Kirjoittaja Aihe: Tunteja olen tuijottanut tummia ikkunoita, k11, angst, h/c, ficlet-sarja VALMIS!  (Luettu 11186 kertaa)

Brangwen

  • ***
  • Viestejä: 472
onkonälkä: Kiitän. Ja tässä söpöilyä Brangwenin tyyliin  :D
Tom^^: Kiitos! Hahaa, sä esineellistät mun hahmoja! Mikä esine Noora on? Rikkinäinen levy? Räikkä? Mitä muuta meteliä pitäviä esineitä on?



XXIII

– Olis pitänyt keksiä tää aikaisemmin, Sami sanoi kattaessaan lautasia pöytään. – Susta on ihan mielettömästi apua.
   – Kuule, mä oon yhden erosuruista kärsivän miehen taloutta hoitanu muutaman vuoden, niin ettei teiän ruoan laittaminen ja pyykkien peseminen tunnut missään, Mari sanoi ja otti hellalla kiehuneen keiton pois levyltä.
   Olohuoneen puolelta kuului lastenohjelmien hilpeä tunnusmusiikki. Milla lauloi mukana, korkealta ja kovaa.
   – Mä en edelleenkään tiedä, miten mä kiittäsin, Sami sanoi ties kuinka monetta kertaa.
   – Ja mä oon edelleen sitä mieltä, että sä oot ihan hupsu, kun odotat mun odottavan jotain kiitosta, Mari sanoi. – Eiks ystävät oo sitä varten, että ne auttaa.
   Sami sulki astiakaapin, josta se oli ollut ottamassa juomalaseja. Se katsoi Maria pää kallellaan. Mari laski keittokattilan pannunaluselle ja kun se kääntyi takaisin, se huomasi Samin tulleen ihan eteensä.
   Harmaissa silmissä ei nyt ollut sitä surua, jonka Mari oli niissä niin usein nähnyt. Yhden sydämenlyönnin aikana Mari tajusi, että Sami halusi sitä. Se melkein näki harmaista silmistä, miten Sami kuvitteli pitävänsä sitä sylissään ja koskevansa varovasti. Ja sitten Mari päätti, ettei siinä olisi mitään pahaan.
   – Kuule, Sami aloitti hiljaa, – luutko sä, että meidän kannattaa jatkaa leikkimistä, että tässä ei oo mitään?
   – Ei, Mari vastasi vähän turhankin nopeasti. – Ei kannata.
   Samin kädet tuntuivat lämpimiltä vyötäisillä. Mari painautui vähän lähemmäs.
   – Leikkimiset on lapsia varten, se kuiskasi kietoessaan kätensä Samin niskan taakse.
   Sami kumartui lähemmäs. Mari tunsi sen hengityksen huulillaan.
   Olohuoneesta kilahti lopputunnari. Milla huusi olevansa nälkäinen. Sami astui hämmentyneenä askeleen kauemmas.
   Ateria oli tavallista hiljaisempi. Milla selitti, mitä siinä lastenohjelmassa oli tapahtunut. Se demonstroi lusikalla jotain taistelukohtausta ja ihmetteli, kun kukaan ei nauranut.
  Mari oli jo lukemattomia kertoja viettänyt iltansa Samin ja Millan kanssa. Vanhojen piirrettyjen elokuvien katseleminen Millan kanssa ja hiljaiset keskusteluhetket Samin kanssa, elämällä oli äkkiä yllättävän paljon sisältöä.
