Kirjoittaja Aihe: Vice versa | K-11, Remus/Hermione  (Luettu 2583 kertaa)

flawless

  • H B I C
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 122
  • breakdowns for breakfast
Vice versa | K-11, Remus/Hermione
« : 24.10.2011 20:25:07 »
Name: Vice versa
Rating: K-11
Pairing: Remus/Hermione, Ron/Hermione
Genre: angst, drama, AU jossain määrin
Beta: ei
Disclaimer: Kaikki Harry Potter -universumin hahmot, paikat ja nimet kuuluvat J.K. Rowlingille. Teksti on tarkoitettu puhtaasti viihteelliseksi, eikä sillä tehdä rahaa.
A/N: Osallistun tällä Tavoita tunnelma -haasteeseen, kappaleena The Pretty Recklessin Nothing Left To Lose. Suosittelen kuuntelemaan biisiä edes vähän matkaa ennen lukemista. Kursivoidut pätkät tekstin alussa ja lopussa ovat kyseisen biisin lyriikoista (elkää ottako alussa mainittua vanhemman osapuolen ikää kirjaimellisesti, se ei pidä paikkaansa).

Tämä teksti on minun tulkintani siitä, miten Ron ja Hermione päätyivät epilogin tilanteeseen, siitä mitä välissä tapahtui, ja miten kaikki ei ollutkaan aina ollut kiiltokuvaa. AU tämä on siinä mielessä, että tässä Tonks kuoli, mutta Remus jäi henkiin. PoV on Hermionen.

Kaikenlainen palaute on enemmän kuin tervetullutta, kuten aina! Toivottavasti pidätte ♥




Vice versa


I was only 19, you were 29
It’s just 10 years, but it's such a long time
In a heartbeat, I would do it all again

Late night sex, smokin’ cigarettes
I try real hard but I can’t forget
Now in a heartbeat, I would do it all again
Now I see that you and me were never meant
Never meant to be

Jälkeenpäin on helppo sanoa, että kyllä minun olisi pitänyt tietää arvata olla vähemmän naiivi, mutta kaiken näkee kokonaisena vasta jälkeenpäin. Silloin, kun kaikki tapahtui, asiat olivat toisin.

Ajatukseni olivat sumentuneet reunoiltaan voitonsumusta, kaikesta siitä helpotuksesta, joka sodan jälkeen valtasi jokaisen mielen. Kaikki oli hetken aikaa hyvin, yhtä aurinkoa ja onnea, mutta arkeen palaaminen Ronin käsivarsilla tuntui väärältä. Ron oli osa sitä kultasumua, todellisuudesta irrallaan leijuvaa täydellisyyttä, eikä kummakaan ote ollut tarpeeksi luja pitämään kiinni äkkisyvästä tiputuksesta arkeen. Matkalla nauru muuttui muoviseksi hymyksi, ihastus hiipui katumukseksi, yhteiset suunnitelmat korvautuivat erilleen haarautuvilla. Hetken huuman jälkeen löysin itseni keskeltä ei mitään, enkä enää osannut löytää paikkaani tästä maailmasta, kun äkkiä kaikki se, mihin olin vuosien ajan pyrkinyt, oli jo tehty.

Silloin minä päädyin kahmaisemaan tukea alkoholista, kun en muualtakaan kehdannut sitä hakea. Ystävyyteni Roniin viileni, Harrynkin kanssa asiat muuttuivat mutkikkaiksi ja kiusallisiksi, Ginnylla oli liian kiire olla rakastunut tyttöystävä, täydellinen kihlattu, siirappinen aviopuoliso ja myöhemmin äiti. Vanhempieni puoleen en osannut tällaisissa asioissa kääntyä, ja vuodet toisessa ulottuvuudessa pimeitä voimia tuhoamassa olivat tehneet tehtävänsä etäännyttääkseen meitä toisistamme.

