja kaikkea.”

”Muistan.” Hiljaisuus, toisiaan karttelevat katseet, appelsiinin ja ananaksen ja aneemisen väristä mehua laseissa. Ahdistus kipuaa ylös henkitorvea, Väinö ajattelee tytön paidan läpi kuultavia nännejä ja nousee seisomaan.

”Anteeksi”, Louki kuiskaa hänen takaansa ja ääni on kuin muistoista poimittu. Väinö hymyilee kuppiinsa, ei niinkään sanoista tai hetkestä vaan muistikuvista, nostalgiasta joka ottaa jokaisen solun haltuunsa. Hän ajattelee Loukin suuria silmiä rannalla, miestä kuiskaamassa ”Mä olenkin mastiitti, rakastun aina pahoihin poikiin” häpeilemättömällä äänensävyllä, virneen saattelemana. Väinö remahtamassa leukapieliä repivään nauruun, ”Tarkotat kai masokisti.” Loukin kasvot eivät ikinä punastu, mutta nolostus näkyy ähkäisevässä naurussa ja otsan rypyissä, ja se on somempaa.

”Ymmärrän”, Väinö vastaa eleettömästi ja kuuntelee kellon nakutusta seinällä. Se repii aikaa vielä tiheämmäksi, raastaa heitä erilleen sekunti sekunnilta. Elämä ei edes tunnu elämältä ennen kuin alkaa laskea sekunteja, ennen kuin ajattelee, ettei tuota sekuntia saa enää koskaan takaisin, eikä tuota, enkä tule enää koskaan elämään tuotakaan sekuntia.

Mutta elämä on ajattelevainen, se on kohdellut Väinöä hyvin. Hän on Loukista kiitollinen joka sekunti jonka muistaa. Jokaisesta punasilmäisestä krapula-aamusta, jokaisesta suolaisesta riidasta, jokaisesta mansikanmakuisesta kesästä, jokaisesta arvokkaasta sekunnista hän kiittää.

”Haluatsä, että mä tulen myös?” Louki tiedustelee ja silpoo makkaraa. Hänen sormensa ovat muhkuraiset, ranteenliikkeet maltillisen neitimäisiä. Väinö tuntee kiintymystä jota ei osaa kuvata, kietoo sormet solmuun mukin ympärille ja yrittää paeta kliinisen sairaalan ajatteluun.

”En mä halua ketään”, hän saa kuiskattua käheästi, rakastuneena Loukin käsiin. Joka aamu hän rakastuu johonkin uudelleen, tänään Loukin moniulotteisiin käsiin, jotka ovat olleet alku kaikelle. Tähdet, purukumi, siideri, kaikki kuhisee päässä ja muistoissa. ”Mutta kiitos tarjouksesta.”

Louki kohauttaa olkaansa, hotkii aamiaista eikä ajattele, ei hän koskaan haudo mitään ja sitä Väinö hänessä kadehtii. Hän unohtaa kaiken sinä sekuntina kun ajatus hänen päähänsä iskeytyy, suloisessa tietämättömyydessään Louki elää eikä hän muuta kaipaa. Ehkä filosofiset aatteet tulevat kuolemanpelon kanssa samassa paketissa.

Pahinta on se, että kolmenkymmenenkahdeksan vuoden päästä Louki istuu keinutuolissa polvellaan sileähiuksinen pikkuinen, sivellen tytön hiuksia kuin sylissään istuvaa mirriä, ja Väinölle sitä ei tule koskaan tapahtumaan. Tavallaan se ei haittaa, hän ei niin pidä lapsista, mutta hän haluaisi nähdä tytöllä Loukin nenän. Se on hyvin suloinen nenä, pisamainen ja pyöreä ja sydäntälämmittävän pieni, kuin kissanpennulla, ja nelivuotiaalle pikkutytölle se nenä menisi niin mukavasti, todella.

Väinö laskee kupin pöydälle, painaa huulensa Loukin otsaan joka on lämmin ja rypytön, nuoren miehen otsa. Samanlainen kuin Väinönkin on, ja sellaisena Väinön otsa tulee pysymään ikuisesti, valokuvissa. ”Mä menen, nähdään illalla. Pidä kivaa, muru.” Louki heilauttaa kättään närkästyneenä, kasvot tuhahdukseen maalatut, mutta katsoo hänen peräänsä tähtisilmin. Väinö repii kengät jalkaan, farkkutakin niskaan ja ajattelee, että arkkuja pitää tosiaan käydä katsomassa tässä joku päivä.

Jonain päivänä, kun vielä on aikaa.
« Viimeksi muokattu: 01.07.2016 01:15:54 kirjoittanut Kharon »
“Viini on suloista, mutta suloisempaa on ihmisveri.”

Otuksia.

Janskuu

  • Vieras
Vs: Arkkua varten (K11) slash, angstihko
« Vastaus #1 : 27.11.2011 16:17:35 »
Tää oli hyvä, ihanaa luettavaa jota olis menny enemmänki :) Hyvin kuvailtua, monisanaista tekstiä, henkilöt on erikoisia, eikä ainakaan vaikuta minkäänsortin tavallisilta tallaajilta. Mua jäi mietityttään, että minkä ikäsiä noi on vai sanottiinko se tuolla jossain? :D Ihanat nimet myös. Väinö ja Louki. Tarvitseeko sanoa, että tykkään noista molemmista jo tämän perusteella, yhdessä tai erikseen. Tuli tosin jotenki surullinen olo, kun luin tän, sun tekstis on ihanaa luettavaa ja kirjoitustyyli mahtava. Täytyykö oikeen sanoa jotain muuta? Menen nyt vaikka nurkkaan häpeemään, kun en osaa sanoa mitään fiksua kuin että rakastan noita kahta ja tätä tekstiä ja sun kirjoitustyyliä ja haluan lisää tällästä :)

Kharon

  • coolein rotta
  • ***
  • Viestejä: 357
  • papa has dough
Vs: Arkkua varten (K11) slash, angstihko
« Vastaus #2 : 27.11.2011 18:53:42 »
Kiitos sikana kommentista, Janskuu. x3 Ei tarvi sanoa enempää, kommenttis lämmitti sydäntä. <3 Ei niiden ikiä ole sanottu enkä mä niitä hirveästi miettinyt, jossakin kahdenkympin puolella tai toisella. :----) Pakko sanoa että itsekin tykkään henkilöistä kun he ovat vähän mysteereitä mulle itsellenikin, etenkin Louki (miten hahmon pään sisälle pääsee, kertokaa joku), ja vähän kutkuttais kirjoittaa heistä lisääkin haha. Mutta tosiaan kiitoksia hirvittävästi että vaivauduit lukemaan ja kiva että pidit ! Vaikka aihepiiri tosiaan onkin vähän surullinen, niin...
“Viini on suloista, mutta suloisempaa on ihmisveri.”

Otuksia.

Ringa

  • roger roger
  • ***
  • Viestejä: 98
Vs: Arkkua varten (K11) slash, angstihko
« Vastaus #3 : 27.11.2011 21:08:15 »
Vautsi. Mä todella tykkäsin tästä. Kerronta sujui, ei mitään ärsyttäviä tunnelmantappajia ja muutenkin, joku todella osaa kirjottaa. Etenkin toi kuvaus siitä ohikulkevasta naisesta kolahti ja lujaa. Henkilöt aivan ihania ja persoonallisia, pystyin oikeasti kuvittelemaan Loukin koisaamaan sinne sänkyyn ja Väinön polttelemaan röökiä rappusille ja ton aamupalapöytäkeskustelun. Oikeestaan kun mä tästä ilahtuneena ja innostuneena jyräsin ficcilistauksiin hyvän lukemisen toivossa tsekkaamaan, mitä kaikkea muuta sä olet räpellellyt, niin meinasin saada jonkunlaisen hjärtslaagin, kun tajusin että sä olet kirjottanut myös Velen verestä (rakastan) ja Lääkkeen ja herra ties mitä muita ficcejä, mitä mä olen kuolannut, mutta joiden kirjoittajaa mä en ole jotenkin yhtään tajunnut pistää merkille! :o Syvä järkytys.
Mutta siis, jos päätät näistä ihanista herroista kirjoittaa lisää, niin ehdottomasti luen ja muutenkin, oot oikeasti hyvä kirjoittaja ja mä täällä yritän olla olematta liian kateellinen ja pitää kuolat (suurinpiirtein) suun sisällä. Siis, aivan mahtavaa.
astu kolme ruutua taakse
yksi vuosi eteen ja aamu jälkeen
yöhön vielä aikaa