   Alkuarkuuden jälkeen Sami kertoi Marilla lisää Miskasta. Se oli todella välittänyt pojastaan ja ollut sen kanssa paljon enemmän tekemisissä kuin Millan. Pikkutytöstä huolehtiminen pelotti sitä. Se kertoi myös, kuinka sitä pelotti, että Millan huoltajuus määrättäisiin Nooralle. Sami puhui Noorastakin. Aluksi se yritti puhua hyvistä ajoita, mutta pian sen puheesta tuli katkeraa, eikä se enää pystynyt jatkamaan.
   Mari palkitsi luottamuksen luottamuksella. Se kertoi Samille paljon sellaista, mitä ei olisi ikinä kertonut kenellekään muulle. Se kertoi, miten kamalalta vanhempien ero oli siitä tuntunut. Se kertoi, miten se alkujaankin oli alkanut olemaan Jonin kanssa vain siksi, että silloin muut katsoivat sitä ja ajattelivat: Toi tyttö on saavuttanut jotain. Se kertoi jopa Tuomaksesta.
   Kun Mari kertoi äitinsä uudesta miesystävästä, Sami näytti ensin järkyttyvän ja sitten pelästyvän. Sen ilmeestä Mari tiesi, että jos joku ikinä yrittäisi vahingoittaa Millaa, se joku olisi todella kuollut.
   – Onneks mä pystyin muuttaan pois sillon, kun Tuomas tuli, Mari oli sanonut. – Jos mun olis pitäny valita, niin mä olisin menny isän luo.
   Se näytti lohduttavan Samia. Marista tuntui hyvältä nähdä se iloisena.
   – Miks sä et oo kertonut sun äidilles? Sami oli kysynyt.
   – Ei se uskois, Mari oli vastannut vaisusti. – Se vaan luulis, että mä yritän sotkee sen ja Tuomaksen välit. Mä en ehkä viihdy sen luona ja Tuomasta mä inhoan, mutta en mä sen takia halua katkasta välejäni äidin kanssa.
   Mari viipyi Millan nukahtamiseen asti. Mennessään eteiseen se huomasi Samin tulleen perässä.
   – Saanks mä sen suukon? Sami kysyi.
   Yllättävän suora kysymys tavallisesti niin ujolta Samilta nosti hymyn Marin huulille. Hitaasti se nosti kätensä sivelemään Samin hiuksia.
   – Jos oikein nätisti pyydät, Mari lupasi.
   Iho tuntui äkkiä polttavan kuumalta. Sami suuteli hitaasti, Mari vielä hitaammin. Arasti ja kokeilevasti. Mistä toinen piti, mikä tuntui hyvälle.
   Oven sulkeminen Marin perässä tuntui mahdottomalta suoritukselta. Yksin jäätyään Sami nojasi hetken seinään ja pakotti hengityksensä tasaiseksi.
   Sillä oli ollut huono omatunto Marin takia. Se oli yrittänyt ajatella Nooraa ja miten paljon pettäminen sattui. Sitten se oli tajunnut, ettei Noora enää välittänyt, ja sitten, ettei se enää välittänyt itsekään, ei muusta kuin Millasta ja Marista.
   Sami oli kuvitellut tarvitsevansa Nooraa. Oikeasti se oli tarvinnut vain jonkun, jota rakastaa.
   Hiljaa Sami avasi Millan huoneen oven. Tyttö kohotti unisesti päätään tyynyltä.
   – Milla, sä olit ihan oikeessa, Sami sanoi. Tyttö hymyili ilmeisesti ymmärtämättä, mistä puhuttiin.