Muutaman haparoivan kulauksen jälkeen tunsin ensimmäistä kertaa aikoihin kuplivaa ilontunnetta sisälläni, ja löysin itseni yhä useammin baaritiskin kupeesta flirttailemasta tarjoilijalle, jotta saisin juomani ilmaiseksi. Onnistuin joka ilta vain kerran liian monta kertaa, mutta yksikin oli tarpeeksi suistamaan minut raiteiltani. Olin niin eksyksissä, että olin valmis vapaaehtoisesti astumaan oravanpyörään saadakseni edes kourallisen takaisin siitä ilosta jota ennen kykenin tuntemaan - vaikka sainkin kaupanpäällisenä sangollisen surua, ahdistusta, pelkoa, omantunnontuskaa, pettymystä.

Eräänä sumuisena syysiltana astelin baaritiskille korot kopisten ja nenä nyrpistyen ympärilläni leijuvasta tupakansavusta, alkoholin vahvasta tuoksusta ja oksennuksen pistävästä löyhkästä, jota oltiin yritetty peittää imelällä hajuvedellä, ja silloin oravanpyörääni hyppäsi mukaan uusi hahmo. Remus Lupin istui baaritiskin kupeessa juuri sellaisena kuin muistin hänet vuosien takaa, nuhjuisena ja ystävällisen näköisenä, hiukset hapsottaen ja sormet rummuttamassa mahonkista tiskiä. Muutaman askeleenmitan lähempää tarkemmin katsottuna hän oli kuitenkin muuttunut todella paljon. Oli yksi ryppy lisää kulmien välissä, muutama harmaantunut hius ja ilottomat silmät, jotka olivat yhtä lasiset kuin tuoppi hänen kädessään. Hän kaipasi Tonksia, velloi surussaan, oli kadottanut suuntansa. Silloin tunsin vahvaa samaistumisen tunnetta ja yhtäkkiä myös polttavaa halua kiertää käteni hänen ympärilleen. Takerruin häneen viimeisenä oljenkortenani, toivoen tosissani hänen muuttavan kaiken. Ajattelin, että olimme samanlaisia.

Hetken kaikki tuntuikin helpommalta. Oravanpyörä oli kevyempi kahden pyöritettäväksi, oli helppoa uskotella toiselle olevansa onnellisempi tai ainakin parempaan päin, ja alkaa uskoa siihen itsekin. Vaikka kaikki se oli valetta, nielin sitkeästi oman petokseni. Vaikka kuulin yhä Remuksen huutavan öisin nimeltä Tonksia, koskettavan ihoani hajamielisesti tyhjyyteen tuijottaen, hymyilevän väkinäisesti kahvikupin takaa ja tahtovan koskettaa vasta vodkalasin takaa, uskottelin itselleni hänen rakastavan minua ja minun häntä. Loppujen lopuksi en ollut täysin varma, rakastinko vai oliko sekin vain osa itselleni luomaa kulissia, mutta loppujen lopuksi sillä ei ollut väliä. Olin tyytyväinen, kun sain kuulla Remuksen kuiskaavan minulle humalassa ”Je t’aime” ja painaa huuleni hänen tupakalta maistuville huulilleen.

Kerran erehdyin kysymään, minkä vuoksi Remus ei koskaan tunnustanut samaa englanniksi. ”Koska ranskaksi on helpompaa valehdella”, hän sanoi, nappasi marihuanasätkänsä ja käveli ulos ovesta. Sen yön minä nukuin yksin, ja seuraavana aamuna Remuksen tavarat olivat kadonneet. Hetken katon rapistuvaa maalia tuijotettuani tajusin nukkuneeni paremmin kuin koskaan ennen, ja hymy levisi kasvoilleni. Vaikka se tuntuikin vieraalta ja kummalliselta, oli se aidompaa ja iloisempaa kuin koskaan ennen. Löysin itseni krapulan kourista, hiukset sekaisin ja vaatteet likaisina, nauramasta katketakseni keskellä sänkyä, jota peittivät tupakantumpit ja viiniläiskät.

