Kirjoittaja Aihe: Tahdotko?, k-11  (Luettu 2529 kertaa)

yuuri

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 833
  • Ava by unsure <3
    • Been there, Done that
Tahdotko?, k-11
« : 13.08.2011 19:47:27 »
Title: Tahdotko?
Author: yuuri
Raitinig: k-11
Pairing: H/D
Genre: romance, fluffy, oneshot
A/N: osallistuu Aina eka kerta - haasteeseen , osastoon Yhteiskunnan odotukset ja Kosinta -osioon.

Summary: Kosiminen ei ole niin helppoa kuin luulisi sen olevan...


****



Tuijotin itseäni peilistä. Hiukseni olivat sekaisin - kuten tavallista, joten en edes yrittänyt tehdä niille mitään. Silmäni olivat vapaat laseista, kiitos piilolinssien. Valkoinen kauluspaita, jonka kolme ylintä nappia olivat rennosti auki sekä mustat suorat housut, jotka ikävä kyllä nuolivat pakaroitani turhankin paljon, mutta Draco piti niistä. Valkoinen nahkavyö, jonka solki muistutti etäisesti sieppiä, piti housut tiukasti lanteillani antaen samalla rennon kokonaiskuvan. Käteeni sujautin muutamia nahkanauhoja sekä Dracon ostaman hopeisen ranneketjun.

Olin nähnyt vaivaa tavallista enemmän täysin tavallisille treffeillemme Dracon kanssa, mutta tiesin, että nämä treffit eroaisivat muista ja paljon. Olin suunnitellut kaiken ja uhrannut aikaani viimeiset kaksi kuukautta. Ensin mukava ravintola, jonka jälkeen veisin Dracon rantahotelille, jossa oli kaunis valkoreunuksinen laituri, jonka päähän oli rakennettu upea katos. Kaiken lisäski tiesin lohikäärmeen tähdistön näkyvän ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen. Kaiken tulisi olla täydellisetä, kunhan muistaisin pitää tempperamenttini kurissa ja hymyillä usein - Dracon aistit kaiken suhteen olivat yli-inhimilliset. 

*

"Voihan Merlinin alushousut!", mutisin ja tuijotin kiukkuisesti ravintolan suljettu-kylttiä.
"Hei. Ei tämä maailmaa kaada", Draco totesi ja hymyili rauhoittavasti. Huokaisin.
"Ei, ei se kaada, mutta olisivat voineet ilmoittaa vesivahingostaan", sanoin ja Draco viristi.
"Ei tälläinen suuren luoka ravintola muista kaikkia asiakkaitaan", Draco vastasi. Tuhahdin.
"Minä maksoin heille sievoisen summan. Luulisi heidän sellaisen muistavan."
"Harry. Rauhoitu. Voimme mennä muuallekin", Draco lohdutti ja yritin hymyillä iloisesti.
"Kai sitten. Mihin haluat?" kysyin.
"Kävisikö mäkkäri? En ole juuri nyt sillä tuulella, että jaksaisin sievistellä", Draco vastasi ja pudistin päätäni.
"Oletko varma, että hampurilainen ja ranskalaiset kelpaavat?"
"Tietenkion. En sitä olisi muuten ehdottanutkaan."
"Lihot."
"Itse kuskaat roskaruokaa kotiin vähän väliä."
"Ei aina jaksa kokkailla."
"Sinä et vain osaa."
"Et sinäkään sen puolin."
"Taidamme tarvita kokin Harry."


***

Tuijotin suu auki rantahotellin johtajaa. Mies ei voinut olla tosissaan. Katos oli purettu!? Ja minkä vuoksi - jotta lapset pääsisivät hyppelemään veteen laiturilta. Luoja.

"Tämä on jo niin syvältä", murahdin Dracolle kääntyessämme takaisin kohti keskustaa.
"Ei treffien tarvitse olla aina täydelliset", Draco totesi hymyillen. Huokaisin syvään.
"Näiden olisi pitänyt olla", vastasin. Olin niin kovasti halunnut Dracon näkevän lohikäärmeen tähdistön. Kävelimme hetken hiljaisuudessa kunnes se iski minuun. Tulejo Tulisalama. Ajattelin ja meni vain muutamia minuutteja kun jo kuulin luudan tutun suihkeen. Huuleni nousivat hymyyn. Siitä oli aikaa kun olin viimeksi lentänyt ja nyt sain tehdä sen ihmisen kanssa, jota rakastan.

Tartuin luutaan ja nousin selkään. Draco näytti hämmentyneeltä, mutta tarttui tarjottuun käteeni.
"Pidä kiinni", ohjeistin ja potkaisin vauhtia. Kiitin onneani, että alkutalven illat olivat jo pimeitä ja että olimme olleet pienellä sivukujalla, joten silminnäkijöistä ei ollut huolta.

Lensin aivan pilvien alapuolella kohti Lontoon ydintä. Big Ben alkoi kohota silmiemme edessä ja pian jo asetin jalkani tukevasti parlamenttitalon katolle. Draco irrotti otteensa minusta ja asteli aivan katon reunalle. Näin kuinka hänen kasvonsa loistivat innosta ja tukahdetusta ilosta. Laskin luudan käsistäni ja astelin poikaystäväni viereen. Vilkaisimme toisiaame ja istuuduimme alas.

Me yksinkertaisesti istuimme kylkikyljessä ja ihastelimme Lontoon valoja. Vilkaisin ylös ja näin kuinka pilvet alkoivat hajaantua ja paljas tähtitaivas lipui esiin hitaasti.
"Draco, katso", kuiskasin ja viitoin yötaivaalle. Draco kohotti katseensa ja virnisti. Kliseistä - ehkä, mutta Dracon silmät loistivat kilpaa vlejensä tähtikuvion kanssa.

Suutelin Dracoa poskelle.
"Rakastan sinua", sanoin hiljaa. Dracon virne pehmeni hymyksi ja hän käänsi katseensa minuun.
"Tahdon", Draco vastasi.
"Mitä?" kysyin häkeltyneenä.
"Tahdon. Skippasin sanasi ja siirryin seuraavaan vastaukseen", Draco sanoi hymyilleen ja suuteli minua. Ähkäisin. Olinko minä niin läpinäkyvä?
"Miten sinä-?"
"Olet läpinäkyvä. Sitä paitsi, olen tuntenut sinut lähes yksitoista vuotta, joista viisi olen viettänyt vierelläsi, joten olen oppinnut tuntemaan sinut hyvin", Draco selitti ja kohotti toista kulmaansa kysyvästi.
"Mitä nyt?" kysyin nähtyäni Dracon ilmeen.
"Sormus", Draco sanoi hiljaa. En voinut olla virnistämättä. Draco oli minun arkiviholliseni, minun rakastajani, minun - sanan jokaisella merkityksellä. Kavoin samettirasian takkini taskusta ja otin hopeisen sormuksen sormiini. Draco ojensi vasenta kättään ja minä pujotin sormuksen nimettömään.

"Minäkin sinua", Draco sanoi, vaikka en ollut sanonut sanaakaan. Hän tunsi minut liian hyvin.





« Viimeksi muokattu: 19.08.2011 21:10:43 kirjoittanut yuuri »
Nothing is true, Everything is permitted
ficciarkku

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Vs: Tahdotko?, k-11
« Vastaus #1 : 13.08.2011 20:41:08 »
Ihanan siirappista tekstiä ja ihana paritus <3 Muutaman virheen löysin, hetki pieni...
Hiuksein olivat sekaisin - kuten tavallista, joten en edes yrittänyt tehdä niille mitään.
Tuossa pitäisi varmaankin olla: Hiukseni olivat sekaisin... :)
 
Olin nähnyt vaivaa tavallsita enemmän täysin tavallisille terffeillemme Dracon kanssa, mutta tiesin, että nämä treffit eroaisivat muista ja paljon.
Pitäisi varmaankin olla tavallista.
 Loput laitan laiskana samaan lainaukseen...
"Itse kuskaat roska ruokaa kotiin vähän väliä.
***

 Kiitin onneani, että alkutalven illat olivat jo pimeitä ja, että olimme olleet pienellä sivukujalla, oten silminnäkijööistä ei ollut huolta.
***

 Vilakisimme toisiaame ja istuuduimme alas.
 
