Aihe: Kuutamoyö
Kirjoittaja: Tikkis
Beta: -
Fandom: Twilight
Paritus: Bella/Edward
Ikäraja: S?
Genre: fluff, ficlet
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat Stephenie Meyerille, minä tahdon vain vähän leikkiä.
A/N: Enpä oo kirjottanu Twilightia ennen, mutta tulipa sekin nyt sitten tehtyä. Innoittajani toimi tällä kertaa kappale Sixpence None the Richter - Kiss me
Kello on jo melkein puolenyön. Sinä kannat minua selässäsi paikkaan, jota kauniimpaa et ole kuunaan nähnyt. Niin sinä minulle väitit, ja koskaan en epäile sanojasi. Puut vilahtelevat ympärilläni, mutta olen tottunut vauhtiisi. Siihen kuinka kannat minua hellästi, vaikka vauhtisi on lujempi kuin yksikään kulkuneuvo voisi minua ikinä kuljettaa.
Juokset paljain jaloin, eikä kulkiessasi kuulu pienintäkään ääntä, ei sellaista, jonka minä voisin kuulla. Tulemme keskelle niittyä, joka on täynnä ruohonkorsia ja kukkia, jotka ovat sulkeutuneet nupulle viettämään yöuniaan. Hellästi lasket minut selästäsi, ja laskeudun kostealle nurmelle istumaan. Kosketan kasteisia kasveja ja tunnen niiden kosteuden sormenpäissäni.
Ääntäkään päästämättä istahdat viereeni ja kiedot kätesi ympärilleni. Pieni eleesi saa minut hymyilemään leveästi. Katson kauniina sädehtivää kuuta yläpuolellamme. Voin vaikka vannoa, että se on suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Vaikka onkin hämärää, taivaalla riippuva avaruuden osa heittää valoa sen verran, että näen kauniina kuultavan ihosi.
Painaudun kylkeäsi vasten tiukemmin. Kylmä ja kova ihosi viilentää mukavasti. Yö on lämpimämpi kuin pitkiin aikoihin. Edes yhtäkään tuulenhenkäystä ei tunnu tässä kesäyössä. Väität, että puun oksalla on yksinäinen orava. En näe sitä, vaikka yritän kuinka yönhämärässä katsoa.
Heittäydyn nurmelle makaamaan ja odotan, että tulisit vierelleni. Epäröit vain hetken ja painaudut viereeni. Pyörität hiuskiehkuraani hellästi. Se tuntuu taivaalliselta, varsinkin kun kasvosi ovat vain muutaman sentin päässä omistani. Toinen kätesi lepää rentona alavatsallani. Tunnen pienen poltteen kätesi alla olevalla ihollani.
En voi estää itseäni toivomasta, että suutelisit minua tulisesti, tulisemmin kuin kertaakaan aiemmin. Katsot silmiini miettivä ilme kasvoillasi. Ehkä mietit, mitä itse ajattelen. Salaa toivon, että kysyisit sitä, mutta tunnen sinut jo liian hyvin. Et uskalla kysyä, koska et tahdo, että sanon juuri sen, mitä oikeasti ajattelen.
Liikutat kättäsi varovasti vatsani päällä. Sivelet sillä hieman myös reittäni. Henkäisen mielihyvästä. Jo pelkkä tuoksusi saa minut huokailemaan, mutta kun kosketat vielä minua samalla kun hengitämme samaa ilmaa, tuntuu kuin voisin pyörtyä siihen paikkaan. Uskallan hädin tuskin koskea värisevillä käsilläni sinua, mutta sen kuitenkin teen.
Et räpäytä silmääsi lainkaan. Katsot vain pähkinänruskeilla silmilläsi suoraan minun silmiini. Ajattelen vain yhtä asiaa.
“Suutele minua”, vaadin kuiskauksena.
Huomaan silmissäsi epäilyksen pilkkeen, mutta se katoaa pian. Painat viileät huulesi omilleni. Tunnen kuinka huuma kulkee suonissani, vaikka huulemme kohtaavat vain hyvin hellästi. Suutelemme loputtomiin. Suutelen sinua halukkaasti, sinä taas varovasti, koska pelkäät satuttavasi minua.
Lopetat hyväilyn, lopetat suutelun, etkä sano sanaakaan. Minäkin olen hiljaa, sillä olen liian pökerryksissä sanoakseni mitään, edes vaatiakseni enempää. Painaudun lujemmin vartaloasi vasten ja hymyilen kuulle.
Tämä yö on meidän.