Ever since the day we died, well
I’ve got nothing left to lose

Sinä aamuna soitin Ronille, kävin suihkussa, katsoin peiliin ja näin taas itseni. Ymmärsin, että minä ja Remus emme suinkaan olleet samanlaisia vaan täysin erilaisia, ja että minulle ei kävisi samoin kuin hänelle. Pakottauduin kaatamaan pullojen sisällön lavuaarista alas, katkaisemaan tupakat, hävittämään kaikki epämääräiset aineet, joita oli jäänyt sohvan alle ja lakanoiden poimujen väliin. Sillä hetkellä vihasin itseäni, yritin jopa kasata katkenneita savukkeita tärisevin käsin, mutta lopulta luovutin. Vajosin lattialle, itkin, nousin ylös ja päätin savukkeiden sijasta kasata elämäni.
hold me tight or don't


banneri © Ingrid

Dragon

  • Hautajaissydän
  • ***
  • Viestejä: 88
Vs: Vice versa | K-11, Remus/Hermione
« Vastaus #1 : 24.10.2011 21:47:23 »
Ääää! <3 Ihana! :)
Huono juttu oli se, että olisin halunnut lukea tätä niin paljon pidempään, mutta sopiva näinkin :)
Hyvin kuivaillut tapahtumat, vaikkakin lyhyt, mutta juuri sopiva sinänsä, ei vellottu samassa asiassa kymmentä sivua, vaan siirryttiin eteenpäin.
Luin ensin tämän ilman tota biisiä ja biisin kanssa (tai siis sen soidessa taustalla) ja tosi hyvin teksti sopi juuri tohon kyseiseen kipaleeseen. :)
Lopussa todellakin tuli tunne että "mitä hä? nytkö tää jo loppu?" :) Aivan mahtava tarina! ;)
Kuutamo, kaiho ja katkeruus

Peccantis

  • ***
  • Viestejä: 744
Vs: Vice versa | K-11, Remus/Hermione
« Vastaus #2 : 31.10.2011 18:55:48 »
Onneksi olkoon, erittäin hyvin tavoitettu lempeänhaikea tunnelma! Olen ollut aina vähän heikkona tällaisiin pikku pakosuhdelmiin, joissa kumpikin tietää, ainakin sisimmässään, ettei tulevaisuutta ole, vaikka lohtu hetkeksi löytyykin jostain haamusta.

Ihastuin (paitsi lasisin katsein tupakkaa ja vodkaa vetävään Remusiin) erityisesti sihen, miten piirsit kuvaa Hermionesta: mielestäni hänen osansa ja roolissa jäi kirjoissa itsessään turhan ohueksi, vaikka aihetta olisi ollut kaikkeen hienoon pieneen. Tässä Hermione oli selvästi aikuinen, selvästi sodan haavoittama (joskin hienosyisemmin kuin yleensä näkee), yhä kahden maailman välissä tasapainoileva ja eksyksissä.

Koko tarinassa oli minulle vahva "juuri näin se meni" -tunne, kaikki oli hyvin järkeenkäytää ja intuitiivisesti loogista. Loppu oli hieno ja hyvä ja ihana ja tuli juuri oikealla tavalla, se jätti tilaa ajatusten vielä lentää.

Kiitos hienosta lukukokemuksesta (ja kivasta uudesta kappaleesta :)).

Ronilla puhelin?! o.O

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 794
  • Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä
Vs: Vice versa | K-11, Remus/Hermione
« Vastaus #3 : 07.11.2011 17:48:30 »
Kommentointitaitoni ovat päässee taas ruostumaan, joten tästä saattaa tulla hyvinkin outo kommentti, mutta jollei haittaa paljon, niin kommentoin silti :D

Mutta siis varsin haikealla tavalla ihastuttava tekstinpätkä. Jotenkin surumielinen, mutta taasen jotenkin hieman aikaa onnellinenkin. Biisi sopi hyvin taustalle, toi oikeaa tunnelmaa tarinan edetessä. Tykkäsin myös kuvailusta, kuten muutkin kommentoineet.

Lainaus
Ron oli osa sitä kultasumua, todellisuudesta irrallaan leijuvaa täydellisyyttä, eikä kummakaan ote ollut tarpeeksi luja pitämään kiinni äkkisyvästä tiputuksesta arkeen.
Jotenkin niin kaunis lause, en osaa perustella miksi, mutta kuitenkin.

Tykkäsin lopetuksesta todella paljon. On tärkeää, että ficin osaa lopettaa hyvin ja tässä olit onnistunut mahtavasti. Kiitosta tästä ihanasta Remus/Hermionesta!
Hyppää mukaan!


