May I Have Your Leg?(K-11, Kelmit) VIIMEIN JATKOA: 10.6.12!!

[Evora]

Ooh <3 työ ihanat ootte antanu kommenttia. Kiitos <3

maikkimaa: Kiitos kommentista! Varoitan: nämä luvut, mitä lisäilen tänne, on jo valmiita lukuja. Aina kun alotan kirjottamaan uutta lukua, kirjoittamisessa oikeasti venähtää kuukausi tai kaksi (Lilah on elävä todistaja siitä, että jatkon saapumisessa aina kestää). Mutta tosi mukava että odottaa aina innolla uutta lukua :) Yritän parhaani mukaan saada aina tapahtumarikkaita ja pitkiä lukuja varsinkin sen takia, koska ne ilmestyvät niin pitkin väliajoin. Pettymys olisi silloin varmasti suuri, jos kaksi kuukautta kestää kirjottaa lukua ja sitten ilmestyisi lyhyt ja tylsä pätkä. Toivottavasti vastedeskin jaksat odottaa jatkoa

Lilah: Rakas vakkari kommentoijani :P Kiitos taas ihanan pitkästä kommentista. Ai sinuunkin on iskenyt syysflunssa? No sittenhän meitä on kaksi. Nenä vuotaa koko ajan ja roskis pursuilee nenäliinoja. Ei yhtään kiva. Kiitos vielä kommentistasi :)

Kinuan lisää kommentteja, sillä pienikin sananen piristää muuten ankeaa viikkoani ;>

Ev

[iinaliina]

Sainpas nyt nämä tahan asti kirjoittamasi luvut luettua. Tykkään tästä, varsinkin nuo biisit (Love Will Find A Way, nams <3) olivat tosi hyvä idea. Joissakin kohdissa olin ihan tippa linssissä, kun kelmeistä löytyi niin monta erilaista puolta. Herkkiä hetkiä ja ritarillisuutta. <3
Sait muuten minut innostumaan tästä jo trailerillasi, odotan innolla uusia lukuja ja juonenkäänteitä.
 (Ja siitä rakentavasta ei sitten puhuta mitään, oli pakko kommentoida tänne. <3)

[Sharon]

On kivaa lukea kelmeistä, kun ne on niin hauskoja...   James ja Lily on niiin ihana pari!(Ei Sirius ja Chellykään niin paha pari ole...)

[koivunkäpy]

En pidä siirappisista minä rakastan sinua -jutuista, mutta kyllä nekin sopivissa määrin ovat hauskoja, pidän hauskoista keskusteluista, Siriuksen vitseistä ja toiminnasta, tässä osassa oli kaikkea sitä sovipissa määrin, hyvä! Tosin jotkut kuvailut olivat vähän 'tönkköjä', muutenkin ehkä kuvailuja saisi olla enemmän.

Jatkoa, kiitos

[Neruri]

Aww.. ^^

Tossa kaikki, mitä voin nyt sanoa.

Ps. William on perseestä. -.-

[Synagooganuoli]

Loistava luku jälleen! En minä oikein osaa sanoa yhtään mitään tähän, jatkoa vaan.

[Evora]

Heipä taas ja kiitos ihanista kommenteistanne <3 Tiedän, tämä tulee huimasti etuajassa, mutta minulla ainakin on hirvittävä joulubuumi päällä, enkä millään malta olla laittamatta tätä tänne :D Olen itse ainakin tyytyväinen tähän kirjotukseen. Ai niin, pienenä huomiona sitten, että tämä on ihan erillinen juttu. Tällä ei ole siis mitään tekemistä muun ficin juonen kanssa. Tämä oli vain viime joulun piriste, jonka kirjoitin :)

Nauttikaa ja kommenttiakin saa laittaa :)

Ev
ps. ja jos oikein haluaa päästä tunnelmaan, niin kannattaa kuunnella joulumusaa; reippaasta rauhalliseen (loppuun suosittelen rauhallista, muuten on ihan sama mitä kuuntelette :D)

Merry Christmas Everyone![/u]

‘’Pojat, tuletteko te koristelemaan kuusta?’’ Lola kailotti Kelmien ja tyttöjen makuusalin väliseltä ovelta.
’’Totta kai, kun oikein noin nätisti pyydätte’’, Sirius sanoi ja ryntäsi tyttöjen makuusaliin juosten kuin maratonjuoksija. Hänen perässään kompuroivat loputkin Kelmit, eli James, Remus ja Peter, joilla kaikilla oli tonttulakit päässä. Lisäksi jokaisen kirkkaanpunaisen hatun päädyssä kilisi iloisesti kulkunen.

’’Mistäs sitä aloitetaan?’’ Sirius kysyi kurkistaen kuusen takaa yksi oksa lähes suussaan. Lily, Chelly, Lola ja Kelly olivat hankkineet kattoon asti ulottuvan kuusen omaan makuusaliinsa, jotta joulutunnelma olisi parempi. Toki oleskeluhuoneessa oli jonkinlainen kuusiviritelmä, mutta se ei tosiaan ollut sama asia kuin oma kuusi, jonka sai koristella ihan millaiseksi halusi. Oleskeluhuoneen joulupuu oli joka vuosi lähes samanlainen, koska kotitontuille oli annettu tarkat ohjeet koristeluun.
’’Hm… mistä olisi järkevintä aloittaa?’’ Lily mietti.
’’Ehkä kynttilöiden laitolla’’, Kelly sanoi, ’’nimittäin sitten voi katsoa paremmin pallojen ja nauhojen sijoituksen.’’
’’Jep’’, Remus sanoi ja otti kynttilälaatikon suuresta joulukoristelaatikosta. Kaikki ottivat ensin kaksi kynttilää käsiinsä ja alkoivat asetella symmetrisesti niitä kuusen joka puolelle.
’’Chelly, laita yksi kynttilä siihen melkein latvaan’’, Lily opasti kun katsoi kauempaa, miltä kuusi näytti. Tänä vuonna kuusesta tulee todella upea, hän mietti ja hymyili tonttuhattu päässään. Kun Peter laittoi viimeisen kynttilän alaoksille, Lily teki loitsun, joka esti kynttilöitä sytyttämästä tulipaloa.

’’Heeeei! Arvatkaas mikä on kokonaan unohtunut!’’ Lola huudahti aivan yhtäkkiä, kun oli ottamassa palloja laatikosta. Hänen tonttulakkinsa tipahti pallojen päälle, sillä hän oli suoristautunut täyteen pituuteensa vähän turhan nopeasti.
’’No?’’ kaikki kysyivät yhtä aikaa.
’’Joulumusiikki! Meillä ei ole joulumusiikkia vielä lainkaan täällä!’’ Lola meni heti vaatekomerolleen ja kaivoi keskikokoisen gramofonin esiin. Gramofonin päällä oli kasa levyjä, joista Lola etsi joululevyn. Hän laittoi levyn soittimeen ja siirsi neulan ensimmäisen musiikkiraidan kohdalle, jolloin alkurätinän jälkeen alkoi kuulua iloista joulumusiikkia.

Jingle bell, jingle bell, jingle bell rock.
Jingle bells swing and jingle bells ring.
Snowing and blowing up bushels of fun,
now the jingle hop has begun

Kaikki nauroivat ja heittelivät nauhoja toistensa päälle. Kuusi unohtui hetkeksi kokonaan, kun James kaappasi Lilyn syliinsä ja uhkasi olla päästämättä tätä alas, ellei Lily suostunut hankkimaan misteliä makuusalin oven yläpuolelle, jotta James voisi suudella häntä.
’’Kyllä, kyllä! Mutta en minä sitä voi hakea, ellet laske minua alas!’’ Lily nauroi.
’’Kyllä sinä voit sen hakea. Minä kannan sinua niin kauan, että saat laitettua mistelin päämme päälle’’, James virnisti.
’’Et sinä jaksa minua niin kauan kannatella’’, Lily sanoi näyttäen kieltään.
’’Kokeillaanko? Missä on misteleitä?’’
’’Suuressa salissa’’, Lily vastasi. James lähti kävelemään ovelle päin ja Lily kiljaisi.
’’Ei! Sinä et kyllä kanna minua koko koulun läpi ja takasin!’’ James ei kuunnellut sylissään rimpuilevaa tyttöystäväänsä, vaan jatkoi matkaansa oleskeluhuoneeseen.
’’Tuokaa ainakin kaksi misteliä tänne!’’ Sirius huusi kaksikon perään.

’’Mitä sinä kahdella mistelillä teet?’’ Chelly kysyi Siriukselta epäilevä ilme kasvoillaan.
’’Sittenpähän näet’’, Sirius virnisti vastaukseksi ja alkoi tanssia musiikin tahtiin laitellen samalla vaivalloisesti koristeita kuuseen. Remus, Peter, Kelly ja Lola liittyivät iloisesti nauraen Siriuksen tanssiin ja koristeluun Chellyn mennessä omalle sängylleen istumaan ja ottamaan sulkakynän ja pergamenttirullan yöpöytänsä laatikosta.

Hei isä ja äiti!

Hyvää joulua! En ole muistanut kirjoittaa vielä kertaakaan tänä vuonna, anteeksi. On ollut kamalasti kiireitä ynnä muuta puuhaa. Lily ja James ovat vihdoin yhdessä!! Arvatkaa onko koko Tylypahka, ehkä lukuun ottamatta Jamesin rakastajattaria, joiden sydämet ovat Lilyn takia murskana, odottanut sitä! Viimein Lily tajusi rakastavansa Jamesia, vaikka sen niin kovasti kielsikin. Mutta, en jaksa puida ystävieni rakkauselämää tässä. Minulle kuuluu tosi hyvää. Koulu sujuu tosi mukavasti. Ja sano äidille ettei seuraavassa kirjeessä kysy poika-asioista tai Siriuksesta. En jaksa aina kirjoittaa samaa luritusta. Kaikki on hyvin!  
Ajattelin tulla käymään kotona ensiviikolla. Sovimme Lilyn, Lolan ja Kellyn kanssa, että olisimme jouluaaton täällä, sillä Lily halusi välttämättä viettää joulun Jamesin kanssa yhdessä.

Mutta, nähdään ensiviikolla!

Rakkaudella,
Chelly

****
Lily ja James keräsivät katseita matkallaan Suureen saliin. Lily olisi ihmetellyt, ellei kukaan olisi katsonut vähintäänkin oudosti heitä, sillä James todella oli kantanut Lilyä koko matkan.
’’Väsyttääkö jo?’’ Lily kysyi katsoen Jamesia silmiin.
’’Miten niin? Olet niin kevyt, että tunnut ihan höyhenelle’’, James vastasi ja hymyili Lilylle. He katselivat toisiaan silmiin hetken kunnes Lily huudahti: ’’Hei! Ei minulla silmiä takaraivossa ole! Kohta menemme ovesta läpi, ellet seuraa, mihin olemme kävelemässä.’’ Tosiaan, he olivat saapuneet jo perille. Salin ovet olivat kiinni, sillä jokavuotisen jouluaterian koristelut olivat pahasti kesken. James avasi kuitenkin oven välittämättä Lilyn estelyistä.

’’Vau’’, oli ainoa sana, joka karkasi Lilyn huulilta, kun he astuivat pienestä raosta Suureen saliin.
’’Todellakin vau’’, James henkäisi. Salin koristelut olivat vasta puolessa välissä, mutta silti kaiken pystyi hahmottamaan selvästi: kaksitoista joulukuusta, jotka oli sijoitettu ympäri salia ja yksi suuri, kattoa hipova kuusi, olivat koristeltu jo kokonaan erilaisilla väreillä. Lilyn mieleen kuuset toivat lapsuuden joulut, jolloin heidän kuusensa oli ollut kirjava ja värejä oli ollut vihreästä kanariankeltaiseen. Tämä nosti hymyn Lilyn huulille. Pallot kimaltelivat kynttilöistä lähtevässä valossa ja värikkäät nauhat laskeutuivat latvasta aina lattiaan saakka.

James tunsi, kuinka joku veti häntä lahkeesta. Hän katsoi alas ja näki ryysyisen kotitontun.
’’Haluaisiko herra ja neiti jotain? Keksejä? Vai kenties joulusimaa?’’
’’Haluaisimme pari mistelinoksaa’’, Lily sanoi ystävällisesti hymyillen ja kohta pieni tonttulauma tuli kiikuttaen koria, joka oli täynnä misteleitä.
’’Olkaa hyvät vain! Ottakaa niin paljon kuin tarvitsette’’, tontut piipittivät ja James kumartui niin, että Lily ylettyi ottamaan korista kaksi oksaa.
’’Nyt voit laskea minut alas’’, Lily sanoi ja kietoi kätensä Jamesin kaulaan valmiina laskeutumaan alas.
’’Enpäs’’, James sanoi virnistellen, ’’laita misteli pääsi päälle.’’ Lily katsoi Jamesia hetken ennen kuin nosti oksan päänsä päälle. James vilkaisi oksaa ennen kuin suuteli Lilyä pehmeästi suoraan huulille. Lily vastasi suudelmaan ja salissa alkoi kuulua taputuksia.
’’Aivan ihanaa!’’ jotkin naispuoliset kotitontun piipittivät ja pyyhkivät ilonkyyneleitä rätteihinsä.
’’Herra Potter on vihdoin saanut neiti Evansin itselleen’’, sanoi lähin kotitonttu hymyillen leveästi niin, että sen keltaiset ja terävänmuotoiset hampaat näkyivät. Lily irrottautui suudelmasta välittämättä vastahakoisesta Jamesista, joka olisi ilmeisesti halunnut vielä jatkaa.
’’Höh’’, James sanoi ja näytti nyrpeältä.
’’Olet sitten ladellut minusta myös kotitontuille’’, Lily sanoi hymyillen toinen käsi Jamesin poskella.
’’Eikö olisi saanut?’’ James kysyi.
’’Noo, en ole varma haluanko kotitonttujenkin tietävän minusta kaiken’’, Lily naurahti. James hengähti huomaamattomasti helpotuksesta, kun Lily ei ollut suuttunut hänelle siitä, että hän oli kertoillut kotitontuillekin sydämensä valitusta. Lily taas tajusi vielä enemmän, kuinka paljon James välitti hänestä.
’’Rakastan sinua’’, hän kuiskasi ja suukotti Jamesia otsaan. Kotitontut päästivät ’aaw’ ääniä, aivan kuin joku olisi nostanut kyltin, joissa käskettiin tehdä niin.
’’Ja minä sinua’’, James vastasi ja antoi Lilylle suudelman huulille.

