Otsikko viittasi vahvasti siihen että tekstin päähenkilö olisi jollakin tavalla masentunut, niinpä valitsin tämän luettavaksi. Tämän hetkiseen tunnelmiin ei sovi onnellisuutta säteilevä teksti, vaan tällainen melankolinen minkälainen tämä nyt oli. Minä kuitenkin suuremmassa mittakaavassa ja kokonaisuutena pidin tästä, vaikka ehkä hieman liian yksikertainen oli minun makuuni - no makuasian puolelle menee tuo. Kun mieli on hieman apea, niin luettavaksi mainiosti sopii tällainen hyvin kirjoitettu angstiraapale.
Joskus on sellainen tunne että elämä tuntuu tyhjältä; on tylsää - elämässä ei ole tarpeeksi sisältöä, tai sitten jollain tavalla masentunut/surullinen mitä tässä nyt oli. Päähenkilö oli yksinäinen, joka pettynyt elämäänsä, jota varjostivat raa’asti rikotut lupaukset, sekä edellä mainittu yksinäisyys. Teksti kulki tuntui kulkevan samaa tahtia, mikä teki tästä helppo lukuisen; teksti ei esimerkiksi jäänyt mihinkään sanaan ns. kiinni. En löytänyt yhtäkään kirjoitusvirhettä, mutta jotkin sanavalinnat hieman tökkäsivät. Tunnelma oli melankolinen ja ehkä hieman itsetuhoinen, kun puhuttiin poispääsystä.
Kokonaisuutena kuitenkin pidin tästä todentuntuisesta angstiraapaleesta. Kiitospa siis lukukokemuksesta! (:
