Ben on piilofiksu
ja jep, ton wikipedian listan koluan joka ikinen päivä läpi, mutta osa niistä biisien nimistä ei vaan sovi millään ilveellä tähän tarinaan, ei vaikka kuinka väkisin yrittäis
Täytyy varmaan seuraavaks alkaa pommittaa youtubea
Ai niin ja kiitos taas ihanasta kommentista hanipöö!
18. Tonttu TorvinenKaupunkireki oli pienempi ja hitaampi kuin kaukomatkoihin tarkoitettu pikareki, jolla tonttuveljekset yleensä matkustivat Lumikylästä Joulukaupunkiin. Siinä missä pikarekeen kuului monta rekiosastoa, mahtui kaupunkireen kyytiin vain kymmenisen henkilöä. Näitä pikkurekiä Kaupungissa oli useita ja ne kulkivat sinne, minne matkustajat niitä pyysivät menemään.
Iltapäivän sää oli hyvin seesteinen. Reki kulki rauhallista vauhtia Kaupungin laitamilta kohti keskustaa ja vetoporojen ohjaksissa helkkyvät kulkuset kilisivät vienosti. Kuljettajan penkillä istui vanha parrakas tonttumies, jonka suojaavat silmälasit muistuttivat hyvin paljon uimalaseja suurine kehyksineen ja paksuine sankoineen.
Sed istui hiljaisen Emman vieressä ja jutteli vaimeasti heitä vastapäätä istuvan Benin kanssa. Aina silloin tällöin Sed loi katseensa Emmaan, joka tarkkaili vaitonaisena heidän ympäristöään ja maisemia. Emma oli vaihtanut mukisematta farkkunsa lämpöisiin, mustiin housuihin ja vetänyt päälleen pitkän, miltei mekkomaisen ruskean nappitakin. Punaisten hiusten päällä keikkui pieni, hennosti hiippamallinen pipo ja valkeat sormet olivat piiloutuneet villaisten sormikkaiden sisään. Sed hymyili itsekseen huomatessaan, että vihreä Las Palmasin huppari pilkotti edelleen Emman takin kauluksesta.
Reki pysähtyi kansainvälisen arkistomuseon edustalle, mistä oli hyvin lyhyt kävelymatka Tiedustelutoimistoon. Sed ja Ben hyppäsivät ketterästi pois reen kyydistä ja Sed pysähtyi auttamaan myös Emman pois. Hän ojensi kätensä tytölle herrasmiesmaisesti.
"Pääsen minä itsekin", Emma tokaisi itsenäisesti ja asetti jalkansa kapealle askelmalle. Reen metalliset rappuset olivat kuitenkin hieman liukkaat, eikä Emman tennarinpohjia oltu suunniteltu talvisiin olosuhteisiin. Niinpä kun hän astui ensimmäiselle rappuselle, päätti hänen kenkänsä liukua samantien toiselle askelmalle ja siitä supernopeasti kolmannelle.
"Hupsista!" Sed naurahti hiukan napatessaan Emman kainaloista kiinni juuri ennen kuin tyttö olisi mätkähtänyt maahan.
"No siinä oli tyyliä", hekotti Ben ja ojensi nopeasti Emman tippuneen pipon takaisin tytölle.
"Äh, olkaahan siinä", Emma puuskahti asettaen pipon tarkasti tukkansa ja etenkin korviensa päälle. "Minnekäs nyt?" hän vaihtoi puheenaihetta nopeasti. Sed hymyili Emman punaisille poskille ja hiukan nolostuneelle ilmeelle.
"Tämä on arkistomuseo", Ben selitti Emmalle osoittaen heidän taakseen jäänyttä korkeaa rakennusta. "Sinne on arkistoitu jokaikinen tutkimustulos ja jokaisen tutkitun ihmisen tiedot"
"Karmivaa", Emma henkäisi. "Tai siis jollain tavalla todella outoa"
"Näkisitpä arkistointitontut", Sed puuskahti ja Ben nyökytteli vieressä. "Ne vasta karmivan outoja ovatkin"
"Tuolla vähän matkan päässä", Ben jatkoi. "Tuo iso harmaa rakennus. Näetkö? Se on Tiedustelutoimisto"
"Sielläkö te olette töissä?" Emmaa kiinnosti ja pojat nyökkäsivät.
