Kirjoittaja Aihe: Murtumia ( K-11, Pansy Parkinson, 12+ virkettä)  (Luettu 2036 kertaa)

sugared

  • kunoichi
  • ***
  • Viestejä: 1 206
Kirjoittaja: sugared
Ikäraja: K-11 (ehkä vähän liioiteltua)
Paritus: Pansy(/Draco)
Genre: angst
A/N: Osallistuu Virkehaasteeseen, lista sanoista: hattu, kynnet, kylmä, heijastus, kuoria, kevätpäivä, menetys, tyhjä, kalla, uurre, askel, vastahakoinen, sudenkorento, valkoinen, kaipaus, tuska, maailma, ajatus, uhka, polku, jäätikkö, huulirasva, taivaankansi, posteljooni, elämä. Eipä näistä sanoista oikein muuta voinut sitten lähteä kirjoittamaan kuin angstia, mikä tietysti sopii minulle hyvin. :--D Muutama sanoista oli ärsyttävän kinkkisiä ja jästimäisiä, en vaan hyväksy sitä, että Pansy Parkinson tietäisi, mikä hemmetti on posteljooni. Siksi tekstissä on mukana sellainen korvaansärähtävä sana kuin posteljoonipöllö. Noh, gotta live with it. Tämä on muuten tulosta intensiivisesta tenttiin lukemisesta, menossa mukana siis psykoottinen!Pansy.

******

Murtumia

Kun lajitteluhattu oli tehnyt Draco Malfoysta luihuisen tuskin hipaistuaan pojan kalpeaa päälakea, Pansy Parkinson oli käärinyt sydämensä silkkipaperiin tätä varten. Hän oli odottanut omaa vuoroaan kynsiään pureskellen, kädet vapisten ja huulet sinertävinä. Hyisenkylmä tihkusade oli kastellut pojan mustan viitan läpimäräksi, mutta tämä oli näyttänyt niin itsetietoiselta, niin lujalta astellessaan pää pystyssä kohti luihuisen pöytää. Siitä pitäen Pansy oli antanut kaikkensa, jotta näkisi kasvojensa heijastuvan noista graniitinharmaista silmistä, voidakseen turvautua poikaan, jota mikään ei horjuttanut.

Pansy palasi nyrjähtäen takaisin nykyhetkeen, kuori takkuiset ajatuksensa kerros kerrokselta. Vuoden ensimmäisen kevätpäivän aamu oli valjennut verkkaan, edelleen kankeana pitkän talviunen jäljiltä. Huurteinen nurmi alkoi hiljalleen saada takaisin syyssateiden myötä menetettyä väriään. Pansyn posket olivat kalpeat ja hänen mielensä yhtä tyhjä kuin hautausmaa, jonka takorautaportista hän oli juuri astunut sisään. Luunvalkoinen kalla nojasi kevyesti hänen kaapuun verhottua kyynärvarttaan vasten. Hänen katseensa poukkoili hautakiveen uurretusta nimestä toiseen, aivan kuin hän olisi teeskennellyt, ettei tuntenut tietä. Polulle sirotellut simpukankuoret rasahtelivat hänen askelissaan, ja tälläkin kertaa hän poimi yhden niistä taskuunsa.

Jalat kuljettivat vastahakoista Pansya kohti Malfoyn sukuhautaa. Hän löysi maasta jähmettyneen, safiirinsinisen sudenkorennon, joka oli kaiketi noussut siivilleen liian aikaisin. Hän laski hauraan, muumioituneen hyönteisen valkoiselle marmoripaadelle, sille, jonka kannessa kimalteli Dracon nimi.