***

 Vilakisin ylös ja näin lkuinka pilvet alkoivat hajaantua ja paljas tähtitaivas lipui esiin hitaasti.

**
Suutelin Draco poskelle.
"Rakastan sinua", snaoin hiljaa. Dracon virne pehmeni hymyksi ja hän käänsi katseensa minuun.

***
"Minäkin sinua", Draco sanoi, vaikka en ollut sanonut sanaakaan. Hän tunsi minut liiaan hyvin.

Okei, eli ensimmäinen: roska ruokaa on yhdyssana. Toinen: ja- sanan ja että-sanan väliin ei tarvitse laittaa pilkkua, ainakaan minä en koskaan laita, se näyttää typerältä- ei pahalla tietenkään. Kolmas: oten, puuttuu j-kirjain edestä. Neljäs: silminnäkijööistä, pitäisikö olla kenties silminnäkijöistä? Viides: Vilakisimme... pitäisikö olla vilkaisimme?, kuudes: lkuinka, pitäisikö olla kuinka? l-kirjain siis liikaa, seitsemäs: Draco, sanajärjestyksen perusteella päättelisin, että tässä pitäisi olla Dracoa, kahdeksas: snaoin, sanoin on oikea kirjainjärjestys ;) ja viimeinen: liiaan, pitäisi olla varmaankin liian.
 
 Älä nyt käsitä, etten pitänyt tästä ollenkaan. Päinvastoin, tämä oli valtavan suloinen ficci ja pidin tästä todella paljon. Draco oli omaitsensä samoin Harry, pidin molemmista ja alkukuvailut oli hyviä. Olen aina ajatellut, että miksi Harry pitää silmälasiaan, joten pidin siitä, että tässä niitä ei ollut ollenkaan vaan hän oli hankkinut piilolinssit, pieni yksityiskohta ficciin ;) . Tavallaan oli aika surullista, että Harry näki vaivaa niin paljon yksien treffien tähden ja sitten pam- he istuivatkin Big Benin katolla syöden hampurilaisia ja katsellen tähtiä. Mutta tuo oli kyllä minusta suloisemmat treffit lopulta, kuin hienoa ravintolaruokaa valkoisessa upeassa kuistissa. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka ruoka olisi loppujen lopuksi ollut kamalaa ja sataisi kaatamalla eikä tähtiä olisi näkynyt :))
 
 Ehkä mä lopetan tän mammuttiviestin ja kiitän vielä tästä, tää piristi mun tylsän elokuvaillan. :D
 
- Miusamo
 
 
 
 
 

yuuri

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 833
  • Ava by unsure <3
    • Been there, Done that
Vs: Tahdotko?, k-11
« Vastaus #2 : 18.08.2011 15:33:19 »
Miusamo: Kiitos kommentistasi ^^ Korjasin nuo virheetkin... ^^



A/N: Tämä on tavallaan itsenäinen jatko-osa (oneshot sekin) ja osallistuu myöskin Aina Ekakerta-haasteeseen osioonArki-Ensimmäinen yhdessä ostettu asia.



************


Miten vaikeaa voi yhden perhanan sohvan ostaminen? Eikös pääasia ole, että se on mukava? Ehei - ei kihlattuni mielestä. Sen pitää olla samettia, kauniin vihreä, neljänistuttava, leveä ja siihen tulisi kuulua mukaan kauniin valkoisenharmaa rahi… Niin, Draco tietää mitä haluaa, mutta jästeillä ei ole niin suurta mielikuvitusta kuin Dracon “unelma” vaatisi.

“Anteeksi Herra Malfoy, mutta kokoelmastamme ei löydy kuvailemaanne sohvaa”, keski-ikäinen mies sanoo ja tuijottaa Dracoa kulmiensa alta. Kihlattuni tuhahtaa kopeasti ja kääntää selkänsä kalusteliikkeen valikoimalle ja astelee kohti uloskäyntiä.
“Mennään Harry.”

Vilkaisen pahoittelevasti myyjää ja seuraan elämäni rakkautta, jolle jotkin asiat nyt vain sattuvat olemaan elämää suurempia.

