-
Ficin nimi: 61 rypälettä tarvehuoneessa
-
Kirjoittaja: Classick
-
Beta: -
-
Ikäraja: K-11
-
Genere: Draama, Fluff, Slash
-
Paritus: Harry/Draco
-
Disclaimer: JKR omistaa hahmot ja paikat
-
Varoitukset: Pienoinen kiroilu
-
Summary: Mitä tapahtuu, kun Draco ja Harry laitetaan tarvehuoneesen kirjoittamaan liemien ainetta?
"Kolmastoista, uskon rakkauteen ensi silmäyksellä."
"En usko rakkauteen ensisilmäyksellä, koska se olisi täysin pinnallista. Uskon kuitenkin, että tunteet voivat muuttua."
"Uskon kuitenkin, että rakkaus on vahvempaa, mitä kauemmin henkilöt ovat tunteneet."
"Ketkä henkilöt?"
"No ne rakastuneet."-
A/N: Elikkäs, tämä osallistuu Tuunataan vanhaa -haasteeseen. Alkuperäinen ficci on
Kalervon 99 viinirypälettä joista seitsemän maistui pahalta (K-13). Suosittelen ehdottomasti lukemaan, vaikka se onkin hiukan erilainen kuin tämä. Mahtava fic.
Näin tähän alkuun haluan myös sanoa, että tämä on ensimmäinen slash-ficcini ja ensimmäinen, jossa Harry on mukana. Ei ole kauheasti vielä potteria tullut kirjoitettua, joten saattaa olla vähän kankeaa tekstiä. En ole yhtään varma, mihin aikaan fic sijoittuu, mutta sen saatte pähkäillä itse.
61 rypälettä tarvehuoneessa
Tämä on typerää, Harry ajatteli ja mulkoili toisella puolella pöytää istuvaa Dracoa. Dracokaan ei näyttänyt olevan mielissään tilanteesta tutkiessaan pienen tarvehuoneen suuria kirjahyllyjä epäuskoisena. Huone oli juuri sopiva sille määriteltyyn tarkoitukseen, taikajuomien aineen kirjoitukseen. Valitettavasti ainakaan tänä kyseisenä iltana sitä ei oltu siihen käytetty. Kalkaroksen täytyi olla tullut hulluksi laittaessaan heidät kaksi pariksi kirjoittamaan ainetta. Mitäköhän Draco oli tehnyt ansaitakseen tämän rangaistuksen, Harry pohti ja kohotti katseensa pöydän puukuviosta vain kohdatakseen Dracon epämiellyttävän irvistyksen.
"Ei tästä tule mitään", Harry huokaisi ja laittoi sulkakynänsä ja pergamentin palan pois pöydältä. "En pysty tähän kanssasi."
"Kerrankin olen samaa mieltä kanssasi. Kirjoittaisin unissanikin paremman esseen kuin avullasi", Draco sanoi ilkkuen. "Sitä paitsi minulla on nälkä. Et sitten keksinyt pyytää tänne ruokaa?" Harry alkoi ärsyyntyä vähitellen parinsa asenteeseen.
"Pyysin vain kaikkea tarpeellista aineen kirjoittamiseen. Minä kun luulin, että tässä menisi vain pikku hetki", hän murahti kiukkuisena.
"Luulit väärin", Draco vastasi ja alkoi tutkia kirjahyllyjä. Lopulta hän löysi yhden päältä kulhon, jossa oli suuri viinirypäleterttu.
"Toivottavasti nämä ovat edes siemenettömiä", hän mutisi happamasti ja laski kulhon keskelle pöytää.
Mutta kun Draco ojensi kätensä kohti kulhoa ottaakseen yhden rypäleen, Harry veti kulhon lähemmäs.
"Anna se kulho tänne, Potter. Minä ne löysin", Draco sihahti ja kurottautui pidemmälle.
"Emme voi tehdä ainetta, koska emme tule toimeen", Harry totesi ja veti kulhoa yhä kauemmas.
"Kiitos ilmiselvästä tiedosta", Draco murahti ja lopetti kurottelemisen.
"Joten nyt tutustumme", Harry jatkoi kuin ei olisi kuullut. "Syömme rypäleen vuorotellen ja kerromme itsestämme, jotain uutta." Draco tuhahti.
"Typerin idea ikinä."
Harry siirsi kulhon takaisin pöydän keskelle ja otti yhden rypäleen. Hän mietti hetken.
"En muista kunnolla vanhempiani", hän sanoi hiljaa ja söi rypäleen. Draco tuijotti epäuskoisena, mutta otti kuitenkin rypäleen.
"Välillä toivoisin, että minulla olisi eri vanhemmat", Draco sanoi vastahakoisesti ja söi rypäleen. Hän ei aikonut mennä henkilökohtaisuuksiin, muttei halunnut hävitä Harrylle - edes tässä typerässä pelissä.
