Kirjoittaja Aihe: Keltaista - tarinoita puuskupuheista ~ maksimissaan K-11 raapaleketju  (Luettu 2793 kertaa)

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Kirjoittaja: Odo
Ikäraja: maksimissaan K-11
Genre: Sekalaisesti kaikkea
Hahmot: Puuskupuhit
Vastuuvapaus: Hahmot ja maailma Rowlingin, tarinat minun. En saa rahallista korvausta.
Tiivistelmä: Raapaleita puuskupuheista.

A/N: Päätin Kerää kaikki hahmot -haastetta varten tehdä neljä raapaleketjua; kaikki eri tuvista. Tämän ketjun pääroolissa ovat puuskupuhit. Genrejä tulee olemaan täysi sekametelisoppa angstista fluffyyn.

Muut ketjut: Punaista (K-15), Vihreää (K-15) ja Sinistä (K-11)

Ficin alussa ilmoitetaan haasteet, genret, hahmot/paritus ja ikäraja. Ellei toisin mainita niin kaikki ficit toimivat yksinään. Ficit voivat sijoittua aikaan ennen Tylypahkaa tai sen jälkeen.

Raapaleet:
Onnellinen mies Sallittu, Hannah/Neville
Vain minuutteja Sallittu, Susan/Minerva
« Viimeksi muokattu: 17.06.2015 00:23:37 kirjoittanut Odo »


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Ikäraja: S
Genre: fluffy
Paritus: Hannah/Neville
Haasteet: Kerää kaikki hahmot (Hannah Abbott), Ficlet300 (196. Ilo)
A/N: Mun piti kirjoittaa ensin vähän erilainen Hannah/Neville, mutta näitä tulee sitten kaksi. Mun fluffyily näköjään jatkuu!


Onnellinen mies (200 sanaa)

Hannah katsoi herättyään hetken nukkuvaa Nevilleä, jonka päältä peitto oli valahtanut lattialle. Hannah peitteli miehensä ennen kuin nousi ja käveli keittiöön.

Hannah laittoi kahvin tippumaan ja valmisti voileipiä kaikilla Nevillen lempitäytteillä. Päivän Profeetan Hannah laski pöydälle odottamaan miestään, joka heräsi pian ja jäi katsomaan hetkeksi aikaa ikkunasta auringonnousua. Ikkunan läpi kuuli selkeästi lintujen laulun ja Hannah hymyili.

Neville hieroi silmiään ja noustessaan ylös sängystä venytteli hetken. Hän käveli keittiöön ja huomasi heti, että Hannah oli kattanut pöydän häntä varten valmiiksi ja istui juomassa minttuteetä onnellisen näköisenä.

”Olet kaunis”, Neville sanoi ja suukotti Hannahia poskelle.

”Heräsin vasta”, Hannah sanoi miettiessään nukkumisen jäljiltä pörröisiä hiuksiaan. Neville hymyili leveästi ja suukotti toisen kerran naista poskelle, sipaisten poninhännältä karanneet hiukset korvan taakse.

”Siitä huolimatta”, Neville sanoi ystävällisesti puhuen totta. Hän ei tiennyt mitään kauniimpaa kuin Hannah ja oli onnellinen siitä, että nainen oli hänen oma rakkaansa.

Neville istui pöydän ääreen ja kuunteli lintujen laulua yhdessä Hannahin kanssa muuten hiljaisessa talossa. Hannah nousi kaataakseen Nevillelle kahvia ja mies hymyili hänelle.

”Hyvää hääpäivää rakas”, Hannah sanoi ja suuteli Nevilleä kevyesti huulille. Neville vastasi suudelmaan ja kietoi kätensä vaimonsa ympärille vetäen toisen istumaan syliinsä.

”Hyvää hääpäivää”, Neville sanoi painaessaan otsansa vaimonsa otsaa vasten.  ”Olen maailman onnellisin mies.”


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 337
  • Lunnikuningatar
Neville on paras ja jos hänestä kirjoitetaan ficcejä, ne ansaitsevat aina ainakin sata kommenttia! Sama pätee myös Puuskupuhiin ja kyseisestä tuvasta kirjoitettuihin ficceihin. Valitettavasti en voi itse kirjoittaa kuin yhden kommentin, mutta jospa nyt yritän saada sitten ainakin sen aikaiseksi. :)

Neville/Hannah ei ole oma suosikkiparitukseni, mutta se johtuu lähinnä siitä, että Hannahista ei kerrota kirjoissa juuri mitään. Tässä ficissä hän oli kuitenkin hyvin suloinen: lämmin, hellä ja omistautuva vaimo, joka varmasti tekee Nevillen onnelliseksi ja täydentää häntä. Pystyn hyvin kuvittelemaan sen, miten Neville käy töissä Tylypahkassa ja Hannah toimii kievarin emäntänä, ai että. Ja lempparitäytteet voileipiin - samaan aikaan niin arkista ja kuitenkin osoitus rakkaudesta, koska Hannah selvästi tietää, mistä Neville pitää.