*

Viidennen tavaratalo käynnin jälkeen Draco istuutuu läheisen puiston penkille ja painaa päänsä käsiinsä.
“Ei se voi olla niin vaikeaa…”
Hymyilen hitusen ja istahdan rakkaani viereen.
“Draco. Miksi emme vain osta aivan tavallista sohvaa ja muuntele sitä taikakeinoin?” kysyn hitusen huvittuneena. Draco kohottaa katseensa minuun.
“Se olisi liian helppoa. En halua aivan vielä luovuttaa”, Draco vastaa ja rypistää kulmiaan, jotka kielivät hänen päättäväisyydestään. Nyökkään ja nousen ylös.
“Istu siinä pieni hetki.”

*

“Hermione, auta minua. Draco haluaa sohvan ja se on liian öh, mielikuvituksellinen jästelille”, sanon kännykkääni. Tuttu naurahdus kantautuu korviini.
“Bringhamissa on velhomaailman paras kalustetavara tehdas. Menkää sinne. Sain Ronin raahattua sinne kissojen ja koirien kanssa ja hyvä jos sain koko miestä lähtemään enää kotiin”, tyttö vastaa minulle. Huokaisen onnellisena.
“Kiitos  Herm”, sanon ja hyvästelen toisen parhaan ystäväni.

*

Katselen vieressäni seisovaa miestä virnistäen.
“Kelpaako rakkaani?”
“Harry, se on juuri sellainen kuin haluan!” Draco vastaa ja tuijottaa edessään nököttävää sohvaa haltioituneena. Suutelen kihlattuani poskelle.
“Hyvää syntymäpäivää.”



********


Ei ole mitenkään väärin jatkaa tupansa tunnustamista, vaikka koulu olisikin ohitse. Olen henkeen ja vereen luihuinen, joten minulla on omat mielipiteeni siitä millainen jonkin tulisi olla.
Olin kinannut Harryn kanssa viimeisen viikon ensimmäisestä yhteisestä huonekalusta - sohvasta. Harrylle kelpaisi ihan normaali ja tylsä jättien valmistama sohva, mutta minä en halua kuolla tylsyyteen istuessani kotona ja katsellessani illan jännitys elokuvaa Harryn ostamasta 52” televisiosta. Jästit ovat sentään kehitelleet erinomaisen kodinviihdykkeen, mutta olisi järkyttävää jos kuolisi kesken hulppean illan vieton vain siksi, että sohva on epämiellyttävä. Ei minun vaatimukseni ole nyt niin tuulesta temmattuja - ne ovat uniikkeja.

“Anteeksi Herra Malfoy, mutta kokoelmastamme ei löydy kuvailemaanne sohvaa”, erittäin ärsyttävä huonekaluliikkeen myyjä marmattaa ja minua alkoi ärsyttämään. Ei uskoisi jästien sohvavalikoiman olevan yksinkertainen, perusvärityksillä ja epämukavuudella pilattuja, mutta ne ovat. En tuhraisi kyseisessä liikkeessä yhtään enempää kallisarvoista aikaani, joten käännän selkäni astelen liukuoville.
“Mennään Harry.”

*

“Ei se voi olla niin vaikeaa…”, mutisen luovuttaneena. Viisi huonekaluliikettä myöhemmin emme olleet vieläkään löytäneet minun makuuni istuvaa sohvaa. Olimme sopineet Harryn kanssa, että maksamme sohvan puoliksi, mutta minä saan päättää millaisen hankimme, koska oli syntymäpäiväni.

Istuudun penkille ja painan pääni käsiini.
“Draco. Miksi emme vain osta aivan tavallista sohvaa ja muuntele sitä taikakeinoin?” Harry kysyy hitusen huvittuneena. Kohotan katseeni häneen.
“Se olisi liian helppoa. En halua aivan vielä luovuttaa”, vastaan ja rypistän kulmiani päättäväisyyden puuskassa. Harry nyökkää ja nousee ylös.
“Istu siinä pieni hetki.”

Harry kävelee hieman sivummalle ja kaivaa kännykkänsä takkinsa taskusta. En tiedä mitä hän aikoo, mutta päätän odottaa, kuten kihlattuni pyysi.