Tyttöjen makuusalissa koristelut olivat jo loppusuoralla.
’’Enää tähti latvaan, niin se on siinä’’, Kelly sanoi ja ihaili kuusta.
’’Jep. Kuka haluaa laittaa sen?’’ Sirius kysyi ja katseli ystäviään, jotka taas sitä vastoin katselivat toisiaan. Portaikosta kuului kikatusta ja kohta Lily ja James rymistelivät sisään James huutaen, että Lily haluaa laittaa tähden paikoilleen.
’’Kyllä joku muukin saa sen sinne latvaan laittaa, jos haluaa, ja James, päästä minut jo alas!’’ Lily nauroi yhä Jamesin sylissä.
’’Ee-en’’, James sanoi, ’’en ennen kuin saan pusun.’’ Sirius, Remus, Peter, Lola, Kelly ja Chelly katsoivat kulmat koholla ja suut auki Lilyä ja Jamesia.
’’Aha’’, Sirius sanoi yhä suu auki ja kulmat koholla, joten ääni, mikä hänestä kuului, kuulosti siltä, että se olisi tullut nenän kautta.
’’No tämän kerran’’, Lily sanoi ja aikoi jo antaa Jamesille pusun, mutta poika vetikin päätään taaksepäin.
’’Misteli’’, hän sanoi ja sai Lilyn pyöräyttämään silmiään. Lily laittoi mistelin heidän yläpuolelleen ja suuteli lyhyesti Jamesia.

’’No nyt päästät minut alas’’, Lily vaati ja James laski hänet pehmeästi lattialle.
’’Käteni ovat ihan puuduksissa’’, James valitti ja kääntyi muihin päin. ’’Anturajalka laita jo suusi kiinni, ennen kuin linnut tekevät pesän sinne.’’ Sirius loksautti suunsa kiinni ja ojensi tähden Lilylle.
’’Eikö kukaan muu halua laittaa tätä tuonne?’’ Lily kysyi.
’’Eikös se ole ihan sama kuka sen sinne laittaa, kunhan se edes on siellä’’, Chelly huomautti.
’’Niin kai sitten’’, Lily sanoi ja kurottui laittamaan tähden latvaan. Kun hän oli laittanut tähden ja päässyt parin metrin etäisyydelle kuusesta hän tajusi, kuinka hieno siitä oli tullut.
’’Se on todella hieno’’, Lily sanoi ja pujotti kätensä Jamesin käteen. Gramofoni soitti juuri silloin Whamin Last Christmas -kappaletta.

‘’Hyvää joulua, Kelmit ja Kelmittäret’’, Peter sanoi toinen käsi Kellyn hartioiden ympärillä.
’’Kuin myös’’, muut vastasivat.
’’Mennäänkö ulos?’’ Lola kysyi käsi Remuksen kädessä. ’’Lumisotaa?’’ Kelmien kasvoille kohosi ovela virne.
’’Te tulette kyllä häviämään, anteeksi vain’’, Sirius surkutteli myötätuntoinen ilme kasvoillaan.
’’Haha! Te häviätte meille’’, Chelly vastasi Siriuksen kainalosta.
’’Lyödäänkö vetoa?’’ James haastoi.
’’Okei! Jos häviätte, joudutte tekemään lumienkelit alasti mahalleen, sekä selälleen’’, Chelly sanoi ja Kelmit olivat pudottaa silmänsä päästään.
’’Kadotit sitten viimeisetkin ruuvisi, vai?’’ Sirius kysyi Chellyltä silmät ymmyrkäisinä.
’’En’’, Chelly vastasi, kuin asia olisi päivän selvä.
’’Siltä se vähän vaikuttaa’’, James sanoi hänkin silmät lautasen kokoisina.
’’No hei! Ei se nyt niin kamalaa voi olla?’’ Chelly sanoi, ’’pilaatte aina kaiken ilon.’’
’’No kyllä se voi olla juuri niin kamalaa! Ensinnäkin siellä on ihan hemmetin kylmää, toisekseen en halua näyttää sukukalleuksiani koko koululle ja kolmanneksi se on vain päätön ajatus!’’ Sirius huudahti.
’’Ja minä kun luulin, että Sirius oli uskalias’’, Chelly tuhahti ja sai Siriukselta pistävän katseen.
’’Teette lumienkelit alasti molemmin puolin tai sitten suutelette kymmenen sekunnin ajan Kalkarosta. Jompikumpi’’, Chelly sanoi itsepintaisesti.
’’JA MINÄHÄN EN RUIKULIIN KOSKE EDES EIFELTORNIN MITTAISELLA KEPILLÄ!’’ Sirius huusi kurkku suorana vieressä olevalle tytölle, ’’MIELUMMIN VAIKKA JÄÄDYN PATSAAKSI ULOS KUIN SUUTELEN SITÄ LIMAISTA KÄÄRMEENPUOLIKASTA!’’
’’Olen muuten satakymmenenprosenttisesti Anturajalan puolella’’, Remus sanoi silmät pyöreinä vilkaisten Jamesia ja Peteriä, joiden leuat olivat loksahtaneet auki.
’’Jos ette suostu, istumme tässä koko loppu vuoden, emmekä puhu teille’’, Lola sanoi ja istui lattialle jalat ristissä.
’’Älä nyt vain sano, että kannatat Chellyn ideaa?’’ Remus kysyi.
’’Miksi en kannattaisi?’’
’’Chelly! Onnittelut! Olet saanut sielunsiskon. Molemmat olette menettäneet järkenne’’, Sirius sanoi ja levitteli käsiään.
’’Eli te siis teette ne lumienkelit?’’ Kelly varmisti.
’’No mieluummin ne, kuin Kalkaroksen suuteleminen’’, James sanoi ja näytti siltä kuin pelkkä ajatuskin olisi kuvottanut häntä.
’’Eli asia on sillä selvä! ’’
’’Hei, hei, odotahan vähän. Jos TE häviätte, niin tekin joudutte tekemään lumienkelit’’, Sirius sanoi.
’’Joo, mutta me EMME häviä’’, Lily sanoi.
’’Ja sehän nähdään!’’
’’Haluatteko hävitä heti, vai vasta puuron jälkeen?’’ Peter kysyi haastavasti.
’’Käydään puurolla ensin’’, Lola sanoi ja muut nyökkäsivät. ’’Paljonko kello on?’’
Kelly vilkaisi kelloaan ja ilmoitti sen olevan varttia vaille kaksi päivällä. Kelmit ja tytöt lähtivät makuusalista (Kelmit oman makuusalinsa kautta) Suureen saliin puurolle.

’’Odottakaapa kun näette salin koristelun’’, Lily kertoi innoissaan, ’’se on todella lumoava.’’
’’Uskon. Minusta tuntuu, että kotitontut parantavat koristelua joka vuosi’’, Kelly vastasi laskeutuessaan vielä viimeisiä portaita eteisaulaan. Kahdeksikko käveli Suuren salin ovista sisään ja kuuli, kuinka jokainen sisään astuja päästi ihmetyksen huokauksen. Niin kävi myös Kelmien ja tyttöjen. Vaikka Lily ja James olivatkin nähneet suurin piirtein salin koristeet, silti he kokivat uuden ”vau” tunteen.
’’Kotitontun tekivät kyllä ripeästi hommansa loppuun’’, James sanoi ja katseli ympärilleen. Saliin oli ilmestynyt joka nurkkaan korkeat jääpatsaat, jotka kimmelsivät lukuisten kynttilöiden välkkeessä. Salin seinillä roikkui kauniita havuköynnöksiä, joissa oli tasaisin väliajoin värikkäitä rusetteja ja tupapöytien keskellä meni koristeelliset pitkät joululiinat. Katosta satoi lunta, joka suli ennen oppilaiden niskaan putoamista ja tekolunta oli suihkutettu lattialle ikään kuin kinoksiksi. Saliin oli taiottu liikkuvia misteleitä, jotka hakeutuivat pahaa aavistamattomien ihmisten yläpuolelle, ja pysyivät siinä niin kauan, kunnes kyseinen henkilö sai suudelman joltakulta. Sirius liikkui hitaasti Jamesin vierelle.
’’Ajatteletko samaa kuin minäkin?’’ hän kysyi hiljaa Jamesilta katsellen katonrajassa leijuvia misteleitä.
’’Riippuu siitä, mitä sinä ajattelet’’, James vastasi.
’’Minä ajattelen sitä, että voitaisiin taikoa yksi tuollainen kiusaamaan Ruikulia’’, Sirius sanoi.
’’Luit ajatukseni’’, James vastasi ja kaivoi taikasauvansa taskustaan. Sirius teki samoin.
’’Ohjaannu’’, he kuiskasivat yhteen ääneen ja osoittivat misteliä, joka oli lähimpänä heitä. Misteli, joka sai taian taakakseen, pysähtyi saman tien. Sirius ja James liikuttivat sauvojaan yhtä aikaa kohti Kalkaroksen päätä.
’’Seisaannu’’, molemmat sanoivat yhteen ääneen. Misteli pysähtyi, mutta ei jäänytkään paikoilleen, vaan hajaantui kymmeneksi pienemmäksi misteliksi, jotka kaikki liisivät Jamesia ja Siriusta kohti. Poikien silmät levisivät kauhusta ja he lähtivät juoksemaan karkuun, mutta tuloksetta. Viisi misteliä jumittui kummankin pään päälle. Sirius yritti hävittää niitä, mutta ei onnistunut. Onnistumisen sijaan jokainen misteli, johon hän osui, jakautui vielä kahdeksi pienemmäksi ja lopulta hänen päänsä päällä leijui yhdeksän misteliä.
’’Miten näistä pääsee eroon!’’ Sirius uikutti ja yritti harhauttaa misteleitä onnistumatta siinäkään.
’’Jonkun täytyy suudella sinua yhdeksän kertaa’’, James vastasi. Juuri ohi kulkenut tyttölauma asettui suurin piirtein huulet törröllään Siriuksen eteen.
’’Suksikaa kuuseen!’’ Sirius kivahti, ’’Chelly, vapauta minut näistä kirotuista riiviöistä!’’ Chelly katsoi ensin hymyillen ilkeästi Siriusta, kunnes aukaisi suunsa.
’’Entä jos en?’’
’’Kadut sitä lopun elämääsi!’’
’’Sinun uhkauksesi tiedetään’’, Chelly hymähti.
’’Entä jos olen tällä kertaa tosissani’’, Sirius sanoi naama uhmakkaasti rutussa.
’’Olet erittäin söpö kun kurtistat kasvojasi noin’’, Chelly sanoi herttaisesti aivan kuin olisi puhunut nelivuotiaalle. Siriuksen tapauksessa tämä kuvaus osui erittäin hyvin kohdalleen.
’’Siinä sinulla onkin erittäin pätevä syy hävittää nämä kiusankappaleet pääni päältä’’, Sirius vastasi vinkkaavasti kohottaen kulmiaan.
’’No okei sitten’’, Chelly lupautui pyöräyttäen silmiään. Hän meni Siriuksen eteen laskien huulensa pojan huulille. Hän toisti toimenpiteen yhdeksän kertaa ja jokaisen suudelman jälkeen yksi misteli katsoi jättäen pienen savupöllähdyksen jälkeensä. Muutama ohi kulkenut naispuolinen henkilö katsoi erittäin katkerasti Chellyyn.

’’Lilyyy’’, James sanoi pitkittäen, ’’autatkooo?’’
’’Pakko kai se on’’, Lily sanoi hymyillen ja suuteli Jamesia viisi kertaa peräjälkeen. Remus, Peter, Lola ja Kelly nauroivat sydämensä pohjasta Siriuksen ja Jamesin erittäin pahasti pieleen menneelle taialle.

Kun mistelit olivat hävinneet Jamesin ja Siriuksen päiden päältä, he kaikki menivät istumaan pöydän ääreen ja ottamaan riisipuuroa. Joulupuuron aikana vallitsi rauhallinen hiljaisuus, jopa Kelmien osalta. Kaikki neljä olivat keskittyneet puuron syömiseen ja mantelin löytämiseen, joten ylimääräistä ruoalla leikkimisshow’ta ei sillä kertaa nähty. Sen sijaan he juttelivat kaikessa rauhassa nauttien joulun tuoksuista ja kuunnellen salin edessä olevasta jättimäisestä gramofonista kuuluvaa soitinmusiikkia, joka rauhoitti mieltä kummasti. Ihmisiä tuli ja meni omaan tahtiin ja aina jonkun ohitse kulkiessaan he toivottivat hyvät joulut. Jopa rohkelikot ja luihuiset olivat saaneet sovittua jonkinlaisen joulurauhan välilleen. Chelly tiesi, että tämä rauha rikkoontuisi viimeistään kolmen päivän sisällä, mutta hänen mielestään oli hyvä, että sotajalalla olevatkin olivat sovussa joulun aikaan. Joulussa oli sitä jotain ihmeellistä taikaa, joka sai ihmiset ajattelemaan kaikkea positiivisesti.

’’Oi, oi, olipas hyvää’’, Kelly huokaisi taputtaen vatsaansa, joka oli täpötäynnä.
’’Niinpä. Tylypahkan ruuat ovat aina yhtä hyviä’’, Lily säesti.
’’Mennäänkö nyt suoraan ulos kun on vielä valoisaakin?’’ Lola ehdotti.
’’Ai nytkö? Entäs ulkovaatteet?’’ Peter kysyi.
’’Haetaan ne tietenkin ensin’’, Chelly sanoi ja nousi pöydästä, ’’tuletteko?’’ Muutkin nousivat pöydästä ja lähtivät verkkaisesti kävelemään kohti Rohkelikkotornia.

