Kirjoittaja Aihe: Ihastuspeili, S, 14/14! 14.3.-13  (Luettu 14529 kertaa)

Nalle

  • ***
  • Viestejä: 63
  • Linnun siivin nousen ilmaan
Vs: Ihastuspeili,S, 12/?
« Vastaus #40 : 07.12.2012 00:22:43 »
No, voi awws!  :D Aivan mahtavaa tekstiä!
Henki rules...  ;D Love it!
   Toivottavasti jatkelet vielä, koska toivon todellakin sitä.
Teksti on selvää, mutta joitakin sana valintoja olisin vaihtanut.
En nyt vaan jaksa alkaa etsimään niitä sieltä tekstistä. :)

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 485
  • ava Claire + bannu Ingrid
Vs: Ihastuspeili,S, 13/?
« Vastaus #41 : 24.01.2013 17:16:43 »
Chelsey, Maom-mix, Frederica, Rentun Ruusunen ja Nalle NÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄIN suuri kiitos kaikille kommentoijille!

Ja anteeksi, että tässä kesti! Koitan saada seuraavan osan nopeammin ulos. Toivottavasti joku on vielä pysynyt mukana tänne asti. :)


Osa 13

Olin langennut alkeelliseen ansaan. Joutua nyt hengen nöyryyttämäksi. Vangiksi kahden punaisen huulen. Ei ollut epäilystäkään. Muisto kulki mukanani, vaikka halusin, en halunnut, halusin päästää siitä irti. Miksi? Merlin sentään, olihan maailmassa muitakin velhoja. Muitakin nättejä tyttöjä, jotka kieli pitkällä odottivat, että tällainen viisas ja hienokäytöksinen Luihuinen saapastelisi paikalle. Niin no, ehkei, mutta kuitenkin.
Ja sitten menen tuhlaamaan aikaani Rohkelikkoon. Paljon aikaani. Aivojani.

Sydäntäni.


Hermione tuijotti pienen präntin täyttämää sivua silmät tarkennettuina kauas jonnekin aivan muualle. Sama sivu oli ollut auki jo monta minuuttia, mutta aivot eivät kyenneet ymmärtämään, mitä riimuloitsujen käsikirja tarkoitti asiallaan. Kirjasto oli hiljennyt, kun muut olivat lähteneet nauttimaan kurpitsapiirakkaa ja pelaamaan velhoshakkia tupiin. Jostain, sieltä täältä, kuului vielä hajanaisia askelia, mutta muuten tyttö istui huoneessa miltei yksikseen.

Hän ei voinut väittää, etteikö sillä satunnaisella huulten kohtaamisella, jota saatettiin kutsua myös suudelmaksi, olisi ollut mitään vaikutusta häneen. Ei.
Kun sillä vain oli liikaa vaikutusta.

Olihan hän toki saattanut ehkä, jopa, myöntää itselleen, että nyt oli ottanut ohraleipä, ja ihastus oli Malfoy. Ja hän oli ehkä yön hiljaisimpina tunteina miettinyt poikaa, tämän ilkeää virnettä, ja saattanut pitää sitä ehkä jopa sööttinä.
Mutta kuitenkin! Malfoy! Joku roti sentään asiaan!

Hermione tökkäisi sormellaan kirjaa, ja huokaisi syvään. Huomenna olisi tunti Luihuisten kanssa. Hän tiesi, ettei pystyisi pitämään silmiään erossa blondista, vaikka ei halunnutkaan olla sellainen tyttö, joka aina roikkuisi ihastuksessaan kiinni. Miksi kaiken piti olla näin vaikeaa?
Riimukirja ei tuntunut antavan vastausta siihen kysymykseen.

”Te… suutelitte?” Ginnyn kulmakarvat pompahtivat hiusrajaan asti.
”Shhh!” Hermione hyssytteli, vaikka oli taikonut hiljennysloitsun petinsä ympärille.
”Siis, ihan oikeastiko?”
”Niin saattoi tapahtua, mutta kumpikaan meistä ei todellakaan tehnyt aloitetta.”
”Miten se sitten tapahtui?” Ginny ei oikein ymmärtänyt asian oikeaa laitaa.
”Annas, kun kerron sinulle…”

Hetkeä myöhemmin Ginny nyökkäsi hajamielisen oloisena, ja vilkaisi ympärilleen.
”Tämä henkikö siis?”
”Niin.”
”Mutta… Jos tuo tarina on siis totta, eikö hänen nyt pitäisi siis olla poissa?” Ginny kysäisi.
”Enpä ole tullut ajatelleeksi tuota. Hänen pitäisi siis olla poissa… Ellei sitten ole niin, etten olekaan Malfoyn salainen ihastus. Ei sillä, että haluaisin olla, tietenkään.”
”Haluat sinä.”
”No niin haluankin!”

Ginny huokaisi, ja asetti kätensä Hermionen olalle.
”No niin, ehkä sinun olisi pitänyt jutella tästä Malfoyn kanssa. Asiat olisivat paljon helpompia.”
”Helpommin sanottu kuin tehty”, Hermione murahti.
”Niinhän se on, mutta ehkä on aika haudata hetkeksi sotakirveet ja miettiä, onko henki enää olemassa. Tai ehkä teidän täytyy suukotella uudestaan…” Ginny virnisti ja Hermione punastui.
”Emh… en ole ajatellutkaan”, hän mumisi.
”Jollei se ollutkaan kunnon pusu. Jos osuitkin vaikka leukaan”, Ginny naureskeli ja väisti Hermionen heittämää tyynyä.
”Kai nyt sentään tiedän, missä huulet sijaitsevat!”
”Jos eksyit hänen kauniin kiiltäviin, sinisenä valtamerenä tuikkiviin, silmiinsä?”
”Ole nyt jo hiljaa!”

Seuraava päivä valkeni hiljaisen odottavana Rohkelikon tuvassa. Harry ja Ron odottelivat Hermionea oleskeluhuoneessa, josta he lähtivät kohti liemihuonetta.
”Mites… Malfoy?”
”Malfoy?” Hermionen ääneen kiiri heikko hermostuneisuus. Hän oli kovasti yrittänyt olla ajattelematta koko ongelmaa, mutta nyt tietysti Ron meni tapansa mukaan möläyttelemään asioita.
”Niin?” Harrykin kumartui kuuntelemaan Ronin ohitse Hermionen vastausta.
”Ei ole mitään asioita kerrottavana!” Hermione kimpaantui ja marssi luokkaan tutulle paikallensa etuosaan.
”Mikä sitä nyt vaivaa?” Ron murahti Harrylle, joka kohautti olkiaan.
”Naisten ongelmia”, hän vain vastasi.

Tunti kului kuin se nyt yleensäkin. Hermione viittasi melkein kaikkiin, mutta tällä kertaa hänen ajatuksensa harhailivat liikaa aivan jossain muussa. Aivan jossain muussa, joka istui pari penkkiriviä hänestä vasemmalla.
Kun Hermione oli jo kolmannen kerran änkyttänyt vastauksessaan, ja sanonut litroja desilitrojen sijasta, päätti hän saada asialle jonkinlaisen päätöksen. Koulua hän ei riskeeraisi jonkun tuollaisen takia!

Tunnin jälkeen hän jäi notkumaan käytävälle ja kooten rohkeutensa, meni vetäisemään Malfoyta hihasta.
”Mal… Draco, voimmeko jutella?”
”Nyt neidille sitten sopii juttelu?” Malfoy vastasi ivallisesti, mutta lähti kuitenkin Hermionen mukaan poispäin muista ihmisistä.
”Älä viitsi”, Hermione murahti, ja istahti ikkunalaudalle kauaksi muiden katseista. Draco heilautti kättään ärtyneesti, ja lähettyvillä maleksineet pojat kipittivät karkuun blondin tuimaa katsetta.