Hän oli kaivannut vain hieman läheisyyttä, jonkun kertomaan, että asiat järjestyisivät. Hieman lievitystä siihen tuskaan, joka oli kalvanut häntä siitä asti, kun hän oli valmistunut Tylypahkasta ja jäänyt omilleen – siitä asti, kun hän oli alkanut kuunnella niitä. Draco oli kuitenkin pettänyt hänet, potkaissut jalkansa niiden kehysten läpi, jotka hänen hatarasta maailmastaan olivat vielä jäljellä. Draco oli pettänyt hänet, ja ne olivat käskeneet häntä toimimaan, täyttäneet hänet ajatuksilla vihasta ja kostosta. Aluksi hän oli vain uhkaillut, toivonut, että Draco muuttaisi mielensä ja ottaisi hänet syliinsä. Vielä pysähtyessään siististi kivetyllä pihapolulla ja katsoessaan karmiininpunaisiksi värjäytyneitä kämmeniään hän oli toivonut, että Draco vielä nousisi, pyyhkisi veripisarat otsaltaan ja tarttuisi hänen viittansa helmaan. Mutta hän oli nähnyt heijastuksensa noista harmaista silmistä, joista elämän valo oli sammunut lopullisesti. Hän oli seonnut askelissaan ja liukastellut eteenpäin jäätiköllä, joka oli yhtäkkiä peittänyt koko maankamaran, mutta ainakin ne olivat vaienneet. Pansy oli kuullut niiden hyrisevän tyytyväisenä, kun hän oli työntänyt taskuunsa huulirasvan, jonka tiesi kuuluvan toiselle naiselle.

Pansy laski kallan hautakivelle ja nosti katseensa kohti taivaankantta, joka hänen silmissään oli mädäntynyt ja muuttunut mustaksi jo aikoja sitten – se vääntelehti ja kieppui kuin olisi ollut täynnä hutsuja. Yksinäinen posteljoonipöllö lensi kohti pohjoista, mutta ei sillä hänelle ollut asiaa, hänelle lähettivät postia enää ne. Ne väittivät, ettei hän elämäänsä ketään muuta tarvinnutkaan, mutta viime aikoina hänestä oli alkanut tuntua, että ne valehtelivat.
« Viimeksi muokattu: 03.05.2015 22:57:21 kirjoittanut Beyond »
her shaking shaking
glittering bones

Ampiainen

  • Helmipöllö
  • ***
  • Viestejä: 69
Vs: Murtumia ( K-13, Pansy Parkinson, 12+ virkettä)
« Vastaus #1 : 10.09.2011 09:14:32 »
Oih!

Tämä oli todella hieno teksti. En ole jostakin syystä aiemmin lueskellut kirjoituksiasi, mutta jos ne kaikki ovat tätä tasoa, niin ehkä kyllä kannattaisi. :)

Kielikuvat olivat kauniita, mutta eivät liian rönsyileviä, vaan juuri asiayhteyksiinsä sopivia. Tämä oli ehkä ensimmäinen teksti, josta jouduin silmät sirrissä etsimään pakkosanoja, sillä ne sulautuivat lauseisiin niin hyvin.

Eniten taisin pitää sudenkorentokohdasta, koska siinä kävi jotenkin ilmi, että vaikka Pansy on luihiunen, niin hänelläkin on sydän.
Teksti eteni erittäin sujuvasti.

Minulle jäi vielä vähän epäselväksi, keitä niillä oikein tarkoitetiin, mutta ehkä se oli tarkoituskin. Kiitos lukukokemuksesta!   :D
Kenties viisas Korpinkynsi
on koti sun alttiin mielen
siellä älykkäät ja terävät oppii
yhdessä taikuuden kielen

ava; raitakarkki

raitakarkki

  • mrs. Finnigan
  • ***
  • Viestejä: 1 207
Vs: Murtumia ( K-13, Pansy Parkinson, 12+ virkettä)
« Vastaus #2 : 10.09.2011 19:16:11 »
Höh luulin että saan olla eka komsuuja mut ei sitten! :D

Aaaa Pansy. Oon jotenkin alkanu tykästyy siihen ku en usko Rowlingii et Pansy ois vaa mean bitch ja uskon et siin on oikeesti enemmänkin, niinku kiusaajissa yleensäkin. Ja tällainen yksipuolinen Pansy/Draco = <3. Mulle toi on aina ollu canonia, Pansy halus vaan olla mieliks Dracolle ja siks oli ilkee Hartsalle ja kumppaneille. No joo enivei asiaan!