Pian talvivaatteisiin pukeutuneet Kelmit ja tytöt astuivat ulos ovista hämärtävään jouluaaton iltapäivään. Se rauha, joka hetki sitten päättyneellä joulupuurolla oli ollut, oli kadonnut kuin savuna ilmaan. Sen tilalle oli tullut villi halu päihittää vastustaja. Kelmit valtasivat itselleen linnoituksen, joka oli muodostunut kaatuneesta lumiukosta. Lily, Lola, Kelly ja Chelly ottivat linnakkeekseen lumikasan, joka löytyi läheltä Kelmien paikkaa.

Sota oli ollut käynnissä jo hyvän aikaa, ja jokaisella oli vähintään puolilitraa sulanutta lunta niskassaan.
’’Lily annatko niitä lumipalloja!’’ Chelly huusi lumikasan vasemmasta reunasta. Lily otti sylinsä täyteen valmiiksi tekemiään palloja ja juoksi kumarassa lumikasan toisesta reunasta Chellyn luokse.
’’Kiitos!’’
’’Eipä kestä.’’
Kelmit ja tytöt olivat aika tasaväkisiä. He olivat sopineet, ettei pallojen heittoon saanut käyttää taikuutta, mutta silti Kelmit olivat jääneet useasti kiinni taikasauvan käytöstä, joten tytöt olivat saaneet ”rangaistusheiton”, eli he saivat heittää pehmeää lunta poikien naamalle.

’’Kuutamo!’’ James karjui ja kaivoi niskastaan lunta, ’’heitä niitä palloja noiden päälle, äläkä minun niskaani!’’
’’Sori! Heitin sen äskeisen ihan summa mutikassa’’ luminen Remus karjui vastaukseksi.
’’Arvaa vain ettenkö huomannut!’’
’’Joko luovutatte?’’ Kelly tiedusteli.
’’EI!!’’ kaikki Kelmit karjaisivat yhteen ääneen ja alkoivat tykittää lumipalloja jokainen vuoron perään. Lily, Lola, Kelly ja Chelly tulivat oman kinoksensa takaa ja lähtivät etenemään hiljaa matalina kohti Kelmien tukikohtaa. Kelmit heittelivät palloja tukikohtansa takaa summamutikassa minne sattuu, eivätkä siis huomanneet tyttöjen lähestymistä.
’’Nyt?’’ Chelly kuiskasi.
’’Nyt’’, Lily, Lola ja Kelly kuiskasivat yhteen ääneen. Tytöt suoristautuivat täyteen pituuteensa ja ryntäsivät huutaen poikien tukikohdan seinämän yli heidän niskaansa.
’’Ei ole reilua!!’’ kuului Peterin ääni jostain.
’’Matohäntä on oikeassa!’’ Remus huusi.

Lyhyen käsirysyn jälkeen Kelmit löysivät itsensä makaamassa maasta ja huomasivat tyttöjen tulleen istumaan vatsojensa päällä.
’’Joko nyt luovutatte?’’ tytöt kysyivät.
’’Kyllä, kyllä! Nouskaa jo ylös. Minusta tuntuu, että riisipuuro tulee kohta ulos’’, Sirius vaikeroi Chellyn alla. Tytöt nousivat ja auttoivat pojat seisomaan.
’’Illalla sitten lumienkelten tekoon’’, Kelly virnisti ja Kelmit ähkäisivät.
’’Emmekö voisi laistaa siitä?’’ Remus kysyi kasvoillaan kärsivä ilme.
’’Ette’’, Lily sanoi ykskantaan, ’’mitäs hävisitte meille.’’
’’Olisimme voittaneet, ellette olisi huijanneet’’, Sirius sanoi mököttäen.
’’Eikö herra Suurenegon sielu kestä häviämistä?’’ Chelly kysyi kiusoittelevalla äänellä. Sirius koukkasi maasta lunta ja uhkasi heittää sillä Chellyä, ellei hän pitäisi suutaan kiinni.
’’Anturajalka, anna heidän olla. Olemme kuitenkin parempia kaikessa muussa’’, Remus sanoi taputtaen ystäväänsä olkapäälle.
’’Ja PAH!’’
’’Mennään sisälle, tänne jäätyy’’, James sanoi hampaat kalisten, ’’onko kenelläkään tietoa, paljonko kello on?’’
’’Odotas’’, Kelly sanoi ja otti hansikkaansa pois kädestä ja katsoi rannekelloaan, ’’kello on jo kuusi.’’
’’Oho! Olimme ainakin puolitoistatuntia tätä lumisotaa’’, Lily sanoi.
’’Aika kuluu äkkiä, kun on hauskaa’’, Lola luennoi.
’’Mennään jo sisälle!’’ James vaati huulet sinisinä, ’’niskani on täynnä lunta, ja se sulaa koko ajan.’’
’’Kyllä, kyllä’’, Lily sanoi, otti Jamesia kädestä ja lähti kuljettamaan tätä kohti linnan ovia. Muut seurasivat heitä perästä.

’’Miten heillä riittää noin paljon rakkautta jaettavaksi?’’ Chelly kysyi hiljaa Siriuksen viereltä. He olivat hakeneet glögiä keittiöstä matkalla takaisin Rohkelikkotorniin ja nyt kahdeksikko istui rauhallisessa oleskeluhuoneessa käsissään suuret mukit höyryävää glögiä.
’’Sarvihaaran tuntien hänen rakkaudenosoitukset eivät lopu koskaan. Sen verran pitkään hän joutui odottamaan sitä, että saisi kertoa niitä Lilylle’’, Sirius vastasi.
’’Niin, katso heitä. He ovat niin onnellisia’’, Chelly sanoi ja katsoi hymyillen Lilyä ja Jamesia. James otti suklaakonvehteja rasiasta ja syötti niitä nauraen Lilylle. Hän laittoi aina yhden lähelle Lilyn suuta, mutta vetäisi sen aina kauemmas kiusatakseen tyttöä.
’’Sinäkin voisit olla’’, Sirius kuiskasi ja katsoi Chellyä.
’’Ja mitähän herra ajaa takaa tällä kertaa?’’ Chelly kysyi Siriukselta katsoen tätä silmiin.
’’Sitä minä vain, että voisit olla yhtä onnellinen kuin Lily.’’
’’Jaa, ja kenen kanssa?’’ Chelly kysyi, vaikka tiesi varsin hyvin, ketä Sirius tarkoitti.
’’Hmm… mietitäänpäs… hän sattuu istumaan vieressäsi, ja on myös harvinainen komistus. Kaksimielisyyksiäkin hän tykkää ladella aika useasti ja tykkää väännellä vitsejä joka tilanteessa…’’ Sirius sanoi hitaasti ja katsoi virnistäen sivusilmällä Chellyä, joka hörppäsi juuri glögiä.
’’Ensimmäinen joo, toinen ei missään nimessä, kolmas ja neljäs joo’’, Chelly sanoi mukiinsa.
’’No höh, enkö minä sinusta muka ole komea?’’ Sirius kysyi pettyneenä.
’’No ehkä olet näin komea’’, Chelly sanoi ja näytti peukalon ja etusormen välille jäävän noin sentin kokoisen välin, joka kasvoi kuitenkin koko ajan, ja pian Chelly käytti molempia käsiään näyttääkseen Siriukselle tämän komeuden.
’’Näyttäisin pitemmällekin, mutta käteni eivät riitä’’, Chelly virnisti ja antoi Siriukselle suukon.

’’Hmm, mikäs on sinun lempi tuoksusi jouluna?’’ Remus kysyi vieressään istuvalta Lolalta. Remus piti Lolaa hellästi kädestä ja laittoi omat sormensa lomittain Lolan sormien kanssa.
’’Ehkäpä kotitekoisten pipareiden tuoksu. Entäs sinusta?’’
’’Varmaankin hyasintin tuoksu’’, Remus vastasi rauhallisesti katselle omaa ja Lolan kättä. Heidän kätensä sopivat kuin nakutettu yhteen.
’’Onhan sekin ihan miellyttävä. Nyt on minun vuoro kysyä… hmm… oliko sinulla lapsena mitään jouluperinteitä?’’ Lola kysyi ja painautui lähemmäksi Remusta. Remus naurahti ja sanoi: ’’Kyllä ja et muuten voi uskoakaan. Joka joulu joulukirkkoon kello viisi aamulla, lahjat piti avata heti kirkon jälkeen, kuusi piti ehdottomasti koristella vasta kello kahdeltatoista päivällä ja minun oli aina ihan pakko löytää manteli puurosta.’’ Lola naurahti kuvitellessaan pikku-Remuksen juoksemassa herättämään vanhemmat aamun pikkutunneilla kirkkoon.
’’Oliko sinulla mitään perinteitä?’’ Remus kysyi ja nojasi poskensa Lolan hiuksiin laittaen silmänsä kiinni.
’’Oli toki. Päällimmäisenä oli aina lahjojen aukaisu ja joulupukin vierailu. Kyllä, meillä kävi joka joulu joulupukki. Oli kai jotain muutakin, mutta en muista hyvin kaikkea’’, Lola vastasi ja laittoi silmänsä kiinni, ’’minua väsyttää.’’
’’Sama täällä’’, Remus vastasi ja hengitti Lolan ruusuntuoksuisia hiuksia.

’’Seiska.’’
’’Toinen seiska.’’
’’Kymppi, kaatuuko?’’ Peter sanoi ja laittoi pelikortin väärin päin pöydälle. Kelly katsoi ensin Peteriä ja sitten ohutta korttipakkaa pöydällä.
’’Älä selitä’’, Kelly sanoi lopulta naurahtaen ja käänsi päällimmäisen kortin oikein päin. Kortti paljastui herttakuninkaaksi. ’’Haha! Paskahousu!’’ Peter keräsi kaikki väärinpäin olevat kortit omaan käteensä ja teki niistä viuhkan.
’’Kyllä minä sinut silti vielä voitan’’, Peter sanoi ja odotti, että Kelly laittaisi kortin pöytään.
’’Kolmonen’’, Kelly sanoi ja laittoi jälleen kortin pöytään väärinpäin ottaen sitten nostopakasta uuden kortin. Peli, jota he pelasivat, oli nimeltään vale-paskahousu. Kelly oli opettanut sen Peterille, ja tämä oli innostunut siitä saman tien. Pelissä pitää valehdella niin paljon kuin sielu sietää ja niin kauan, kuin pelikaveri uskoo valheet.

’’Kolme kolmosta lisää, kaatuuko?’’ Peter sanoi ja laittoi kolme korttia Kellyn laittaman kortin päälle. Kelly katsoi jälleen Peteriä, mutta antoi sitten korttien kaatua, eli ne laitettiin pois pelistä. Oli Peterin vuoro jatkaa.
’’Kaksi kuutosta’’, hän sanoi. Peterin kädessä oli jäljellä vielä ainakin kymmenen korttia ja Kellyn kädessä oli vain viisi. Nostopakka oli loppunut hetki sitten Kellyn nostettua siitä viimeinen kortti.
’’Kolme seiskaa’’, Kelly sanoi ja laittoi kolme seiskaa pöytään.
’’Hemmetti, nyt sinulla kuitenkin on kakkoset siellä jäljellä’’, Peter mutisi ja selaili omaa korttiviuhkaansa. ’’Hei! Hetkinen! Ei tuossa voi olla kolmea seiskaa, jos äsken laitettiin kaksi seiskaa.’’ Peter katsoi virnuillen Kellyä ja katsoi kolme päällimmäistä korttia. Yksi ainoa paljastui seiskaksi ja muut olivat patajätkä ja ristikuningatar.
’’Hahaha! Sainpas sinut kiinni valehtelusta, paskahousu’’, Peter nauroi kun Kelly nosti kortit pöydältä.  
’’Hmph’’, Kelly tuhahti. Hän oli ollut varma voitostaan.
’’Hei, älä suutu. Peliähän tämä vain on. Lopetetaanko tähän?’’ Peter kysyi ja katsoi Kellyä silmiin.
’’Ihan sama. Haetaanko gramofoni makuusalista?’’ Kelly kysyi. Peter nyökkäsi ja Kelly lähti hakemaan soitinta ja levyä.
’’Tarvitsetko apua?’’ Peter huikkasi tytön perään, mutta tämä vastasi kieltävästi.

Pian Kelly tuli kantaen gramofonia kainalossaan ja levyä toisessa kädessään takaisin oleskeluhuoneeseen.
’’Huh, se olikin painavampi, mitä kuvittelin. Laitatko levyn siihen ja tuletko istumaan sohvalle?’’ Kelly kysyi ja meni istumaan sohvan vapaaseen päätyyn. Peter laittoi levyn soittimeen ja neulan paikoilleen, jonka jälkeen meni Kellyn viereen istumaan ja kietoi vasemman kätensä tytön hartioille. Kelly nojasi päätään Peterin olkapäähän ja tuijotti takkaan kuunnellen laulun sanoja.

Silent night, holy night
All is calm, all is bright
Round yon Virgin Mother and Child
Holy Infant so tender and mild
Sleep in heavenly peace
Sleep in heavenly peace

‘’Herätä minut sitten jouluaterialle’’, Kelly mutisi ja ummisti silmänsä.
’’Okei. Hyvää joulua’’, Peter kuiskasi Kellyn korvaan ja antoi suukon tytön hiuksiin.

’’James?’’ Lily sanoi, ’’oletko vielä hereillä?’’
’’Mmh’’, James vastasi.
’’Rakastan sinua’’, Lily kuiskasi ja aukaisi silmänsä. Se sai myös Jamesin aukaisemaan silmänsä ja ottamaan Lilyn tiukemmin syliinsä.
’’Ja minä sinua’’, James vastasi ja ei halunnut enää ikinä päästää irti Lilystä.