”Mitä asiaa sinulla siis oli?”
”Oletko nähnyt henkeä jossain?” Hermione sanoi heti sanottavansa. Draco hiljeni hetkeksi, ja näytti mietteliäältä.
”Oikeastaan, enpä ole tainnut.”
”Kai tajuat, mitä se merkitsee?”
”Että pääsimme hänestä eroon?”
”Niin. Voimme taas jatkaa normaalia elämää”, Hermione hymähti hieman.
”Sehän on hyvä. Kai hävität sen peilin myös?”
”Peilin?” Hermione oli jo ehtinyt unohtaa koko kapistuksen.
”Se peili, joka sinulla oli”, Draco vilkaisi tyttöä kulmiensa alta.
”Äh, en tiedä edes, missä se enää on”, Hermione vähätteli, ja nousi seisomaan.
”Asia on siis loppuun käsitelty?”
”Niinhän se taitaa olla.”
Draco aikoi sanoa vielä jotain, mutta muutti nopeasti mielensä ja vilkaisi nopeasti tyttöä.
”Asia käsitelty”, hän mutisi ja käännähti kannoillaan ja lähti kohti oleskeluhuonettaan.
”Niin…”, Hermionen ääni särkyi.

Henkeä ei enää ole. Ei ole. Kadonnut kuin tuhka tuuleen. Mutta miksi? Onko se sen peilin takia? En voi unohtaa, mitä henki sanoi siitä. Salaisen ihastuksen suudelma.

Ja me suutelimme.

Ja henki katosi.

Ja salainen ihastus.

Hermionekin siis…?


Draco kääntyi kesken käytävän katsomaan taakseen.

Hyppää lehtikasaan!

Nalle

  • ***
  • Viestejä: 63
  • Linnun siivin nousen ilmaan
Vs: Ihastuspeili,S, 13/? Uusi osa 24.1.-13!
« Vastaus #42 : 24.01.2013 21:08:06 »
Jei! Jatkoa, kivaa :)
Väsyttää aika lailla nyt mutta sanon nyt kuitenkin että rakastin tota loppua.  :D

Frederica

  • ***
  • Viestejä: 1 148
Vs: Ihastuspeili,S, 13/? Uusi osa 24.1.-13!
« Vastaus #43 : 18.02.2013 19:40:33 »
Ihanaa, että tämä oli saanut suloista ja hymyilyttävää jatkoa! (Pahoittelut kommentin viipymisestä, elämä ja etc.)

Tyyli on pysynyt osien välissä olevasta ajasta huolimatta hyvin samanlaisena ja tämä luku nivoutui saumattomasti noiden aiempien joukkoon, pisteet siitä. :D Tuntui hyvältä ja tutulta ja turvalliselta palata tämän pariin, kiitos siitä. :D

Nyt Draco ja Hermione alkavat pikku hiljaa tiedostaa tilanteensa, ja lopetus oli kyllä todella hieno ja hyvä. En voi olla pitämättä tuosta Dracon katseesta ja ajatuksista, totuus rämistelee Luihuisemme mieleen voimalla. ;D Minusta on ihanaa, että Hermione ja Ginny käyvät näitä tunnepuolen keskusteluja ja pojat aina keskeyttävät heidät. ;) Ja Harrylla ja Ronilla ei vain yhdistä, tosin odotan innolla sitä hetkeä, kun asioiden tola valkenee paitsi Dracolle ja Hermionelle, niin myös Harrylle ja (varsinkin) Ronille. ;) Ginnyn kiusoittelu sai minut kyllä hymyilemään. ;D

Kiitos tästä uudesta luvusta. :)
wooooop
Ava: Ingrid

Maom-mix

  • Vieras
Vs: Ihastuspeili,S, 13/? Uusi osa 24.1.-13!
« Vastaus #44 : 22.02.2013 19:14:08 »
Aah jatkoa ja minä olen melkein kuukauden myöhässä... voi voi :o Nyt asiaan parannus;