(Ava by Sokerisiipi / bannu by Ansa)

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 592
Vs: Vice versa | K-11, Remus/Hermione
« Vastaus #4 : 12.11.2011 21:41:24 »
Karmaterttuista iltaa! o7

Ensinnäkin, ihana paritus! Itsekin vasta kirjoitin samalla parilla vasta pikkuisen ficletin ja jäi fiilis, että voisi tuottaa lisääkin jossain vaiheessa :)

Uuh. Syy Hermionen ja Ronin eroon on juuri se, mikä mun mielessä on aina syynä siihen samaiseen eroon, mutta sitäkin lujemmin Harryn ja Ginnyn eroon! Totesin tuossa joku aika sitten, että multa löytyy HP-ficcejä tällä hetkellä 135 kappaletta ja Harry on aika monessa päähenkilönä — mutta yhtään hettificciä multa ei Harrysta löydy! Järkytyin hieman, kun varmistin asian listauksistani :E Joo, tää oli täysin randomfakta, tuli vaan mieleen tuosta H/G suhteen kariutumisen korostuksesta :P

Yritän siis sanoa, että pohjustus Hermionen rappeutumiselle :P on luotu hyvin. Se on looginen. Se olisi voinut mennä noin! Vaikka kylmiltään en aivan heti Hermionesta tekisi alkoholistia edes pienessä määrin. Tästä sen näkee, että hahmot taipuu vaikka mihin, kun ne osaa oikein kirjoittaa :)

Lainaus
Vaikka kaikki se oli valetta, nielin sitkeästi oman petokseni. Vaikka kuulin yhä Remuksen huutavan öisin nimeltä Tonksia, koskettavan ihoani hajamielisesti tyhjyyteen tuijottaen, hymyilevän väkinäisesti kahvikupin takaa ja tahtovan koskettaa vasta vodkalasin takaa, uskottelin itselleni hänen rakastavan minua ja minun häntä.
Tää kohta pysäytti. Harhaa tuplana, kun tietää ettei se ole totta, mutta sen haluaa olevan totta niin kovasti, että sulkee silmänsä. Musta on surullista ajatella, että Remukselle kävisi noin. Ja jos se piti canonissa parittaa Tonksin kanssa ja Tonks sitten meni ja kuoli, niin armollisempaa oli antaa Remuksenkin kuolla. Mut mä oonkin aikamoinen remusfani :E

Aws, sunkin Remus puhuu ranskaa <3

Ficin loppu oli tosi nopee. Sieltä jäi ikään kuin puuttumaan jotain, mutta toisaalta tällaisena se antaa kuvan siitä, ettei kaikki loppunut vaan sen sijaan alkoi. Että tämä tarina oli keskivaihe, kuten se olikin, ja etenee jossain muualla johonkin suuntaan. Mut bonari oli se, ettei Hermione tuosta vain lopettanut kaikkea, vaan koki vaikeutta päästää vanhasta irti — siinä missä kuka tahansa muukin!


Ihana tää oli, vaikkakin surullinen. Kiitos! :-*
-B
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

flawless

  • H B I C
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 122
  • breakdowns for breakfast
Vs: Vice versa | K-11, Remus/Hermione
« Vastaus #5 : 08.05.2012 13:40:54 »
Dragon, kiitos paljon kommentistasi! Kiva kuulla, että pidit. Kehusi saivat hymyn huulilleni, kiitos :) 

Peccantis, kiitos todella paljon sinullekin kauniista sanoistasi! Hienoa, ettet kokenut kuvattua suhdekuviota epäloogisena ja OOC:na, se kun on aina vaarana tällaisten rarempien paritusten kanssa. Oli siis erityisen mukavaa kuulla positiivista palautetta hahmoista ja heidän välisestä suhteestaan. Ja Ronin puhelimen tunnustan kyllä ajatusvirheeksi, en itse tullut ajatelleeksi asiaa sen pidemmälle ;D No, jospa vaikka jästitapaan tykästynyt Hermione sellaisen hänelle osti ja opetti käyttämään. Nyt jälkeenpäin kyllä tuli vähän hakkaan päätä näppikseen -fiilis kun tuollainen oli päässyt sinne lipsahtamaan, eihän tuo iso juttu ole, mutta aikamoinen ajatusfail :D Kiitos ihanasta kommentistasi, mukava kuulla että tästä sait noinkin paljon positiivista irti!