nyt 74
avatar © raitakarkki

Kharon

  • coolein rotta
  • ***
  • Viestejä: 357
  • papa has dough
Vs: Arkkua varten (K11) slash, angstihko
« Vastaus #4 : 27.11.2011 21:53:03 »
Omg, Ringa, ihana kommentti miksi itketät mua noin. ; x ; <3 Mutta nää on kyllä onnen kyyneliä. Ihana kuulla että pidit ja kiitoksia hirvittävästi kehuista, meinasin itsekin saada jonkin sortin kohtauksen kun kerroit että olet muitakin mun ficcejä lukenu ja pitänyt niistä (Veli verestä on mulle tosi tärkee, ihana että ihmiset tykkää siitä, apua). Kiitos kiitos todella kovasti illan ja elämän piristämisestä. :''')
“Viini on suloista, mutta suloisempaa on ihmisveri.”

Otuksia.

Funtion

  • Vieras
Vs: Arkkua varten (K11) slash, angstihko
« Vastaus #5 : 17.07.2012 15:34:04 »
Elämä ei edes tunnu elämältä ennen kuin alkaa laskea sekunteja, ennen kuin ajattelee, ettei tuota sekuntia saa enää koskaan takaisin, eikä tuota, enkä tule enää koskaan elämään tuotakaan sekuntia.
Aaa miten nerokas kohta! Niin ihanasti kirjoitettu vielä kaiken lisäks! Huh rakastuin tähän täysillä…

Loukista ja Väinöstä mulle tulee mieleen Kalevala, jota en ole edes jaksanut lukea. Mut eiks siinä ollut Väinämöinen? Ja kai joku Loukin nimen tyyppinen nimi? Siks oli vähän hassua lukea nuorista miehistä, joiden nimet on Väinö ja Louki… ei Väinössä mitään vikaa oo, mut jotenkin toi Louki oli musta vähän hassu. Mut joo, saathan sä nimetä hahmos vaikka Pertiksi jos haluat. Niin ja tässähän oli kai 80-luku eli noi vanhahkot nimet ymmärtää myös sen vuoksi… mutta Louki… ähst.

Tää oli kyllä hieno, hieno teksti, mutta ei niin hieno kuin monet muut sulta. Tää oli ehkä enemmän karu kuin koreileva, sä kerroit jotkut asiat vähän liiankin suorasanaisesti (hyi hitto kaapia makkaraa… hyi hyi hyi oikeesti makkara on ehkä kamalin ruoka ikinä vaikka on muukin liha kamalaa, mutta että makkara… jo se sana on hirveä!)

Mua vähän häiritsi, kun tästä selkeesti näki ton Laiva on lastattu -haasteen sanat. Ne ei oikein sopinut jokaiseen lauseeseen, esim. "Hiljaisuus, toisiaan karttelevat katseet, appelsiinin ja ananaksen ja aneemisen väristä mehua laseissa." tuota lausetta mä vähän vierastin… appelsiinin ja ananaksen ja aneemisen väristä mehua laseissa… toi aneeminen oli aika random tuolla.

Mä ihailen kyl sitä, miten sä pystyt kirjoittamaan aina niin hienoja originaalitekstejä! Mulle henkilökohtaisesti originaalien kirjoittaminen on kaikista vaikeinta, ehkä jopa melkein mahdotonta, ja siksi mä arvostankin niitä jotka niitä Finiin kirjottaa (kirjat on sitten ihan oma lukunsa). Tässäkin nää sun hahmot oli tosi kivoja, ehkä ne vähän jäi etäiseksi kun niiden luonne tai ulkonäkö ei tullut tässä esille hirveästi… ne vaikutti aika samanlaisilta ihmisiltä. Mut ehkä se johtuu siitä, että tää teksti oli niin kovin lyhyt.