Jatko oli ihana ja todella hyvä kuin aiemminkin kirjoita jatkoa pian. En nyt tiedä mitä kommentoida, kun ei ole mitään valitettavaa eikä virheitä joten... Loppu oli myös hyvä, pidin paljon ja muutenkin pidän näistä Dracon ajatushommeleista, teet ne hyvin ;)

Jatkoa odotellen

~Maom-mix

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 485
  • ava Claire + bannu Ingrid
Vs: Ihastuspeili,S, 14/14! 14.3.-13
« Vastaus #45 : 14.03.2013 21:13:31 »
Nalle: Oi, kiva, että pidit lopusta, siihen pyrinkin. :) Kiitos kommentistasi!

Frederica: Ginnyn ja Hermionen keskusteluja on kiva kirjoittaa, koska yleensähän tytöillä on aina tapana juoruta kaikesta tapahtuneesta. Mikseivät siis hekin niin tekisi? :D Kivaa, että osa oli hyvä! Kiitos kommentistasi!

Maom-mix: Ei haittaa, vaikka onkin kuukauden myöhässä, onhan tämä täällä vieläkin. :D Eikä haittaa, vaikket tiedä, mitä kommentoit, kaikki käy. :) Kiitos kommentistasi!

A/N: No niin, tässä se nyt sitten olisi... Viimeinen osa Ihastuspeiliä. Onhan tässä aikaa mennyt, ja meinasi hermotkin mennä ja kaikkea. Suunnitelmat muuttuneet ja oli ongelmia jossain vaiheessa pysytellä alkuperäisessä ikärajassa, kun Sallitussa ei saa olla edes pusua tapahtua... :DD Nauttikaa nyt vielä siis! :)


Osa 14

Sinisen harmaa taivas näytti vetäytyvän piiloon pilvien taakse. Hermione huokaisi ja ohjasi harhaantuneen hiuskiehkuran pois kasvoiltaan. Dracoa ei näemmä pahemmin huvittanut jutella asiasta, joten minkäpä hän sille sitten mahtoi. Jos asia kerran oli toisen mielestä loppuun käsitelty, niin kai se sitten oli. Pitäisihän hänen nyt fiksuna tyttönä se asia ymmärtää. 

Hermione oli niin kurkkuaan myöden tätä sotkua. Hänen opiskelunsa oli kärsinyt, eikä päässä pyörinyt mikään muu. Mikään muu kuin Draco.

Tyttö sukaisi kouluviittaansa, ja vilkaisi maisemaa vielä kerran. Sitten hän kääntyi lähteäkseen kohti oleskeluhuonetta, mutta jähmettyi sijoilleen. Käytävän toisessa päässä loistivat vaaleat hiukset kuin varoitusmerkkinä. Draco.

Poika seisoi käytävän varrella tuijottaen tytön suuntaan. Hermione tunsi kurkussaan olevan karhean palan nousevan ylöspäin. Nieleminen oli hankalaa, eikä aivoista lähtenyt yhtäkään fiksua ajatusta. Hermionen mielessä kaksi puolta taisteli. Uppiniskaisuus ja epätoivoinen ihastuminen. Kumpi olikaan pahempi, sitä tyttö ei tiennyt.

Hän ei sanoisi Malfoylle mitään. Juttelut olivat ohitse. Luihuinen oli saanut mahdollisuutensa, ja nyt oli turha enää valittaa, mietti Hermione. Sitä paitsi, Draco ei varmastikaan ollut ihastunut häneen. Miksi olisi? Se olisi ollut täysin sopimatonta.

”Hermione”, Dracon ääni kähähti kuin kurkussa olisi ollut jotain vikaa.
”Draco”, Hermione taisteli itsensä kanssa. Jäädäkö juttelemaan vai…?
”Minä…”, Draco aloitti, mutta Hermione keskeytti hänet.
”Minulla on kiire. Kiitos vain”, Hermione tiputti jäisen lauseensa hämmentyneelle Dracolle ja lähti kohti oleskeluhuonetta kyynelten kihotessa silmiin.

”Hermione!” Ginnyn säikähtänyt ääni kimposi hänen korviinsa, kun hän oli astunut sisälle Rohkelikon oleskeluhuoneeseen. Kuin sitkeän savusumun takaa hän näki, kuinka monta muutakin naamaa oli kääntynyt katsomaan häntä, mutta tällä hetkellä hän ei jaksanut välittää.
”Mikä on?” Ronin pikkusisko tuli heti Hermionen viereen, kun Hermione yritti lähteä yläkertaan.
”Kerron myöhemmin”, brunetti ravisti punapään pois ulottuviltaan ja ryntäsi sitten makuuhuoneeseensa.
Vain siellä hän saattoi lopulta päästää kyyneleensä valloilleen.

Kun seuraava päivä oli valjennut kuulaana lauantaiaamuna, Hermione lopulta kömpi silmät miltei umpeen muurautuneina ylös sängystä. Hän oli miettinyt. Vatvonut ja valvonut, miettinyt asiaa monelta eri kantilta. Ja tullut vihdoin siihen lopputulokseen, että oli aika unohtaa kaikki. Yrttivarastot, ja muut turhat asiat. Luihuinen oli luihuinen, ei siitä mihinkään päässyt. Draco varmasti nytkin naureskeli hänelle jossain kaveriporukassa.

”Hermione?” Ginny älähti, kun näki ystävänsä hiuspehkon auringonvalossa.
”Ginny, älä jaksa”, Hermione huokaisi ja tarrasi hiusharjaan suunnitelmanaan hoitaa pehko kuntoon.
”Onko kaikki kunnossa?” Ginny hivuttautui lähemmäs ystäväänsä ja taputti tätä sitten lohduttavasti olkapäälle.
”No jaa”, Hermione yritti nostaa suupieliään ylöspäin, muttei aivan onnistunut.
”Onko se…?” Ginny sihahti ja vilkaisi huoneessa vielä aamupalalle menoa viivytteleviä tyttöjä kohti.
”Kerron sitten myöhemmin”, Hermione vastasi ja Ginny tuhahti kuuluvasti.
”Pidän siitä kyllä huolen!”

Aamupalan jälkeen tytöt suuntasivat kohti linnan puistikkoja. Puiden varjossa Hermione kertoi eiliset tapahtumat kylmettyneisiin sormiinsa puhaltavalle Ginnylle.
”Ja… nytkö ei sitten mitään?”
”Niin”, Hermione kohautti olkiaan antautuvasti.
”Ei se voi olla niin mäntti”, Ginny mäkätti ja potkaisi kiveä, joka kuuluvasti kolahti puiston pilariin.
”Minä kai se mäntti olin”, Hermione huokaisi.
”Et saa ajatella tuolla tavalla.”
”Millä tavalla sitten?”
Ginny pysytteli hiljaa, tähän hän ei osannut sanoa mitään.
”Niin. Minä luulin jotain, mitä ei loppujen lopuksi ollutkaan. Luulin aivan liikoja. Ja nyt, olen riekaleina. Haluan vain unohtaa kaiken”, Hermione tunsi ärsytyksekseen taas silmäkulmiaan pistelevän.
”Voi Hermione…”, Ginny kaappasi ystävänsä halaukseen.
”Asiat varmasti selkenevät vielä.”
”En halua enää kuulla asiasta ollenkaan”, kuului Hermionen jämäkkä vastaus ennen kuin uusi itkukohtaus kohdistui Ginnyn huiviin.

Ne silmät. Kirottua. Seuraavat joka paikkaan.
Se hymy. Kirottua sekin. Kuulen sen joka päivä, joka ilta.
Tuo tyttö. Kiroukseni. Enkä tule unohtamaan. En, vaikka haluaisinkin. Vaikken haluaisikaan. Vaikka niin toivoisinkin. Vaikken toivoisikaan.
En osaa enää olla. En normaalisti. En ilman.


Hermionen hermostuneet askeleet kolisivat pitkin kirjaston lattioita. Peloissaan omista reaktioistaan hän kurkisteli kirjahyllyjen taakse. Peläten pahinta, odottaen… no, pahinta kaiketi. Hän tiesi, ettei Draco tulisi olemaan täällä, mutta silti. Silti oli pakko olla varovainen. Sitä paitsi, hänen olisi pakko saada tehtyä essee tänään, tai muuten palautuspäivään olisi enää viikko.

Helpotuksesta huokaisten hän laski löytämänsä kirjat pöydälle, asetti kirjoitustarvikkeensa sen viereen ja heitti viittansa viereiselle tuolille. No niin, essee muodonmuutosjuomien salaisista tarvikkeista muinaisessa Lontoossa ennen Maagikko Lumernitiusta.

Kun hän oli saanut kolme sivua kirjoitettua, ja tunsi vihdoin päässeensä vauhtiin, näki hän kuinka hiljainen varjo saavutti hänen pöytänsä, kurottautuen kirjoituksen yli ja saavuttaen vihdoin hänen puolensa.
”Hermione.”

Tyttö nosti katseensa, vaikka hyvin tiesi, kenelle ääni kuului.
”Asiahan on loppuun käsitelty”, Hermione ilmoitti kuivalla äänellä ja yritti jatkaa esseensä kirjoittamista, vaikka käsi tärisi kuin yhdeksänkymppisellä mummolla.
”Asia on kaikkea muuta kuin loppuun käsitelty”, Dracon äänessä ei kuulunut sille ominaista ivallista vivahdetta, vaan poika tuntui olevan tosissaan.
”Niin…?”Hermione selvitti kurkkuaan. Tämä ei nyt mennyt ollenkaan niin kuin hän oli kuvitellut.
”Niin”, Draco vastasi, selvästi hermostuneena hänkin.

”Sinulla oli jotain as…”, Hermione ehti aloittaa, ennen kuin Draco kiskaisi sulkakynän pois hänen kädestään.
”Minulla on asiaa, ja sinä kuuntelet”, Draco ärähti, ja vilkaisi ympärilleen. Hän kohottautui hieman ylöspäin ja huokaisi selvästi.
”Hermione…”, vaaleahiuksinen aloitti, eikä oikein tiennyt, miten jatkaa. Kuka oli tehnyt tästä näin vaikeaa?
Hermione odotti sydän pamppaillen, mitä toisella oli sanottavanaan.
”Mätaidantykätäsusta.”

Hätääntynyt hiljaisuus täytti kirjaston. Tuntui kuin aika olisi hidastunut, kirjastonhoitajakin kadonnut aivan muualle. Kuin heitä ei olisi kuin kaksi koko kirjastossa.

Mätaidantykätäsusta. Kuka Merlin soikoon sanoo niin? Kuka, kysyn vaan?

”Mä olen ihastunut suhun, Hermione”, Draco lopulta toisti hiljaa, kun äänettömyys oli jatkunut.
”Ei…”, Hermione kuiskasi.
”Ei?”

”Oletko tosissasi?”
”Merlin soikoon olen. En kai muuten olisi täällä yksin?”
Hermione nousi tuolistaan hämmentyneenä. Samalla hänen teki niin mieli heitellä kärrynpyöriä ja halata maailmaa kuin vain lyyhistyä lattialle itkemään. Jos tämä olisikin joku todella huono pila, koska Dracolle kaikki tuntui olevan.

”Tiedän, että…”, Draco aloitti ja vilkaisi Hermionea nopeasti kuin etsien tämän kasvoilta lupaa jatkaa.
”… että olen ollut ääliö joissakin asioissa. Ja en osaa olla niin kuin muut, enkä haluakaan. Ja, että en ole kohdellut sinua hyvin, ja… Mutta tajusin kaiken heti, kun tutustuin sinuun paremmin”, Dracon ääni hiipui jonnekin kaukaisuuteen. Hermione puristi käsiään nyrkkiin, eikä tiennyt mitä sanoa.
”En aio muuttua, en aio odottaa enää kauaa. Unohdetaan vain koko juttu. Ja jos kuulen tästä jossain, tiedän, kuka saa syyt niskoilleen.”

Draco kääntyi lähteäkseen, mutta Hermione kiersi pöydän, ja tarttui poikaa hihasta.
”En oletakaan sinun muuttuvan. Olethan jo tehnyt niin.”
”Mikä vastaus tuo oli olevinaan?”

Dracon huulet eivät enää maistaneet sen illan jälkeen muuta kuin mansikkaisen huulipunan.
« Viimeksi muokattu: 15.03.2013 23:20:11 kirjoittanut Grenade »
Hyppää lehtikasaan!

Frederica

  • ***
  • Viestejä: 1 148
Vs: Ihastuspeili, S, 14/14! 14.3.-13
« Vastaus #46 : 16.03.2013 13:13:24 »
Aivan ihana päätös tälle tarinalle!<3 Awww! :-*

Ja totta kai kaikki päättyy kirjastossa, sehän on varmin paikka löytää Hermione + siellä on paljon salaisia nurkkia. ;) Hihittelin tuolle Hermionen kauhulle siitä, että kohta esseen palautukseen on enää viikko, niin hermionemaista kuin vain voi olla.

Ja voi Dracoa, kun Hermione on koko ajan ajatuksissa. Se ei taida helpottaa tuon lopun myötä, mutta ainakin ne kirous osuudet saattavat hävitä ajatuksista. ;) Rakastan tuota Dracon yhteen hengenvetoon tulevaa tunnustusta ja heti sen jälkeen olevia ajatuksia; Kuka Merlin soikoon sanoo niin? Kuka, kysyn vaan? :D

Ginnyn ja Hermionen ystävyys on ollut hieno osa tätä tekstiä, olen pitänyt heidän keskusteluistaan ja tuosta kuinka Ginny tarjoaa tukeaan Hermionelle (ja pitää uteliaan veljensä poissa asioiden ytimestä). Teksti on koko ajan ollut hauskaa ja myös pysynyt hauskana, hihittelin tälle viimeiselle osalle ihan onnessani. ;D

Hahmot ovat olleet läpi tarinan aivan ihania ja minusta tämä sai arvoisensa päätöksen. Kiitos tästä.<3
wooooop
Ava: Ingrid

Maom-mix

  • Vieras
Vs: Ihastuspeili, S, 14/14! 14.3.-13
« Vastaus #47 : 20.03.2013 17:46:04 »
Aaaaahhh.... Siis tuo loppu! Aivan mahtavaa! Niin hyvin kuvailtua ja todenmukaista. Tuli ihan itsellekkin sellanen epävarma olo... Punastelen nyt yksinäni sun kuvailujen takia, ole onnellinen :D Mutta kyllä, juuri näin. Parempaa loppua en keksi tälle ficille. Hyvin hoidit pisteet kotiin ;) Dramionehan on se aivan mahtava paritus, siitä ei päästä minnekkään ja tämäkin vain vahvistaa sitä.

Mätaidantykätäsusta- kohta. Aaaawsis kuinka ihanaa... Ja sitten ne Dracon mahtavat facepalm ajatukset 'kuka sanoo niin?'

Olen nyt vaan vielä niin onnessani ettei rakentavaa/järjellistä palautetta synny ja tämä on todella positiivinen asia ;D

Kiitos todella paljon

~Maom-mix

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 485
  • ava Claire + bannu Ingrid
Vs: Ihastuspeili, S, 14/14! 14.3.-13
« Vastaus #48 : 31.03.2013 17:46:11 »
Awws, ihania kommentteja! ♥

Frederica: Itsekin olen tykännyt kirjoittaa noita tyttöjen juttuja, kun tytöillä on aina tapana hieman aina juoruilla kuitenkin ja tuskinpa velhotytöt siinä suhteessa jästeistä niin eroavat. :D Todella mukavaa, että osa oli mielestäsi kiva ja sai arvoisensa lopun. Olen otettu! :) Kiitos ihanasta kommentistasi!

