Kuinka kummallista se olisikaan...(S)

[Inu-Chan]

                                                     Author: Inu-chan.
                                                     Genre: tunnelmointia vain….
                                        Beta: Kizutin
                                        Ikäraja: sallittu
                          Summary: Kahden syvällisen ihmisen kohtaaminen
      
      
                                                    A/N: Inspiroiduin, kun kohtasin erään mielenkiintoisen henkilön. Taaskin aika lyhyt....

                                                                                    Kuinka kummallista se olisikaan.

   
   Tiesitkö, että silmäsi ovat peilikuva omistani? Tiesitkö, että elämäsi on peilikuva omastani?
   Olemme yksin muiden ihmisten joukossa. Kukaan muu ei voi meitä ymmärtää. Kukaan muu ei voi löytää meitä meistä itsestämme.
   ”Olemmeko nähneet?” Kysyin.
   Se oli pieni, viaton kysymys, joka kuitenkin loi pienen yhteyden. Kuulin menneisyyttäsi. ”Friikki! Kummajainen!” Niin tuttua, että melkein nauroin.
   Tapasimme ihmisten keskellä, kuljeskelimme siellä kuin eksyneet lapset. Ehkä niin onkin. Ehkä olemme vain eksyneet tähän maailmaan, joka ei tunnista meitä omakseen.
   Missä satumaailmamme on? Mihin se on kadonnut?
   Ehkä voimme tavata siellä uudestaan. Kuinka kummallista se olisikaan!
   Moni saattaisi luulla tätä rakkaudeksi tai ihastukseksi, muttei se ole. Minulla on jo hän, ankkurini, joka estää minua hukkumasta satuihin.
   Olet päinvastainen ja täynnä mysteerejä. Kuinka kummallista, jos näkisin sinut vielä.
   En tiedä, mitä haluaisin sinulle sanoa, tai kanssasi tehdä. Ehkä vain tuijottaa peilisilmiäsi niin kauan, että ne vievät minut pois.
   Tai ehkä unohdin sanoa kiitos.
   Olet veli, jota en koskaan voi saada.
   Olet tuki, joka ei ole ikinä lohduttanut.
   Olet salaisuus, jonka haluan säilyttää.
   Olet sinä.
   Kuinka kummallista, että meidän osaksemme on tullut tämä. Syvällisyys. Kuinka kummallista, että vain me haluamme nähdä syvemmälle.
   Kuinka kummallista, jos näkisin sinut taas.
   Haluatko nähdä minut? Kuinka kummallista se olisikaan.
   Kaksi yksin. Yksin kaksi.
   Yksi on ennen kahta ja kaksi on yhden jälkeen.

[Kizutin]

Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että Finfanfun ei tosiaankaan tykkää säilyttää alkuperäisiä muotoiluja O_o 

Mutta jooh. Mii pitää tästä. Luin tän jo toisen kerran, mutta pidän kuitenki. Tässä on semmonen tosi pysähtyny ja mielenkiintoisen pohdiskeleva tunnelta.

Lisäksi mii pitää tän tekstin kielesä ja sen sisältämistä ilmaisuista.

Kuten jo betaillessa totesin. En löydä mitään, mikä kaipaisi muuttamista. Olisi väärin väittää, että tämä on täydellinen, koska en minä usko täydellisiin asioihin. En vain keksi tästä mitään vikaa, jos muotoilua ei lasketa. Se vain ei johdu sinusta vaan siitä, että se jotenki muuttu ko laitoit tän tänne (Rivien välit ja muut sellaset katos salaperäisesti).

[Inu-Chan]

Haa! Kiitos kommentista kizutin. Jooh... se vähän muuntelee rivivälejä... siksi harkitsinkin kahta kertaa, että pitäisikö sitä harventaa, kuten varmaan muistat. Ja eipä niitä täydellisiä asioita ole tulluna vastaan... Itse asiassa epätäydellisyys on taiteellista. Epätäydelliset asiat jäävät ihmisten mieliin....
Ja arvaat varmaan, mikä biisi soi päässä, ko kirjoitin XD

[Heidi]

Mä harvemmin luen tän osaston tekstejä, viihdyn paremmin tuolla korkeampien ikärajojen puolella, mutta ehkä nyt alan hengailemaan täällä useammin, kun kerta tälläsiä aarteita voi löytää.

Tää oli todella erilainen, äärettömän mielenkiintoinen ja kaikenlaisia ajatuksia herättävä. Jokainen lause täyty lukee jotenkin tosi tarkkaan, että niistä saattoi ymmärtää sen ajatuksen enkä mä tiedä ymmärsinkö vieläkään kaikkea. Se tässä tekstissä onkin parasta. En tiedä ymmärrätkö säkään tätä tekstiä täysin, mutta ainakin mä jaksaisin lukea tän vielä uudestaan ja uudestaan ja varmaan tajuaisin joka lukukerralla jonkun uuden asian. Tää avautuu pikku hiljaa, tätä täytyy oikeesti ajatella ja maistella, että pääsee kunnolla selvyyteen.

Toisto on hyvä tehokeino, mutta kun sanat kuinka kummallista oli esiintynyt tekstissä kaksi kertaa se ei mun mielestä toiminut, häiritsi vain ikään kuin sä et olisi keksinyt tilalle toista adjektiiviä. Sitten se toistettiin vielä pari kertaa ja mä sain varmuuden siitä, että toisto oli tahallista, heti se muuttui hyväksi asiaksi.

Muotoilu ei nyt ehkä toimi niinkuin olisit halunnut, mutta yllättäen mä pidän siitäkin. Se kuitenkin erottaa tän tekstin jo ulkonäöltäänkin muista ja houkuttelee jo itsessään lukemaan. Aina tällänen näyttää paremmalta ja herättää huomiota enemmän kuin tavalliseen tapaan ladotut kappaleet.

Tykkäsin sun käyttämistä ilmaisusta ja tavasta, jolla oot väännellyt ja käännellyt sanoja, saanut ne elämään ihan eritavalla kuin arkikielessä. Tästä välittyy loistavasti se pohdiskeleva ja syvällinen tunnelma, jota ilmeisesti lähdit hakemaankin. Onnistuit siis mun mielestä loistavasti enkä valitettavasti keksi yhtään mitään rakentavaa kritiikkiä.

Kaksi yksin. Yksin kaksi.
   Yksi on ennen kahta ja kaksi on yhden jälkeen.

Loppu oli mielestäni erityisen onnistunut, varsinkin toi viimeinen rivi. Itsestäänselvistä faktoista vaan saa hirmu jännän kuuloisia, jos sen osaa tehdä oikein.

[Inu-Chan]

 Heh... Kiitos... Moisista kehuistahan menee ihan hämilleen. Tosiaan, teksti pohjautuu tavallaan erääseen tapaamiseen ja erääseen lauluun, joten ehkä sen takia sain siitä niin eläväisen ^^ Omasta mielestänikin onnistuin tässä ihan kohtuullisesti, mutta muotoilu tosiaankin olisi voinut onnistua paremmin... -.-''