"Mistä muistuikin mieleeni", Sed keksi ja avasi reppunsa. Hän kaivoi repusta vihreän viittansa ja punaisen kravattinsa. "Virkapuku päälle", hän kertoi Emmalle, jonka ilme oli ollut kysyvä. Sed heilautti viitan harteilleen ja kiinnitti tottunein elein kravatin roikkumaan kaulalleen. Pukiessaan hän seurasi, kuinka Emma katseli poikien touhuja tarkkaavaisena.
"Viitat?" Emma katsoi poikia kummissaan. "Teillä on viitat?"
"Jep", Sed vastasi ja suuntasi kulkunsa kohti toimistoa. Muut seurasivat hänen vierellään.
"Mitä seuraavaksi", Emma huokaisi. "Kryptoniittia ja sukkahousujako?"
"Siitähän sinä pitäisit", Sed virnisti leikitellen. "Ei vaan, on minulla tällainen", hän sanoi napaten reppunsa käsivarsilleen ja tonkien sen sisältöä. Sitten hän vetäisi repun pohjalta paksun, mustan putkilon.
"Okei, minä en edes halua tietää enempää", Emma sanoi ja naurahti hieman katsellessaan mustaa patukkaa, jota Sed pyöritteli käsissään ylpeän näköisenä. Sed katsoi Emmaa ensin hiukan kummissaan, ennen kuin oivallus valaisi hänen kasvonsa.
"Sinä senkin kaksimielinen höntti!" Sed nauroi ja nakkasi pötkylän takaisin reppuunsa ja heitti repun selkäänsä. "Se oli säiliö erilaisille hyödyllisille taioille"
Emmaa nauratti edelleen. "No minkäs minä sille voin, että se näytti aivan -"
"Niin, sano vain miltä se sinun kierossa mielessäsi näytti", Sed kehotti virnistäen ja tökki Emmaa kiusoitellen kylkeen. "Sano, sano sano"
"Enhän sano", Emma nauroi ja hyppelehti keveästi pois Sedin tökkivien sormien ulottuvilta. Sed pysähtyi paikoilleen ottaen kasvoilleen muka-vakavan ilmeen. Ilmeellä oli toivottu vaikutus, sillä Emma seisahtui kummissaan vähän matkan päähän Sedistä.
"Kukaan", Sed murisi hyvin vakavalla äänellä. "Kukaan ei karkaa minun mahtavilta tököttitöks-sormiltani", hän murahti ja säntäsi uskomattomalla nopeudella Emmaa kohti. Emma kirkaisi naurahtaen ja pinkaisi juoksuun yrittäen turhaan päästä pakoon Sediä.
"Lapset", Ben nauroi itsekseen ja seurasi kaksikkoa kävellen turvallisen välimatkan päässä heistä.
Tiedustelutoimiston luo päästyään Emmaa hengästytti, Sediä nauratti ja Ben vain pudisteli päätään. He keskustelivat hetken siitä, mikä Emman rooli olisi. Sed oli sitä mieltä, että Emma voisi odottaa toimiston aulassa sillä välin, kun pojat etsisivät käsiinsä päällikkö Drummondin. Emma itse halusi kulkea poikien mukana ja kuulla kaikki vastaukset omin korvinensa. Ben taas pelkäsi, että joku tulisi kyselemään liikaa kysymyksiä Emman alkuperästä ja ehdotti, että Emma odottaisi heitä kokonaan toimiston ulkopuolella hyvässä piilopaikassa. Tämän ehdotuksen Emma tyrmäsi heti.
"Ei todellakaan käy!" Emma vastusti ja hänen kasvoilleen ilmestyi määrätietoinen ilme.
"Pakko se on käydä", Ben intti Sedin vain tarkastellessa vieressä syntyvää kinaa. "Et sinä osaa esittää tonttua!"
"Osaanhan", Emma väitti vastaan.
