Ikäraja: K-11
Genre: Horror (ainakin yrittää olla)
Pari: lievä Luna/Voldemort
Yhteenveto: Saivartelijan, retiisikorvakorujen ja eksentrisen käytöksen taa kätkeytyi tarkkailija, kylmäverinen vakooja.
Varoitukset: lievä Chan
Haasteet: 3 kertaa kun, Ficlet 300, Kerää kaikki hahmot (Luna), Rare 10, Vuosi raapalehtien 3, Kolme ikärajaa ja FF 50 (Pimeys)
A/N: Kiitokset
aseralle kannustuksesta tämän kanssa. Pahis!Luna vaan on ihana ^^
Sininen kuin jää, punainen kuin veri
– 3 kertaa kun Lunaa pelättiin
Saivartelijan, retiisikorvakorujen ja eksentrisen käytöksen taa kätkeytyi tarkkailija, kylmäverinen vakooja. Hän saattoi kulkea missä vain halusi. Jos hän jäi kiinni oudossa paikassa, se annettiin anteeksi, kun hän mutisi jotain narksuista tai hyppyhömeleistä, tai mistä tahansa, minkä sattui keksimään juuri sillä hetkellä.
Hän oli Lööperi Lovekiva ja ylpeä luomastaan suojakilvestä, jonka kätköissä hän saattoi auttaa Tomia parhaansa mukaan.
Ihmiset karttoivat häntä, varastivat hänen tavaroitaan ja pilkkasivat häntä. Tietämättään he päätyivät listalle, joka kasvoi vuodesta toiseen. Pergamenttirullaan päätyi nimiä kaikista muista tuvista paitsi luihuisesta - Tom oli ehdottomasti kieltänyt Salazarin tuvan jäseniin kajoamisen.
Luna ei muiden ivasta välittänyt, häntä pelättiin. Erilaisuutta pelättiin.
**
Kirous toisensa jälkeen osui näkymättömään kilpeen, sinkoutui muualle ja pirstoi luokkahuoneen seiniä, lattiaa, kattoa. Kaksi korpinkynttä haastoi toisensa tappavien loitsujen sinkoillessa ympäri huonetta.
Pojan sauva kalahti maahan kaikuen ontosti, sininen kravatti tahriutui punaiseen, silmät täyttyivät pelosta tytön sauvan osoittaessa suoraan pojan otsaan. Pilasta tuli painajaista sillä hetkellä, ja poika yritti kavahtaa taemmas. Vaimeat sanat sitoivat pojan tiukemmin kuin loitsu ikinä voisi. Hymy käväisi vangitsijan kalpeilla huulilla, aamusumunsiniset silmät tuijottivat kaukaisuuteen.
’En enää ikinä yritä mitään’, poika ajatteli kauhuissaan, hän myös aikoi pitää lupauksensa, jos vain selviäisi hengissä.
”Kidutu”, sinisistä silmistä haihtui sumu hetkiseksi, alta paljastui todellinen luonto; jäisen punainen verenhimo.
**
Tiedät-kai-kuka oli erilainen, häntä pelättiin. Lunalle hän oli sieluntoveri, joka ymmärsi häntä omalla tavallaan. Niin kauan kun Luna suoritti työnsä tunnollisesti, ei Tom tehnyt hänelle mitään pahaa. Luna tiesi miehen oikean nimen ja hän käytti sitä heidän ollessa kahden.
Tom, hän sanoi, on kaunis nimi. Tietyn määrän asioita hän sai anteeksi omalla puolellaankin, monet tunsivat hänet vain tärähtäneenä haaveilijana, ja Luna piti suojastaan kiinni. Vain Tom tunsi hänet läpikotaisin, tunsi hänen mielenkiintonsa salattuja asioita kohtaan.
Ensimmäisen kerran Luna oli löytänyt Tomin, kun hän oli ollut tutkimassa vampyyrejä ja eksynyt salaisuuksien kammioon ilmeisesti takakautta. Hän tiesi vain, että kun napautti tiettyä tiiltä ennustusluokan ulkopuolella, avautui tie kammioon, jossa oli ollut vampyyri.
Olentoa hän ei ollut koskaan tavannut, sen sijaan hän oli löytänyt Tomin, haamuolennon, joka oli vähän elämän ja kuoleman rajan tuolla puolen. Hän oli saanut ystävän, joka ymmärsi häntä, ystävän, joka oli kuten hän.
Erilainen, pelätty ja salaisuuksien verhoon katoava.
**
Kun Voldemort – Tom – julistaa sodan velhomaailmaa vastaan, Luna liittyy häneen. Jakaa ystävällisiä katseita muilta salassa, kiduttaa herransa käskystä. Kuitenkin molemmat tietävät, että Luna on vapaa vaeltamaan pois, jos hän haluaa. Tom ei kykene tappamaan tyttöä, jonka haurasta kasvamista on seurannut. Ei halua, avada kedavran lausumiseen ei paljoa vaadita.
Luna seisoo hänen vierellään, kun kuolonsyöjät käyvät taistoon Feeneksin kiltaa vastaan. Hän näkee, kuinka monien silmät laajenevat, kun he näkevät vaaleiden hiusten lepattavan tuulessa, silmistä loistavan verenhimon.
Nämä ihmiset ovat heidän tiellään, nimiä Lunan listalla.
Kuiskaukset melkein kantautuivat heidän korviinsa. Ensimmäistä kertaa Lunaa pelättiin, ei häntä itseään, vaan siksi, että hän uskoi.
**
Fin