Chelly ja Sirius olivat siirtyneet istumaan lattialle tyynyjen päälle nojaten sohvaan. Chelly nojasi päätään Siriuksen olkapäähän ja Sirius omaa päätään Chellyn päähän. He istuivat tuijottaen liekkien tanssia.
‘’Sirius, teidän pitäisi tehdä ne lumienkelitkin vielä tänään’’, Chelly sanoi hiljaa.
’’Kukaan ei sanonut, että juuri tänä iltana’’, Sirius virnisti.
’’No teette ne kyllä viimeistään ensiviikolla!’’
’’Okei, okei. Hyvää joulua’’, Sirius sanoi ja otti Chellyn käden omaan käteensä.

I'm dreaming of a white Christmas
With every Christmas card I write
May your days be merry and bright
And may all your Christmases be white

[nuuhku]

ihana luku ^^ nauroin iha hulluna sille siriukselle kun sille ehdotettiin kalkaroksen pussaamista :'D hyvä luku, jatkoa odottelen =)

~nuuhku

[fudge]

IHana ficci! Kiitokset siitä sulle! Mä odotan kovasti sitä kun kelmit tekee ne lumienkelit Hehe. En osaa nyt mitään rakentavaa palautetta antaa.

 JATKOA!

[Sharon]

Joulu exstra oli ihana...  Sirius ja Chelly oli minusta ihanin pari.

Rakentavat lähti joulukuiselle kuutamokävelylle...
Jatkoaaaaaa?
-Sharon

[hiddenben]

Wau. Ficcisi on todella hyvä! Varsinkin Jamesin äidin hautajaiset oli kuvailtu erinomaisesti, sain muotoiltua jonkin näköisen kuvan tapahtumasta. Olen myös saanut nauraa todella monessa kohdassa, porukat ovat hieman ihmetelleet, miksi olen nauranut koneella itsekseni.
Kuitenkin annan myös hieman muutakin kommenttia. Kun kirjoitat vuorosanan, laitat heti siihen perään seuraavan henkilön kuvailun, kun tämä aikoo vastata. [mielipuolista selitystä, tiedän.] Mutta, tässäpä esimerkki:
’’Et sinä tarvitse harjoitusta melkein ollenkaan! Ainakaan sen perusteella, mitä näin koelennoissa’’, James huudahti, ’’olet luonnon lahjakkuus!’’ Lily hymyili Jamesille.
tummennetun osan tuossa kohtaa voi ajatella, että Lily sanoo Jamesille tämän olevan luonnonlahjakkuus. Lauseen kuuluisi oikeastaan mennä näin:
’’Et sinä tarvitse harjoitusta melkein ollenkaan! Ainakaan sen perusteella, mitä näin koelennoissa’’, James huudahti, ’’olet luonnon lahjakkuus!’’
Lily hymyili Jamesille.

Juu. Mutta eipä muuta. Muutamia kirjoitusvirheitä löytyy, mutta ficci on ollut tähän mennessä ihanaa luettavaa! Jouluextra sai minut ainakin ihan joulufiilikselle!:D

hiddenben

[Neruri]

Aww. <3

Ei tuohon voi muuta sanoa. :D

[Evora]

No niin, nyt on siis neljännentoista luvun aa osa tässä. Tähän on, luonnollisesti, bee osa, jonka laitan myöhemmin tänään. Tämä luku onkin sitten viimeinen ns. vanhoista ja seuraava, 15, joulutanssi luku, onkin sitten ihan upouusi never bifoor siin luku, jonka todellakin yritän saada tämän vuoden jouluun mennessä valmiiski (niin sanoin viimekin vuonna, mutta enpä ole lupaustani pitänyt, katsotaan jos tänä vuonna :D)

Tässä alussa on tällainen sivuhahmo selvitys. En sitten tiedä teinkö sen itselleni muistutukseksi, vai teille muistutukseksi, mutta itseäni ainakin inhottaa niin suunnattomasti kun otin käyttöön Sara, Sara ja Sarah nimet.... -_-'' enää niitä en ala vaihtamaan, koska muuten menee kaikki ihan sekaisin jne jne. Toivottavasti ette ole kovin paljoa repineet hiuksianne päästänne lukiessanne ja miettiessänne kuka kukin on.
Lilah: Kiitos ihanasta kommentista :) <3
nuuhku: Kiitos :>
fudge: Pakko tuottaa pieni pettymys, mutta lumienkeleitä ei ole tulossa (ellen tee sitten jotain toista ekstraa). Tämä joulu juttu ei siis kuulunut kiinteästi ficin juoneen. Kiitos kuitenkin kommentista ;)
Sharon: Kiitos :>
hiddenben:Kiitos kommentista! Joo, tuossa mainitsit tuosta yhdestä jutusta. Se kuuluu kaiketi olla juuri noin kuten sanoit, mutta minusta siihen käy molemmat tavat. Ehkä tuo sinun esittämä tapasi on selkeämpi :p
[size=85]ps. luin muuten ficcisi ekan luvun. Lupaavalta vaikuttaa ja jatkoa pyytäisin siihen :> en jaksa millään kommentoida sitä erikseen, joten tässä ajattelin sanoa ^^[/size]
Neruri:Kiitos :p
Joo, eli siis vielä korostan sitä, että tuo jouluekstra ei liity millään lailla ficin muuhun juoneen. Se siis ei ollut ficciin kuuluva luku :)
Joo, nyt riittää löpinät, tässä tämä A-osa.

Sivuhahmo selvitystä:

Sara Wallace: Rohkelikon huispausjoukkueen lyöjä
Sarah Spezia: Rohkelikon huispausjoukkueen uusi jahtaaja
Christine Walker: Rohkelikon huispausjoukkueen uusi jahtaaja
Luke Storm: Rohkelikon huispausjoukkueen pitäjä
Annabella: Chellyn tohelo ystävä Korpinkynnestä
Sara: Lilyn mielestä erittäin rasittava Korpinkynnen valvojaoppilas
Jeremy: Korpinkynnen valvojaoppilas, joka on Saran tossun alla
Damen: Puuskupuhin harottavasilmäinen valvojaoppilas
Heather: Puuskupuhin erittäin ujo valvojaoppilas
Patricia: Luihuisten valvojaoppilas
Thomas: Luihuisten roteva valvojaoppilas
Sean: Rohkelikon valvojaoppilas
Evangeline: Rohkelikon valvojaoppilas

Olin idiootti kun otin Sara, Sara ja Sarah nimet käyttöön.. On vähän hankala muistaa kuka kukin on, joten sen takia laitoin tuon sivuhahmoselvityksen tuohon.


14. A-osa: Rohkelikko vastaan Korpinkynsi

''Sara, syötä Christinelle'', James huusi yläilmoissa ohjaten peliä. Huispauspeli olisi kahden päivän päästä. Lily oli ollut oikeassa sanoessaan viikonloppuna, että kyllä Rohkelikon joukkueesta tulee vielä hyvä: kaikki, jopa vanhat pelurit, olivat kehittyneet roimasti. Eniten kehitys näkyi Sarahissa ja Christinessä. He olivat ahkeroineet jopa harjoitusten ulkopuolella ja sitä kovemmin harjoituksissa. Sarah oli oppinut heittämään kaatoa jo kierteellä ja Christine osasi heittää kaadon ilman, että nyrjäytti ranteensa. Molempien heitto oli vahva ja kaato lensi todella kovasti jahtaajalta jahtaajalle. Myös Lily oli kehittynyt. Hän lensi jo sutjakkaasti etsien sieppiä ja kaikissa harjoituspeleissä hän oli joka kerta parantanut suoritustaan.
''No niin, Christine: Keskity erittäin tarkasti ja kokeile kierreheittoa'', James opasti kun Christine lensi otsa keskittymisestä rypyssä. Hän tuijotti suoraan Lukea ja tahdonvoimalla pakotti kätensä tekemään kaatoon pientä kiertoliikettä. Kaato irtosi hänen kädestään ja teki aivan huomaamatonta kierreliikettä. Luke tuijotti kaatoa ja oli valmiina syöksymään sen kiinni. Hän tiesi Christinen heittäneen kierteellä, mutta siltikään hän ei saanut punaista palloa kiinni, vaan se sujahti käden ja kainalon välistä kohti maalivanteita menemättä kuitenkaan läpi.
''Tuo oli jo roimasti parempi!'' James kannusti. Hän käänsi katseensa pois Christinestä joka heitti kaadon parhaillaan Sarahille. James etsi Lilyn katseellaan ja huusi tälle: ''Näkyykö sieppiä?''
''Ei näy! Se on varmasti lentänyt tiehensä!'' Lily huusi vastaukseksi kaarrellessaan kentän yläpuolella.
''Annanko vinkin?'' James kailotti Lilylle.
''Joo. En muuten löydä sitä ikinä!''
''Se on Rohkelikkojen katsomon kodalla'', James huusi vastaukseksi ja Lily teki täyskäännöksen luudallaan ja lähti syöksymään kohti kultapunaista katsomoa. James puolestaan kaivoi taskustaan taikasekuntikellon ja katsoi, kuinka pitkään he olivat jo pelanneet.
''Puolituntia'', hän sanoi itselleen ääneen ja katsoi Lilyä joka oli ilmeisesti päässyt siepin perään.

''KIINNI!'' Lily huusi ja James katkaisi kellon samalla sekunnilla.
''Heinoa Lily! Paransit taas aikaasi viidellä minuutilla!'' James huusi kun Lily liisi häntä kohti.
''Ilman sinun vinkkiäsi etsisin vielä vuodenkin päästä sitä'', Lily henkäisi ja laskeutui Jamesin viereen tuulen tuivertaman näköisenä.
''Odotapas hetki'', James sanoi ja puhalsi kaulallaan roikkuneeseen mustaan pilliin.
PRII!!
Kaikki pysähtyivät heti kun kuulivat pillin kimakan äänen ja liisivät Jamesin ja Lilyn luokse.

''Hi-e-no-a!'' James sanoi.
''Ei tarvitse tavuttaa. Osaamme kyllä kuunnella tavan puhetta'', Sirius virnisti.
''Silti. Tosi hienoa! Jos saan kehua, olette kehittyneet todella hyvin ja vielä nopeasti!'' James sanoi Sarahille, Lilylle ja Christinelle.
''Krhm'', Sara yskäisi.
''No olette tekin kehittyneet.''
''Khiitosh'', Sara sanoi ylpeänä.
''Eli jos vihdoin pääsisin asiaan'', James sanoi, ''niin nämä ovat viimeiset harjoitukset ennen ylihuomista peliä.''
''MITÄ?!'' kuului epäuskoinen ääni kuin yhdestä suusta.
''Jep. Korpinkynsi on varannut kentän koko huomiseksi päiväksi, joten emme pääse enää huomenna harjoittelemaan. Siksi kokeillaankin nyt muutamia kuvioita vielä kertaukseksi'', James sanoi.

''Lolaa!'' Chelly huusi ystäväänsä oleskeluhuoneen toiselta puolelta
''Mitää?'' Lola vastasi Chellylle.
''Mikä päivä tänään oon?''
''Seitsemäs marraskuutaa'', Lola vastasi.
''Kiitoos.''
''Eipä kestää!''
Chelly aukaisi kalenterinsa marraskuun kohdalta ja alkoi laskea päiviä joulutansseihin. Hän oli palautunut jokseenkin ennalleen edellisen viikonlopun kammottavasta kokemuksesta. Silti Chellystä tuntui välillä, että William olisi varastanut Jamesin näkymättömyysviitan ja vainoaisi joka sekunti hänen takanaan.

''Remus, näytät sairaalta'', Lola sanoi Remukselle, joka teki häntä vastapäätä läksyjä.
''Äh, täysikuu on huomenna'', Remus vastasi matalalla äänellä.
''Ai niin joo. Anteeksi kun unohdin'', Lola kuiskasi.
''Ei se mitään. Miten sinä teit tämän?'' Remus kysyi jälleen normaalilla puheäänellä ja osoitti liemienkirjassa olevaa mutkikasta tehtävää.
''Öö, odotas... Joo tässä. Katsoin kirjan takaa noiden lienten tiheydet ja kerroin kaikki keskenään'', Lola sanoi. Remus katsoi tehtävää kuin arvioidakseen, oliko Lola osannut ratkaista sen oikein.
''Taitaa se olla niin...'' Remus sanoi mietteissään ja käänsi liemikirjansa viimeisille sivuille etsiäkseen tarvittavien lienten tiheydet. Hetken kuluttua hän kohotti katseensa pergamentista ja näytti sitä Lolalle.
''Saitko tällaisen vastauksen?''
Lola vertasi Remuksen pergamenttia omaansa ja nyökkäsi
''Joo on se tuolla tavalla'', Lola vastasi ja käänsi katseensa seinustalla olevaan kaappikelloon. Kello näytti puolta yhdeksää.
''Milloinkahan meidän huispaajamme mahtavat tulla pois kentältä'', Lola kysyi pikemminkin itseltään kuin Remukselta. ''He ovat olleet siellä kohta neljä tuntia. Luulisi, että ainakin Siriukselle olisi tullut nälkä jo tähän mennessä.''
''Uskon, että Siriuksen vatsa kurnii erittäin lujaa, kun he tulevat takaisin. James ei päästä ilmeisesti ketään syömään kesken harjoitusten, koska on sen verran kiintynyt joukkueeseensa, ettei halua hukata yhtään kallisarvoista minuuttia harjoitusajasta'', Remus luennoi.
''Aivan'', Lola sanoi ja kasasi kirjansa, ''mutta minä en ainakaan anna vatsani kurista enää yhtäkään sekuntia. Menen iltapalalle. Tuletko sinä?''
Remus oli unohtunut tuijottamaan Lolan tummanruskeita ja kiharia hiuksia tytön touhutessa kirjojensa parissa, eikä siis kuullut kyseisen neidon kysymystä.
''Maa kutsuu'', Lola sanoi ja heilutti kättään Remuksen silmien edessä.
''En minä mihinkään edes hävinnyt. Mitä kysyitkään?'' Remus vastasi virnistäen.
''Ai et hävinnyt vai? Kysyin että tuletko iltapalalle, sillä minä olen menossa sinne juuri nyt'', Lola toisti naurahtaen.
''Joo'', Remus vastasi, kasasi kirjansa ja tunki pergamentit, sulkakynät ja kirjat maastonväriseen laukkuunsa. Hän nosti laukkunsa olalleen ja nousi penkiltä. Siinä samassa kuului inhottava raksahtava ääni, ja mustepullo tipahti laukkuun tulleesta reiästä pirstoutuen lattialle. Muste levisi kohti mattoa ja imeytyi salamana siihen.  
''No voi hemmetti'', Remus tuhahti ja kaivoi laukustaan taikavauvansa.
''Entistus.'' Särkyneen mustepullon palaset tavallaan liimautuivat saumattomasti takaisin pullonmuotoon.
''Putsis'', Lola sanoi ja osoitti mustelammikkoa matossa, ja muste hävisi kuin tuhka tuuleen.
''Kiitos'', Remus sanoi ja katsoi laukkuaan. ''Tämä laukun peijakas on revennyt jo kahdesta kohtaa.'' Hän osoitti laukkunsa toisella puolella olevaa hakaneulaviritelmää.
''Korjasit sitten repeämän hakaneuloilla?'' Lola ihmetteli, ''eikö taikuus olisi ollut parempi ratkaisu?''
''Kokeiltu on, mutta tämä laukku hylkii taikuutta, ja syytä en tiedä'', Remus tuhahti ja taikoi tyhjästä käteensä muutamia hakaneuloja kiinnittäen ne sitten repeytyneeseen kohtaan. ''Taitaa olla aika hommata uusi laukku. Tällä alkaa olla nimittäin kohta museoarvoa. Sen verran kovia tämä on kokenut.''  
''Kannatan ajatustasi, mutta mennäänkö jo? Vatsani kuristuu kohta kasaan, sen verran kova nälkä minulla on'', Lola sanoi ja lähti muotokuva-aukolle.