Tätä oli ihana lukee, tuli oikeesti vähän dekkarimainen fiilis sillä ekaks vaikutti, että kyse on vain tavanomaisesta yksipuolisesta ihastumistarinasta ja niin se ilmeisesti menikin Pansyn muistoissa, mutta sitten miljöö vaihtuikin huurteiseen kevätaamuun (oot muuten hyvin kuvaillut tuota ympäristöä ja lämpötilaa, tykkään aina kun kerrotaan säästä ja varsinkin tuollainen viileä aamu, voin kuvitella miten kylmä ilma tarttuu poskiin ja hengitys höyrystyy ja lol mitä taas selitän) ja yhtäkkiä Pansy olikin viemässä kukkaa haudalle, hui! Jos toi alku ei herättänyt kaikkien lukijoiden mielenkiintoa, niin viimeistään tässä vaiheessa suorastaan janosi tietää että mitä on tapahtunut. Ja sieltähän se vastaus tuli heti seuraavassa kappaleessa, psykoottinen Pansy tosiaan. Muu juonikuvio kävi myös ilmi, Draco ei ollutkaan valinnut Pansya ja niin. Mutta todellakin plussaa tällaisesta vaihtoehdosta, että Pansy ei vain angstannut yksinäisyyttään vaan oli joidenkin salaperäisten niiden takia tehnyt Dracolle jotain oh. En tiiä, oon yleensäkin saanut sun teksteistä tällaisen omaileimaisuuden kuvan, ettet kangistu vanhoihin kaavoihin vaan sun tarinoita lukiessa tapahtuu aina jotain yllättävää ja mielenkiintoista. Ei todellakaan jätä lukijaa kylmäksi tai tekstiä tylsäksi, pidin tästä erittäin paljon just tuollaisen viban takia!

Varmaan joka kommentissa kerron, että sun teksti on helppolukuista ja suvujaa. Olit tosi hyvin saanut nuo sanat tonne, ne ei pistäneet silmään että virke ois jotenki rakennettu sen yhden sanan ympärille vaan ihan niinku noi sanat ois vaan luonnostaan sopineet tuonne oikeille paikoilleen. Ja tää on siis hyvä juttu, tosi viimeistelty ja toimiva fiilis tuli tästä! Mut apua huomasin etk äytin kuoria -sanaa samassa merkityksessä ja pöllin sulta posteljoonipöllönkin, älä tapa :D Oon samaa mieltä että jotkin sanat oli vaikeita mutta tääkin ficci on osoitus siitä, että kaikesta saa toimivan! Ja (käytin tätä samaa fraasia jo edellisessä kirjoittamassani kommentissa mut se sopii tähänkin) tässä ei oo mitään ylimääräisiä sivulauseita jotka yrittäis tehdä tekstistä väkisin jotain liian taiteellista ynnä muuta. Hyvää kerrontaa kaiken kaikkiaan :)

Hahmoja haluan vielä kommentoida, tykkäsin Pansysta. Siitä annetaan liian yksipuolinen kuva kirjoissa, joten nää kaikki erilaiset tulkinnat on vaan hyvää lisäystä siihen canonissa vähän tyhjäksi jääneeseen hahmoon. Pansystä tuli tässä just sellainen vähän omistushaluinen, juurikin fanaattinen fiilis. Se on päättänyt saada Dracon ja sitten käy noin. Musta tää on jollain tavalla vähän pelottavakin jopa, tuo miten se vain tappoi Dracon - mikä oli muuten sekin hienosti kuvailtu, ei mitenkään verellä mässäilty tai muuta - vähä niinku hups vain if you know what I mean. Säälin kyllä Pansya tässä, koska sehän halusi vain vähän vastarakkautta.
Draco oli ainoana toisena hahmona myös musta jotenkin hyvin dracomainen, vaikka tyyppi ehti vilahtaa vain muutamaan otteeseen. Yleensä kun lukee tällaisia lyhyitä ja nopeita tekstejä, ne sivuhahmot jäävät turhan usein etäisiksi, mutta musta tässä oli saavutettu Draco juuri siinä kaikessa ylhäisyydessään mitä se on. Tuo miten se oli valmis tyrmäämään Pansyn tuosta noin vain oli mun mielestä Dracoa parhaimmillaan tässä, ei niinkään toi alun saapastelu Luihuiseen pääsyn jälkeen.