There’s a thin semantic line between weird and beautiful. And that line is covered in jellyfish.
-Cecil Baldwin

Chuva

  • Mursumarsu
  • ***
  • Viestejä: 656
Noora on rälläkkä.

Mutta oi aaawwwwwwwwwwwwwwwwwwww kun oli ihana osa! :3

Rakastan tätä tarinaa! :D

JA iiik. Hihi.

Tom^^
"I understand what you're saying, and your comments are valuable, but I'm gonna ignore your advice."
-Roald Dahl (Fantastic Mr. Fox)

onkonälkä

  • ***
  • Viestejä: 542
  • Show me some skin, I might bite it
OI AWWWWW :')) Toi loppulause oli maailman ihanin ja sulin koko luvusta lätäköks ::D Kiiiitän ja lisää tätä :----------)
In the world of locked doors
the man with the key is king
And honey you should see me in a crown

Brangwen

  • ***
  • Viestejä: 472
Tom^^:  ;D  Joo! Rälläkkä! Kiitos!!!!!!!
onkonälkä: Kiitos! Tarvitsetko moppia?  :D



XXIV

– Äidillä on oikeus tavata lasta säännöllisesti. Tyttö viettää äitinsä kanssa vähintään kaksi päivää kahdessa viikossa.
   Lakimies oli kasvattanut viikset, Noora oli värjännyt tukkansa okrankeltaiseksi ja sen vatsa oli pyöristynyt. Se alkoi olla viimeisillään.
   Sami ei voinut estää hiljaista huokausta karkaamasta huuliltaan, kun Millan kanssa jutellut lastenpsykologi ilmoitti suosittelevansa isää huoltajaksi. Noora mutristeli huuliaan, mutta ei sanonut mitään. Allekirjoittaessaan papereita se mutisi, että parempi näin, sillä olisi joka tapauksessa kohta yksi uusi vahdittava.
   – Milla tulee sitte kattomaan pikkuveljeensä, Noora sanoi. Se oli toteamus, ei pyyntö.
   – Onks se poika? Sami kysyi, enemmän kohteliaisuudesta kuin uteliaisuudesta.
   – Todennäköisesti, Noora vastasi ja työnsi paperit pöydän yli lakimiehen viiksien alle. Koko tapaamisen aikana se ei katsonut kertaakaan Samia silmiin. – Ja jouluksi Milla tulee mun luokse.
   Sami avasi suunsa väittääkseen vastaan, mutta lakimiehen mutina keskeytti.
   – Nii-i. Ihan hyvä idea. Ainahan lapsen on hauskempi olla sukulaistensa luona jouluna.
   Sami muisti edellisen ankean joulun ja piti suunsa kiinni. Hiljaa mielessään se olisi halunnut huutaa.
   Sovittiin, että Milla viettäisi Nooran luona joka toisen viikonlopun. Niin tulisi vaaditut päivät täytettyä, eikä Nooralle aiheutuisi ylettömän suurta vaivaa. Mistään elatusavusta ei tietenkään puhuttu. Eihän Nooralla ollut rahaa.

XXV

Siitä tuli pian tapa. Mari ei oikein tiennyt, kumpi tarvitsi toista enemmän. Sami kaipasi ystävää, kumppania, satunnaisia hellyydenosoituksia, hiljaisia kaksin vietettyjä hetkiä, jolloin saattoi vain nojata toiseen. Mari kaipasi jonkun, jonka syliin piiloutua maailman pahuudelta.
   Millan ollessa kotona ne viettivät iltoja kolmistaan niin kuin olivat koko syksyn tehneet. Millan ollessa Nooralla Mari vei Samia mukanaan ympäri kaupunkia ja yritti erilaisilla tempauksilla kiskoa Samin ylös siitä masennuksesta, johon se vaipui aina Millan lähtiessä.
   Pikkuhiljaa Mari alkoi ymmärtää, miksi Sami kulki aina katse maahan luotuna. Aluksi se oli uskonut, että se johtui ujoudesta. Myöhemmin se tajusi, että maan tuijottelu oli vain keino suojautua ikävyyksiltä. Sami oli huono peittämään tunteensa ja sen silmät kavalsivat kaiken, mitä sen mielessä liikkui.
   Kuullessaan, että Noora oli varannut Millan jouluksi, Mari keksi ratkaisu B:n. Sami viettäisi joulun Marin ja Marin isän kanssa. Varovasti Mari kyseli, miten Samin äiti aikoi joulunsa viettää. Sami vastasi, ettei se viettänyt joulua. Se vihasi joulua. Isä oli kuollut jouluna.