Käytävien soihdut olivat syttyneet, sillä ulkona oli jo pilkkopimeää. Lola katsoi ikkunasta valaistulle huispausstadionille ja näki pienenpieniä täpliä liitelevän valokeiloissa.
''On se James kyllä hullu'', Lola tuhahti löntystellessään Remus vierellään.
''Voi olla'', Remus vastasi ja laittoi haukotellen kätensä taskuihin.
''Pitää nyt harjoituksia iltamyöhään asti! Tuolla on varmaan miljoona astetta pakkasta!''
''Ei se näköjään Jamesia estä.''
''Ovatkohan Lily ja James muuten tilanneet jo bändin joulutansseihin'', Lola kysyi vaihtaen yhtäkkiä puheenaiheen Jamesista tansseihin.
''Kyllä kai. Ei James minulle ainakaan ole mitään puhunut'', Remus vastasi olkiaan kohauttaen.
''Ah, ihanaa! Saa taas pynttäytyä kauneimmilleen ja nähdä muiden ihanat puvut. Että minä sitten rakastan tanssiaisia'', Lola sanoi unelmoivasti ja pyörähti pari tanssiaskelta eteenpäin. Remus sai siinä samassa hullun ajatuksen. Ehkä paljastaisin liikaa tunteitani, jos pyytäisin Lolaa tanssiaisiin kanssani, Remus ajatteli. Siinä kun hän katseli Lolan unelmoivaa ilmettä ja sulavia tanssiaskeleita kuvitellun kavaljeerin kanssa, Remuksesta tuntui kuin hän voisi vain tarttua tyttöä käsistä ja tanssittaa tätä ympäri koulua kaikkien taputtaessa käytävien varrella.
''Kenen kanssa olit ajatellut mennä tansseihin?''
Saippuakupla, joka oli muodostunut Remuksen ajatusten ympärille, poksahti kun poika palasi todellisuuteen.    
''En tiedä vielä'', hän vastasi ja huokaisi perään. ''Siitä tulikin mieleeni-'' Remus olisi halunnut purra kielensä poikki ja taikoa vaietus loitsun kurkkuunsa, jotta olisi voinut estää seuraavat sanansa: ''- voisitko sinä tulla kanssani tansseihin?''
Lola pysähtyi kuin seinään. Hänen mustan vekkihameenhelma heilahti vielä hitusen tytön pysähdyttyä ja käännettyään katseensa kysymyksen esittäneeseen poikaan. Remus ajatteli pahinta; mitä jos Lola kauhistuisi hänen kysymystään?
''Anteeksi?''
''Niin, että voisitko sinä tulla kanssani tansseihin?'' Remus toisti toivova katse meripihkan värisissä silmissään. Lola katseli hymy huulillaan ja pää kallellaan Remusta. Tämän ihanan pörröisiä hiekanruskeita hiuksia, jotka olivat vähän pystyssä edestä ja pojan siistejä farkkuja ja valkoista koulupukuun kuuluvaa kauluspaitaa, jonka kaksi ylimmäistä nappia oli auki.
''Oikeastiko?'' Lola kysyi hymyillen.
''Niin'', Remus vastasi katsellen odottava ilme kasvoillaan Lolaa. Tytön hiukset olivat auki ja ne levittäytyivät villisti hartioiden päälle kehystäen tämän siroja kasvoja. Remus olisi voinut minä hetkenä tahansa astua askelen lähemmäksi ja suudella tytön hymyileviä huulia.
''Se olisi todella –'' Remus oletti Lolan sanovan esimerkiksi 'outoa' tai 'hölmöä', mutta sen, mitä hän sanoi, Remus odotti kuulevansa vähiten:
''- ihanaa'', tyttö sanoi hymyn kasvaessa loppua kohti. Remuskin sai väännettyä kasvoilleen helpotuksen ja ilon sekaisen hymyn.
''Eli me siis menemme tansseihin yhdessä'', Remus vielä varmisti hymyillen leveästi.
''Jep'', Lola vastasi, hänkin leveästi hymyillen.

Huispauskentällä alkoi olla jo erittäin väsynyttä porukkaa. Kaikilla oli ollut ensin rankka koulupäivä ja sen jälkeen heti ilman lounasta viisituntiset huispausharjoitukset. Jokaisen jokaista ruumiinosaa kolotti, erityisesti takapuolta ja jalkoja. Lilystä tuntui kuin hän voisi pyörtyä ihan milloin tahansa, niin heikko olo hänellä oli. Hän ajatteli virnistäen mielessään, että mitähän James tekisi, jos näkisi Lilyn tippumassa luudaltaan. Varmaan syöksyisi pää toisena luutana ottamaan hänet kiinni.
''Okei, joukkue!'' kuului Jamesin hengästynyt ääni maasta. Lily hätkähti hieman ja liisi muun joukkueen tavoin kohti lumista maata.
''James Potter! Sinä ole maailman hulluin ihminen!'' Sara ärisi, ''minulla on niin kova nälkä, että näköä haittaa!''
''Tiedän, meillä kaikilla on'', James huoahti ja nojasi luutaansa.
''Ettei vain kapu ole pyörtymäisillään?'' Sirius virnisti väsyneesti.
''En ihmettelisi vaikka olisikin'', Sara tuhahti.
''No kuunnelkaa nyt niin päästään joskus syömään'', Lily kehotti ja Sara vaikeni.
''Kiitos Lily. No niin, tänään olette tehneet tosi kovan suorituksen. Hyvä juttu. Veikkaan, että tuleva peli saattaa tuntua helpolta nakilta, mutta emmehän voi tietää, kuinka hyvin Korpinkynsien joukkue on valmistautunut. Vaikka heidän joukkueensa koostuukin pelkistä tallukoista, ei pidä arvioida heitä ulkonäön perusteella; tiedä millaisia kykyjä heistä paljastuu. No, pitemmittä puheitta, pitäkää pää kylmänä, syökää, levätkää ja käykää mielessänne läpi taktiikoita ja kuvioita, joita tänään harjoittelimme. Ja nyt syömään'', James sanoi.
''VIHDOIN!'' Sara ja Sirius huudahtivat lähes yhteen ääneen ja lähtivät luudat kourassa tarpomaan kohti valotäpläistä linnaa, jonka musta ja uhkaava siluetti kohosi stadionin takana.

''Ruokaa, ruokaa, ruokaa, ruokaa, ruokaa'', Sirius toisti ja juoksi kädet edellä ja silmät kiiluen Suureen saliin iltapalalle.
''RUOKAA!'' hän huusi ja suurin piirtein sukelsi leipäkoriin.
''Hillitse nyt hyvä ihminen itsesi!'' Sara huusi ovilta ja juoksi hänkin hullun kiilto silmissä kohti leipiä, leikkeleitä, juustoja, vihanneksia, hedelmiä, juomia, muroja ja myslejä. Sara istui penkille ja haali ympäriltään niin paljon ruokaa, kuin vain kädet ylettyivät ottamaan.
''No hillitse itse itsesi, senkin hillitsemisen perikuva!'' Sirius murahti ja tunki suuhunsa leipää. Sara näytti keskisormea Siriukselle ja keskittyi syömiseen.

Remus ja Lola tulivat saliin nauraen. Molempien nauru kaikui jokseenkin tyhjässä salissa, kun he suuntasivat rohkelikonpöytään huispausjoukkueen vierelle.
''Tehän harjoittelitte pitkään'', Lola totesi istuen Lilyn viereen.
''Jep, ja et voi arvatakaan kuinka kova nälkä minulla on'', Lily sanoi ja haukkasi kinkkujuustosämpyläänsä.
''Miksi ihmeessä pidit heitä niin pitkään kentällä, Sarvihaara?'' Remus puolestaan kysyi katsoen ruokailevaa Jamesia.
''Huomenna ei päästä harjoittelemaan'', James vastasi. Remus kohotti kysyvästi kulmiaan.
''Korpinkynsi on varannut kentän koko päiväksi'', James selvensi ja Remus nyökkäsi vastaukseksi.
Joukkueen ja Remuksen ja Lolan syödessä Lilyn pöllö lensi salin ikkunasta sisään Jamesin pöllö perässään.
''Miksi ne tulevat tänne kun ei ole edes postin aika?'' Lily ihmetteli ja ojensi kätensä, jotta hänen pöllönsä pystyisi laskeutumaan sille.
''Kiitos, Elvis'', Lily kiitti, otti kirjeen pöllönsä jalasta ja silitti tämän päälakea kapealla sormellaan. Pöllö äännähti pehmeästi ja lennähti Lilyn olkapäälle.
''Elvis?'' James tyrskähti, mutta peitti sen yskähdykseksi.
''No mitä nauramista siinä on?'' Lily naurahti.
''Ei mitään. Mutta eikös hän ollut se kuuluisa jästilaulaja, joka potkaisi tyhjää vuosi sitten?'' James kysyi kulma koholla.
''Joo. Lepää rauhassa, Elvis'', Lily sanoi ja tämän pöllö näykkäsi häntä korvasta.
''Auts! En tarkoittanut sinua'', Lily hymähti ja kääri pergamenttirullan auki.

Hyvä neiti Evans,

Lähetän saman kirjeen kaikille valvojaoppilaille ja myös johtajapojalle. Huomenna pidämme oppilaskunnankokouksen kello 12.00 – 15.00. Olen sopinut opettajien kanssa, joiden tunneilta olet poissa, että teet tehtävät jälkikäteen.
Syy, miksi pidämme kolmetuntisen kokouksen, on se, että tansseihin on jäljellä enää alle kuukausi. Huomenna tilaamme koristeet ja otamme yhteyttä soittajiin, jotka tarjoavat musiikin diskoon sekä itse tansseihin.

professori McGarmiwa

''Hyvä juttu'', Lily sanoi luettuaan kirjeen ja rullattuaan pergamentin takaisin kääröksi.
''Mikä niin?'' Lola kysyi.
''Huomenna on kolmetuntinen oppilaskunnankokous. Saamme vihdoin tilattua koristeet ja bändit'', Lily selvensi ja laittoi kirjeen huispauskaapunsa taskuun.
''Minä taidan lähteä suihkuun. Hyvää yötä kaikille!'' hän toivotti joukkueelleen ja ystävilleen ja lähti pois salista.

Seuraavana aamuna Lily heräsi vasta puoli kymmeneltä. Aamupäivä hänellä oli kokonaan vapaata, joten hänellä ei ollut minnekään kiirettä ennen kello kahtatoista. Lily venytteli maireasti ja suunnisti vaatekaapilleen ottamaan aamutakkiaan. Hän otti tummansinisen satiinisen ja pitkän takkinsa henkarista, laittoi sen ylleen puuvillayöasun päälle ja lähti aamutossut jalassaan kohti oleskeluhuonetta.

Oleskeluhuoneessa hänen ei todellakaan tarvinnut olla yksin. Suurin osa seitsemäsluokkalaisista lorvi pitkin poikin huonetta seuranaan muutama kuudesluokkalainen pakertamassa vinoa läksypinoaan.  Lily suunnisti Chellyn, Lolan ja Kellyn luokse, sillä he istuskelivat nurkkapöydän ääressä.
''Huomenta'', hän sanoi ja hilasi itselleen tuolin viereisestä pöydästä.
''Huomenta prinsessa Ruusunen'', Chelly virnisti.
''Häh?'' Lily ihmetteli.
''Ei mitään'', Chelly sanoi ja huiskautti kättään kuin olisi häätänyt kärpäsen.
''Oletteko nähneet Jamesia? Tai Kelmejä ylipäätään'', Lily kysyi ystäviltään ja kaikki pudistivat päitään.
''En ihmettelisi, jos he olisivat yhä nukkumassa'', Kelly huomautti.
''Voi olla. Oletteko jo käyneet aamiaisella?''
''Jep'', Lola vastasi ja selasi koulukirjojaan.
''Taidan mennä sitten syömään. Jos näette Jamesia, käskekää häntä tulemaan Suureen saliin'', Lily sanoi ja nousi penkiltään.
''Selvä'', Chelly sanoi ja huokaisi perään. Lily katosi yöpukuisillaan muotokuva-aukosta.

