Kirjoittaja Aihe: Rakkautta yli rajojen (Hrm/D) K-11 Luku 1  (Luettu 1809 kertaa)

Nightquest

  • ***
  • Viestejä: 52
  • Save one death for me.
Rakkautta yli rajojen (Hrm/D) K-11 Luku 1
« : 29.04.2012 23:51:40 »
Kirjoittaja: Nightquest
Ikäraja: K-11
Paritus: Hermione/Draco, Hermione/Ron, Harry/Luna
Vastuuvapaus: En omista hahmoja tai paikkoja, enkä ikävä kyllä saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta.
Varoitukset: Huonoa huumoria ja ylidramaattista draamaa, koittakkee kestää.
A/N: Toinen koskaan julkaisemani ficci. Pahoittelen etukäteen, kirjoittajantaitoni ovat hieman ruosteessa mutta eiköhän se siitä taas lähde käyntiin.




RAKKAUTTA YLI RAJOJEN





Prologi

 Hermione pyyhki silmäkulmiaan ja katsoi taivaalle jossa aurinko maalasi Kielletyn Metsän reunaa hehkullaan kultaiseksi ja sai maiseman näyttämään Rembrandtin siveltimenjäljeltä. Huokaisten hän kaatui selälleen sänkyä vasten pohtien mielessään miten olisi fiksuinta toimia tästä eteenpäin. Tilanne tuntui käsittämättömän vaikealta, miltei mahdottomaltakin.

Hermione havahtui ajatuksistaan kuullessaan oven avautuvan tuoden mukanaan iloisia ääniä Rohkelikkotornin makuusalista. Hän kohosi istumaan ja tähysi ovestatulijaa.

"Hermione? Onko kaikki hyvin?"

Hermione katsahti Parvatiin surullisesti ja yritti hymyillä. "Eihän tässä mitään, kunhan vapautan stressiä"

"Olet istunut koko päivän täällä yksin, ja näenhän minä että olet itkenyt" Parvati lausahti ja istahti Hermionen viereen kiertäen kätensä tämän olkapäille. "Kerro minulle, ehkä osaisin jopa auttaa sinua jotenkin"

"Enpä tiedä. Pidät minua varmasti ihan kamalana ihmisenä jos kerron sinulle"

"En voisi koskaan ajatella sinusta niin" Parvati sanoi hymyillen. "Olet kultaisin tyttö johon olen koskaan törmännyt"

"Minä.. Minä taidan olla rakastunut" Hermione sopersi kyyneleiden kerääntyessä taas hänen silmiinsä.

"Eihän siinä mitään kummallista ole" Parvati nauroi. "Tehän olette olleet jo yhdessäkin vaikka kuinka kauan!"

"Kunpa kyse olisikin siitä" Hermione sanoi ääni väristen.

"Mistä sitten?" Parvati sanoi näyttäen erittäin kummastuneelta.

"En tiedä voinko puhua siitä, en ole aiemmin kertonut kenellekään"

"Mutta Hermione! Tottakai voit luottaa minuun!"

"Se ei ole Ron. Hän jota rakastan"

"Kuka sitten? Miksi sitten ylipäätään seurustelet Ronin kanssa jos et ole koskaan ollut häneen rakastunut?"

Hermione naurahti väkinäisesti. "Kyllä minä aluksi olinkin, jotenkin vain viime aikoina tunteeni ovat kohdistuneet johonkuhun toiseen. Johonkuhun, jota en saa"

"Oletko puhunt tästä Ronin kanssa?"

"En tahtoisi satuttaa häntä sillä tavalla. Hän vaikuttaa niin onnelliselta"

"Kuka se toinen sitten on?"

"Se on Malfoy" Hermione kuiskasi. "Olen rakastunut Draco Malfoyhyn"






A/N: Prologi on lyhyt, olen tietoinen tästä faktasta. Ensimmäisen luvun julkaisuajankohtaa en osaa varmaksi luvata, mutta eiköhän se ensi viikon aikana ilmaannu. Ruusuja ja risuja otetaan hyvillämielin vastaan.
« Viimeksi muokattu: 18.05.2015 01:39:59 kirjoittanut Kaapo »
Wild hearts cant get broken.

Rentun Ruusunen

  • Vieras
Vs: Rakkautta yli rajojen (Hrm/D) K-13
« Vastaus #1 : 30.04.2012 16:26:48 »
Jei! Kerrankin joku jatko fic, joka ei ole jämähtänyt vuoteen yks ja kaks. Tämä alku oli tosi mielenkiintoinen. Noissa rivi väleissä riittaisi minun mielestäni yksi väli rivi ;) No jatkoa jään odottelemaan.

Ruusunen

Nightquest

  • ***
  • Viestejä: 52
  • Save one death for me.
Vs: Rakkautta yli rajojen (Hrm/D) K-13
« Vastaus #2 : 30.04.2012 18:53:25 »
Kiitän kommentista Rentun Ruusunen. : ) Aina on mukava kuulla positiivistä palautetta! Parannusehdotukset pistetään korvan taakse ja jatkoa on ehdottomasti tulossa. : >

~Night
Wild hearts cant get broken.

Nightquest

  • ***
  • Viestejä: 52
  • Save one death for me.
Vs: Rakkautta yli rajojen (Hrm/D) K-13
« Vastaus #3 : 02.05.2012 21:56:36 »
                             
LUKU 1

Hermione astui Kalkaroksen kosteanhuuruisesta luokkahuoneesta viileään käytävään. Hän seisahtui oven viereen odottamaan Harrya ja Ronia huomatessaan Draco Malfoyn änkeävän ulos liemiluokasta. Hermione huokaisi hiljaa ja jäi katselemaan eteisaulaa kohti pomppivaa platinanvaaleaa päätä tuntiessaan hikisen käden tarttuvan omaansa.  Samassa Ron suukotti Hermionea poskelle saaden tytön säpsähtämään.

"Anteeksi, säikäytinkö?" Ron kysäisi pahoitteleva ilme kasvoillaan.

"Et varsinaisesti, olin vain kovin ajatuksissani", Hermione sanoi katsoen yhä haaveellisesti siihen suuntaan johon Draco oli kävellyt. "Mielenkiintoinen tunti."

"Mielenkiintoinen?" Ron sanoi kohottaen kulmiaan. "Jos pidät Kalkaroksen tunteja mielenkiintoisina, olisi sinut pitänyt kaiketikin lajitella Luihuiseen!"

Hermione ärsyynytyi Ronin hirnumisesta ja tiuskahti takaisin, että olisi ehkä ollut parempikin päätyä Luihuiseen jottei tarvitsisi katsella Ronin naamaa jatkuvasti sekä oppitunneilla että oleskeluhuoneessa. Ron näytti hetken aikaa kummastuneelta, mutta pian tämän kasvot alkoivat punottaa ja hän lähti kiireesti marssimaan pois Hermionen luota paiskaten tytön käden omastaan. Hermione katseli vaivihkaa ympärilleen toivoen ettei kukaan sattunut todistamaan mokomaa välikohtausta, ja helpotuksekseen hän näkikin ainoastaan Parvatin luovan häneen lohduttavan katseen tämän kävellessä Lavenderin kanssa käsikynkkää ohi.
                                                                                 

                                                                                 
******

"Moi Hermione", Harry hymyili suu täynnä siirappitorttua. "Miten menee?"

"Riitelin juuri Ronin kanssa, hän lähti aika kimmastuneena. Häntäkö ei ole näkynyt täällä?"

"Joo, huomasin. Tulin yksin lounaalle, en oikein osannut arvioida riitanne vakavuutta. Odotin Ronia jonkin aikaa oviaukossa mutta hän paineli vain suoraan Rohkelikkotorniin. Mistä te riitelitte?"

"Äh, ei juuri mistään", Hermione sanoi ja tarjosi Harrylle perunoita yrittäen ohittaa koko aiheen.

