Kommentticocktailin ansiosta eksyin todella pitkästä aikaa Sanan säilän puolelle etsimään kiinnostavaa luettavaa, tämä jostain syystä halusi huomiotani ja kun kerran luin, varmaan kommentoin samalla myös. Vaikka nyt tuntuukin, että ajatuksia luetusta on ehkä vähän vaikea purkaa sanoiksi eikä ole oikein paras mahdollinen kommentointifiilis.
Tämä oli kiehtova. Kurkistus Ranskan hovin hauskuttajan elämään, joka on vähän ehkä erilaista kuin voisi kuvitella. Tässä on kyllä hyvä pointti: minkä perusteella narrin elämä olisi hauskaa vain siksi, että hänen tehtäväänsä kuuluu naurattaa muita? Jotka nauravatkin, vaikka ehkä enemmän koko narrin roolille kuin erityisen hauskoille jutuille. Prinsessallekin narrin katsominen yhdessä rakastajan kanssa antaa hyvän syyn vilkuilla toista ja viettää aikaa yhdessä, samalla kun narriraukka on itsekin rakastunut prinsessaan. Ei kovin mieleinen tilanne, ideana mielestäni mielenkiintoinen.
En ole aikaisemmin lukenut sinulta yhtään mitään, joten näin vähäisellä kokemuksella tyylistäsi yleisesti on paha mennä puhumaan. Mutta. Tämän perusteella se ainakin on hyvin erilainen verrattuna siihen, millaista olen tottunut lukemaan. Varsinkin tekstin viimeinen kappale, ehkä toiseksi viimeinen myös. En nyt keksi, mitä siitä osaisin sanoa tai millaiseksi kuvailla; jotain uutta se minulle on, kiinnostavalla tavalla.
Linkittämästäsi musiikistakin on pakko sanoa jotakin. Luin tekstisi aluksi ilman sitä, toisella kerralla laitoin sen taustalle - ja hui, teksti vaikutti erilaiselta, jollain tapaa. Surumielinen ja selvästi angstiahan se oli muutenkin, mutta musiikin synkkyys ja aavemaisuus (ei voi väittää, etteikö se olisi hiukan karmiva, itsestäni ainakin) saivat sen tuntumaan vieläkin toivottomammalta. Tosin musiikin merkitys minulle muuten jäi ehkä hieman varjoon, mutta no, sehän on vain tulkintakysymys ja inspiraatio tulee mistä tulee, sitä ei oikein voi hallita. Lumoava kappale (vaikkakin pelottavalla tavalla) ja kyllä, jäin kuuntelemaan sitä vielä useampaankin kertaan.
Ääliömäisyyteni kuitenkin on asia, joka tekee minusta mitä mainioimman hovinarrin siis mitäpä tuota muuttamaan.
Jäin miettimään, sopisiko tähän jonkinlainen välimerkki, pilkku tai ajatusviiva vaikkapa, sanojen
hovinarrin ja
siis välille. Tosin voi olla, että kyse on vain sujuvuudesta minun mielessäni ja siis mielipideasia, mutta tulinpa maininneeksi nyt kuitenkin.
Kaiken kaikkiaan pidin tästä kovasti. Tässä oli paljon itselleni uutta ja hämmentäviäkin asioita ehkäpä, mielenkiintoisia. Kiitos hienosta tekstistä! (:
