Kirjoittaja Aihe: Liikaa ajattelua, K-11  (Luettu 1602 kertaa)

Chyilly

  • ***
  • Viestejä: 106
Liikaa ajattelua, K-11
« : 13.07.2011 12:03:51 »
Ficin nimi: Liikaa ajattelua
Kirjoittaja: Chyilly
Tyylilaji: Het, fluff (one-shot)
Ikäraja: K-11
Paritus: Star/Kevin
Yhteenveto: Star on viettänyt mukavan illan mukavan miehen kanssa ja tällaista hän miettii seuraavana aamuna.

A/N: Joskus vuosi sitten tuli tällainen kirjoitettua eräänlaisena spinoffina minun ja kaverini (kahdenkeskisestä) lähiöroolipelistä. Rosena omistaa Kevinin.




Huoneessa oli hiljaista, kun avasin silmäni, ja vain vieressä nukkuvan miehen hengitys kuului hiljaisena tasaisin väliajoin. Makasin selkä mieheen päin ja tuijotin eteeni, suoraan seinään. Seinään olin teipannut yläosattoman, pyykkilautavatsaisen ja komean latinomiehen kuvan. Jotenkin toivoin, että juuri tuo kyseinen mies olisi vieressäni, mutta ei. Vieressäni nukkuvan miehen iho oli vaaleampi kuin tuon latinon, mitä nyt viime illasta muistin. Mitään muuta vikaa ei miehessä todellakaan ollut – hän oli komea, huomaavainen, mukava ja kaikkea muuta ihana. Hän vaikutti viime iltana myös vähän ujolta ja hermostuneelta. Olin huomauttanut hänelle siitä silloin ja siihen hän oli vain vastannut jotain kauneudestani. Mies oli myös ollut herttainen kun sanoin hänelle ennen nukkumaanmenoa, etten harrasta mitään yhden yön juttuja, hän vastasi, ettei olisi halunnutkaan mitään sellaista. Se oli vähän liiankin herttaista, varsinkin kun hän oli suoraan sanonut eilen päivemmällä, että yritti jotain. Ehkä hän vain yritti olla minulle mukava ja kaikkea, että pääsisi luikertelemaan elämääni kuin käärme paratiisiin. Sitten kun alkaisin päästää häntä jyvälle elämästäni, hän pettäisi ja jättäisi minut.

Ynähdin itsekseni, taas minä ajattelin liikaa. Eivät kaikki miehet voineet olla samanlaisia kuin Larry. Sellaisia sikoja. Ehkä tässä Kevinissä, joka siis nukkui vieressäni, olisi jotain erilaista. Yksi huono asia miehessä kuitenkin oli. Hän oli todella nuori. Minä olin jo 25, kun taas tämä miehenalku oli 20. Eihän se tietenkään ollut mikään todella paha ikäero, mutta ikäero silti. Hän saattoi olla mieleltään liian nuori minulle.
Entä jos hän olikin ihminen, joka välittää vain itsestään? Ehkäpä hänessä oli peräti narsistisia piirteitä? Miten minä sitten kestäisin? Itse rakastin eläimiä, välitin maailman jokaisesta ihmisestä, jopa niistä epäsuosituista, olin kasvissyöjä... Autoin ihmisiä niin paljon kuin vain pystyin ja toimin sijaisopettajana eräässä koulussa. Koulussa, jossa Kevinin pikkusisarukset olivat oppilaina. Sekin olisi ongelma.

Miksi minä ajattelin näin? Miksi ajattelin kaikki kauheita asioita, joita mies voisi olla, ja sitten surkuttelin, miten meidän juttumme kehittyisi niin vääristyneeksi kuin olla ja voi? Enhän minä voinut tietää, tulisiko meille mitään juttua tai millainen tuo miehenalku loppujen lopuksi oli.
En edes tiedä, mitä oikein hain tuosta miehestä. Hänen seurassaan oli aivan liian helppo olla, hänelle oli helppo puhua ja hän tuntui kuuntelevan ja ymmärtävän oikein hyvin. Mutta silti. Hän oli komea, hyvän luonteen omaava ja nuori, mutta en silti tiennyt, mitä hänestä oikein hain. Turvaa? En usko, tunsin itseni jo hyvin turvalliseksi. Seksiä? En harrastanut seksiä kuin vain rakastettuni kanssa. Voisinko sitten rakastua tähän mieheen? No siitä ei ainakaan tullut mitään ennen perusteellista tutustumista. Mutta tulisiko sitten tutustumisesta mitään, kun en halunnut tavata edes hänen perhettään. Ja siihen todellakin oli yksinkertainen syy – Kevinin pikkusisarukset. Kai heistäkin tuntuisi oudolta, jos heidän isoveljensä seurustelisi heidän opettajansa kanssa? Minusta ainakin olisi tuntunut oudolta siinä iässä, jos minulla olisi ollut isoveli.

Ehkä minä ajattelin liikaa. Ehkä minun pitäisi vain keskittyä elämään ja Keviniin päivä kerrallaan. Tai sitten voisin unohtaa tuon nuorukaisen...
Kevinin hengitys alkoi hieman epätasaantua, joten päättelin hänen olevan juuri heräämässä. Käännyin mieheen päin ja katselin hänen kasvojaan pienesti hymyillen. Hän avasi silmänsä hitaasti ja olin myyty.

Ja todellakin unohdin kaiken, mitä äsken olin ajatellut.
« Viimeksi muokattu: 06.12.2014 14:22:56 kirjoittanut Pyry »

Kompleksiluku

  • ***
  • Viestejä: 8
Vs: Liikaa ajattelua, K-13
« Vastaus #1 : 15.07.2011 20:48:27 »
Täähän oli kuin kurkistus meikäläisen päähän, eli muhun puri kyllä mainiosti. Justiin tuo vatvominen ja jossittelu ja pirujen seinille maalailu on kyllä niin tuttua että...
 Kivasti oli myös keksitty yksityiskohtia, tyyliin että päähenkilö opettaa Kevinin sisaruksia, mikä onnistui luomaan tunteen että tarina olisi totta. Pisteet siitä. ^^

Heh, pidin siitä että käytit sanaa 'epätasaantua'. Aluksi mietin että 'onko tuo sana', mutta sitten päädyin siihen että oli tai ei, se oli kivan sympaattinen tuolla välissä.

Loppu oli söpö ja tuli yllätyksenä. Ite en varmaankaan noin helposti 'parantuisi' ajattelusta, mutta siksipä ehkä olikin niin mukava että tässä se onnistui :)