XXVI

Äiti ei selvästi tiennyt, miten päin olisi ollut. Se yritti esittää paheksuvaa ja hyväksyvää yhtä aikaa. Se kyseli Millasta. Sitten se puhui melkein pettyneenä, kuinka mukava poika se Joni oli ollut. Ehkä se ei itsekään tiennyt, mitä ajoi takaa sekavilla jutuillaan.
   Tuomas ei sanonut sanaakaan. Se vain tuijotti Samia kuin yrittäen lukea sen ajatukset. Se yritti saada selvää, tiesikö Sami. Ja kerrankin Sami ei väistänyt katsetta. Se katsoi Tuomasta suoraan silmiin ja harmaat silmät kertoivat kiukusta ja halveksunnasta. Tuomas värisi, sitä oli alkanut pelottaa.
   Vierailu jäi lyhyeksi. Mari oli siitä iloinen. Ne ehtivät tuskin rappukäytävästä ulko-ovelle, kun Marin kännykkä jo kilahti tekstiviestistä. Mari luki viestin ja hymyili vinosti.
   – Tuomas ei tainnu tykätä susta, Mari sanoi.
   – Eiks se ollu vähän niin ku tarkotuskin, Sami sanoi.
   – Joo. Äiti ilmottaa, että sua ei sitten tartte tuoda uudestaan vierailulle.
   – Onks se hyvä vai paha?
   – Hyvä. Nyt mulla on syy olla itekään menemättä sinne. Mä voin aina sanoo, että en tuu ilman sua.
   Sami pudisteli päätään. Se ei vielä aivan täysin hyväksynyt sitä, miten Mari suhtautui äitiinsä.

There’s a thin semantic line between weird and beautiful. And that line is covered in jellyfish.
-Cecil Baldwin

Chuva

  • Mursumarsu
  • ***
  • Viestejä: 656
:)

:))))))

Hih.

Oi kun oli kivoja pätkiä :D. noora on saisse, siltä pitäs evätä tapaamisoikeus kokonaan :(

Mutta hahaa, Tuomaskin on paska tyyppi :DD (älä kysy mitä hauskaa siinä on, mä en itsekään tiedä) mutta enivei. Ihania osia taas kerran! :D

Tack!

Tom^^

/Eikä, enää kaks raapaletta D:
"I understand what you're saying, and your comments are valuable, but I'm gonna ignore your advice."
-Roald Dahl (Fantastic Mr. Fox)

Quintus

  • roomalainen
  • ***
  • Viestejä: 34
No niin, en osaa kommentoida mutta kuitenkin...

luin tämän kerralla alusta tänne asti ja pidin tästä. Sami ja Mari ovat ihania. Ja (yllätys) kuten muutkin vihaan Nooraa, tosin se on vain hyvä koska ilman sitä tarina olisi huonompi. aina pitää olla joku ärsyttävä tai ilkeä tyyppi :D

mahtavaa. odotan jatkoa, kiitos!
« Viimeksi muokattu: 15.09.2011 07:08:32 kirjoittanut Quintus »
Muista, että olet ainutlaatuinen. Kuten me kaikki muutkin.

onkonälkä

  • ***
  • Viestejä: 542
  • Show me some skin, I might bite it
Ooooow mitä kappaleita taas :) Se moppi vois muuten olla aika kiva ;) Hyvä vaan, ettei Noora saanu huoltajuutta. Mut eeeeikä! Enää 2 kappaletta jälellä :( Sadface.
In the world of locked doors
the man with the key is king
And honey you should see me in a crown

Brangwen

  • ***
  • Viestejä: 472
Tom^^: Kiitos!  :D  Ja iso kiitos, että olet jaksanut kommentoida!
Quintus: Kiitos! Kiva, että tykkäät tekstistä! Joka tarinaan tarvitaan yksi pahis  :D
onkonälkä: Kiitos ahkeralla kommentoijalle! Valitettavasti tää loppuu nyt.