"Ethän"
"Joohan"
"Ethän"
"Joohan"
"Kyllä hän minun mielestäni alkaa jo tontulta kuulostamaan", hymähti Sed.
"Hyvä on", Ben myöntyi. "Kompromissi? Tulet mukaan, mutta jäät aulaan tai käytävään odottamaan meitä?"
"Millä tavalla se on kompromissi?" Emma halusi tietää. "Sehän on vain täsmälleen sama, mitä Sed ehdotti"
"Niinpä", Sed hymyili valkoiset hampaat välkkyen. "Minä olen katsos herra kompromissi itse"
"Herra leuhka sinä olet", Emma näytti Sedille kieltä.
"Kypsää, rakas"
"Hiljaa, torvi"
"Tätä menoa me olemme tässä vielä huomennakin", Ben muistutti ja kääntyi Emmaan päin. "Miten on?"
Emma mietti hetken. "Hyvä on", hän sanoi lopulta. "Mutta minä haluan sitten kuulla kaiken rehellisesti sanasta sanaan"
"Selvä", pojat nyökkäsivät. He kävelivät Ben etunenässä rakennuksen rappuset ylös ja kulkivat sisään kirkkaista lasiovista. Emma jättäytyi poikien taakse, kun he saapuivat kirkkaaseen aulaan. Sed ohjasi nopeasti Emman eteisaulan odotuspenkeille ja huomasi, että tyttö vilkuili varovasti ja epäluuloisesti vastaanottotiskin takana istuvaa kirjanpitäjätonttua.
"Älä huoli", Sed kuiskutti Emman korvaan hiljaa. "Hän ei puhu sinulle, jos sinä et puhu hänelle"
"Oletko varma? Hän näyttää aika ilkeältä", Emma totesi ja nojautui kurkistamaan vanhaa tonttumiestä hiukan tarkemmin. Sen tehdessään hänen tukkansa miltei hipaisi Sedin kasvoja ja Sed tunsi hennon tuoksun, jossa sekoittui vanilja sekä lilja.
"Minäjäänsnunkans -", Sed mumisi. Emma kääntyi katsomaan änkyttävää Sediä ja Ben käveli kuiskuttavan kaksikon luo.
"Mikä kestää?" Ben tiedusteli ja vilkaisi ensin hölmistyneen näköistä Emmaa ja sitten onnellista Sediä. "Sed, mennään. Emma kyllä pärjää hetken ilman sinun hämmästyttävää läsnäoloasi"
"Mutta minä ajattelin", Sed ryki kurkkuaan siirtämättä katsettaan Emmasta. "Ajattelin, että voisin jäädä Emman seuraksi tähän odottamaan. Ihan vain varmuuden vuoksi siis", hän selvensi ja osoitti varovasti mahonkisen vastaanottotiskin takana istuvaa virkailijaa. "Ettei tuo saa mitään outoja ajatuksia päähänsä"
"Sed, ainoa jolla täällä on outoja ajatuksia päänupissaan olet sinä", Ben myhäili ja nappasi veljeään käsivarresta kiinni taluttaen tätä kohti tiskiä. "Emma, me tulemme kohta takaisin", Ben huikkasi Emmalle, joka nyökkäsi vaitonaisena.
"Mutta Ben", Sed vaati kuiskaten ja polki maata kuin viisivuotias. "Hänen tukkansa tuoksui kukkasilta"
"Ihan sama, vaikka olisi tuoksunut leppäkerttuvauvoilta ja keijunsiiviltä", Ben kuiskutti takaisin. "Meidän on nyt etsittävä Drummond ja kysyttävä häneltä muutama tarkoin valittu kysymys. Emman takia"
"Emman takia", Sed toisti ja kääntyi nopeasti vielä vilkaisemaan tyttöä, joka istui hiukan orvon näköisenä odotuspenkeillä ja katseli ympärilleen uteliaana.
"Iltapäivää", tervehti Ben vastaanottovirkailijaa. Virkailija kääntyi vihdoin heihin päin laiskan näköisenä.
"Nimi ja virkatunnus?" virkailija pyysi ja veti tietokoneensa näppäimistön lähemmäs itseään. Vanha mies puhui hiukan sössöttämällä, aivan kuin hänellä olisi vain puolikas kieli käytössään.
"Adeben Green, virkatunnuksella Y-789"
"Seddharth Green, virkatunnuksella Y-788"
"Ja?" virkailija kysyi vilkaisten nopeasti Emmaa, joka oli napannut käsiinsä Joulumaan luetuimman aikakauslehden ja tutki sitä sellaisella ilmeellä kuin olisi vasta tajunnut näkökykynsä olemassaolon.
"Hän on tuota", Sed aloitti ja tarkasteli Emmaa, joka pyöritteli lehteä käsissään kuin pikkulapsi. "Hän on meidän henkilökohtainen avustajamme"
"Avustaja?" sössötti virkailija epäilevästi.
"Jep, vain parhaista parhaimmille myönnetään omat palvelijat", Ben myhäili hiukan leuhkasti ja virkailija vain tuhahti kääntyen tietokoneeseensa päin. Hetken ukko vain naputteli konettaan.
"Virkatunnuksilla Y-789 ja Y-788 ei ole aktiivisia pyyntöjä kuin vasta ensi viikolla", virkailijaukko kertoi lopulta. "Täällä lukee, että teidät on sijoitettu kentälle"
"Pitää paikkansa", Sed myönsi. "Haluaisimme kuitenkin tavata tonttupäällikkö Drummondin mitä pikimmiten"
"Drummond, Drummond", ukko näpytteli taas koneensa näppäimistöä. "Hänen pitäisi olla toimistossaan. Hänen seuraava kokouksensa alkaa viidentoista minuutin päästä"
"Kiitos. Kuittaatko meidät sisään?" Sed pyysi ja virkailija nyökkäsi.
"Kaikki kolmeko?"
"Ei tuota", Ben pisti väliin. "Henkilökohtainen avustajasihteerimme jää odottamaan tänne. Hänelle ei kannata kuitenkaan puhua", Ben kehotti virkailijaa. "Tuppaa olemaan vähän hitaamman puoleinen yksilö"
Sed ja Ben kiirehtivät vapaaseen hissiin ja matkustivat sillä seitsemänteen kerrokseen. Hissi toi heidät avoimeen odotustilaan, josta erkani kaksi pitkää käytävää oikealle sekä vasemmalle. Pojat kääntyivät oikealle johtavalle käytävälle ja ohittivat palaverihuoneen, jossa he vasta vähän aikaa sitten olivat istuneet saamassa tehtävänjakoaan. He kävelivät käytävän päähän ja kääntyivät vasemmalle, missä käytävä jatkui. Heidän ei tarvinnut kävellä pitkälle tätä käytävää, sillä pian heidän oikealla puolellaan luki eräässä suljetussa ovessa Drummond. Sed koputti oveen varovasti ja kääntyi vasta sitten Beniin päin hiukan hermostunut ilme kasvoillaan.
"Mitä me muuten sanomme hänelle?" Sed kuiskutti veljelleen ja kuuli kuinka tuolin jalat raapivat lattiaa Drummondin huoneessa.
"En minä vain tiedä", Ben kohautti olkiaan epätietoisen näköisenä. "Minä luulin, että sinulla oli suunnitelma"
"No eipä ole", Sed sähisi ja silloin ovi avautui. Päällikkö Drummond seisoi heidän edessään perusvakava ilme kasvoillaan.
"Green. Ja toinen Green", Drummond totesi. Se ei ollut tervehdys. "Mikä teidät tänne tuo teille määrättyjen työtehtävien keskellä?"
"Ömh", Sed pohti epäröivästi. "Saisimmeko tulla sisään? Se on aika pitkä juttu"
Drummond näytti rasittuneelta. "Älä vain sano, että te olette taas jollain ilveellä pilannut palolaitoksia sianjätteillä tai muuttaneet poliisien aseet vesipyssyiksi"
"Voi kun olisimmekin", Ben totesi vakavana ja Drummond päästi heidät toimistoonsa.