Fluffy ei myöskään ole suosikkigenreni, koska aina kaipaan jotain särmää, mutta kyllä tällaisia söpöstelypaloja on silti mukavaa lukea aina välillä. Tämä oli oikein suloinen, romanttinen ja kaikin puolin niin lämmin, että jos teksti olisi huopa, siihen olisi mukava kääriytyä kylmänä talvi-iltana takan ääreen kaakaokupillisen kera. :)

Kiitos tästä. Jään innolla odottelemaan sitä, miten tämä raapaleketju jatkuu, koska luonnollisesti Puuskupuh on paras tupa (ja olisi kivaa lukea sen jäsenistä paljon enemmänkin ficcejä, niitä näkee nykyään niin harvoin).


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Quibbler

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 168
  • Potterhead? Always.
Ensimmäinen raapale oli hyvä :) Sopivan pituinen ja kivan oloinen... odotan innolla uusia pätkiä!

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 685
  • I no speak this country's language! Bye bye!
Tämähän oli varsin suloinen rääpäle ! Hannah ja Neville sopivat tässä todella hyvin yhteen ja heidän onnellisuutensa (varsinkin Nevillen) tuli hyvin esille. Tätä oli kyllä tosi kiva lukea ja tuli oikein semmoinen 'oi että' olo tätä lukiessa. Ja hauska lukea, kun sinä kirjoitat fluffya, koska silloin vuonna keppi ja keihän murisit ettet osaa, niin kyllähän tuota osaat. Hirmu romanttinen oli ja oikein söpö pätkä.

Nom, leipäset lempparitäytteillä oli ihana yksityiskohta !

Enempää en oikein osaa sanoa, koska tämä oli hyvä ja odotan lisää ficcejä Puuskupuheista.

- Natte


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Nevilla, mä oon aina ajatellut Hannahin jotenkin hellänä, joten ei ihme, että se näkyy tässäkin. Ei ole omakaan suosikkiparitukseni tai genre, mutta halusin kokeilla. Ja jostain syystä mulla on nyt fluffykausi menossa. :D Kiva, että tykkäsit!

Quibbler, kiva että tykkäsit ja jäät seurailemaan!

Natural, nykyään multa ei tyyliin mitään muuta tulekaan, kun fluffya. Niin ne ajat muuttuu! :D

Kaikille yhteinen iso kiitos kommenteista. <3


Ikäraja ja varoitukset: S (iso ikäero, 17v ja tosi vanha)
Genre: Fluffy
Paritus: Minerva McGarmiwa/Susan Bones
A/N: Mun fluffuily jatkuu. Pitäisi varmaan kirjoittaa seuraavaksi jotain verimättöä. Mä en oikein tiedä, miten mä sodan aikana sain heitettyä tähän McGarmiwan. Laitoin vaan Susanin sinkoomaan luokkahuoneeseen ja ohhoh, yllätyin itsekin. Mut rareus. <3 Tajusin julkaisu vaiheessa, että en selittänyt miksei McGarmiwa oo enää kiukkunen. Susan tosiaan kiirehti, koska halusi lohduttaa McGarmiwaa (ja tietysti nauttia yhteisestä ajasta, ettei professorilla oo entistä huonompi päivä).
Haasteet: Kerää kaikki hahmot (Susan Bones), Ficlet300 (121.   Minuutti), Sivuhahmohaaste (Susan Bones)


Vain minuutteja (300 sanaa)

Susan kiirehti kohti luokkahuonetta, sillä hän tiesi McGarmiwan olevan jo valmiiksi pahalla tuulella. Huhut kiersivät nopeasti ja viimeisimmällä tunnillaan McGarmiwa oli joutunut kestämään oppilaansa epäonnistumisen muodonmuutoksissa. Se ei ollut mikään tavallinen virhe vaan yksi oppilaista oli muuttanut kaverinsa karvaiseksi – ilmeisesti tarkoituksenaan muuttaa kahvikuppi rotaksi.

Susan koputti oveen ja se aukesi narahtaen. Kukaan ei ollut aukaissut ovea, joten Susan astui sisään katsellen ympärilleen. Luokkahuoneen päädyssä pöydällä istui kissa, jonka tyttö tunnisti heti. Hän meni silittämään kissaa, joka puski hänen kättään päällään kehräten.

”Minulla oli ikävä”, Susan sanoi kissalle ja katsoi, kun kissa muuttui McGarmiwaksi. Professorin katse oli lempeä ja rakastava ja Susan tunsi sydämensä hypähtävän joka kerta, kun hän   näki tuon ilmeen naisen kasvoilla. Oppitunneilla kasvoilla oli tiukka ilme, jonka ensikertaa nähdessään Susan ei olisi uskonut muuttuvan milloinkaan niin lempeäksi kuin nyt. Se oli tapahtunut vaivihkaa, mutta pikku hiljaa useammin Susan oli tavoitellut professorin katsetta ja katseet olivat muuttuneet kosketuksiksi. Ihan huomaamattomiksi. Käsi olkapäällä, kevyt silitys selkään, kun häntä oli neuvottu käyttämään sauvaansa.

”Minullakin sinua”, McGarmiwa sanoi ja silitti Susanin pehmeitä hiuksia. Tyttö hymyili ja nousi varpeilleen suudellakseen naista huulille. Häntä ei ollut missään vaiheessa haitannut, että McGarmiwa oli häntä paljon vanhempi, sillä hän rakasti sitä kaikkea, mitä naisessa oli. Vakavuutta, mutta hellyyttä ja kokemusta, joka kertoi eletystä elämästä. Kädet kietoutuivat toisen ympärille ja suudelmat syvenivät.

Hetki tuntui liian lyhyeltä Susanista, kun he viimein etääntyivät toisistaan. Kellon tikitys tuntui kaikuvan huoneessa, eikä Susan pitänyt siitä. Kumpa heillä vain olisi mahdollisuus pysäyttää aika, edes hetkeksi!

Oven takaa kuului askeleita ja puheensorinaa.

”Oppitunti alkaa”, McGarmiwa sanoi ja sipaisi hiussuortuvan Susanin korvan taakse. Heidän yhteinen aikansa oli vain minuutteja oppituntien välissä, salattuja hetkiä ennen iltapalaa ja yöllisiä vierailuja, joista ei koskaan kuiskittu muille.

”Kyllä, professori”, Susan sanoi vaisusti ja käveli pöydän ääreen, johon laski laukkunsa. Oven auetessa hän katsoi McGarmiwaa ja viesti katseellaan kaipausta.


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 685
  • I no speak this country's language! Bye bye!
Ihan ensimmäiseksi: paritus kauhistutti minua. :D Mutta rareus <3

Tämä oli todella söpö, vaikka taustalla häilyikin hieman surumielisyyttä ja juuri sitä kaipuuta. En osaa oikean sanoa tästä mitään, koska tämä veti aika sanattomaksi. Pidin tästä suuresti ja tämä oli kerrassaan erittäin hyvä, mutta en vain osaa sanoa mitään järkevää.

Pidin siitä kovasti, että otit esille sen, että Minervan katse oli pikkuhiljaa muttunut lempeäksi ja rakastavaksi, eikä yks kaks yllättäen, ollaanpa nyt best frends for evah. Ja siitä, mitenkä he lähentyivät pikku hiljaa. Plussaa siitä !

Olen myös iloinen, että tämä pysyi sallittuna, koska en tiedä olisiko herkkämieleni kestänyt kovemman sarjan tekstiä :D Kiitos siis myös siitä ! :D

Nyt minä kiitän ja kuittaa, koska massuun sattuu ja sosiaalisoituminen. Kiitos.

- Natte

//: Haluun, että kirjotat verimättöö Puuskupuheista ! :D
« Viimeksi muokattu: 30.06.2015 03:13:41 kirjoittanut Natural »


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Natural, kiitos monen monta vuotta vanhasta kommentista! Olisi kivaa nähdä sinua taas pitkästä aikaa linjoilla, mutta kun taas saavut näet ehkä tämän. :D

Hox! Kaikille tiedoksi, että olen itsekin unohtanut nämä ketjut (Keltaista, Vihreää, Punaista ja Sinistä), mutta itseasiassa näiden pariin palaaminen voisi olla hauskaa. :D Ne taisi jossain kohtaa "unohtua" tarkoituksella, kun en halunnut upata vanhempia tekstejäni, mutta nyt olen sitä mieltä, että nekin on minun historiaani. :D
« Viimeksi muokattu: 02.09.2021 09:54:49 kirjoittanut Odo »


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”