Grenade, kiitoksia sinullekin oikein paljon! Kommenttisi ei ollut ollenkaan outo tai muuta vastaavaa, vaan piristävä kaikessa positiivisuudessaan. Voi kunpa tuollaisia kommentteja saisi enemmänkin! Älä siis turhaan huolehdi. Kiitän ja kumarran hymy korvissa kehujesi ansiosta, kiitos!

Erityisen isot kiitokset Bbuttikselle, vaikka oletkin Finistä jo poistunut, niin jos nyt satut tähän silti törmäämään, kiitos, kiitos, kiitos. Kommenttisi oli ihanan pitkä ja positiivinen, ja sen lukemisesta tuli todella hyvä mieli. Kiitos! :-*
« Viimeksi muokattu: 08.05.2012 13:45:20 kirjoittanut flawless »
hold me tight or don't


banneri © Ingrid

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 1 633
  • ava by Sokerisiipi
Vs: Vice versa | K-11, Remus/Hermione
« Vastaus #6 : 10.08.2021 20:07:25 »
Kommenttiarpajaisista hei!

Tämä oli kiinnostava ja harvinainen minä-muotoinen teksti Potter-versumista!
Hermione ei ole ensimmäinen, jonka ajattelisi hakevan tukea alkoholista, mutta hän on sellainen, joka osaa sen hyvin peittää, että ystävät eivät varmaan hänen ongelmaansa tunnistaisi.
Olisipa mielenkiintoista lukea enemmän ficcejä siitä, että toinen Remus/Tonks -parista selviytyykin sodasta! Tässä Remus kaipasi Tonksia todella kovasti eikä ehkä koskaan pääsekään hänestä yli.
Toivottavasti Ron ja Hermione saivat välinsä korjattua ja tulivat ystäviksi jälleen.

Lainaus
Sinä aamuna soitin Ronille, kävin suihkussa, katsoin peiliin ja näin taas itseni. Ymmärsin, että minä ja Remus emme suinkaan olleet samanlaisia vaan täysin erilaisia, ja että minulle ei kävisi samoin kuin hänelle. Pakottauduin kaatamaan pullojen sisällön lavuaarista alas, katkaisemaan tupakat, hävittämään kaikki epämääräiset aineet, joita oli jäänyt sohvan alle ja lakanoiden poimujen väliin. Sillä hetkellä vihasin itseäni, yritin jopa kasata katkenneita savukkeita tärisevin käsin, mutta lopulta luovutin. Vajosin lattialle, itkin, nousin ylös ja päätin savukkeiden sijasta kasata elämäni.
Vaikka tämä on tavallaan hirveän surullista, niin tekstistä loistaa sellainen tajuamisen riemu ja se o n hyvän kirjoittajan ansiota.

Kiitos, kun kirjoitit! :-*

-Kel
"Minä nykyajan vapauden luoma luopio, nostan hengessäni hattua hiljentyneille vainajille, nostan hattua ja mutisen: tulkaa perässämme, oi esi-isät, vaikuttakaa meidän sieluissamme vielä tuhannen vuotta eteenpäin! Ja mistä sain tämän loputtoman puheenlahjani, ellen juuri teiltä!"
(Ilmari Kianto)

                

                
               
      

flawless

  • H B I C
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 122
  • breakdowns for breakfast
Vs: Vice versa | K-11, Remus/Hermione
« Vastaus #7 : 18.08.2021 20:36:10 »
Kelsier, apua mitä arkistojen "aarteita" Kommenttiarpajaisten kautta putkahteleekaan esille! ;D Kivaa että näitä vanhempiakin tulee vielä luettua, mukavaa kun kommentoit! Tässä tekstissä on paljon sellaisia ratkaisuja joihin en enää päätyisi, esim. Hermione alkoholistina tuntuu kovin etäiseltä ajatukselta, mutta jos jokin edelleen on ajankohtaista niin Remuksen hahmon surullisuus ja Remus/Tonks traagisuus ei koskaan lakkaa olemasta riipaisevaa. Kiva että susta oli mielenkiintoista lukea siitä kohtalosta tällaisella twistillä! Kommenttisi ilahdutti kovin, kiitos siitä oikein paljon ♥♥
hold me tight or don't