XXVII
   
Milla sai pikkuveljen. Se ei ollut erityisen riemuissaan ja näytti melkein pelkäävän vastasyntynyttä. Sami olisi mielellään suostunut Millan pyyntöön ja vienyt sen heti kotiin, mutta Noora vaatimalla vaati, että tyttö jäisi sille seuraksi.
   – Mitä seuraa sulle itkevästä viisvuotiaasta on? Sami yritti. Noora mulkoili sitä pahasti sairaalan valkoisten lakanoiden keskeltä. Ne lakanat muistuttivat Miskasta.
   – Mulla on oikeus pitää Millaa luonani kaks päivää kahdessa viikossa ja mä haluun pitää ne päivät nyt, Noora ilmoitti.
   – Ihan turha sille on väittää vastaan, Hannu sanoi. – Luulis sun tietävän.
   Oli Hannun onni, että Milla oli näkemässä. Kiukku puri niin kipeästi, että Samin olisi tehnyt mieli lyödä Hannua. Hampaat tiukasti yhteen purtuina, katse lattiassa, Nooran ja Hannun silmissä alistuneen näköisenä Sami lähti, vaikka Milla huusi sen perään ja aneli, että saisi lähteä kotiin.
   – Tuntuu kuin multa kiskottaisiin silmät päästä, Sami valitti myöhemmin illalla Marille. Mari pujotti sormet sen hiusten sekaan ja suukotti poskelle.
   – Mä vähän luulen, Mari sanoi, – että tää on vaan joku hämärä päähänpisto Nooralta. Ehkä se yrittää muistuttaa itselleen, millaista se äitinä oleminen on. Eihän se oo ees halunnu nähdä Millaa melkein vuoteen. Nyt sillä on pikkuvauva, joka vie siltä kaiken ajan. Ei se enää kohta jaksa katella Millaa siellä.
   Lohdutus sekin. Sami antoi itselleen luvan uskoa Marin vakuutteluihin. Joskus se oli tuntenut Nooran ja pystynyt arvaamaan, mitä sen päässä liikkui. Nyt Noora tuntui ihan vieraalta ihmiseltä.
   – On se vaan hyvä, että mulla on sut, Sami sanoi. – Ilman sua mä olisin varmaan jo seonnu, ja sitten Milla joutus jäämään Nooran luokse.
   Mari hymyili vaisusti ja käpertyi kerälle Samin syliin. Se oli kuin elämäänsä tyytyväinen kissa.
   – Tiäkkö, mikä mua vähän huolestuttaa, se sanoi. – Se, että Milla alkaa jossain vaiheessa pitää mua samanlaisena perheenrikkojana kun mä pidän Tuomasta.
   Sami katsoi sitä yllättyneenä.
   – Milla pitää susta.
   – Joo. Vielä nytten. Mut entäs sitten, kun se kasvaa isommaks ja alkaa ajatella asiaa uudestaan?
   – Mun mielestä olis tosi epäreiluu syyttää sua mistään, Sami sanoi.
   – Mä en silti voi olla ajattelematta, että mun oma äiti kääns selkänsä mulle Tuomaksen takia, Mari sanoi. Sen ilme oli vakava. – Lupaathan sä pitää aina Millan puolia, vaikka mitä tapahtus.
   – Joo, kyllä mä lupaan, Sami sanoi. – Mutta mä luulen, että se ei oo kovin vaikeeta. Mä en jaksa uskoo, että Milla alkas vihaan sua. Se on fiksu tyttö ja tajuaa kyllä, ettei mun ja Nooran välien katkeemisella ollu mitään tekemistä sun kanssa.

