Kuulun kyllä siihen luokkaan jonka mielestä joulun odottelu on parempaa kun itse joulupyhät, kun ne menee sitten ohi niin nopeasti.
Mä taas kuulun ehdottomasti siihen ihmisryhmään, joka nauttii enemmän itse joulupyhistä kuin odotuksesta, vaikka melkein vois sanoa, etten mä oikeastaan vietä joulua. Periaatteessa vietän, koska meillä on tietyt traditiot ja tietyt asiat tehdään jouluna aina, niistä ei poiketa oikeestaan koskaan, mutta noin yleisellä tasolla mun jouluni on vaan perhetapahtuma. Mulle joulupyhissä se the point on se, että tapaa sukulaisia ja pääsee kerran vuodessa nauttimaan mummin ruokapatojen herkuista, tehdään "joulupukkikierros" (meillä on serkkujen kanssa joka vuosi kisa siitä, kuka illalla näkee eniten joulupukkeja kaupungilla pyöriessä) ja availlaan lahjoja ja pukeudutaan vähän paremmin kun yleensä. Kirkossa meillä käytiin joskus, mutta pakanana oon onnellinen siitä, että se traditio loppui mun lapsuudessa. Hautausmaalla tulee aina käytyä vuosittain, koska isänisän ja sedän haudalle viedään kynttilät, vaikka isä onkin se, joka siellä käy. Mä haluaisin kyllä, mutta se sattuu liikaa vielä näin vuosienkin jälkeen.
Meillä käytännössä joulun odotus ja kaikki jouluvalmistelut tapahtuu aatonaattona
Meillä yleensä kotona koristellaan paikat vasta 23. päivä ja kuusi on pystyssä vasta viime tipassa. Meillä on muovikuusi, koska sisaren kanssa ollaan astmaatikkoja ja meillä ei voi olla aitoa kuusta (oli joskus ja voi vitsit, niitä oireiluja). Joululahjoistakin stressaan vasta viime tipassa, kun on pakko keksiä jotain, että ehtii. Tänä vuonna tosin veikkaan, että iso osa lahjoista on itse tehtyjä, koska luultavasti päädyn neulomaan joululahjani ihmisille (opin just kirjoneuleen ja voi olla, että kirjoneulejuttuja syntyy kivasti joululahjojakin ajatellen).
oletteko ahkeria leipureita ja leivotte piparkakku- ja joulutorttutaikinat itse vai luotatteko pakastealtaan antimiin?Meillä ei leivota pipareita tai joulutorttuja. Ei oo leivottu sen jälkeen, kun oltiin muksuja. Ei meillä kyllä oo pipareita paljon muutenkaan, joskus on ollu piparitalo, mutta sekin on jääny nykyään tekemättä. Mä en itse henkilökohtasesti pidä pipareista, mutta mummin piparit on parhaita (tekeen niistä todella ohuita ja ne on jotenkin meheviä, kun yleensä piparit on kauheen kuivia). Mulla ei oo mitään pipareiden makua vastaan, mut en pidä niiden rakenteesta. Joulutortuistakaan en pidä, koska inhoan luumuhilloa (luumut menee tuoreina, mutta jos niille tekee mitään muuta, niin hyh), mutta miehen kanssa leivottiin joskus joulutorttuja ja mun torttuihin tuupattiin marmeladia (namnam). Sillonkaan tosin ei tehty taikinaa itse vaan pakasteella mentiin. Meillä ainoa itse tehty jouluherkku on grädkola, joka kuuluu joka vuosi joulun pöytään. Mummin tekemä on siinäkin tietty parasta, mutta viime jouluna saatiin itekin tosi hyvää aikaseks sen sijaan, että toffeemassa olis ollut lähinnä nekkutaikinaa (rakastan suussa sulavan mureeta grädkolaa). Sen resepti on sen verran helppo, että se on jääny meillä vakijutuks jouluun. Usein oon myös antanu miehelle lahjaks itetehtyä suklaata ja grädkolaa (ja on kuulemma tykännyt).
Ehkä näkyvimmin mun joulunodotuksen huomaa siinä, että alan soitella joululauluja pianolla, vaikka mies kuittaileekin, että teen sitä myös kesällä (mikä huvittaa mua, koska se ei oo koskaan kuullut mun soittavan pianoa
) ihan samassa määrin. Tosin joulukuussa en oikein soita mitään muuta kuin joululauluja - vaikka viime aikoina oonkin ylikuluttanut Walking in the Airia, koska osaan sen pianolla ulkoa, niin sitä on tullu soitettua ympäri vuoden. Jouluaattona sitten aamulla yleensä katotaan tovi joulupukin kuumaalinjaa (samalla kun äiti laittaa mun hiuksia) ja Lumiukko ja joskus joulurauhan julistus on alakerran telkkarissa päällä ja sen jälkeen saatetaan lähtee mummun luokse puurolle (mummi ja mummu on eri ihmisiä ja turhautan ihmisiä sillä, että olen todella tarkka siitä että mummi on nimenomaan mummi eikä mummo tai mummu (jotka on/oli eri ihmisiä)
)