Harry nyökkäsi vaisusti muttei tuntenut sääliä, Dracolla sentään oli vanhemmat.
"Toinen", hän sanoi tyynesti ja otti uuden rypäleen käteensä. "Toivoin pienenä olevani jonkun kuuluisuuden sukulaispoika, jotta hän tulisi hakemaan minut pois Dursleyiltä."
"Toinen myös. Pelkään välillä isääni", Draco sanoi hiljaa ja nieli rypäleen vastahakoisesti. Aihe ei enää innostanut kumpaakaan pojista, joten Harry siirtyi eteenpäin.
"Kolme, en pitänyt Hermionesta tavattuani hänet ensimmäisen kerran", hän sanoi ja nieli rypäleen. Draco naurahti kevyesti.
"Luulin, että olisit tullut kanssani junaan ensimmäisenä vuonna", hän sanoi muistellen kyseistä tilannetta. Harrykin muisti päivän paremmin kuin hyvin.
"Pelkäsin, että minut lajitellaan luihuiseen", Harry sanoi hiukan häpeillen ja nielaisi rypäleen nopeasti. Draco katsoi häntä hetken oudosti ja otti uuden rypäleen.
"Neljäs, olisin halunnut olla rohkelikko", hän sanoi ja vältteli Harryn katsetta. Molemmat olivat paljastaneet itsestään jo paljon enemmän kuin suunnittelivat. Harry mietti pitkän tovin ennen seuraavaa viinirypälettä.
"Uskon, että meistä olisi tullut hyviä ystäviä, jos olisit rohkelikossa."
Pienen hiljaisuuden jälkeen Draco otti oman rypäleensä.
"Crabbe ja Goyle ärsyttävät minua joskus suunnattomasti", hän paljasti ja nieli rypäleensä hiljaa pureskellen.
"Kuudes rypäle. Olin pienenä ihastunut kadullamme asuvaan jästityttöön, mutta hän piti Dudleystä", Harry sanoi huokaisten ja pureskeli rypälettään. "Oikeastaan ihan hyvä, koska myöhemmin tyttö paisui melkein kaksisataa kiloiseksi." Molemmat pojat virnistivät, mutta vakavoituivat välittömästi. Tilanne oli molemmista kummallinen.
"Se kuraverinen... Hermione, ei oikeasti ole pahan näköinen", Draco ilmoitti ja nieli nopeasti rypäleensä. Harry ällistyi ja pystyi vain vaivoin pitämään naamansa peruslukemilla. Ron ei pitäisi tästä tiedosta.
"Olen ollut ihastunut Ginnyyn. En kuitenkaan uskaltanut edetä", Harry sanoi ja yritti olla punastumatta. Dracon ilme koveni.
"Seitsemäs. En uskonut sinun olevan pelkuri", hän ilkkui ja söi rypäleen hiukan köhien. Harrya hävetti, mutta hän ei voinut olla antamatta samalla mitalla takaisin.
"Kahdeksas fakta: ainakaan minun isäni ei ollut kuolonsyöjä." Hän nakkasi rypäleen suuhunsa, mutta sylkäisi sen heti takaisin, se maistui kammottavalta.
Pojat mulkoilivat toisiaan, kun Draco otti kahdeksannen rypäleensä.
"En ole koskaan luntannut... Muilta kuin Crabbelta", hän sanoi virnistäen. Harry tarttui uuteen rypäleeseen.
"Tämä oli typerä idea", hän ilmoitti ja nielaisi rypäleen. Draco katsoi häntä epäuskoisesti. "Mitä?"
"Niin oli, mutta ei tämä niin kamalaa ole. Yleensä ideasi ovat huonompia", Draco sanoi ja heitti rypäleen suuhunsa. Nyt oli Harryn vuoro tuijottaa Dracoa.
"Kymmenes rypäle, olen usein epävarma itsestäni", Harry paljasti ja söi nopeasti rypäleen.
"Kymmenes myöskin, olen biseksuaali", Draco sanoi ja söi rypäleensä. Harry tuijotti häntä hetken uskomatta korviaan. Draco Malfoy oli bi?
"En ole niin yksipuolinen kuin... Kuin luullaan", hän vastasi puhe takkuillen. Molemmat olivat hiukan yllättyneitä keskustelun saamasta suunnasta.
"Yhdestoista, en ole niin kusipää kuin luullaan", Draco kertoi ja tuijotti Harrya haastavasti silmiin. Harry otti haasteen vastaan kylmästi virnuillen.
"Sitten olet parempi näyttelemään kuin uskoinkaan", hän töksäytti ja otti uuden rypäleen violetista lasikulhosta. "Haluan lapsia. Ainakin joskus." Draco kiristeli hiukan hampaitaan mutta jatkoi peliä.