XXVIII

Lämpö kiersi villasukista polviin. Mari istui hetekan reunalla ja venytteli. Hitaasti se vei kätensä kaulalle. Se oli saanut Samilta joululahjaksi lasisen enkelikorun.
   Isä oli ollut iloinen jouluseurasta. Mari oli laittanut ruokaa ja kuunnellut puolella korvalla isän ja Samin juttelua. Isä tuntui pitävän Samista. Sitä ei häirinnyt tieto Millasta tai katkenneesta avioliitosta. Se tuntui suorastaan olevan täynnä ymmärrystä ja myötätuntoa Samia kohtaan.
   Milla oli edelleen joka toisen viikonlopun Nooran luona. Se lähti aina kitisten ja tuli itkua tihruttaen takaisin. Mari kuunteli sivusta kiukkuisia puhelinkeskusteluja, kun Sami soitti Nooralle ja vaati selitystä Millan kyynelille. Noora valitti edelleen olevansa niin väsynyt, ettei jaksanut perehtyä yhden pikkukakaran sieluntuskiin.
   Kuuntelijan ja ymmärtäjän puutteessa Milla valitsi Marin uskotukseen. Se puhui usein Marille sellaisia asioita, joista pikkutyttö ei voinut isälleen puhua. Mari tarjosi mielellään apuaan ja lohdutusta Millalle. Kun Milla oli hyvällä tuulella, Samikin voi paremmin.
   Nyt Milla oli taas Nooran luona. Mari ja Sami olivat viettäneet edellisen illan kuljeskelemalla päämäärättömästi kaupungilla. Käsikkäin kulkeminen lumisateen autioittamilla kaduilla tuntui rentouttavalta ja hiljaisuus oli sanatonta ymmärrystä eikä painostavaa puhumattomuutta.
   Äkillisestä mielijohteesta Mari oli kysynyt, haluaisiko Sami tulla yöksi sen luokse. Sami oli yllättynyt ja epäröinyt, vain hetken.
   Lämmin käsi veti Marin takaisin peiton alle.
   – Olitko sä lähdössä johonkin? Sami kysyi.
   – En. Mä vaan mietin.
   – Mitä sä tähän aikaan aamusta?
   – Sua, tietenkin.




ISLANDS OF LIGHT (Indica)

Running in the darkness, rolling back in time
Following the voices howling in your mind
Under you the frozen lake crackles till you halt
When the frosty mirror breaks, will you hear the call

Come admit your secret plan to make it to the top
Hear the sirens as they sing till the day you drop

Fall through the ice, into my eyes
Islands of light guide you tonight

Drowning in your daydreams, hiding in your bed
They keep on complaining, it´s all in your head
Come admit your secret plan to make it to the top
Hear the sirens as they sing till the day you drop

Fall through the ice, into my eyes
Islands of light guide you tonight

Don’t you recognize your voice in our coven’s song?
Don´t you know it´s not the music? - it's you that danced along
See the moon riding the tide, the reflection swims
As the ice begins to melt, we see a form within

Fall through the ice, into my eyes
Islands of light guide you tonight



A/N: Kiitos kaikille kommentoijille ja lukijoille! Palautteenne on tärkeää uusintakirjoituskierroksella!
There’s a thin semantic line between weird and beautiful. And that line is covered in jellyfish.
-Cecil Baldwin

onkonälkä

  • ***
  • Viestejä: 542
  • Show me some skin, I might bite it
Ooooooi toi lopetus :-------3 Nyt on aivot niin jumissa etten osaa muuta sanoa, mut naaaw koko tarinalle ja sadface koska se loppui :( Voin kuitenkin elää nyt siinä uskossa, että Noora kyllästyy Millasta huolehtimiseen pian ja Millaa ei enää pakoteta sen luo ja Milla, Sami ja Mari elää onnellisena uusioperheenä kunnes Suuri Tuntematon heidät vie. Kiitos tästä!!!
In the world of locked doors
the man with the key is king
And honey you should see me in a crown

Chuva

  • Mursumarsu
  • ***
  • Viestejä: 656
Hihi :)

Olipas ylisuloista :D

Mä en keksi tähän nyt oikein mitään, mutta todella upea kokonaisuus tämä oli!

Kiitos ja kumarrus!

Tom^^
"I understand what you're saying, and your comments are valuable, but I'm gonna ignore your advice."
-Roald Dahl (Fantastic Mr. Fox)

Brangwen

  • ***
  • Viestejä: 472
onkonälkä ja Tom^^, kiitos ahkerasta kommentoinnistanne ja korvaamattomasta avustanne tekstin kehittelyssä. Ootte aivan ihania!  :D
There’s a thin semantic line between weird and beautiful. And that line is covered in jellyfish.
-Cecil Baldwin