banneri © Ingrid

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 5 357
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Vs: Vice versa | K-11, Remus/Hermione
« Vastaus #8 : 19.08.2021 13:42:57 »
Olipa kivaa, että tämä ficci nousi esiin. Huomasin tuon parituksen ja kiinnostuin heti :D

Tämä pääsi yllättämään ensinnäkin tuolla kerronnalla, sillä minä-muotoinen kerronta on jotenkin sellainen mihin ei ole kovin helppo tarttua niin lukijana kuin oikeastaan kirjoittajanakaan. Tässä se oli onnistunut hyvin :) Sanoitkin tuossa juuri itse, että et ehkä enää kirjotitaisi Hermionesta tämmöistä, mutta toisaalta olen tässä ehkä vähän eri linjoilla. Sillä vaikka ajatus Hermionesta tuollaisessa holtittomassa tilassa on aika vieras, niin sitten taas toisaalta sen ymmärtää kun miettii että minkälaiset vuodet hänellä on ollut juuri takana. Tuollainen "hetken hairahdus" on ymmärrettävä ja sitten taas tekstin lopussa oli se pilkahdus siitä, ettei tämä mikään pysyvä olotila ollut vaan tästä noustaan ja suunnataan eteenpäin.

Oih voih Remus, sydän särkyy! Hän on yksi omia lempihahmoja jonka haluaisin adoptoida olohuoneeseeni lukemaan kirjoja ja jolle voisin keittää litroittain teetä. Tätä lukiessa sotkin kyllä iloisesti päässäni niin canonia kun omaa headcanoniani ja mietin vain että niinpä niin Remus, valehtele sinä ranskaksi sillä kaikki tietää ettei tuo tuska helpota ennen kuin kuolema tulee ja korjaa :'( Sillä jotenkin näen, että Remuksen ja Tonksin suhde on pohjannut paljolti siihen että kun Sirius kuoli niin Remus putosi aivan tyhjän päälle. Ehkä Tonks metamorfimaagina pystyi tarjoamaan Remukselle jotain ja Remus tarttui siihen. Mutta nyt tämä eksyy kyllä tooosi kauas tästä tekstistä, anteeksi!

Se, että Hermione haki lohtua Remuksen sylistä oli jotenkin sopivaa. Tuo ikäero vaan jotenkin korosti Hermionen haavoittuvaisuutta ja sitä, että tämä suhde oli kuitenkin tarkoitettu väliaikaiseksi. Kokonaisuutena tämä siis herätti kaikenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia vaikka vanha teksti onkin. Kiitos siis tästä, oli ilo lukea :D

Vendela

Ava&Bannu©Ingrid

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 547
Vs: Vice versa | K-11, Remus/Hermione
« Vastaus #9 : 20.08.2021 10:31:09 »
Hahaa! Löysinpäs tämän uudestaan. Katselin tätä puhelimella aiemmin ja minun piti kommentoida, mutta sanoin itselleni, että heti kun vain olen koneella. Nyt oli pieni etsiminen ja pohtiminen, mistä löydän tämän mutta näin tämä tipahti melkeinpä nätisti syliini. :D

Eli ensiksi haluan sanoa, että pidin Hermionesta alkoholiin taipuvaisena ihmisenä. Itse taas voin hyvin kuvitella Hermionen kaltaisen ihmisen siihen ajautuvan; ei mitenkään "jonotanpa joka aamu keskiolutta kello 9", vaan lähinnä ehkä "palkitsen itseni työpäivästä", "otan rentoutuakseni lasin, kaksi" - mistä nopeasti ja kuin varkain tulee kyllä jo sairaus. Sodan jälkeen voisin uskoa hyvin tällaiseen skenaarioon, ja voi pojat kuinka tämä teksti myös osaltaan inspasi. Hyvin voi myös uskoa, että Hermione kerää oman itsensä palaset ja väkisin pystyttää niistä jonkinlaisen kuvatuksen, kunnes ajan kanssa pystyy oikeasti tulemaan vahvaksi taas (jos tästä nyt mitään ymmärtää).