*

Sohva oli vihreä ja siihen kuului valkoisen harmaa rahi. Se oli myös leveä ja neljän istuttava. Istahdan kokeiluksi ja huokaisin tyytyväisenä. Sohva oli pehmeä ja tuki selkää mukavasti.
Nousen ylös ja astelen Harryn viereen ja katselemme sohvaa hiljaisuudessa.
“Kelpaako rakkaani?”  Harry kysyy ja virnistän
“Harry, se on juuri sellainen kuin haluan!” Sanon ja katsellen sohvaa suuret suunnitelmat tulevasta illasta päässäni pyörien. Harry naurahtaa ja suutelee poskeani
“Hyvää syntymäpäivää”, rakkaani kuiskaa.

Sohvan ostaminen ei siis ole kovin vaikeaa, jos todellakin tietää mitä haluaa, mutta oikean liikkeen löytäminen vie aikaa.




**********


A/N2: näin ja tulee vielä kolmas osa, joka päättää oneshot trilogia :D


Nothing is true, Everything is permitted
ficciarkku

dracolove

  • ***
  • Viestejä: 96
  • Drarryholisti
Vs: Tahdotko?, k-11
« Vastaus #3 : 19.08.2011 18:42:33 »

Olin nähnyt vaivaa tavallista enemmän täysin tavallisille terffeillemme Dracon kanssa, mutta tiesin, että nämä treffit eroaisivat muista ja paljon.
Sen pitäisi kai olla Olin nähnyt vaivaa tavallista enemmän täysin tavallisille treffeillemme

hyvä tarina, vaikka kirjoitusvirheitä löytyy...
« Viimeksi muokattu: 19.08.2011 18:44:29 kirjoittanut dracolove »
When you feel my heat
Look into my eyes
It’s where my demons hide

yuuri

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 833
  • Ava by unsure <3
    • Been there, Done that
Vs: Tahdotko?, k-11
« Vastaus #4 : 18.10.2011 18:16:19 »
daconlove:kiitos kommentistasi :)

***

A/N: tämkin on jatkoa noihin kahteen edelliseen, mutta nyt vedetään muisteluihin :D ja osallistii myöskin Aina Ekakerta-haasteeseen osioon Ruusuilla tansimminen - Ensimmäinen tunteiden tunnustus.

***



Siitä on tasan kymmenen vuotta kun kerroin Harrylle tunteistani. Muistan sen päivän kuin se olisi tapahtunut vasta eilen. Tuolloin lumi oli jo peittänyt Tylypahkan alueen ja järvi oli jäätynyt. Jouluun oli vain muutamia päiviä ja olin päättänyt jäädä kouluun, koska olin puskaradion kautta kuullut Harrynkin jäävän...

Loma oli alkanut eilen ja viimeiset oppilaat, jotka halusivat kotiin jouluksi olivat lähteneet muutamia tunteja sitten. Olin ainoa luihuinen, joka oli jäänyt. Blaise ja Theodore halusivat viettää joulun kotonaan ja Pansyn oli tarkoitus lähteä serkkunsa luokse Intiaan.

Vaeltelin käytävillä päämäärättömästi ja tylsistyneenä. Muutama puusku tuli vastaan, mutta he kiersivät inut kaukaa, katse kivilattiassa. En kai nyt niin pelottava ollut? Virnistin. Maineeni oli siis kiirimyt myös alemmilla luokilla olevien korviin. Hyvä.

"Taidan käydä Cedricin haudalla tänään, tuletko mukaani?" tytön ääni kysyi ja stelin hissukseen äntä kohti. Vain yksi ihminen jaksoi vieläkin jankuttaa Diggorysta - Chang. Pääsin käytävän päähän jossa se haarottui ja vilkaisin sivuilleni. Vasemmalle suuntautuvassa käytävässä, vain muutaman metrin pääsä mustatukkainen korpinkynsi tyttö seisoi varjoissa olevaa vastapäätä. En nähnyt toista henkilöä, mutta voi kyllä, tunnistin hänen äänensä hänen vastatessaan Changille.
"Enpä taida Cho. Se toisi likaa muistoja pintaan ja parempi, että jätän ne muistot sinne minne olen saanut ne ängettyä - unholaan", poijan matala, karhea ääni sanoi. Hymyilin. Harry.
"Vai niin. Ei sitten", Chang vastasi ja asteli rivakasti pois päin Harrysta. Pois päin minusta. Kuulin Harryn huokaisevan. Keräsin rohkeuteni ja astelin näkyviin.