"Samoin, mutta palkkaisin jonkun hoitamaan niitä." Hän kohautti olkiaan Harryn kysyvälle katseelle. "En alennu vaihtamaan vaippoja tai heräämään keskellä yötä parkumiseen."
"Kolmastoista, uskon rakkauteen ensi silmäyksellä", Harry jatkoi ja otti kulhosta yhden rypäleen. Draco tarkkaili häntä selvästikin pohtien jotain.
"En usko rakkauteen ensisilmäyksellä, koska se olisi täysin pinnallista. Uskon kuitenkin, että tunteet voivat muuttua", hän mutisi hetken päästä. Harry oli yllättynyt pojan syvällisistä ajatuksista ja melkeinpä häpesi omaa paljastustaan.
"Uskon kuitenkin, että rakkaus on vahvempaa, mitä kauemmin henkilöt ovat tunteneet", hän sanoi ja yritti kuulostaa syvälliseltä.
"Ketkä henkilöt?" Draco kysyi ja Harry punastui.
"No ne rakastuneet", hän tiuskaisi ja söi rypäleen nopeasti.
"Neljästoista", Draco sanoi ja otti yhden rypäleen käteensä, "pidän hiljaisuudesta." Harry nyökkäsi äänettömästi. Hän haukotteli ja mietti, mitä muut rohkelikot tekivät. Luultavasti valmistautuivat menemään nukkumaan lämpöisiin peteihinsä, kun hän kyhjötti tarvehuoneessa Malfoyn kanssa.
"Pidän tanssimisesta", Harry mutisi uuden haukotuksen lomasta. "Se oli viidestoista." Dracon suupieli nyki hiukan, mutta hän ei nauranut.
"Pidän tanssimisesta, kun kukaan ei näe." Harry muisteli, ettei ollut nähnyt Dracon tanssivan koskaan. Toisaalta, missä hän olisikaan voinut nähdä.
"Osaatko tanssia?" hän kysyi ja heitti rypäleen suuhunsa. Draco huomasi tämän ja nousi seisomaan tuoliltaan.
"Tuo on huijausta!" hän huudahti. "Sylje se rypäle pois!" Harry teki työtä käskettyä ja sylkäisi rypäleen kädelleen.
"Hyvä on", hän rauhoitteli Dracoa, jonka suuttumus oli tipotiessään. Ei uskoisi, että luihuinen vaatii sääntöjen pilkuntarkkaa noudattamista.
"Pidän ailahtelevista persoonista", Harry sanoi ja piti märkää rypälettä kädellään kunnes Draco nyökkäsi pienesti. Harry söi rypäleen ja katsahti kelloaan, joka näytti puoltayötä. Tästä tulisi pitkä yö.
"Kuudestoista, pidän persoonista, jotka tottelevat minua", Draco sanoi ja pudotti yhden rypäleen lattialle. "Voitko nostaa tuon?" Harry nosti rypäleen lattialta ja antoi sen Dracolle, joka hymyili viekkaasti. Harry oli liian väsynyt miettiäkseen hymyn merkitystä.
"Kaadoin kerran haarniskan Vornon päälle", Harry sanoi, kun ei keksinyt muutakaan.
"Kaadoin kerran kaapin päällesi. Muistatko?" Draco kysyi hymyillen ja söi viinirypäleen. Harry näytti happamalta ottaessaan oman rypäleensä.
"Muistan", hän vastasi vastahakoisesti. "Muistatko, kun pudotin sinut kerran luudalta? Muistelen sitä nimittäin itse aina hymyssä suin." Harry sylkäisi rypäleen lattialle. Se oli maistunut kamalalta.
"Toivon, ettei rypäleeni ole yhtä hapan kuin naamasi", Draco ilkkui, mutta irvisti nopeasti. Rypäle oli kuin olikin hapan.
"Yhdeksästoista rypäle", Harry ilmoitti. "Haluaisin huispata tulevaisuudessakin." Syödessään rypälettä hän kuvitteli mielessään itsensä Englannin maajoukkueen etsijänä, maailmankuuluna kerrankin taidoistaan eikä synkästä menneisyydestään.
"Yhdeksästoista myös. Tahtoisin huispata tulvaisuudessani, mikäli saisin siihen mahdollisuuden", Draco sanoi hiljaa ja vältteli Harryn katsetta.
"Kaksikymmentä, tiedän että kuka vain voi huispata jos haluaa. En ymmärrä mikä estäisi..?" Harry sujautti sanojen lomaan Dracolle kysymyksen.
"En olettanutkaan, että ymmärtäisit", hän vastasi virnuillen pienesti ja söi rypäleen. "Sinullahan ei ole sitä pelkoa, että joku parempi etsijä vie paikkasi." Harry huomasi lauseessa selvän viittauksen itseensä.