Remus! Rakastan Remusta. Ehdottomasti yksi lempihahmojani, ja no, tavallaan en pysty näkemään Hermionea ja Remusta yhdessä, mutta toisaalta taas tässä se toimii kuitenkin. Kaksi eksynyttä kohtaa ja yrittää hetken olla olematta eksyksissä. Toki en itse pysty näkemään Remusta polttelemassa pilveä ja reggae-meininkiä, mutta toisaalta se on jotenkin hyvin ranskalaista. Yhdistän ranskalaisuuteen hyvin vahvasti sellaisen "elegantin" tupakanpolton, savukiehkurat ja mystisen, koskemattoman tunnelman. Siksi pienesti sydän särkyi, koska ranskaksi on helpompaa valehdella. :(

Mitähän minun piti alunperin sanoa. Ai niin! Tykkäsin myös otsikosta ja sellaisesta vahvasta joko-tai -tuntemuksesta. Että Hermione itse päättää kääntää itsensä vähän niinkuin sisäänulos - hmm vai mikä se sana on. Nurjan puolen sisälle ja oikean ulos, ymmärtääkö tästä hölkäsen pöläystä. :D Mutta jotenkin myös otsikko pistää mietityttämään, että toisaalta se voisi olla myös silti edelleen vice versa, ja totuus on jossain välissä. Minusta tuntuu, että lähden tosi kauaksi tästä tekstistä itse, kun ajattelen ja hypin kauheasti, mutta siis se pääasia tässä oli, että tykkäsin kovasti ja tajusin, miksi oikein tykkäänkään tälläisistä tummista teksteistä. Kiitoksia lukupalasta (ja siitä, että tämä nousi silmiini kommenttien muodossa). ♥

flawless

  • H B I C
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 122
  • breakdowns for breakfast
Vs: Vice versa | K-11, Remus/Hermione
« Vastaus #10 : 25.08.2021 14:50:33 »
Oho, olipas yllätys että täällä tapahtuu vielä! :D Iloinen sellainen, mutta yllätys silti.

Vendela, minä-muotoinen kerronta on kyllä hankalaa, ei kuulu suosikkien joukkoon :D Kiva kuulla että se toimi mielestäsi tässä kuitenkin. Oli kiva lukea sun ajatuksia Hermionesta ja Remuksesta, älä siis turhia anteeksi pyytele, musta sun ajatukset oli tosi mielenkiintoisia! Erityisesti tuo että kenties Tonks metamorfimaagina pystyi tarjoamaan Siriusta surevalle Remukselle jotain mitä muut eivät pystyisi... Se tekee heistä entistä surullisemman parituksen, jos se vaan mitenkään on edes mahdollista, mutta oih miten mielenkiintoinen ajatus! Heti herätti sellaista kutkuttavaa kiinnostusta, että hitto olisi upeaa lukea teksti tuosta aiheesta! Ei silleen mitenkään vihjailuna tai mitään, krhm... ;D ;D Kiitos ihanasta kommentistasi, pus ♥

Neiti Syksy, voi miten kivaa että tämä jäi niin mieleen että ihan palasit tämän äärelle! Hauskaa että tästä on edelleen iloa, vaikka vanha teksti onkin :) Sun ajatukset Hermionesta alkoholistina oli kyllä tosi osuvia, ymmärrän täysin mitä hait takaa, ja hei mahtavaa jos tästä oli jopa inspistäkin! Mäkin rakastan Remusta, hän on kyllä niin sellainen ihana ja lämminhenkinen ressukka, jonka haluaisi vaan kääriä pumpuliin ettei kurja maailma voi satuttaa enää ♥ Nyyh. Oli tosi kivaa lukea sun ajatuksia ja tulkintoja otsikosta, ihan mahtavaa että tämä herätti ajatuksia! Kiitos hirmu paljon nätistä kommentistasi ♥♥
hold me tight or don't


banneri © Ingrid