''Mitäs sanoisitte'', Chelly aloitti katsellen pitkää hiussuortuvaansa, ''jos leikkauttaisin hiukseni.'' Lola kohotti katseensa kirjastaan ja silmäili Chellyä.
''Hmm... millaista tyyliä olit ajatellut?'' hän kysyi.
''No ainakin miljoona kertaa lyhyempää kuin tämä'', Chelly sanoi ja keräsi kaikki hiuksensa käsiensä väliin.
''Sinulle voisi käydä sellaiset jännät lyhyet hiukset'', Lola sanoi ja katsoi Chellyä, joka oli laskenut vaaleat ja pitkät kutrinsa taas hartioilleen.
''Kerro se kielellä, jota me muutkin ymmärrämme'', Chelly pyysi.
''No'', Lola aloitti, ''odota niin piirrän karkean luonnoksen siitä, mitä tarkoitan.'' Hän kaivoi pergamenttia, mustetta ja sulkakynän laukustaan ja aloitti piirtämään. Hän hahmotteli ensin vähän päätä ja siten alkoi tehdä otsahiuksia. Kuvan otsahiukset menivät viistosti otsan poikki korvan taakse. Tämän jälkeen Lola piirsi hiukset sivusta ja takaa päin. Sivulta katsottuna hiukset muistuttivat lähinnä kanan takapuolta, mutta takaa katsottuna ne olivat oikein hienot.
''Vautsi! Missä olet oppinut piirtämään noin hyvin?'' Kelly kysyi tiiraillessaan Lolan piirroksia.
''No kesällä piirtelin lähes joka päivä'', Lola vastasi ja näytti piirrosta Chellylle, joka katsoi sitä arvioivin silmin.
''Eikös tupeerausmuoti mennyt ohi jo vuosia sitten?'' Chelly kysyi.
''No kuka siitä välittää'', Kelly sanoi.
''No niin... Tuo kyllä voisi olla ihan hieno. Ja saattaisi käydä minullekin'', Chelly sanoi, ''mutta yhden muutoksen tekisin.'' Chelly otti sulkakynän ystävältään ja piirsi jokaiseen kuvaan korvien kohdalle pitemmät hiussuortuvat, jotka ylsivät melkein hartioille.
''Noin.''   
''Tuohan olisi tosi hieno!'' Kelly sanoi.
''Niinpä. Leikkuuta tuollaiset'', Lola kannusti.
''Voisi kai sitä pistää elämän risaiseksi ja leikata letin lyhyeksi'', Chelly hymähti, ''sitä paitsi, inhoan näitä kun ne ovat aina takussa ja kuukaudessa menee varmaan sata purkkia hoitoainetta selvittämiseen.''  
''Sama täällä. Mitäs jos me kaikki vaihtaisimme tyyliä?'' Lola ehdotti hänkin tutkiessaan kaksihaaraisia kiharista hiuksistaan.
''Mikä ettei. Taidan vain lyhentää ja tasoittaa. Ja ehkä leikkautan otsatukan'', Kelly arveli.
''Mitäs Lola ajattelit?'' Chelly kysyi katsoen ystäväänsä.
''Maksaisin mitä vain jos saisin nämä pysyvästi suoriksi'', Lola uneksi.
''Älä ihmeessä! Minä taas antaisin mitä vain, jos saisin luonnonkiharat hiukset!'' Kelly sanoi ja viittoi tikkusuorina roikkuvia hiuksiaan.
''No näihin on vähän vaikea keksiä mitään muuta tyyliä kuin pitkät tai keskipitkät'', Lola huokaisi.
''Mitäs jos leikkauttaisit sillä tavalla, että ne menisivät viistosti taaksepäin'', Chelly ehdotti.
''En oikein älynnyt'', Lola sanoi kulma koholla.
''Siis tällä tavalla'', Chelly kohotti kätensä Lolan pään kohdalle ja näytti, mitä tarkoitti.
''Eli siis edestä hiukset olisivat lyhyemmät kuin takaa. Älysitkö?''
''Joo'', Lola sanoi ja mietti. Se voisi olla tosi hyvän näköinen, hän ajatteli.
''Tehdään sitten niin. Mennään lauantaina Tylyahoon. Siihen Nips & Naps kampaamoon?'' Lola sanoi.
''Joo. Sinnehän ei tarvitse varata aikaa?'' Kelly kysyi.
''Ei. Suostutellaanko Lilykin leikkauttamaan tukkansa?'' Chelly ehdotti.
''Joo. Sitten kaikilla olisi uusi tyyli. Ja poikien katseet kääntyvät'', Lola hihitti.

Kello kaksitoista Lily suunnisti Jamesin kanssa kohti Suurta salia. He ja valvojaoppilaat söisivät lounaansa samalla, kun suunnittelivat koristeita ja sitä, mitkä kaksi bändiä yrittäisivät saada soittamaan tansseihin.
''No niin,'' Lily aloitti, kun kaikki olivat saapuneet. ''McGarmiwa antoi minulle tämän listan, missä on koristeiden määrät, paikat, joista niitä voi tilata, ja osoitteita, joihin pitää ottaa yhteyttä löytääksemme bändin.''
''Tuo helpottaa roimasti'', Sara totesi. Saran äänikin sai sapin Lilyn sisällä kiehahtamaan.
''Niinhän se tekee'', Lily pihahti hampaidensa välistä. James ilmeisesti aisti Lilyn ärtymyksen ja nappasi listan tytön kädestä.
''No niin. Sara olit oikeassa kun sanoit, että tämä helpottaa roimasti. Ei tarvitse lähettää ketään kiertelemään ympäri Britanniaa koristeiden tai bändien perässä. Ja McGarmiwa onkin ollut ystävällinen, kun on listannut koristeet, joita olemme käyttäneet edellisinäkin vuosina.''
''Miksiköhän aina pitää ostaa uudet?'' utuinen ääni kysyi, ''eikö samoja koristeita voisi käyttää vuodesta toiseen?'' James katsahti nurkkaan ja näki Damen Lovekivan näkökentässään.
''Öh'', James sanoi hiukan hämillään, ''tuota sinun täytyy kysyä McGarmiwalta.''
''Sen teen’’, Damen vastasi.
''Niin palataksemme asiaan. Ketkä kirjoittavat kirjeet näihin osoitteisiin?'' Lily kysyi napattuaan listan jälleen itselleen.
''Minä voin tehdä sen vaikka Jeremyn kanssa'', Sara sanoi ja laittoi kätensä Jeremyn olkapäälle.
''Ai voitko?'' Jeremy kysyi hiljaa ja Sara läppäsi tätä olkapäälle.
''Kyllä voit'', Sara suhahti. James katsoi Saraa ja Jeremyä kulmakarvat lähes hiusrajassa asti. Jeremy taisi olla auttamattomasti Saran tossun alla.
''Tarvitsette kyllä vielä ainakin yhden avuksenne. Näitä osoitteita on aika monta'', Lily huomautti osoittaen pitkää pergamenttirullaa.
''No jos vaikka minä auttaisin heitä'', Heather puuskupuhista sanoi ujosti.
''Okei'', Lily sanoi. Hän ojensi koristeiden tilausosoitelistan Heatherille, joka meni Saran ja Jeremyn luokse.
''Tarvitsette varmaankin pergamenttia, sulkakyniä, mustetta ja kirjekuoria'', James sanoi, taikoi kasan suoria pergamentteja, kolme mustepulloa ja kolme sulkakynää tyhjästä ja liidätti ne pöydän ääreen, jonne Sara, Heather ja Jeremy olivat kokoontuneet.

Sara vilkaisi osoitelistaa. Siihen oli merkitty pöytäliinoista sulamattomiin jääpuikkoihin ja sulamattomista jääpuikoista lentäviin misteleihin. Eli toisin sanoen, listassa oli lähes jokaista joulukoristetta, jota vain saattoi kuvitella.
''Paras kai aloittaa, ettei koko päivä mene tähän'', Sara huokaisi, otti mustepullon ja sulkakynän ja alkoi raapustaa ensimmäistä tilauskirjettä kauppaan, jossa myytiin tekolunta.

Toisessa nurkassa huonetta Lily, James, Thomas, Patricia ja Damen pohtivat lopullisia bändejä, jotka yrittäisivät pyytää keikalle Tylypahkaan. Evangeline ja Sean katselivat puolestaan erilaisia ruokalistoja, joita kotitontut olivat antaneet. Ruokaa oli täysin turhaa tilata muualta, sillä Tylypahkan omat kotitontut tekivät niin taivaallista jouluruokaa, ettei mistään välttämättä samanlaista saanut.

''Minusta Ice Smooth olisi juuri oikea sinne diskoon'', Thomas väitti kiven kovaa vastaan.
''Olethan ottanut huomioon, että Ice Smooth on erittäin suosittu tällä hetkellä? Ettei se vain olisi kiertueella tai jotain?'' Patricia huomautti.
''No niin joo... Onko sitten muita ehdotuksia, jos Ice Smoothia ei voi saada?'' Thomas kysyi alistuneena.
''No'', Lily sanoi ja katsoi bändien managerien osoitelistaa, ''täällä on aika monta sellaista aloittelijabändiä, joista kukaan ei ole koskaan kuullut. Minä kannattaisin sellaista vaihtoehtoa, että antaisimme jollekin sellaiselle bändille mahdollisuuden tulla ihmisten tietoisuuteen. Ja uskon, että sillä tavalla saamme taatusti edes jonkun keikalle tänne.''
''Tuossa on kyllä perää'', Patricia sanoi mietiskellen.
''No mitä bändejä, tai siis minkä nimisiä bändejä, siellä on?'' James kysyi.
''Katsokaa itse, en jaksa luetella'', Lily sanoi ja ojensi listaa Jamesille. Tämä lukaisi sen nopeasti läpi ja ojensi sen sitten Patricialle. Patricia antoi listan taas Thomasille ja Thomas takaisin Lilylle.
''Mikä teistä kuulosti parhaalle?'' Lily kysyi.
''Kohtalottaret'', James ja Patricia sanoivat lähes päällekkäin.
''Ice Smooth'', sanoi Thomas Jamesin ja Patrician päälle.
''Jos Ice Smoothia ei lasketa?'' Lily sanoi kulma koholla.
''Hmph... no Kohtalottaret sitten'', Thomas mutisi.
''Minustakin se kuulosti parhaalta. Ja sitä paitsi, olen aivan sataprosenttisen varma, että he suostuvat tulemaan tänne. Kuka tietää onko se heidän ensimmäinen niin sanottu työtarjous'', Lily sanoi viisaasti.
''Kirjoitetaanko me sille managerille kirje, vai?'' Patricia kysyi.
''Hmm...'' Lily mietti, ''ehkä olisi paras, jos McGarmiwa ottaisi häneen yhteyttä vaikka hormipulverilla. Pöllöposti tuntuu niin töykeältä.''
''Tuossa on perää'', James sanoi. ''Voin viedä viestin Minervalle.'' James nousi ylös ja lähti suunnistamaan ovea kohti.

----
B. osa tulleepi tänä iltana (tai huomenna jos laiskaksi heittäydyn)

[nuuhku]

tanssiaiset kehiin ja äkkiä =) ei jaksa odottaa. mutta hyvä luku tämäkin ja odottelen täällä niitä tanssiaisia ^^

~nuuhku

[fudge]

Tulisko se B-osa jo? Taisit aika laiskaksi heittäityä  . A-osa oli aivan yhtä ihana kuin muutkin, enkä jaksa odottaa sitä B-osaa. Ja niinkuin nuuhku tuossa jo mainitsikin, tanssiaisia odottelen myös  .

JATKOAA!

[Evora]

Ja B-osaa kehiin...
Minä en ollut laiska kun en laittanut tätä jo perjantaina. Lähdin mummolaan enkä kerinnyt laittaa tätä silloin, ja tulin vasta tänään, joten tässä tämä. Kiitos ihanille ihmisille kommenteista :>

