Title: Lohikäärmeen veren kaksitoista käyttötarkoitusta
Author: Gelmir
Rating: K-11
Pairing: Scorpius/Albus
Genre: romance, fluff
Summary: Scorpiuksella on keskittymisvaikeuksia.
A/N: Jokin aikaa sitten alkoi kiinnostaa kirjoittaa toisestakin sukupolvesta, ja tässä on nyt sitten yksi tuotos siitä. Kommentit ovat erittäin tervetulleita!
”Mitkä ovat lohikäärmeen veren kaksitoista käyttötarkoitusta?”
”Pimeyden velhot käyttävät lohikäärmeen verta yrittäessään hankkia lisävoimia ja parantamisessa siitä voi olla apua pahoissa tulehdustapauksissa. Sitten on vahvistusliemet, joiden ainesosana verta käytetään, koska sillä on… vahvistavia ominaisuuksia ja…”
Scorpius hymyili itsekseen kun mustatukkainen poika hänen edessään liikahteli pienesti ruohikossa istuessaan ja puhuessaan, rypisti välillä kulmiaan ja näpräsi housujensa lahkeita toisella kädellään. Lämmin auringonpaiste oli saanut pojan käärimään hihat kyynärpäihin ja musta viitta lojui mytyssä hänen vieressään. Tuuli leyhäytti vähän väliä sotkuiset hiukset silmille ja oikea käsi pyyhkäisi ne taas kevyesti pois. Huulet liikkuivat muodostaessaan sanoja ja-
”Sinä et kuuntele!”
Huudahdus palautti Scorpiuksen takaisin todellisuuteen. Vihreät silmät katsoivat häntä syyttävästi puolentoista metrin päästä eikä Scorpius mahtanut hymynsä levenemiselle mitään.
”Mitä?” hän kysyi tahallaan.
Albus pyöräytti ärtyneenä silmiään. ”Sinä et edes kuuntele!”
”Mmm”, Scorpius hymisi. Hän nojasi päätään taakse puunrunkoa vasten ja sulki silmänsä. Hänen ei tarvinnut nähdä Albusta tietääkseen, että toinen tuijotti häntä.
”Ei huvittanut”, Scorpius sanoi.
”Itse halusit kerrata!”
”Niin halusinkin”, Scorpius totesi. ”Mutta en halua enää.”
”Sinä olet uskomaton”, Albus sanoi ärtyneenä. ”Sinä raahasit minut tänne vasten tahtoani ja olen tuhlannut sinun kuulustelemiseesi puoli päivää. Laitoit minut kyselemään jopa numerologiasta, enkä minä ole koskaan ollut yhdelläkään numerologian tunnilla, jos saan muistuttaa! Sitten kun tulee sinun vuorosi kuulustella, ilmoitat, ettei sinua enää huvita!”
”Ei sillä ole väliä kuka kyselee, molemmat oppivat kuitenkin”, Scorpius mumisi.
Albus tuhahti paljonpuhuvasti. Scorpius raotti luomiaan ja näki, että poika oli ristinyt kätensä puuskaan ja mitä ilmeisimmin murjotti.
”Tule tänne”, Scorpius sanoi ja taputti laiskasti maata vieressään.
Albus mulkaisi häntä.
”Albus”, Scorpius sanoi sillä hienovaraisen vaativalla äänensävyllä, joka ei ollut vielä kertaakaan pettänyt häntä tuon pojan suhteen.
Albus siirtyi istumaan hänen viereensä.
Vaalea luihuinen hymyili itsekseen ja avasi silmänsä. Albuksen polvi lähes hipoi hänen omaansa ja toisen vartalosta huokuva lämpö lämmitti Scorpiusta yhdessä harvan oksiston läpi siivilöityvän auringon kanssa. Scorpius vaihtoi hienoisesti asentoaan niin, että heidän polvensa koskettivat ja ojensi kätensä leikitelläkseen toisen sormilla.
”Ei kai kukaan jaksa loputtomiin opiskella tällaisena päivänä”, Scorpius sanoi ja hymyili hienoisesti katsoessaan mustatukkaista poikaa suoraan tämän hätkähdyttävän vihreisiin silmiin. ”Etenkin kun…” Scorpius antoi äänensä hiipua, kuljetti sormensa toisen niskaan ja upotti ne sekaisiin hiuksiin.
Albus kallisti aavistuksen päätään niin kuin hänellä oli hämillään tapana tehdä, ja pojan silmät hehkuivat mukavaa lämpöä tämän katsoessa Scorpiusta.
”Niin?” Albus kysyi pehmeästi.
Scorpius ainoastaan hymyili ja veti poikaa lähemmäs itseään. Hän painoi toisen huulille pehmeän suudelman, johon vastattiin samanlaisella hellyydellä. Lämpimät sormet ilmestyivät sivelemään hänen poskeaan, kun he hetken kuluttua irrottautuivat.
”Niin”, Scorpius kuiskasi.
Albus hymyili ja hautasi kasvonsa Scorpiuksen niskaan, hengittäen vaalean pojan tuoksua. Scorpius leikitteli hajamielisesti mustilla suortuvilla ja nautti toisen pojan tunnusta itseään vasten.
”V.I.P.:hin on enää viikko”, Albus mumisi hetken kuluttua.
Scorpius huokaisi. ”Täytyykö sinun välttämättä muistuttaa minua niistä?”
”Scorpius, me olimme juuri kertaamassa. Et sinä ole voinut unohtaa niitä niin nopeasti.”
Se ei pitänyt paikkaansa. Scorpius oli ehtinyt unohtaa, ja se johtui kokonaan Albuksesta.
”Olet oikeassa”, Scorpius sanoi sen sijaan. ”Me olimme kertaamassa.”
Albus kohotti päänsä ja katsoi Scorpiusta tyytymättömänä. Siitä huolimatta kuinka Albus oli juuri valittanut Scorpiuksen epäreiluudesta kertauksessa, poikaa ei selvästikään huvittanut palata aiheeseen.
”Joten”, Scorpius virnisti Albuksen hiuksiin. ”Kerro minulle, mitkä olivatkaan ne lohikäärmeen veren kaksitoista käyttötarkoitusta?”
Albus voihkaisi.