"Tiedän, että huispaus on kiinni paljolti harjoittelusta ja omistautumisesta lajille", hän yritti ja söi uuden rypäleen. Draco naurahti kuivasti.
"Kaksikymmentäyksi rypälettä takana ja alamme jo eksyä aiheesta", hän sanoi ilottomasti. Harry otti kulhosta rypäleen.
"Kaksikymmentäkaksi, emmehän", hän sanoi pirteästi.
"Sama numero, eri mielipide", Draco sanoi jo hiukan kiivastuen. "Tappelemme vain tässä rypäleiden syönnin lomassa."
"Emmehän", Harry sanoi korottaen ääntään. Molemmat pojat nielaisivat suuhunsa kertyneet rypäleet ja olivat hetken hiljaa.
"Kaksikymmentäkolme, ei tässä ole enää mitään järkeä", Draco sanoi hitaasti ja nieli yhden rypäleen lisää.
"On tässä", Harry intti. Häntä ei yhtäkkiä huvittanutkaan enää palata oleskeluhuoneeseen. Draco otti happamasti yhden rypäleen käteensä.
"Muutin mieleni, en haluaisikaan olla rohkelikko. He ovat nähtävästi ärsyttäviä inttäjiä", hän sanoi ja söi rypäleen kakoen. "Hyi helvetti..."
"Kahdeskymmenesviides, tämä on viallinen viinirypäleterttu", Harry murisi ja söi rypäleen.
"Älä minua syytä! Löysin sen tuolta hyllyltä. Sinähän tämän huoneen loit", Draco puolusteli ja söi rypäleensä.
"Kahdeskymmeneskuudes. Kaksikymmentäkuusi on aika hauska luku", Harry mumisi ja tunsi väsymyksen jälleen iskevän.
"Ei ole. Se on syvältä", Draco sanoi ihan vain härnätäkseen.
"Sanoinko jo, että olen epävarma itsestäni?" Harry kysyi ja nieli uuden rypäleen.
"Olen minäkin", Draco sanoi puolustelevasti ja otti kahdennenkymmenennenseitsemännen rypäleensä kulhosta. "Mietin usein, miltä näytän muiden mielestä. Tiedäthän, olenko komea vai kuin ilmetty Crabben kaksoisveli." Hän nousi istumaan ryhdikkäämmin tuolissa ja yritti vilkuilla Harryn ilmettä.
"Kaksikymmentäkahdeksan, luulisin, että useimpien mielestä olet ihan... komea", Harry sanoi ja piti katseensa pöydässä.
Kiusallisen hiljaisuuden jälkeen Draco otti uuden rypäleen.
"En ole koskaan seurustellut", hän kertoi häpeilemättä. "Tytön tai pojan kanssa." Harrya ihmetytti. Hän oli aina kuvitellut, että Dracolla oli ehdokkaita enemmän kuin hän jaksoi laskea. Hän oli sentään puhdasverisestä velhosuvusta, harrasti huispausta, oli ihan hyvän näköinen eikä edes niin kamala ihminen, kun ei nälvinyt joka toinen sekunti.
"En minäkään", Harry myönsi. Pojat katsoivat hetken toisiaan ja hymyilivät.
"Olen suudellut vain tyttöjä", Draco jatkoi. Lause herätti Harryssä epämiellyttävän tunteen.
"En ole koskaan suudellut poikaa", hän kuiskasi hiljaa ja tuijotti Dracoa suoraan silmiin. Harry nieli kolmannenkymmenennen rypäleensä. Draco otti kulhosta kaksi viimeistä ja antoi toisen Harrylle. Kaiken yhdessä vietetyn ajan jälkeen tuntui oudolta, että pian he palaisivat arkeen. Jopa hiukan haikealta.
"Haluaisitko?" Draco kysyi niin hiljaa, että Harry luuli ensin kuulleensa väärin. Hänen hengityksensä kiihtyi jostain käsittämättömästä syystä ennen vastausta.
"Haluaisin." Draco nousi ylös tuoliltaan ja käveli Harryn luo. Hän kumartui ja suuteli pitkäaikaista vihamiestään suoraan suulle pitkään ja hartaasti. Harryn kädessä ollut viinirypäle putosi lattialle ja vieri hyllyn alle tämän vastatessa Dracon suudelmaan. Pian he kuitenkin erkanivat ja Draco käveli ovelle.
"Toivottavasti Grangerilla on meitä varten esitelmä kirjoitettuna. Eksyimme nimittäin vähän sivuraiteille", hän sanoi virnistäen ja poistui huoneesta. Harry taas toivoi, ettei Hermione olisi vaivautunut. Ja jos olikin, Harry repisi esitelmän eikä antaisi sitä Kalkarokselle. Häntä alkoi liiaksikin houkutella jälki-istunto Dracon kanssa lauantaina.
A/N: I like comments!
