Title: Kosketuksestasi sen tunnen
Author: Swizzy
Beta: Nelxis
Genre: Romance, fluff, drama
Rating: S
Pairing: Draco/Hermione
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterit, minä vain kirjoittelen.
A/N: Tähän pätkään tuli ajatus omalta kotitaloudentunnilta, vähän lisäsin vain fluffia ja Dramionen. Ja ei se nyt siltikään ihan näin mennyt (valitettavasti). One True Something 20 -haasteeseen Hermionella.
Kosketuksestasi sen tunnen
Istahdin paikalleni Ronin viereen. Taikajuomaluokassa istuminen ja taikajuomien keittäminen oli aina yhtä ikävää kun opettajana oli Kalkaros.
”Tänään vaihdamme paikkoja.” Kalkaros käski kaikkia nousemaan ylös ja alkoi viittoa oppilaita uusille paikoilleen. Uuden istumajärjestyksen perusideana oli ilmeisesti neljän ryhmä, jossa oli yksi tyttö ja yksi poika luihuisesta ja rohkelikosta.
”Neiti Granger, tuonne! Grangerin viereen, neiti Parkinson! Grangeria vastapäätä, herra Finnigan! Parkinsonia vastapäätä herra Malfoy kunhan hän saapuu paikalle.” Minun ryhmäni oli
hirvittävä. Seamusissa ei tavallaan ollut mitään vikaa, mutta pari- tai ryhmätöitä tehdessä hän räjäyttäisi liemen kaikkien osalta. Parkinson ja Malfoy (joka oli myöhässä tunnilta, mutta ei Kalkaros häntä siitä pahasti rangaitsisi) olivat luihuisia, en pitänyt heistä, eivätkä he minusta.
Istuin uudelle paikalleni, ja Pansy hivutti tuolinsa mahdollisimman kauas minusta. Samassa Malfoy harppoi ovesta sisään. Hän näytti täysin tyyneltä, ja marssi sisään kuin omistaisi koko paikan.
”Herra Malfoy, paikat on vaihdettu ja istut neiti Parkinsonia vastapäätä, herra Finniganin vieressä. Ja viisi pistettä luihuiselta myöhästymisesi johdosta.” Malfoyn naama venähti. Hän lähti hitain askelin lähestymään meidän pöytäämme. Lopulta hän istui tuolilleen, niin kauas Seamusista ja minusta kuin vain voi.
”Tänään teemme rauhanjuomaa parityönä. Parisi on vastakkaisen sukupuolen ja tuvan edustaja ryhmästäsi. Esimerkiksi neiti Greengrass ja herra Weasley. Ohjeet löytyvät taululta. Aloittakaa.”
Katsahdin Dracoon, joka mulkoili Kalkarosta tämän määräyksien vuoksi.
”No, aloitetaan sitten”, sanoin Dracolle ja hän käänsi katseensa minuun. Hän huokaisi ja nyökkäsi. Hän pysyi liikkumatta, ja oletti kai että minä tekisin kaiken. Liemi oli kuitenkin vaikea, siinä oli kaksi osaa jotka piti tehdä eri noidankattiloissa. Hain varastosta ainekset jotka taululla luki. Jauhettua kuukiveä, jouluruusu-uutetta, fletkumadon limaa, jauhettua rynnisarven sarvea...
”Jos minä teen pohjan liemelle ja sinä teet loput”, Draco ehdotti. Hän yritti selvästi päästä vähällä, sillä pohja oli nopea ja todella helppo. Minun pitäisi tehdä vaikea ja luultavasti koko lopputunnin vievä osuus, siinä kaikki oli hyvin tarkkaa ja täsmällistä.
”Hyvä on, mutta sinä saat sitten auttaa minua oman osuuteni kanssa.” Draco tuhahti ja ryhdyimme työhön.
***
Yllättäen huomasin, että minulla oli hauskaa Dracon kanssa. Kun hän yritti laittaa jauhettua kuukiveä uudestaan, tarrasin hänen käteensä ja otin sen häneltä pois. Ihoani kihelmöi koskettaessani hänen kättään. Vein jauhetun kuukiven pois, pulpetilleni, mutta härnäävä pilke silmässään hän tuli hakemaan sen pois. Minunkin huulillani karehti hymy kun ryntäsin Dracon perään. Jälleen kosketin hänen kättään, ja koko käsivartta. Toisella kädellä tartuin häneen, toisella otin kuukiven pois. Sama ihana kihelmöinvä tunne. Janosin lisää.
Kun olimme vieneet liememme Kalkaroksen pöydälle lähes ensimmäisinä, istuimme paikoillemme pöytäämme. Luin Kalkaroksen juuri antaman määräyksen mukaisesti taikajuomakirjastani seuraavan kerran aihetta. Nostin katseeni kirjasta, ja huomasin Dracon jäänharmaiden silmien katselevan minun omiini. Huomattuaan minun katsovan takaisin hän alkoi tuijotella kattoa.
Tunnin loputtua lähdin Harryn ja Ronin kanssa kohti rohkelikkotornia. Kuitenkin yllättävä käsi tarttui minuun ennen kuin ehdin juuri minnekään. Draco. Harry ja Ron katsoivat puulla päähän lyötyinä Dracoa ja hänen kättään, joka koski minuun.
”Tulisitko vähän sivummalle?” Draco pyysi melko hiljaa, mutta korviaan höristelevät ystäväni kuulivat sen varmasti. Siirryin seinän viereen Draco kannoillani.
”Ajattelin vain, että minusta meillä oli hauskaa yhdessä äsken tunnilla”, Draco sanoi yllättävän epävarmasti, katsoen minua silmiin.
”Niin minustakin.”
”Ja sitten ajattelin, että haluaisitko sinä kenties tulla Tylyahoon ensi viikonloppuna?” Hän ei laskenut katsettaan jalkoihinsa, minkä moni muu varmasti olisi tehnyt. Arvostin sitä, enkä kyllä edes pelkästään sen takia, vastasin myöntävästi. Draco hymyili aidon onnellisena ja hipaisi kättäni omallaan. Sitten hän lähti astelemaan pois. Henkäisin onnesta ja hymyilin minäkin. Draco kuuli sen ja kääntyi ympäri, palasi takaisin luokseni. Hän otti kasvoni käsiinsä, kaikki epävarmuus poissa, suuteli minua, luihuinen rohkelikkoa, poika tyttöä.