Hmm mitä viel. Ei kai mitään! Kiitän ja kumarran vain erittäin syvään ja toivon, että jatkat samalla linjalla.
in the bleak midwinter

sugared

  • kunoichi
  • ***
  • Viestejä: 1 206
Vs: Murtumia ( K-13, Pansy Parkinson, 12+ virkettä)
« Vastaus #3 : 25.09.2011 22:43:33 »
Hermy_A: Oi, kiitos kommentista! Heh, en osaa sanoa, ovatko muut tekstini samaa tasoa vai eivät, mutta omasta mielestäni tämä ei kyllä ole ihan paras tekstini. :---D Hyvä, että Pansysta tuli vähän sydämellisempi kuva, jotain sellaista yritinkin. Ja sitä, ketä ne ovat, tietää tuskin kukaan muu kuin Pansy (ääniä hänen päänsä sisällä joka tapauksessa).

raitakarkki: Kiitos sullekin kommentista ja otan osaa, ettet ollu eka. :---D Nyt kun rupeen miettiin, niin ylipäätään Row'n naishahmoista välittyy aika ykspuolinen kuva (Ginnyä ja Hermionea about lukuunottamatta), mutta ehkä se johtuu siitä, että niitä kaikkia kuvataan sellasina kuin Hartsa ne näkee. Ja ei se nyt ihmekään oo, että se näkee Pansyn bitchinä. Mut joo, mullekin tuli etenkin tota kutoskirjaa lukiessa sellanen kuva Pansystä, et se esittää hirveesti ja just Dracolle yrittää olla mieliks. Ei se varmasti mikään pikkuenkeli oo muutenkaan, mut siinä on varmasti muitakin puolia kuin se ilkeys.

Kiitos syvällisistä sanoistas, en nyt osaa oikein kommentoida muuten kuin kiittämällä. :---D Tykkään, et jutuissa on vähän twistiä, kun niitä ihastumistarinoita on kuitenkin maailma puolillaan. Enkä tapa sua ton kuorimisjutun takia, ihan ymmärrettävää ku just on tollasii sanoi et niitä sit käyttää jotenkin samalla tavalla kun joku toinen! (mut haaste tulee kyllä aikanaan postissa, ota yhteys lakimieheeni.) Mut joo öh, kiitos vielä!
her shaking shaking
glittering bones

Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 283
    • tumblr
Vs: Murtumia ( K-13, Pansy Parkinson, 12+ virkettä)
« Vastaus #4 : 09.10.2011 22:44:04 »
Olenkin tainnut lukea tämän aiemmin, mutta ihan hienoa vain - silloin en näemmä tajunnut tyhmyyttäni kommentoida, vaikka tämä hieno teksti onkin.

Pansy on mielenkiintoinen ja kauniilla, kovalla tavalla ylpeä nainen. Hahmona tietyllä tavalla kliseinen: kovasuinen ja kylmäkatseinen, määrätietoinen ja vähän pomottava bitch, mutta silti - jokin tässä neidossa on sykähdyttävää ja jotenkin ravistelevaa. Pansy ei koskaan pyörittänyt Dracoa niin kuin naistenmiehet naisia ja niin edespäin, vaan vaikka hänellä on se kylmä ja vaativa luonne, hän todella tuntui rakastavan Dracoa, tai ainakin oli kiintynyt tähän. Siispä tämä oli juonellisesti todella hieno: Pansy on juuri sellainen lämmin ja kiihkeä rakastajatar, mutta myös kylmäverinen murhaaja halutessaan. Sellainen, joka tekisi mitä tahansa miehen eteen, ei saadakseen kolmea lasta ja koiran ja kalliin kartanon ja rantahuvilan meren ääreltä, vaan todellakin saadakseen sen miehen jonka tai jota haluaa. Toimiva runko ficille, tosiaankin!

Kirjoitustyylisi on kiva: pidän siitä, miten se etenee virke virkkeeltä hyvin tasaisesti ja jotekin niin kovin oikeaoppisesti, niin oikeanlaisesti! 12+-haasteen takia ehkäpä ne tutut sanalistan sanat pomppivat turhan härösti silmille, mutta muuten tekstissäsi ei ole sellaisia ylimääräisiä, haittaavia kulmapalasia - se on sujuvaa ja nättiä, hienoja kielikuvia ja ihan vaan kauniita suomenkielen sanoja ilman turhia ihmeellisyyksiä ja koukeroita. Hallitset kuvailun todella hyvin - myös minun mieleeni oli tuo kevätaamu ja huurteisuus ja kaikki tuollainen ympäristönkuvaaminen, joka ficcaajilla yleensä ja varsinkin itsellä tuppaa jäämään pois. Miljöö on kuitenkin todella tärkeä osa sitä tarinaa, ja tässä se teki niin paljon.

Hieno ja kaunis, todella nättiin tunnelmaan ja hienoon hahmokuvaukseen rakennettu fic!
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has

sugared

  • kunoichi
  • ***
  • Viestejä: 1 206
Vs: Murtumia ( K-13, Pansy Parkinson, 12+ virkettä)
« Vastaus #5 : 28.10.2011 13:19:40 »
Lils: Kiva, että palasit sitten kuitenkin kommentoimaan! :--) Mun on pakko sanoa, että canon-Pansy on musta todella pinnallinen hahmo (niin kuin jostain syystä Row'n sivuhahmonaiset tuntuvat vähän olevan, esimerkkinä nyt vaikka Cho ja Marietta [oho, sanoin tän jo edellisessä viestissä]), jonka syvimmästä olemuksesta on vaikea sanoa juuta eikä jaata. Se ficcaamisessa on kuitenkin hienoa, että on vapaa keksimään kaikenlaisia tulkintoja. Kiitos kehuista. :3 Musta tuntuu, että sorrun kuvailemaan luontoa välillä vähän liikaakin, mutta mulle on tärkeä maalata kunnolla se tapahtumapaikka, ettei vaan mennä rytinällä eteenpäin.
Kiitos vielä kovasti kommentista!
her shaking shaking
glittering bones

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 995
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Murtumia ( K-11, Pansy Parkinson, 12+ virkettä)
« Vastaus #6 : 12.01.2020 18:19:09 »
Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja lämpimät onnittelut kierroksen voitosta! :-* Minun teki mieli lukea sinulta jotain Potteria, ja tämän tekstin valitsin mielenkiintoisen nimen ja 12+ virkettä -haasteen takia. Pansy/Draco ei ole koskaan kuulunut lemppareihini, enkä ole varmaan koskaan sitä oikein lukenutkaan, mutta tällä kertaa päätin poiketa mukavuusalueeltani jonkin uuden pariin!

Heti ensimmäiseksi täytyy kehua tekstin rakennetta ja sitä, miten siinä liikutaan menneisyyden ja nykyisyyden välillä jotenkin niin saumattomasti. On toimiva ratkaisu, että teksti alkaa vuosien takaisella muistolla lajitteluseremoniasta ja Dracon kohtalo selviää vasta myöhemmin. Aluksi ajattelin, että tässä olisi taustalla Pansyn traaginen menetys, nuoren rakkauden äkkikuolema, mutta tarina vetikin minulta ihan jalat alta! Kyse on toden totta aikaimoisesta tragediasta, mutta ei sittenkään mistään molemminpuolisesta rakkaustarinasta. Täytyy todeta, että tällainen lopputulos sopii näihin hahmoihin jotenkin aivan mainiosti. On helppo uskoa, että Pansy on iskenyt silmänsä Dracoon jo lajittelussa ja kehittänyt pojasta itselleen pakkomielteen, joka kantaa vuosien päähän ja johtaa lopulta johonkin karmeaan ja peruuttamattomaan. Pidän siitä, ettei niitä avata sen tarkemmin; lukija voi vain kuvitella, millaisia mörköjä Pansyn mielessä ja elämässä vaanii.

Minusta on aika pysäyttävää se, ettei Pansy oikeastaan tunnu katuvan tekoaan, ainakaan kovin voimakkaasti. Tulee sellainen fiilis, että hän on edelleen niiden otteessa, tekee sen mitä häneltä vaaditaan ja selviytyy. Toki kallan vieminen haudalle kertoo muistoista ja tunteista, mutta se jää hieman arvailun varaan, katuuko Pansy. Pidän tällaisesta hienovaraisuudesta. Viimeinen virke antaa lohdullista osviittaa siitä, että jossain hirmuteon takana on ihminen, joka kyseenalaistaa ja epäröi.

Vieraan naisen huulirasvaa jäin pohtimaan. Oliko kyseessä kenties Dracon kumppanin tai rakastajan huulirasva? Ottiko Pansy sen mukaansa ikään kuin muistoksi, vai oliko sillä tarkoitus lavastaa jotain? Mielenkiintoista!

Virkehaasteenkin näkökulmasta tämä teksti on mielestäni oikein onnistunut. Kielikuvia on runsaasti, mutta ne ovat minusta ihan paikallaan tekstissä, jossa on tarkoitus kertoa kokonainen tarina rajatuin virkkein. Erityisesti luontokuvauksesta nautin, sillä minusta on ihanaa pystyä eläytymään tapahtumapaikkoihin. Hienoa työtä!

Kiitos hienosta lukukokemuksesta! :-* -Walle
« Viimeksi muokattu: 12.01.2020 18:24:13 kirjoittanut Waulish »



on miehet rautaa, sä pelkkää paperii
se mulle huusi, mä pidin silmät kii

sugared

  • kunoichi
  • ***
  • Viestejä: 1 206
Vs: Murtumia ( K-11, Pansy Parkinson, 12+ virkettä)
« Vastaus #7 : 14.01.2020 21:29:00 »
Waulish: Oikein paljon kiitoksia ja terveiset lady Fortunalle minulta! :D Ja kiitos kommentista eritoten! Tämä onkin jännää seurata, mitä tekstejä kukin valitsee, ja mitä itse miettii lukiessaan uudelleen vanhempia tutotoksia. :') 12+ virkettä -haaste on kyllä hyvä! Mäkään en Pansya ja Dracoa oikein osaa yhdessä sillain kuvitella, mutta sellaisesta unrequited love -näkökulmasta Pansy on kovin traaginen hahmo, ja sen takia varmaan tähän valikoitui. Ihanaa, että tykkäsit tästä siitä huolimatta, että epämukavuusalueella liikuttiin! Ja tosi mielenkiintoista lukea sun, kuten tietty aina muidenkin lukijoiden, pohdintoja ja tulkintoja. Viime aikoina oon kirjoittanut tosi vähän tämän tyyppisiä tekstejä, mutta muistan, miten tykkäsin kirjoittaa jonkun ajatuksen tai teeman ympärille näitä. (Note to self, osallistu virkehaasteeseen.) On siis tosi kiva nähdä, miten teksti resonoi lukijoissa! Mukava kuulla myös, että pidit kielestä, eikä se tuntunut liiallisen korukieliseltä.

Lainaus
Minusta on aika pysäyttävää se, ettei Pansy oikeastaan tunnu katuvan tekoaan, ainakaan kovin voimakkaasti. Tulee sellainen fiilis, että hän on edelleen niiden otteessa, tekee sen mitä häneltä vaaditaan ja selviytyy. Toki kallan vieminen haudalle kertoo muistoista ja tunteista, mutta se jää hieman arvailun varaan, katuuko Pansy. Pidän tällaisesta hienovaraisuudesta. Viimeinen virke antaa lohdullista osviittaa siitä, että jossain hirmuteon takana on ihminen, joka kyseenalaistaa ja epäröi.
Nyt en voi väittää, että muistaisin oikeasti, mitä olen kirjoittaessani ajatellut, mutta luulen, että oma tulkintani (koska tulkinta se minusta on siinä missä lukijankin) on ollut jotakin sellaista, että Pansy elää ikään kuin kahdessa todellisuudessa samaan aikaan; toisessa hän uskoo tehneensä oikein ja toisessa tietää tehneensä väärin. Hyvä, että hienovaraisuus maistui! Ja nyt sitten vesitän selittämällä, haha. Mutta ei tekijän intentio ole totuus! :D  Kiitos vielä kommentista, teki minut hyvin iloiseksi!
her shaking shaking
glittering bones

