Kirjoittaja Aihe: "Miltä rakkaus tuntuu?" S  (Luettu 2004 kertaa)

Pahisse

  • ***
  • Viestejä: 11
"Miltä rakkaus tuntuu?" S
« : 25.07.2011 16:51:57 »
Nimi: "Miltä rakkaus tuntuu?"
Ikäraja: S flawless lisäsi myös otsikkoon
Kirjoittaja: Pahisse
Genre: one shot/vuoropuhelu/pohdinta
Paritus: ei oole
Beta: ei oole
A/N: Hmm kirjoitin kirjeen ja sen lisäksi askartelin pienenpienen vihkosen, johon halusin kirjoittaa pohdintaa rakkaudesta. Ei tästä mitään ihmeenpää todellakaan tullut, söpö pieni tarina, jota Pikkuprinssin kettu-tarina ehkä vähän inspiroi. Lalalaa noniin~


"Mitä sinä tiedät rakkaudesta?", Minä kysyin. "Sattuuko se?"
Hän varmasti hymyili minulle, tuntui siltä. Mutta mitä oli hymy, olikohan se jotain lämmintä? Tuntuu lämpimältä. "Kyllä se välillä sattuu", hän sanoi. "Miksi?", Minä kysyin. "Minulle on aina sanottu, että rakkaus tuntuu hyvältä".
"Niin se tuntuukin", hän naurahti. "Miten se voi tuntua kahdelta niin erilaiselta asialta? En ymmärrä".
"Rakkaus tuntuu useammalta, kuin hävältä ja kivuliaalta. Et uskokkaan, kuinka paljon siihen sisältyy tunteita ja asioita", hän kertoi. "Miksi? Miksi se ei voi tuntua vain yhdeltä? Jos kaatuu, se ei tunnu hyvältä, vain ja ainoastaan pahalta". Hän nauroi taas. "Kaatuminen on niin konkreettinen asia. Se tuntuu usein vain pahalta, vaikka keneltä kysyisi".

"Konkreettinen? Mitä se terkoittaa?".
"Konkreettinen on abstraktin vastakohta", hän sanoi ja loi katseensa maahan. "Konkreettinen on jotain käsinkosketeltavaa. Niin kuin tämä kivi tässä", hän kertoi ja ojensi kiven käteeni.

Kivi oli pieni, noin peukaloni kokoinen. Se oli kova ja viileä. "Miltä kivi tuntuu?", hän kysyi nyt minulta. "Se tuntuu kovalta ja viileältä. Se on pieni ja kulmikas".

"Miltä rakkaus tuntuu?"

"En tiedä", epäröin. "Varmaan aika monelta?"
 "Aivan niin. Aika monelta", hän toisti sanomaani. "Tiedätkö jo tarpeeksi?", hän kysyi.
"En", vastasin.
« Viimeksi muokattu: 25.07.2011 17:07:32 kirjoittanut flawless »

Lasikuula

  • ***
  • Viestejä: 699
    • www.lasikuula.net
Vs: "Miltä rakkaus tuntuu?" S
« Vastaus #1 : 02.08.2011 12:17:50 »
Tervees :D

Tuli sellainen samaistumis olo, kun luin tätä! Muistan nuorempana kysyneeni ihan samoja asioita äidiltä ja en vieläkään omien kokemusteni pohjalta ymmärrä rakkaudesta suoraan sanottuna mitään. Ihanaa, että tuntee itsensä rakastetuksi, raivostuttavaa, kun joku pettää ja kaikkea kivaa :D Pointsit tarinan "opetuksen" omaisesta tyylistä ja vastauksien "pohdintamuotoisuudesta"!

Sitten negatiivisempaa palautetta:

Lainaus
"Mitä sinä tiedät rakkaudesta?", Minä kysyin. "Sattuuko se?"
Hän varmasti hymyili minulle, tuntui siltä. Mutta mitä oli hymy, olikohan se jotain lämmintä? Tuntuu lämpimältä. "Kyllä se välillä sattuu", hän sanoi. "Miksi?", Minä kysyin. "Minulle on aina sanottu, että rakkaus tuntuu hyvältä".
"Niin se tuntuukin", hän naurahti. "Miten se voi tuntua kahdelta niin erilaiselta asialta? En ymmärrä".
"Rakkaus tuntuu useammalta, kuin hävältä ja kivuliaalta. Et uskokkaan, kuinka paljon siihen sisältyy tunteita ja asioita", hän kertoi. "Miksi? Miksi se ei voi tuntua vain yhdeltä? Jos kaatuu, se ei tunnu hyvältä, vain ja ainoastaan pahalta". Hän nauroi taas. "Kaatuminen on niin konkreettinen asia. Se tuntuu usein vain pahalta, vaikka keneltä kysyisi".
"Konkreettinen? Mitä se terkoittaa?".
"Konkreettinen on abstraktin vastakohta", hän sanoi ja loi katseensa maahan. "Konkreettinen on jotain käsinkosketeltavaa. Niin kuin tämä kivi tässä", hän kertoi ja ojensi kiven käteeni.

Kivi oli pieni, noin peukaloni kokoinen. Se oli kova ja viileä. "Miltä kivi tuntuu?", hän kysyi nyt minulta. "Se tuntuu kovalta ja viileältä. Se on pieni ja kulmikas".

"Miltä rakkaus tuntuu?"

"En tiedä", epäröin. "Varmaan aika monelta?"
 "Aivan niin. Aika monelta", hän toisti sanomaani. "Tiedätkö jo tarpeeksi?", hän kysyi.
"En", vastasin.
Punaisella merkityt ovat pilkutus/piste virheitä ;) Tähän alle korjasin kyseisiä virheitä, voit verrata omaasi:

"Mitä sinä tiedät rakkaudesta?", Minä kysyin. "Mitä sinä tiedät rakkaudesta?" minä kysyin. (eli kun puheenvuoro loppuu kysymysmerkkiin, ei pilkkua tarvita, minä kirjoitetaan pienellä)
"Miksi?", Minä kysyin "Miksi?" minä kysyin. (sama kuin ylemmässä)
"Minulle on aina sanottu, että rakkaus tuntuu hyvältä". "Minulle on aina sanottu, että rakkaus tuntuu hyvältä." (piste puheenvuoron sisään)
"Miten se voi tuntua kahdelta niin erilaiselta asialta? En ymmärrä". (sama kuin ylemmässä)
vain ja ainoastaan pahalta". (sama kuin ylemmässä)
"Kaatuminen on niin konkreettinen asia. Se tuntuu usein vain pahalta, vaikka keneltä kysyisi".
"Konkreettinen? Mitä se terkoittaa?".
(samat kuin ylemmissä)
Miltä kivi tuntuu?", (pilkku pois)
"Tiedätkö jo tarpeeksi?", (pilkku pois)´

Lisäksi olisin kaipaillut enemmän kuvailua minä ja hän puhujista;)

Toivottavasti jatkat kirjoittamista :D

Antelope

  • Vieras
Vs: "Miltä rakkaus tuntuu?" S
« Vastaus #2 : 02.08.2011 13:57:37 »
Mooiii :-*

Pidin tästä todella paljon, en oikein muuta osaa sanoa. En ole tottunut kommentoimaan originaaleja, kun niitä ei voi verrata mihinkään. En voi yhtään sanoa, onko joku hahmo IC ja OC, joten kommentit ovat todella lyhyitä. :D

Mutta siis pidin tästä, idea oli mielestäni hyvä. (:


Antelope :-*