Kirjoittaja Aihe: Kunnes kuolema erottaa (minä(/Niko), S, raapale, angst)  (Luettu 1370 kertaa)

hymykuoppa

  • Kuolonsyöjätär
  • ***
  • Viestejä: 2 255
  • You won't get out of life alive - so chill.
Title: Kunnes kuolema erottaa
Genre: angst
Author: hymykuoppa
Paring: hymykuoppa (/Niko)
Raiting: S
Summary: Kunnes kuolema teidät erottaa – se sattuu, vaikka kyseessä olisikin entinen heilasi. Etenkin tapa jolla sen kuulee voi tuottaa suunnatonta tuskaa.
A/N: True story. Raapale plus lopussa olevat biisin sanat.



Kunnes kuolema erottaa


Istuuduin kivisille rapuille ja laskin kahvikupin vierelleni. Aamuaurinko poltteli kasvojani aukaistessani sylissäni olevan lehden ja selatessani sitä lävitse. Politiikkaa, politiikkaa, mökkiläisiä ja joukkueet olivat urheilleet. Siinäpä se.

Laskin lehden polvilleni kohottaessani lämpimän kupin huulilleni. Sinne saakka se ei kuitenkaan päässyt, kun sydämeni pysähtyi. Katsoin pieniä sanoja sivun reunassa. Niko.

Laskin kupin tärisevin käsin ja luin sanat uudelleen ja uudelleen, ikään kuin ne olisivat siitä enää miksikään muuttuneet. Auringon lämpö tuntui katoavan ja pienen kaupungin äänet hiljenivät. Haudattu?

Kaipuu tuntui korventavan sydäntäni. Kyyneleet nousivat silmiini tehden sanojen lukemisen mahdottomaksi. Taitoin lehden nopeasti ja pudotin sen heiveröisesti nurmelle. Ihminen jota ennen rakastin. Kuollut.


Kukaan ei koskaan voi sun paikkaa ottaa.
Kukaan ei mun maailmasta tee kauniimpaa.






A/2: Nuku hyvin enkeli, toivottavastu tiiät että jäin kaipaamaan sua
« Viimeksi muokattu: 28.07.2011 17:18:00 kirjoittanut hymykuoppa »
Live the adventure of a lifetime.

if you're looking truth, beauty and freedom, fanfiction is the way to go.♥
Patoutunut humoristi.

Contessa

  • ***
  • Viestejä: 711
Vs: Kunnes kuolema erottaa (minä(/Niko), S, raapale, angst)
« Vastaus #1 : 28.07.2011 17:01:29 »
oh.

Mä en oikeen oo varma et uskallanko tätä ees kommentoida, koska tää on tositarina, ja mulle on aina vaikee kommentoida toteen perustuvia tekstejä, koska pelkään että loukkaan kirjoittajaa jotenkin. mut tää on oikeesti hieno ja mun oli pakko kommentoida.

tää on kauheen hieno, ja siis kauheen surullinen. tossa johnai keskivaiheilla tuli sellanen olo, et mulla on ihan järjetön ikävä jotakin ihmistä (mulla siis ei ole, tää teksti vaan antoi mulle sellaisen harhakuvitelman, juunou), ja tuntu vähän siltä kuin ois päässy tohon sisälle tai jotain. mut niin, tykkään hirveesti sun kirjotustyylistä, se on mukavan yksinkertainen ja tekstit on suht lyhyitä mutta täynnä asiaa, taisiis, niin, ehkä ymmärrät. : D

ehkä hiljenen nyt, en tiedä että onko soveliasta kiittää tästä, mutta kuitenkin ilmaisen sen, että tykkäsin, (:

*voimahali*

tumblrpoetryicons
'til the veins run red and blue

hymykuoppa

  • Kuolonsyöjätär
  • ***
  • Viestejä: 2 255
  • You won't get out of life alive - so chill.
Vs: Kunnes kuolema erottaa (minä(/Niko), S, raapale, angst)
« Vastaus #2 : 28.07.2011 17:06:56 »
Voi kiitos Contessa. :) :-* Aluksi mietin, että kehtaanko edes julkaista tätä missään kun meni niin henkilökohtaiseksi, mutta ajattelin kuitenkin sen olevan ihan nätti tarinan pätkä, joten tänne se löysi tiensä. Ja et loukannu mitenkään, kiitos kovasti :)
Live the adventure of a lifetime.

if you're looking truth, beauty and freedom, fanfiction is the way to go.♥
Patoutunut humoristi.