14. B-osa

Iltapäivällä, kun Lily ja James olivat palanneet kokouksesta, Chelly tuli lähes juosten Lilyä vastaan muotokuva-aukolle.
''Lily, nyt on kuules sellainen juttu, että sinä tulet meidän kanssa kampaajalle ja vaihdat hiustyyliäsi'', Chelly touhotti ja Lily katsoi ystäväänsä otsa hivenen rypyssä.
''Minkä ihmeen takia?'' hän kysyi, ''Pidän hiuksistani juuri tällaisina: pitkinä, lähes suorina ja punaisina.''
''No niin, mutta eikö sinua ala jo pikkuhiljaa tympimään, kun olet pitänyt samanlaisia hiuksia jo ainakin kuusi ja puoli vuotta!'' Chelly yritti vedota.
''Ja minä olen pitänyt niistä tismalleen saman verran'', James sanoi väliin nostaen koululaukkuaan parempaan asentoon. Chelly hoksasi vasta silloin Jamesin, joka tarjosi oivan idean tietämättään siitä itse.
''No eikö sinustakin Lilylle kävisi jokin toinen hiustyyli?'' Chelly kysyi ovelasti. James katsoi Lily pää kallellaan.
''Joeei. Ei. Minusta Lily on kaunein juuri noin'', James vastasi ja suuteli Lilyä.
''Yök. Älkää nyt nuoleskelemaan alkako. Tulee huono olo'', Chelly sanoi.
''Suu kiinni'', Lily sanoi Chellylle hymyillen ja suudellen samalla Jamesia.
''Ollaan sitä nyt niin rakastuneita. Ilman minua ja Siriuksen syntymäpäiviä Lily inhoaisi sinua edelleen kuin ruttoa'', Chelly sanoi.
''Eli kiitos kuuluu siis sinulle'', James sanoi irrottauduttuaan Lilystä. Hän astui askeleen eteenpäin ja moiskautti pusun suoraan Chellyn huulille. Lily nauroi vieressä Chellyn järkyttyneelle ilmeelle kun James irrottautui tästä.
''Oho, sinähän olet hyvä suutelija'', Chelly sanoi ovelasti hymyillen toivuttuaan alkujärkytyksestä.
''Hei, minä olen edelleen täällä'', Lily sanoi.
''Lily, ei syytä huoleen, en aio varastaa Jamesiasi'', Chelly sanoi. ''Niin miten on. Vaihdatko hiustyyliäsi?''
''Nääh, enpä taida'', Lily sanoi
''No höh. Miksi?''
''Taikuus on keksitty. Saan hiukseni ihan millaisiksi vain tahdon pelkän taikasauvan heilautuksella'', Lily kertoi ja sai Chellyn vaikenemaan.
''No ei sitten'', Chelly tuhahti ja meni takaisin nurkkapöytään. Lily ja James menivät istumaan sylikkäin takan edessä olevaan vapaaseen nojatuoliin.
''Ai niin, tuli mieleeni, että joudut ikävä kyllä menemään partioimaan yksin'', James sanoi.
''Oletko liian laiska raahataksesi luitasi partiointiin?'' Lily kysyi virnistäen.
''En, vaan eräs toinen syy.''
''Onko sinulla joku toinen?!'' Lily kysyi dramaattisesti laittaen kätensä rintakehälleen.
''Joo, kuule joka toinen ilta käyn luutakomerossa sen yhden Saran kanssa, joka on oppilaskunnassa'', James vastasi yhtä dramaattisesti.
''Voi ei! Maailmanloppu tuli!'' Lily nauroi.
''Aivan kuin minä heivaisin sinut jonkun valittavan lapsen takia'', James virnisti ja suukotti Lilyä otsaan.
''Aivan niin. Olenhan itse täydellisyyden perikuva. Niin nyt sitten se oikea syy miksi et pääse partiointiin?'' Lily sanoi normaalilla äänellä edelleen suupielten nykiessä.
''Sanotaanko vaikka näin, että yhdellä meistä on henkisiä ja fyysisiä ongelmia'', James vastasi. Olihan se lähes puoliksi totta. Remuksella tulisi olemaan raskas muodonmuutos.
''Jaahas. Veikkaan sen olevan Sirius'', Lily naurahti ja nypläsi rannekoruaan.
''En sano yhtikäs mitään'', James vastasi ja laittoi huulensa tiukasti yhteen kuin peläten kertovansa jotain.

Seuraavana - huispauspelin - aamuna, James oli erittäin väsynyt. Joka ikistä paikkaa kolotti ja jomotti ja kyljessä olevaa jumbokokoista mustelmaa särki. Hän yritti kääntyä selälleen, mutta se tuotti erittäin suuria ponnisteluja. James puri hammasta yhteen ja oli erittäin lähellä, ettei hän olisi huutanut ääneen kivusta. Susi-Remus oli ollut tavanomaista villimpi edellisenä iltana. Se oli hyppinyt ja loikkinut ympäriinsä ja hirvi-Jamesilla ja koira-Siriuksella oli ollut vaikeuksia pitää ihmissusi kurissa. No, hyvistä yrityksistään huolimatta molemmat olivat saaneet mojovia iskuja ja potkuja vatsaan, kylkiin ja päähän, ja vaikka he olivatkin olleet eläinhahmossa, kaikki ruhjeet ja vammat näkyivät myös ihmismuodossa.
''Sirius'', James vaikersi sänkynsä pohjalta ja aukaisi toista sängynverhoaan nähdäkseen naapurisänkyyn. James vilkaisi yöpöydällä olevaa kelloaan ja huomasi sen olevan puoli kahdeksan.
''Sirius, aika herätä'', James sanoi ja ähkäisi perään, sillä oli yrittänyt nousta istumaan.
''Ihan kohta'', Siriuksen vaimea ääni kuului peiton alta.
''Ei kun nyt. Tarvitsen sitä ihmevoidettasi. Kyljessäni on varmaan kaadon kokoinen mustelma'', James sanoi. Hän puri hammasta yhteen ja nosti itsensä istuma-asentoon.
''Joo, joo'', Sirius tuhahti, muttei noussut ylös. James kurkotti ottamaan taikasauvansa kaapunsa taskusta. Saatuaan sauvansa hän loitsi Siriuksen peiton pois ja heitti sen keskelle lattiaa.
''Ei saa'', Sirius mumisi silmät kiinni.
''Joudunko auttamaan sinut ylös, vai osaatko nousta omin avuin?'' James kysyi ja oli jo valmiina loitsimaan leijutustaian.
''Ei tarvitse auttaa. Etkö sinä itse muka olisi voinut käydä hakemassa tätä'', Sirius marisi ja talsi hieman linkuttaen kohti matka-arkkuaan. Hän kumartui sen ylle pidellen selkäänsä ja otti käteensä pienen purkin, jossa oli mintunvihreää tahnamaista ainetta.
''Olepa hyvä'', Sirius sanoi ja heitti purkin Jamesille, joka sai sen vaivatta kiinni.
''Kiitos'', James vastasi ja kiersi viileän purkin kannen auki. Mentolin haju levisi ympäri huonetta ja viimeisessä sängyssä nukkuva Peter työnsi pörröisen päänsä verhojen välistä.
''Onko aamu?'' tämä kysyi haukotellen.
''Joo'', James vastasi ja otti kylmää tahnaa sormelleen. Hän nosti T-paitansa helman ylös ja levitti mentolitahnan kyljessään olevaan tummanviolettiin mustelmaan.
''Kylmää!'' James ulvahti ja pomppasi nopeasti sängystään ylös kaikki kivut unohtuneina. ''Miksi tämä aina on niin pirun kylmää?!''
''Ehkä siksi, että se hyödyttäisi jotain?'' Sirius sanoi ja tutki jalkaansa. Siinä oli iso mustelma ja Siriuksen painaessa peukalollaan mustelman kohdasta, hän ulvahti kuin koira.
''Haluatko tätä?'' James kysyi ja kohotti mentolirasvapurkkia. Mustelma hänen kyljessään oli tipotiessään, kiitos mentolirasvan ja sen parantavan vaikutuksen.
''Heitä tänne'', Sirius sanoi ja oli valmiina ottamaan lasipurkin vastaan. Hän sai sen kiinni ja laittoi rasvaa mustelman päälle.
''KYLMÄÄ!'' hän huusi ja potkaisi jalallaan eteenpäin.
''Haha. Minähän sanoin'', James hekotti viereisellä sängyllä. Hän nousi ylös ja meni vessaan.

Kun Sirius ja James olivat selvinneet huispauskaavuissaan Suureen saliin, heidät otettiin vastaan aplodein ja vislauksin. Kahdesta pöydästä kuului myös buuausta: kaikki luihuiset ja korpinkynnet buuasivat yhteen ääneen, mutta heidän loukkauksensa peittyivät Rohkelikkopöydästä kuuluviin huutoihin ja taputuksiin.
''Kiitosh, kiitosh'', Sirius sanoi erittäin ''vaatimattomalla'' äänellä kumarrusten kera. Hän ja James menivät pöydän päähän vapaille paikoille ja ottivat aamiaista.
''Kukahan juontaa ottelun? Tuskin ainakaan Kuutamo'', James mietti ääneen.
''Niinpä. Toivottavasti ei ainakaan McGarmiwa. Koko peli on muuten pilalla'', Sirius virnisti ja muroja tippui hänen suustaan. Samaan aikaan salissa kaikui jälleen suosionosoitukset. Sirius ja James käänsivät katseensa oville ja näkivät Lily, Saran, Sarahin ja Christinen kävelevät vierekkäin saliin. Lily, Sarah ja Christine näyttivät hivenen hämmentyneiltä salin huomiosta, mutta Sara vain käveli normaalisti eteenpäin välittämättä vislauksista. Nelikko meni istumaan Siriuksen ja Jamesin viereen.
''Huomenta'', Lily sanoi Jamesille ja pörrötti tämän hiuksia ennen kuin istui alas.
''Huomenta itsellesikin. Nukuitko hyvin?'' James kysyi.
''En tosiaan. Sain unen päästä kiinni vasta kahdelta. Jännittää niin vietävästi'', Lily huokaisi.
''Äh, turhaan hermoilet. Kaikki menee varmasti nappiin'', James sanoi.
''Niinhän sitä aina toivoo'', Lily huokaisi jälleen.
''Missähän Luke viipyy?'' James ihmetteli ääneen.
''Veikkaan hänen nukkuvan edelleen kuin härski silli'', Sara sanoi tietäväisesti.
''Tai sitten hän kävelee takanasi huispauskaapu yllään valmiina peliin'', kuului Luken ääni Saran takaa.
''Hahaha! Sinäpä et saanutkaan aplodeja'', Sara nauroi vahingoniloisesti.
''Eipä tuo nyt edes haittaa'', Luke sanoi ja taputti Saraa päälaelle. Sara aikoi juuri sanoa jotain, mutta James kerkesi ensin.
''No niin, nyt on koko joukkue paikalla'', hän aloitti, ''syökää hyvin, tyhjentäkää mielenne ylimääräisistä ajatuksista ja täyttäkää päänne pelitaktiikoilla.''
''Kyllä, kapu'', Sirius sanoi ja noudatti ensimmäistä käskyä, eli söi minkä jaksoi.
''Minä lähden tästä käymään pikaisesti Sairaalasiivessä, joten älkää myöhästykö kentältä'', James sanoi, heilautti kättään ja lähti pois salista kohti Sairaalasiipeä.

James raotti sairaalasiiven ovea ja astui siitä sisään. Steriili sairaalan tuoksu turrutti hajuaistin totaalisesti Jamesin astellessa muutaman askelen kohti Remuksen sänkyä.
''Kuutamo kultaaa'', James virnisteli katsoen sänkyä, jossa Remus nukkui. Tai missä Remus hetki sitten oli nukkunut. Poika oli nimittäin herännyt Jamesin kutsuun.
''En ole edelleenkään vaihtanut miehiin, että anteeksi jos särjin sydämesi'', Remus sanoi väsyneesti pidellen päätänsä. Hän nousi istuma-asentoon tyynyjen varaan ja katsoi kättään, missä oli kolme pitkää naarmua. James asteli puhtautta hohtelevan sairaalaosaston läpi Remuksen valkoisen sängyn vieressä olevalle puiselle tuolille ja istui siihen. Tuoli narahti hieman ja James alkoi epäillä kestikö se hänen painoaan.
''Miten voit?'' hän kysyi ystävältään.
''Ihan hyvin. Päätä jomottaa'', Remus vastasi.
''Et varmaankaan tule juontamaan huispauottelua?'' James pikemminkin totesi kuin kysyi. Remus valahti lähes peiton alle kuullessaan ystävänsä sanat.
''Ai niin, se hemmetin peli on tänään. Kyllä minä pääsen'', Remus vastasi ja nousi istumaan, mutta huudahti kivusta.
''Ja sinähän et lähde täältä minnekään, ettäs tiedät'', matami Pomfrey sanoi topakasti ja pyyhälsi Remuksen luokse kädessään tarjotin, jonka päällä oli kurpitsamehua, leipää, omena ja särkylääkettä.
''Olen ihan terve'', Remus sanoi.
''Etkä ole. Syöt aamiaisesi ja otat lääkkeesi. Ja herra Potterin on poistuttava'', matami lateli ohjeita, joita kumpikaan ei noudattanut.
''Minä olen ihan terve! Päähän vain koskee! Ja sitä paitsi, huispauspelin juontaminen ei todellakaan ole raskasta!'' Remus melkein huusi. James oli harvoin nähnyt ystävänsä puhuvan niin kovalla äänellä kenellekään koulun henkilökunnassa olevalle ihmiselle.
Matami mietti hetken ja ilmeisesti kamppaili sisimmässään Remuksen päästämisestä huispauspeliin.
''Tehdään kompromissi'', Pomfrey sanoi, ''saat mennä juontamaan pelin, mutta heti kun se on ohi, tulet salamana takaisin tänne ja olet vielä yön yli.''
Remus katsoi yllättyneenä matamia, koska oli ollut aivan varma, että tämä sitoisi hänet sänkyyn kiinni, ettei hän vain olisi voinut karata.
''Kiitos'', Remus sanoi.
''Mutta syöt silti aamiaisesi, otat lääkkeesi ja herra Potterin on poistuttava. Nyt'', matami Pomfrey sanoi tiukasti ja laittoi kädet puuskaan.
''Nähdään sitten pelissä'', James virnisti ja lähti Pomfreyn valvovien silmien alla pois Sairaalasiivestä.

James käveli takaisin alas Suureen saliin. Ihmiset alkoivat jo virrata kohti ulko-ovia ja jotkut ohikulkijat taputtivat häntä olkapäälle toivottaen onnea peliin. James meni joukkueensa luokse.
''Vieläkö te täällä lorvitte?'' hän kysyi kohottaen kulmaansa, ''Kentälle siitä!''
''Okei, okei'', Sirius sanoi ja tiputti lusikkansa lautaselleen, ''ei tarvitse komennella.'' Hän nousi ylös ja muu joukkue nousi perässä. Joukkue lähti ikään kuin rintamana kävelemään kohti ulko-ovia.

''James'', Lily sanoi kävellessään kuin robotti. Hänen aivonsa käskivät juosta karkuun, mutta jalat kävelivät itsepäisesti kohti huispausstadionia, joka täyttyi hiljakseen.
''Niin?'' James vastasi.
''Minusta tuntuu, että voin erittäin pahoin'', Lily totesi hiljaa.
''Turhaan hermoilet'', James sanoi rennosti ja laittoi kätensä tytön hartioille.
''Hyvähän se sinun on sanoa'', Lily mutisi.
''Kyllä minuakin jännittää, mutta olen tottunut siihen ja tiedän, että kaikki menee hyvin. Ajatukset peliin niin selviät'', James opasti ja astui pukuhuoneeseen.