Mmh joo, mä kyllä pidin tästä. Sä kai taisit sanoa mulle, etten mä sais lukea tätä, mut haha, kiellot vain kehottaa mua tekemään jotain… siispä ole hyvä vain. : ) Kiitos tästä! :D

Kharon

  • coolein rotta
  • ***
  • Viestejä: 357
  • papa has dough
Vs: Arkkua varten (K11) slash, angstihko
« Vastaus #6 : 17.07.2012 15:54:15 »
fierté: Nyyh täällä mäkin vaan tuhlaan sekuntejani finissä. Kiitos kommentista hirvittävästi! Ei tää oo mun originaaleista pahimmasta päästä, mutta ärsyttää tosiaan miten tuo haaste näkyy tässä niin selkeästi. : D Mutta minkäs sille mahtaa, ideanahan olikin keksiä paljon sanoja jotka saisi juttuun tungettua. (Musta tuli vähän kärsimätön ja tungin sitten niin helkkaristi näitä sanoja näin lyhyeen tekstiin, siksi tää töksähtelee.)

Kalevalassa on kyllä Väinämöinen ja Louhi, Loukin nimi ei siis ole sieltä vaan se on yhdistelmä sanoja Louhi ja hauki. : D En mä kuvittele että se on tuon tyypin oikea nimi, pikemminkin lempinimi, muttaa. Hei älä pilkkaa nimee Pertti, kohta teen sulle tarinan jonka päähenkilönä seikkailee Pertti.

Mä rakastan karuutta. <3 Ihanaa jos välillä mun tekstit ei ole niin koreilevia, mua ahdistaa se "kauneuden" leima jonka oon itte liimannut otsaani. En siis tarkoita että mun tekstit välttämättä olis kauniita (no, ehkä jonkun mielestä), mutta mulla on ite hurja tarve tehdä niistä kauniita. Makkara on kamalaa ja se sana on kamala mutta en voi kun nauraa että se herättää tuollaisia tunteita sussa. XD <3 Voi että. Mun mielestä ananasmehu on myös kamalan aneemisen väristä, kalpeaa ja haljua ja hyi kuvotus, yäk. Saa olla aneemista.

No joo, mun mielessä tietysti nämä henkilöt on aivan erilaisia toisiinsa nähden ja tiedän niistä paljon enemmän kuin lukija.. :') Välillä on vaikea muistaa ettei lukija tiedä kaikkea mitä kirjoittaja tietää. Tosiaan näin lyhyessä tekstissä hahmot jäivät väkisinkin etäisiksi - toivottavasti ei vaan hirveen häiritsevässä määrin.

Kiitoksia itsellesi kauniista kommentista, hii. <3
“Viini on suloista, mutta suloisempaa on ihmisveri.”

Otuksia.

nannu

  • ***
  • Viestejä: 510
Vs: Arkkua varten (K11) slash, angstihko
« Vastaus #7 : 06.09.2015 19:28:42 »
Tämä on hieno. Tunnelma pysäyttää, ja vähäsanainen dialogi toimii. Kirjoittelen itse toisaalla kuolevan arkea ja teet sen kyllä niin paljon paremmin ;D

Oikeen nauratti sensaation kommenttia lukiessa, miten eri mieltä ihmiset voi samasta tekstistä olla. Se kai tämän pitää kiinnostavana. Mutta siis mun mielestä tämä ei ole ollenkaan liian karu, ennemmin pehmeämmästä päästä tämänteemaisia tekstejä. Ja se karuus, joka tässä on, on mun mielestä vain positiivinen asia.

En myöskään nähnyt väkisin mukaan ängettyjä sanoja (en kyllä tunne haastettakaan sen puoleen). Virkkeitä ja lauseita sai kyllä välillä lukea tarkemmin kuin vain lukaisemalla, mutta se johtuu kokonaisvaltaisemmasta tyylistä kuin pelkistä sanoista. Eikä ole huono juttu tosiaankaan ainakaan tällaisessa lyhyehkössä tekstissä.

Olisin niin mielelläni kuullut lisää niitä sarkastisia kommentteja :D