Maom-mix: Hih, olen onnellinen! :) Todella kivaa, että pidit lopetuksesta, sillä halusin heille omanlaisensa lopun ja koitin välttää yltiömäistä romantiikkaa, sillä mielestäni se ei välttämättä ole aivan Dracon juttu. :D Kiitos ihanasta kommentistasi!
Hyppää lehtikasaan!

niiina

  • Ylikuolonsyöjä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 5 596
  • Malfoysexual
Vs: Ihastuspeili, S, 14/14! 14.3.-13
« Vastaus #49 : 20.09.2020 19:32:33 »
Kommenttiarpajaisista hei!

Pitihän tämän kimppuun hypätä kun olen sen toisen sinun keskeneräisen Dramionen lukenut (mitä voisit jatkaa! ;)), että kiva kun tämä oli kirjoitettu kokonaan. Monet tekstit kuitenkin jää valitettavasti kesken.

Tämä on vanhempaa tuotantoa ja olet selkeästi kehittynyt kirjoittamisessa ihan hurjasti, mikä on isoa plussaa. Meistä toivottavasti kaikki kehittyykin ajan kanssa aina. :) Alussa tässä tekstissä sanoitkin, että kunhan alun pääsee kahlaamaan niin taso paranee ja se oli totta. Toki kun itse kirjoitan aika vähän kouluajoista, niin tämä tuntui sellaiselta teinimenolta ehkä omaan makuun, mutta varmasti juuri tuon ikäluokan juttuja on tuollaiset ajatukset ja sähläämiset hieman. Olit siis varmasti osannut kuvata asioita todella tuohon hetkeen sopivasti. Virheitä tuolla vilisi jonkun verran, että jos joskus innostut tämän korjaamaan ja käymään läpi, niin varmasti tulee loistava lopputulos!

Musta sulla oli tässä tosi kiva idea tuosta peilistä ja siitä kuinka se toimii. Se teki tarinasta mielenkiintoisen! Olit myös joissakin osissa kuvaillut asioita todella tarkasti ja hyvin. Pidin tästä kyllä kokonaisuutena, vaikka toki tästä paistaa se, että aika ensimmäisiä tekstejä kyseessä - mutta ei se tämmöistä fanaattista Dramione - fania haitannut juuri. :D Omatkin ensimmäiset tekstit oli hyvin samantyylisiä ja juuri tuota kehityskaarta oli ihana seurata tässä lukiessa, kuitenkin tätäkin olit kirjoittanut useamman vuoden.

Kiitos sulle kovasti tästä pätkästä ja pahoittelut, jos nostan vanhan tekstin esille, mutta nämäkin ansaitsee huomiota! Olen kyllä kärppänä paikalla, jos kirjoitat lisää Dramionea!

niiina
Dramione

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 485
  • ava Claire + bannu Ingrid
Vs: Ihastuspeili, S, 14/14! 14.3.-13
« Vastaus #50 : 05.10.2020 22:33:18 »
Vähän ehkä saatoin tuijottaa hetken näyttöä ennen kuin tajusin, että tähänkin on tullut kommenttia. Tarina sentään on ollut jo sen seitsemän vuotta valmiina. :D Ja huh, kuinka hienoa kuulla, että edistystä on tullut! Tällä hetkellä en edes uskalla lukea tätä uudestaan, mutta tarina saa pysyä täällä ja olla muistomerkkinä omasta lähtöruudustani. :D Ehkä jossain vaiheessa voisi ottaa projektiksi uudelleenkirjoittamisen. Kiitos paljon kommentistasi! ^^
Hyppää lehtikasaan!