alaotsikko: S | Ron/Hermione | oneshot, draama | FF100
Nimi: Lahja
Kirjoittaja: Enkeliprinsessa
Genre: oneshot, drama
Paritus: Ron/Hermione
Ikäraja: S
Vastuuvapautus: En omista Harry Potterista tuttuja hahmoja ja paikkoja tai muuta minkä tunnistat. Kaikki mitä et tunnista, kuuluu minulle.
Traileri: ”Siis, mikä tämä on olevinaan?!”
“Ron, näet aivan hyvin itsekin, mikä se on.”
“Olen kyllä huomannut, että sinulla on ongelmia sen suhteen, mutten uskonut, että näin paljon, että joku tyttö antaa sinulle tällaisen kirjan aiheesta…”
A/N: Osallistun muuten tällä ficillä FF100 -haasteeseen. Aiheena
091. Syntymäpäivä ja
Ron/Hermione. *98 to go*
Lahja
"Onnea, Ron!", Hermione huudahti, ja Ron nosti katseensa koulukirjasta. Tyttö kapsahti pojan kaulaan ja antoi pusun poskelle. "Miltä nyt tuntuu?"
Ron katseli Hermionea ihmeissään ja punastuneena. Poika vilkaisi ympärilleen, ja huomasi muutamien Rohkelikkojen naureskelevan oleskeluhuoneessa. Miten Hermione ei ollut vielä tajunnut, ettei tällaista saanut tehdä?! "Ei miltään, miltä pitäisi? Olen vain vuoden vanhempi, siinä kaikki. Voisitko nyt ihan oikeasti lopettaa, Hermione, kaikki katsovat meitä."
Harry naurahti ja Ron vilkaisi tätä nolostuneena. "Hei, kerranhan sinulla vain syntymäpäivä on, Ron", Harry tokaisi ja Ron irvisti. "Mutta ei sen takia tarvitse hössöttää, riittää että äiti aina hössöttää syntymäpäivinämme."
Hermione tuijotti Ronia ja pyöritteli päätään. "Halusin kuitenkin antaa sinulle tämän lahjan."
Harry ja Ron tuijottivat Hermionen ojentamaa pakettia. Ronin silmät oikein pullistuivat ulos. "No, kaipa sinä saat hössöttää useammankin kerran syntymäpäivinäni, jos lahjat ovat aina tämän kokoisia", Ron sanoi ironisesti ja ivallisesti, ja tarttui virnistäen lahjaan.
Oleskeluhuoneessa olevat muut oppilaat olivat kerääntyneet katselemaan heitä mielenkiinnosta, mutta Ron ei ainakaan huomannut tätä. Hän avasi lahjaansa kuin olisi ollut yksin huoneessa. Hän repi lahjapaperin lahjan ympäriltä nopeasti ja jäi tuijottamaan lahjaa hämmentyneenä. ”Siis, mikä tämä on olevinaan?!”, Ron huudahti ja katsoi Hermionea kysyvästi ja omituisen näköisenä, ojentaen lahjaa Hermionea kohti.
Poika sattui vilkaisemaan ympärilleen, ja huomasi muiden oleskeluhuoneessa olevien oppilaiden tuijottavan. Hän punastui ja piilotti lahjan nopeasti katseilta. Ei hän halunnut näyttää muille, mitä oli saanut Hermionelta lahjaksi, ei kun lahja oli… sellainen, mikä se oli…
“Ron, näet aivan hyvin itsekin, mikä se on”, Hermione tokaisi hymyillen ja oli jatkamassa, kunnes Ron vei kätensä tytön suulle. Harry naurahti Ronille, vilkaistessaan vielä lahjaa, jonka poika oli saanut. “Olen kyllä huomannut, että sinulla on ongelmia sen suhteen, mutten uskonut, että näin paljon, että joku tyttö antaa sinulle tällaisen kirjan aiheesta…”
Ron mulkaisi vihaisesti parasta ystäväänsä, joka hiljeni heti ja virne katosi tämän kasvoilta.
“Olkaa hiljaa. Minä osaan aivan hyvin ilmaista itseäni!”, Ron murahti ja katsoi molempia ystäviään kuin myrkyn niellyttä. Hän lysähti takaisin istumaan nojatuoliin, koska oli noussut halutessaan hiljentää Hermionen. Tyttö hymähti, jolloin Ron nosti katseensa kysyvän vihaisena. “No, et kyllä minun mielestäni. Siksi ostin sinulle tuon kirjan.”
Ron otti kirjan käteensä ja katsoi sitä. Se oli selvästi jonkun jästin kirjoittama. Kuka velho tai noita voisi kirjoittaa sellaista moskaa? Ei kukaan, ainakaan Ronin mielestä. “Mutta kyllä minä olen ilmaissut itseäni ja tunteitani, sinä vain et ehkä ole ymmärtänyt niitä…”
“Ronald Weasley, et sinä ole.”
Ron siirsi katseensa Hermionesta takaisin kirjaan, jonka kannessa luki: “100 tapaa ilmaista tunteesi ihastuksesi tai rakkautesi kohteelle”.
“Mutta Hermione, en minä tarvitse tällaista kirjaa. Sinä tiedät, että minä pidän sinusta.”
Poika kuuli, kuinka tyttö tuhahti. Harry oli aivan hiljaa ja yritti olla nauramatta.
“Ron, en minä tiedä.”
Ron murahti jotain epämääräistä, joka kuulosti Hermionesta ja Harrysta ihan siltä, että poika sanoi “No, kyllä minä kuitenkin pidän, ja olen mielestäni ilmaissut ihan tarpeeksi hyvin sen.”
Hän nousi ylös nojatuolista ja käveli vikkelästi, kirja tiukasti kaapunsa sisällä piilossa katseilta, poikien makuuhuoneeseen, jossa hän paiskasi kirjan arkkuunsa.
“Minäkö muka en osaa ilmaista itseäni ja tunteitani?!”