Harry kohotti kulmiaan ja matkalla suuhun ollut haarukallinen siirappitorttua pysähtyi. "Älä viitsi, näenhän minä ettei kaikki ole kunnossa. Onko teidän välillänne sattunut jotain mistä minä en ole tietoinen?"

"Ei, se on ihan tyhmä juttu. Minä vain ärähdin hänelle turhan pienestä, koulupäivät ovat vain olleet niin raskaita ja minulla on varmaan univelkaakin", Hermione sanoi ja tunki kiireesti kokonaisen perunan suuhunsa välttyäkseen jatkamasta.

Harry ei tuntunut huomaavan Hermionen käytöksessä mitään kummallista, sillä hän veteli lisää siirappitorttua napaansa sangen autuaan näköisenä. "Tahtoisin puhua sinulle jostain, jos sopii?"

"Onko se hyvä vai huono asia?" Hermione molotti suu yhä täynnä perunaa.

"Hyvä. Ainakin luulisin niin."

"Siinä tapauksessa tietenkin haluan. Onko jotain tapahtunut, kirjoittiko Sirius sinulle viimeinkin?"

"Ei mitään sellaista, tämä liittyy sydämen asioihin!"

Hermionen sydän alkoi pamppailla kovemmin. Oliko se mahdollista? Oliko Harry ehkä kuullut jotakin kautta hänen tunteistaan Dracoa kohtaan? Mutta eiväthän uutiset siinä tapauksessa olisi olleet hyviä, Harry ei varmasti pitäisi tätä hienona asiana. "Anna tulla vain."

"Minä olen tavallaan aika ihastunut."

"Mitä, sinä? Ethän sinä ole pitänyt kenestäkään sitten ensimmäisen luokan!"

"Sehän tässä kummallista onkin. Mutta se tekee  minut iloiseksi."

"Kuka mahtaa olla se onnellinen?" Hermione kysäisi arvuutellen samalla mielessään vaihtoehtoja. Kenties joku Rohkelikosta? 

Harry avasi juuri suunsa ja oli aikeissa vastata kun Ginny pelmahti istumaan Harryn toiselle puolelle juuri vapautuneelle paikalle. "Moi. Mistä te puhutte?" Ginny kysyi ja hymyili sädehtivästi Harrylle. Hermionelta ei ollut jäänyt huomaamatta Ginnyn lämpimät tunteet Harrya kohtaan mutta poika itse ei ollut ilmeisesti tajunnut yhtikäs mitään. Vai oliko sittenkin? Jospa Harry olikin ihastunut Ginnyyn!

Harryn ilme oli vaivaantunut ja hän kiemurteli tuolillaan yrittäessään jatkaa kertomustaan. "Eipä juuri mistään. Ihmissuhteista lähinnä."

Hermione kohotti kulmiaan ja laverteli samoin tein Ginnylle että Harry oli ollut aikeissa paljastaa lämpimien tunteidensa kohteen Ginnyn saapuessa paikalle.

Ginnyn ilme näytti hetken aikaa toiveikkaalta. "Niinkö?" hän sanoi silmät suurina. "Kerro vain, ei minua haittaa vaikka kuulisinkin!"

"Ei se ole mitään. Tai siis kukaan. Ei kukaan", Harry sanoi punan levitessä kasvoilleen. "Mielenkiintoisempaa tässä tilanteessa pitäisi olla Hermionen ja Ronin välit, Ron ei saapunut lainkaan lounaalle."

"Ronko jätti lounaan väliin? Wau, hän taitaa olla todella suutuksissaan", Ginny mumisi tirskahtaen vaivautuneesti.

"Se ei ole tärkeää, me selvitämme kyllä välimme. Harry, kerro kuka se on, ole kiltti!" Hermione aneli ja kurottui kaatamaan lisää kurpitsamehua pikariinsa.

"Äh, hyvä on. Se on Lumimimikal", Harry tokaisi yhteen hengenvetoon ja kulautti nopeasti pikarinsa koko sisällön suuhunsa välttyäkseen selventämästä sanojaan.

"Mitä? Sanoitko sen olevan Luna Lovekiva?", Hermione henkäisi ja huomasi silmänurkastaan Ginnyn ilmeen muuttuvan happameksi.

Harry nyökkäsi ja Ginny käännähti nopeasti tuoliltaan tuiskahtaen Harrylle ja Lunalle mitä sydämellisimmät onnentoivotukset. Punainen pää katosi nopeasti väkijoukkoon Ginnyn kipittäessä suutuksissaan tiehensä.

"Mikä hänelle tuli?", Harry ihmetteli ääneen. Hermione kohautti olkapäitään ja teeskenteli tietämätöntä.

                                                                     
******

Matkalla muodonmuutoksiin Harry muuttui hövelimmäksi ja alkoi kertoa Hermionelle rakkauselämästään. "En oikein tiedä mitä tekisin. Voin puhua Lunalle kaikesta muusta paitsi tästä, pelkään että hän nauraisi minut pihalle jos ehdottaisin tapaamista."

"Älä kuvittele tyhmiä, Harry", Hermione naurahti. "Luna on kaikille niin ystävällinen että suhtautuisi ajatukseen varmasti oikein ystävällisesti vaikkei tuntisikaan sinua kohtaan samoin kuin sinä häntä."

"Entä jos pilaan meidän ystävyytymme tyhmillä ehdotuksillani?" Harry kysyi juoksuttaen kätensä kertaalleen mustien hiustensa läpi. "Taisiis, meinaan vain.. En tiedä. Jos saan pakit, miten voin enää olla normaalisti Lunan seurassa?"

"Älä viitsi. Hengaileehan Ginnykin meidän kanssa jatkuvasti vaikka -" Hermione läimäisi käden suulleen ja näytti pelästyneeltä.

Harryn uteliaisuus puolestaan alkoi kasvaa. "Mitä niin?" Hän kysyi vetäen Hermionen pysähdyksiin.

"Äh, en saisi puhua siitä, unohda koko juttu." Hermione tuhahti ja yritti jatkaa matkaa Harryn roikkuessa sisukkaasti hänen hihansa liepeessä. "Kerro nyt kun kerran aloititkin, et kai halua minun menettävän yöuniani pohtiessani Ginnyn arvoitusta!"

"Hyvä on, mutta et sitten sano Ginnylle halaistua sanaakaan. Hän repii pääni irti jos kuulee minun kertoneen."

"Onko hän sitten puhunut sinulle jotain minusta? Hitsi, se salainen ihailija joka lähetteli minulle lappuja viime vuonna on Ginny! Eikö olekin?"
 
Hermione ei vastannut vaan lähti tyynesti kulkemaan kohti luokkaa. Harry juoksi hänet kiinni ja tivasti vastausta, eikä Hermionen auttanut muu kuin kertoa Ginnyn olleen ihastunut Harryyn iät kaiket. "Harry, älä viitsi näyttää niin hölmistyneeltä, sehän on ilmiselvää!"

"En minä tajunnut. Siksikö hän lähti niin loukkaantuneena kuultuaan Lunasta?" Harry kysyi oivalluksen levitessä kasvoilleen.

"Siksi juuri, taisit murskata kaikki hänen toiveensa. Hänellä on tainnut olla harhaluuloja."

"Harhaluuloja? Mitä tarkoitat?"

"Tiedäthän, kaikki ne pienet eleet kun vahingossa hipaiset hänen kättään tai kehut hänen hiuksiaan, hän on tulkinnut ne ilman muuta kiinnostuksen merkeiksi. Hän kaiketikin oletti ettet viitsi tehdä mitään, kun hänen isoveljensä on sentään sinun paras kaverisi."

"Voi hitsi. Miten minun tulisi toimia?"

Hermione huokaisi. "Ole vain kun et tietäisi mitään. Sen sijaan voisit pyytää Lunaa kanssasi Tylyahoon ensi viikonloppuna, hän pitäisi siitä."

"Niinkö luulet?" Harry sanoi hymyillen hölmösti.

Hermionesta näytti siltä kuin Harry olisi unohtanut Ginnyn samoin tein. Kunpa hän itsekin voisi sulkea erään tietyn Luihuisen ajatuksistaan.

                                                                         
******

Ron ei palannut tunneille enää koko päivänä. Harry päätti, että oli parasta antaa Ronin velloa itsesäälissä kunnes tämä olisi valmis puhumaan asiasta.
   Harry käveli hermostunein askelin kohti kirjastoa, jossa hän tiesi Lunan oleilevan yleensä iltapäivisin. Matkallaan  hän poikkesi vessaan ja yritti turhaan siloitella hiuksiaan näyttämään jotenkuten ihmismäisiltä.

 Lopulta hänellä ei ollut enää tekosyytä lykätä väistämätöntä ja hän astui sisään kirjaston lasiovista hakien Lunaa katseellaan. Pian hän huomasikin Lunan ikkunapöydässä tuijottelemassa haaveellisesti jonnekin Kielletyn Metsän suuntaan. Hän lähti astelemaan kohti Lunan kirjojen täyttämää pöytää tuntien jalkansa löysiksi makaroneiksi.

"Moi, Luna", Harry sanoi hymyillen.

"Heippa Harry!" Luna huudahti ja raivasi pöydälle kiireesti tilaa. "Ai, etkö tullutkaan opiskelemaan?" Hän kysyi huomatessaan ettei Harrylla ollut minkäänlaisia kantamuksia mukanaan.

"En", Harry sanoi ja istuutui. "Etsin oikeastaan sinua."

"Ai, oliko sinulla jotain asiaa vai tarvitsetko apua jossain?" Luna kysyi hämmästyksen sävyttäessä hänen ääntään.

"Öh.. Tavallaan." Harry sanoi ja koetti kuivata hikoavia käsiään kaapuunsa Lunan huomaamatta. Luna näytti kuitenkin rentoutuvan, sillä hän nojasi tuolissaan taaksepäin ja odotti Harryn jatkavan. "Minä, tuota, pohdin tässä vain, että.. Haluaisitko sinäkentieslähteäTylyahoonkanssani?" Harry lopulta puuskahti ja punastui hiusrajaansa myöten.

"Oi, se olisi mukavaa!" Luna henkäisi hymyn levitessä kasvoilleen. "Tulevatko Ron ja muut myös?"

Harryn mieli masentui hetkeksi. "Tuota kun, minä ajattelin että ne olisivat niinkuin -" Hän ei kerinnyt jatkamaan pidemmälle ymmärryksen valaistessa Lunan kasvot. "Ajattelit niiden olevan treffit, niinkö?" Luna kysyi ystävällisen arkipäiväiseen sävyyn.

"Niin." Harry änkytti ja samassa hänen teki mieli rynniä päätäpahkaa pois kirjastosta ja kiljua Lunalle mennessään että voisi unohtaa koko jutun. Hän ei kuitenkaan kerinnyt muuttamaan ajatuksiaan teoiksi, kun Luna vastasi hymyä äänessään. "Minä jo luulin ettet koskaan kysyisi."

Harry tunsi olevansa sulaa vahaa.
******


A/N: Ruusut ja risut otetaan hymyillen vastaan! Virheistä saa huomauttaa niin pyrin korjailemaan niitä parhaani mukaan. ~Night
Wild hearts cant get broken.

Rentun Ruusunen

  • Vieras
Vs: Rakkautta yli rajojen (Hrm/D) K-13 Luku 1
« Vastaus #4 : 03.05.2012 16:23:46 »
Awws♥ Tää on sulonen. Kannattaisi lisätä tuo Harry/Luna tonne alkuun, kun tämä tulee varmaankin olemaan iso osa tätä ficcä. Harryn reaktiot oli jotenkin söpöjä. Ginny rukka. En varmaan enään osaa kirjoittaa rakentavaa...

Ruusunen