Pura

  • kiikkumureena
  • ***
  • Viestejä: 601
Vs: Murtumia ( K-11, Pansy Parkinson, 12+ virkettä)
« Vastaus #8 : 18.01.2020 21:32:42 »
Kommenttiarpajaisista hei! Ja onnea kierroksen voitosta <3

Ihan ensiksi täytyy sanoa, että ihan järkytyin siitä, miten hieno tämä on! Saat sanottua hurjan paljon hurjan lyhyessä tekstissä, ja vielä todella kauniisti. Ensimmäinen kappale on upea, ja petaa hyvin lopputekstin fiilistä ja tuntua, vaikka kaikki pikkuhiljaa meneekin huonompaan suuntaan. Pienen tytön ihastuminen on kuvattu ihanalla vakavuudella ja tärkeydellä, juuri niin painavana kuin miltä ensirakkaus etenkin Pansyn tapaisesta ihmisestä tuntuisikin. Sydämen kääriminen silkkipaperiin on tosi kaunis ja kuvaava kielikuva. <3

Tässä oli aivan ihanaa ja kekseliästä kuvailua muutenkin läpi tekstin, etenkin nykyhetkeen palaaminen nyrjähtäen, takkuiset ajatukset ja mädäntynyt taivaankansi jäivät mieleen. Niin hienoja!!

Siirtyminen lapsuuden, kohtalokkaan menneisyyden hetken ja nykyisyyden välillä oli hienosti toteutettu, ja on kiinnostavaa, miten ajoittain Pansyn ajatuksissa on selittelevä sävy, vaikkei kukaan niitä kuulekaan. Siitä taas lähdin ajattelemaan Niitä, mitä ne sitten olivatkaan. Oli hyvä ratkaisu jättää ne aika vähälle kuvailulle, se lisäsi karmivaa tunnelmaa niihin liittyen ja mystisyyttä siihen, miten huonossa kunnossa Pansyn mielenterveys oikeasti onkaan.

Rakkaudenkohteena mukana kulkevan Dracon olit myös kuvannut hienosti, ja toisaalta hyvällä tavalla etäältä; lukija ei koskaan pääse hänen lähelleen kuten ei oikeastaan Pansykaan. Dracon kohtalo on kamalan surullinen, ja aavemaista on se, ettei Pansy tunnu katuvan tekoaan kovinkaan paljon. Kipeää inhimillisyyttä toi kuitenkin vielä lopun huomio, että ehkä Ne eivät olekaan oikessa sanoessaan että yksin on hyvä.

Kiitos tästä, oon todella iloinen, että tulin tarttuneeksi listauksestasi juuri tähän kauniiseen pieneen tekstiin! <3<3
the work of wings was always freedom  -- li-young lee

sugared

  • kunoichi
  • ***
  • Viestejä: 1 206
Vs: Murtumia ( K-11, Pansy Parkinson, 12+ virkettä)
« Vastaus #9 : 23.02.2020 11:44:41 »
Pura: Apua, mä puolestani järkytyin kaikista kehuista, iiks! Kiitos ihanasta kommentista! <3 Ilahduin siitä, että teksti herätti paljon ajatuksia. Ja ihan huikeaa, että löysit tekstistä myös karmivaa ja aavemaista. En tiedä johtuuko jatkuvasta puhelimella roikkumisesta sen sijaan, että antaisi ajatusten vaeltaa, kun tuntuu ettei tämänkaltaisia tekstejä enää juuri mun päässä synny. :')
her shaking shaking
glittering bones