Kirjoittaja Aihe: Vihreän välähdyksen saattelemana täydellistä | K11 Pansy/Hermione  (Luettu 3246 kertaa)

saghapo

  • Vieras
Kirjoittaja: saghapo
Ikäraja: K-11 // Frederica nosti ikärajaa
Paritukset ja hahmot: Pansy/Hermione
Genre: synkistely ja jonkinasteinen (wnb) horror
Disclaimer: En omista hahmoja tai mitään muutakaan mitä koette Rowin omaisuudeksi. Vain teksti on omaani.
Summary: tyttö oli väärä, helisevä nauru rumaa ja Pansy halusi tukahduttaa sen tyynyllä.

A/N: Aaa, mitäs tästä nyt sanoisi. Eka femme koskaan, enkä oikeen tiedä miten sain parituksen toimimaan :D mutta siis joo, elän kommenteille. <;

Vihreän välähdyksen saattelemana täydellistä

Pansy ei ollut koskaan uskonut siihen, rakkaudeksi kai kutsuttiin

ruskea kiharapehko ja helisevä nauru

sitäkö se oli?

Ei, ei, tyttö oli väärä, helisevä nauru rumaa ja Pansy halusi tukahduttaa sen tyynyllä. Leikata kiharat pois edestään, kiharat joiden takaa ei nähnyt maailmaa, jotka olivat liian silkkiset ja pehmeät.

Pansy ei pitänyt mistään, mikä oli täydellistä tai sitä lähellä, ei

tyttö halusi itse olla täydellinen. Kaiken muun yläpuolella, tunteettomasti katsoa alamaisiaan ja odottaa että kaikki kuolisivat, jättäisivät hänet rauhaan ja -

”Pansy, kuunteletko sinä minua?”

Ei vain nauru, vaan myös tytön ääni, Pansyn mielestä liian kimeä ja lapsellinen -

”Pansy?”

Pansy ei kuule, katse haparoi sänkyä, peitot ja lakanat sekaisin, kiharahiuksinen tyttö peittoon kääriytyneenä, peittäen syntinsä maailmalta. Kuraverinen, ainoa synti mitä tyttö ei voi peittää oli kaikkien näkyvillä, Pansyn näkyvillä.

Pansyn suupieli kohoaa vinoon ja ivalliseen hymyyn, hän tietää olevansa tyttöä parempi.

”Pansy?”

Vittu turpa kiinni.

Vihreä välähdys, eikä tytön lapsellinen ääni enää häiritse Pansya.
« Viimeksi muokattu: 03.05.2015 22:29:34 kirjoittanut Beyond »

meFaireCroire

  • Korpinpoikanen
  • ***
  • Viestejä: 238
Ääks, sait kylmät väreet kulkemaan mun selkää pitkin !
Jotenkin Pansymaista (miten se kirjoitetaan?) takertua myös tuohon kuraverisyyteen.
Tämä oli kiehtova ja edelleenkin hieman karmiva (hyvällä tavalla kuitenkin).
Pidin kovasti kirjoitustyylistäsi, eikä ollut virheitäkään (koska oletan, että pisteiden poisjättö ja pienet alkukirjaimet oli tahallisia..?)
Ehkä Pansy rakasti Hermyä, mutta tunsi tekevänsä väärin joten lopetti rakastamisen ? Okei, meen spekuloimaan muualle :D
Onnittelut ekasta femmestäsi, mielestäni erityisen hyvin onnistunut ! (tuleekohan lisää? :) )
anteeksi epäselvä ja surkea kommenttini :>

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
Tämäpä oli mielenkiintoinen löytö! Olen itse Hermansy-parituksella tottunut Arten vähemmän radikaaleihin teksteihin, joten oli jännää löytää teksti, jossa Pansy oli yksinkertaisesti näin... mm, paha. Toisen tappaminen tuntuu radikaalilta ratkaisulta, eikä mun mielessä oikein sovi yhteen Pansyn hahmon kanssa - tyttö ei missään vaiheessa tunnu oikeasti pahantahtoiselta, muuten vaan kateelliselta ja ilkeältä. Siksi tämä vähän hätkähdyttikin, mikä on oikeastaan hieno asia - päätyy miettimään, miten tällaiseen tilanteeseen on oikein päästy! Kerronnallisesti tämä oli myös tosi kiinnostava, kun kertojan äänessä on jännästi sekoitusta ensimmäisestä ja kolmannesta persoonasta. Tää saa pohtimaan Pansynkin kohdalla jonkinlaista irtaantumiskokemusta. Oliko tyttö (tai tässä varmaan nuori nainen) ihan täysissä ruumiin ja sielun voimissa?

Hmm, paljon ajatuksia herättävä ficci siis! Ja se on aina hyvä juttu. Kiitokset!