Kommenttikampanjasta heissan!
Hui. Tämä oli jotenkin hyvin pysäyttävä. Yleensä Ron/Hermione mielletään ja esitetään joko onnellisena parituksena tai sellaisena ennen seurustelua "miksei toi voi olla mun" -angstina, joten tämä yllätti. Itse en paljoa kyseistä paritusta lue, koska rare on kaveri, mutta olen aina mieltänyt Ronin ja Hermionen onnelliseksi pariksi pienine ongelmineen, jotka ovat lähinnä tärkeysluokkaa "Ron jättää aina wc-pytyn kannen auki". Mielenkiintoinen uusi näkökulma siis, vaikka tunnustan nyrpistäneeni nenääni sille, että näiden suhde rikottiin. Ron/Hermione on itsestäänselvyys
Tämän tunnelma oli hyvin tavoittava ja mukavan tumma. Alusta lähtien jonkinlainen uhka oli läsnä, ja vaikkei sitä silloin sanottukaan, niin sen jotenkin aisti. Sen taas voi kääntää niin, että alku oli oikein onnistunut. Hermionen tuska oli uskottavaa ja häntä kävi sääliksi, ja jostain syystä Roniakin. Olen aina mieltänyt Ronin sellaiseksi hahmoksi, joka ei tarkoituksella tee pahaa, joten heräsi kysymys
miksi. Ehkä tuo mainittu alkoholi itten ajoi Ronin vääränlaisiin ratkaisuihin.
Loppu oli hyvin toteutettu, enkä oikeasti arvannut, että noin tulisi käymään (varoituksethan iloisesti skippaan lähes aina, etten spoilaannu). Useista itsemurhaficeistä sen näkee, tästä se ei paistanut läpi alkuriveiltä lähtien. Pidin siitä, ettei suoraan sanottu, että Hermione teki itsemurhan, vaan se oli luettavissa rivien välistä. Hyvä toteutus siis sen vuoksi, että sen arvasi heti vaikkei sanottukaan.
Muutenkin teksti oli noin yleisesti hyvää, virheitä ei ollut ja kerronta kulki. Helppolukuista tekstiä, jonka kanssa ei tullut lukiessa mitään ongelmia väärinymmärrysten tai hankalien sananvalintojen kanssa. Lisäksi pituus oli mieluinen, koska raapaleet ja tuplaraapaleet ovat suuri rakkauteni. Ne ovat ihania kaikessa lyhyydessään.
Kiitän oikein paljon tästä, se antoi mukavaa perspektiiviä tällä toisella näkökannalla näiden kahden suhteesta. Kiitos!