"Malfoy."
"Sano vain Draco", totesin ja toivoin Harryn noudattavat ohjetta. Harry tuhahti.
"Miten vain. Oliko asiaakin vai tulitko vain ivaamaan jostain täysin turhasta?"
"Asiaa", mutisin ja harkitsin uudelleen kerotoisinko tunteistani. Harryn kylmä ja luotaan työntävä äänen sävy ei ollut paras mahodollinen kannustus.
"No", Harry sanoi odottavasti ja vaihtoi painoaan jalalta toiselle. Rykäisin. Pakko kai minun oli jotain fiksua sanoa ja koska olin Malfoy tulisi minun kertoa asiani. Malfoyt eivät peräänny.
"Pidän sinusta."
"Aivan varmasti."
"Eikun ihan oikeasti."
"Vai niin. Oliko muuta?"
"Et taida ottaa minua tosissasi?"
"Kuusi vuotta pelkkää ivaamista, haukkumista, tappelemista ja imittelyä ja sinä kerrot minulle pitäväsi minusta?" Harry kysyi. Näin hänen kohottavan toista kulmaansa sarkastisesti. Virnistin.
"Niin. Tuossa taisi olla melko hyvä pointti, mutta tiedän myös, että anteeksi pyyntö olisi erittäin laimea, joten parempi unohtaa se ja sanoa suoraan mitä tuntee. Eikö?" vastasin. Aloin turhautumaan ja tiesin Harryn olevan vaikea ihiminen jo pelkästään senkin takia, että hän ei luota ihmisiin kovinkaan helposti - minut huomioon ottaen, jos hän edes hymyili hieman olisin voiton puolella. Tunbsin käsieni tärisevän. Minua hermostutti.
"Olet oikeassa. Pelkkä anteeksi pyyntö ei riitä. Mutta en silti luota sinuun. Kaiken kukkuraksi olet poika."
"Pojatkin voivat olla yhdessä."
"Kyllä minä sen tiedän, mutta en ole ajatellut asiaa itseni kohdalla koskaan", Harry vastasi. Minun teki mieli nauraa, mutta yritin pidätellä sitä. Leveää hymyä e voinut kuitenkaan estää huulilleni hiipimästä.


"Draco", Ajatukseni katkesivat ja ostin katseniin ylös päin. Harry seisoi sohvan takana ja tuijotti minua suoraan silmiin. Henkeni salpaantui - niin kuin aina nähdessäni smaragdin vihreät silmät. Rakastin niitä. Rakastin niiden omistajaa.
"Hei. En kuullut tuloasi", vastasin ja vedin mieheni kasvoja alemmas, jotta voisin suudella pehmeitä, täyteläisiä huulia. Harry hymyili huuliani vasten.
"Mitä ajattelit?"
"Päivää, jolloin ensimmäistä kertaa kerroin sinulle tunteistani", vastasin. Harry naurahti.
"Sait minut ajattelemaan asioita."
"Hyvä, että sain."
"Rakastan sinua."
"Minäkin sinua."


***

A/N: tämä oli viimeinen osa ja nyt se loppu :/ haikea fiilis, mutta näin kävi ja olen poikien puolesta iloinen :):):):)

Nothing is true, Everything is permitted
ficciarkku

Fírinne

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 231
Vs: Tahdotko?, k-11
« Vastaus #5 : 02.11.2012 17:08:36 »
Aivan ihania ficcejä. Pidin  paljon kaikista kolmesta, mutta Kaikista paras luku oli ensimmäinen! Pidin siitä todella paljon! Löysin myös pieniä kirjoitus virheitä joistain kohtia, mutta ei niitä paljoa ollut. Eivätkä ne haitannut hirveästi lukemista.
Anteeksi lyhyt kommenttini, mutta en osaa kirjoittaa enään kommentteja... Kiitos hirveästi!
You can run but you can’t hide
Time won’t help you
Cause karma has no deadline

Bring Me The Horizon - True Friends