Lily istui pukuhuoneen penkille Sarahin ja Christinen viereen. Hänen vatsassaan velloi ja tuntui siltä kuin varpusparvi olisi kaarrellut hänen sisuksissaan puolelta toiselle. Erilaiset kauhukuvat vilistivät silmien ohitse Lilyn ajatellessa, että entä jos ryhmy lentäisi vaikka suoraan naamaa päin, niin millaista jälkeä se jättäisi? Hän vilkuili ympärilleen ja näki Christinen kasvojen olevan maidon valkoiset ja Sarahin puristavan lainaluudanvarttaan rystyset valkoisina. Luke, Sara ja Sirius näyttivät yhtä rennoilta kuin olisivat vasta tulleet kuumasta vaahtokylvystä.
''No niin, joukkue'', James aloitti, '' nyt se sitten vihdoin koitti. Tämän kauden ensimmäinen huispausottelu, nimittäin.'' Sirius muljautti silmiään turhautuneena Jamesin selän takana.
''Pitääkö hän yleensä pitkiä kannustuspuheita?'' Lily kysyi vieressään istuvalta Saralta.
''Tosi harvoin. Tai no, viime vuoden viimeisessä pelissä hän puhui yli viisitoista minuuttia'', Sara vastasi virnistäen. Lily katsoi silmät pyöreinä Saraa. Sara huomasi tämän ja huiskautti kättään:
''Äh, ei syytä huoleen. Tuskin hän tänään puhuu minuuttia pidempään.'' Lily huokaisi huomaamattomasti ja kuunteli Jamesia.
''Tiedän, että olemme harjoitelleet vain viikon'', James aloitti, ''mutta silti olen sitä mieltä, että olemme paljon parempia kuin Korpinkynsi, vaikka he ovat saaneet harjoitella melkein kolme viikkoa. Olette tehneet suunnattomasti töitä ja minä toden totta arvostan sitä. Ja nyt sanon: pitäkää päänne kylmänä, ajatelkaa vain tehtäväänne ja niitä taktiikoita, joita olen opettanut teille, niin hyvin menee. Onnea matkaan!'' James laittoi kätensä eteensä ja odotti muiden laittavan omansa siihen päälle. Sirius läjäytti kätensä Jamesin käden päälle ja niin tekivät kaikki muutkin.
''HEI!'' kaikki huudahtivat kuorossa ja nostivat samalla kätensä ylös.
''Kohdatkaamme siis vastustajamme. Muodostelmaan'', James sanoi ja joukkue meni ikään kuin parijonoon Lily ja James kärjessä. Joukkue lähti kävelemään yhtä matkaa kohti verhoja, jotka johtaisivat kentälle.

''HYVÄT NAISET JA HERRAT, KISSAT JA KOIRAT! KAUDEN ENSIMMÄINEN HUISPAUSOTTELU, ROHKELIKKO VASTAAN KORPINKYNSI, SAA VIHDOIN ALKAA!'' Remuksen ääni kailotti taikamegafoniin korkeuksista. Oppilaat alkoivat heti osoittaa suosionosoituksia kun molempien tupien joukkueet kävelivät vastakkaisilta puolilta kenttää kohti sen keskustaa ja matami Huiskia. Vihellykset, taputukset ja rummut täristivät Lilyn tärykalvoja, kun hän katseli hämmästyneenä ympärilleen. Koskaan aiemmin hän ei ollut osannut ajatella sitä, miltä huispaajista tuntui astella täpötäyden areenan eteen luuta kourassa pelaamaan huispausta, mutta nyt hän tajusi sen erittäin selvästi. Tunne mikä Lilyn sisässä velloi, oli mitä mahtavin. Häntä yhtä aikaa jännitti, oksetti ja innosti olla siellä keskellä kenttää valmiina hyppäämään lainaluutansa selkään ja aloittamaan pelin.

''Kapteenit, kätelkää'', kuului matami Huiskin topakka ääni Lilyn vasemmalta puolelta. Hän käänsi katseensa katsomosta Jamesiin ja Korpinkynnen kapteeniin Jack Grantiin. James ja Jack puristivat käsiään ystävällismielin. Lily kuvitteli miltä se näyttäisi, jos James kättelisi Luihuisen kapteenia. He varmaan yrittäisivät mahdollisimman paljon murskata toistensa sormet jauhoksi. Lily tirskahti hieman tälle ajatukselle, mutta vakavoitti ajatuksensa ja käski ne takaisin kohta alkavaan peliin.
''Nouskaa luudillenne'', matami Huiski käski joukkueita ja nämä tottelivat saman tien hänen käskyään. Kummankin joukkueen pelaajat nousivat lähes yhtäaikaisesti leijumaan kuudentoista jalan korkeuteen Huiskin pään yläpuolelle.
''Toivon reilua ja rehellistä peliä molemmilta joukkueilta'', Huiski kailotti pelaajille ja heitti kaadon yläilmoihin samalla kun päästi siepin irti toisella kädellään.
''JA PELI ALKAA!'' Remus huusi taikamegafoniinsa.
''Rohkelikko saa kaadon. Sarah Spezia kuljettaa kaatoa kohti Korpinkynnen maalisalkoja. Korpinkynnen jahtaaja yrittää ryöstää kaadon, mutta Spezia väistää ja tiputtaa pallon alapuolellaan lentävälle Christine Walkerille. Rohkelikkojen kapteeni on tainnut tehdä tänä vuonna loistavia löytöjä. Eikä ainoastaan huispauksellisessa merkityksessä-''
''Lupin, takaisin peliin, ennen kuin edes aloitat taustatietojen kertomisen'', McGarmiwa tiuskaisi Remukselle.
''Aivan, anteeksi Minnie'', Remus sanoi virnistäen, '' Niin, Walker kuljettaa kaatoa, katsokaa tuota taitavaa lentämistä, ja syöttää Potterille. Kaato on joukkueen pörröpäisellä kapteenilla, joka syöttää. Spezia, Walker, takaisin Spezialle, sitten Potter ja- TULEEKO SIITÄ MAALI?'' Remus huusi kun James heitti kaadon täysillä päin Korpinkynnen pitäjää. Pitäjä syöksyi kaatoa vastaan, mutta ei saanut sitä kiinni ja se sujahti nätisti keskimmäisen vanteen läpi.
''ROHKELIKOLLE MAALI! ROHKELIKKO JOHTAA KYMMENEN NOLLA!'' Remus rääkäisi taikamegafoniinsa ja heilui puoliksi katsomon laidan ulkopuolella.

Sirius kierteli Saran kanssa kentän ympärillä yrittäen tavoittaa ryhmyjä. Hän oli lyönyt jo kahdesti ryhmyn vaarallisesti kohti Korpinkynnen etsijää, mutta oli epäonnistunut molemmilla kerroilla Korpinkynnen lyöjän tultua väliin.
''Korpinkynsi lähtee kuljettamaan kaatoa'', Remus jatkoi selostustaan. Korpinkynnen jahtaajakolmikko oli muodostanut kolmion muotoisen muodostelman, jossa keskimmäisellä oli kaato hallussaan.
''Korpinkynsi yrittää näemmä Haukanpään hyökkäysmuodostelmaa, toimiiko se Rohkelikon pitäjä Luke Stormille?'' Remus kysyi katsojilta.

''SARA!'' Sirius karjaisi lyöjätoverilleen kentän toiselle puolelle. Sara lensi kovaa vauhtia Siriuksen luokse.
''Mitä?'' Sara kysyi ja huitaisi ryhmyä, joka oli tulossa heitä kohti.
''Tehdään TT'', Sirius sanoi.
''Okei'', Sara vastasi ja lähti Siruksen rinnalla lentämään kohti lähintä ryhmyä.
''Jahtaajaan?'' Sara kysyi.
''Jep'', Sirius vastasi ja heilautti mailansa taakse samoin kuin Sara.
''NYT!'' Sirius huusi kun ryhmy tuli heidän eteensä. Molemmat iskivät kaikin voimin ryhmyyn yhtä aikaa ja se lensi tuplanopeutta kohti Korpinkynnen jahtaajaa, jolla oli kaato. Vastajoukkueen muodostelma hajosi ja ryhmy paiskautui kärjessä olleen jahtaajan kylkeen ja tämä tiputti kaadon.
''Tuo sattui varmasti'', Remus sanoi, ''Musta ja Wallace tekivät juuri malliesimerkin Turvaajien tuplaiskusta. Korpinkynsi menettää kaadon Rohkelikon pitäjä Luke Stormille. Storm vippaa kaadon Walkerille ja Walker koppaa sen helposti kiinni lähtien kuljettamaan sitä kentän reunaa myöten. Korpinkynnen jahtaaja Kerr syöksyy Walkerin perään vauhdilla ja tyrkkää kaadon tämän kainalosta tiputtaen sen alapuolella lentäneelle jahtaajaparilleen.''

Peliä oli kulunut jo puoli tuntia, eikä Lily ollut nähnyt vilaustakaan siepistä. Korpinkynsi johti Rohkelikkoa kolmella maalilla. Nämä kolme maalia he olivat saaneet rangaistusheitoista, jotka taas olivat johtuneet Siriuksen törttöilyistä.
''Herranjestas sentään, Sirius! Hillitse itsesi!'' James karjui viimeisimmän rangaistusheiton jälkeen.
''Säästä voimiasi, äläkä huuda minulle!'' Sirius vastasi ja alkoi taas kaarrella maila lyöntivalmiudessa.
Lilystä tilanne alkoi näyttää jo hiukkasen epätoivoiselta. Hänestä tuntui kuin Korpinkynsien pelaajat olisivat saaneet yhtäkkisen piristysruiskeen, sillä he olivat petranneet peliään huomattavasti. Alussa Rohkelikko oli selvästi vienyt peliä kuin mies tanssia, mutta ensimmäisen rangaistuslyönnin jälkeen vientivuoro siirtyi vastustajille.
''ONKO SE SIEPPI?'' Remus karjaisi megafoniinsa. Lily oli tipahtaa luudaltaan, sen verran kovasti hän hätkähti.
''Samperin hullu'', hän mutisi ja käänteli päätään puolelta toiselle nähdäkseen, missä Korpinkynnen etsijä oli. Viimein Lily näki etsijän toisessa päässä kenttää syöksymässä täyttä vauhtia maata kohti. Lily katsoi maahan silmät sirrillään ja hoksasi, ettei sinipukuinen etsijä yrittänyt hämätä Lilyä Wronskin harhautuksella, vaan todella syöksyi kohti maan tasalla kimaltelevaa pikkuruista palloa. Siinä samassa Lily sai kuin sähköiskun ja lähti lentämään niin nopeasti kuin vain pystyi kohti sieppiä. Sieppi teki jyrkän nousun taivasta kohti, ja karisti Lilyn ja Korpinkynsien etsijän Max Lucasin hetkeksi kannoiltaan. Pian molemmat kuitenkin kiisivät rintarinnan siepin perässä. Max törmäsi tahallaan Lilyn kylkeen yrittäen häiritä tämän etenemistä. Lily poikkesi hieman lentoradaltaan, mutta kosti Maxille ja osui tätä kylkeen kaksi kertaa kovemmin kuin poika oli hetki sitten osunut Lilyä. Hän kiihdytti Maxin ohitse ja ojensi kätensä valmiiksi ottamaan sieppiä kiinni. Hän seurasi vain sieppiä, eikä näin ollen huomannut ryhmyä, joka lähestyi huimaa vauhtia etuvasemmalta.
''LILY!'' joku karjaisi, mutta Lily ei kuunnellut. Hän oli naulinnut katseensa ja ajatuksensa sieppiin. Vasta liian myöhään hän havahtui ryhmystä. Lilyn silmät aukesivat lautasen kokoisiksi, kun ryhmy lensi suoraan häntä päin. Hän ei kerinnyt väistää, ennen kuin kivikova pallo lensi suoraan vatsaan ja työnsi Lilyn luudanperän yli maahan. Hänestä tuntui kuin ei voisi hengittää. Ryhmy oli iskenyt hänestä ilmat pihalle ja iskeydyttyään takapuolelleen maahan kolottava kipu valtasi häntäluun. Lily kaatui selälleen ja näki kuinka Max Lucas sulki pikkuruisen kultaisen pallon käteensä ja yleisö puhkesi valtaviin suosionosoituksiin.
''Korpinkynsi voittaa pelin kaksisataa vastaan kaksikymmentä'', Remus kuulutti innottomasti.
Lily yski ja haukkoi happea maassa.
''Lily'', Jamesin huolestunut ääni kysyi ja pojan pää ilmestyi Lilyn yläpuolelle, ''oletko kunnossa?''
''En'', Lily aloitti ääni hinkuen, ''saa henkeä.''
James kumartui ja otti kakovan Lilyn syliinsä lähtien kuljettamaan tätä nopeasti kohti linnaa välittämättä kentälle tulvivista korpinkynsistä. Lily näki silmäkulmastaan omituisen kasan ihmisiä keskellä kenttää epäillen Max Lucasin olevan alimmaisena.
''Kiitoksia seurastanne, hyvät koululaiset ja onnittelut Korpinkynnelle'', Remus sanoi ja sulki taikamegafoninsa.

--
No niin, siinä siis kaikki 'vanhat' luvut. Nyt aloitan tohinalla kirjoittamaan 15. lukua, ja oletan sen valmistuvan jouluun mennessä, ellei aiemmin. Pakotan itseni kirjoittamaan sen jouluksi viimeistään Kommenttia saa laittaa!

[Sharon]

Näääh!!! Korpinkynsi voitti! Voi Lily parkaa... Mahtoi ehkä sattua  Nojoo...
Toivottavasti sinä saat 15 luvun valmiiksi ennen joulua  *Ei jaksa odottaa ja vahtii 24/7 tietokoneen ruutua onko uusi osa tullut*  
Sitä samaa... - Jatkoaa...


Sharon

[nuuhku]

toosi hyvä luku ^^ mitää rakentavaa palautetta en tälläkään kerralla saa kirjoitettua  mutta jatkoa odottelen ^^

~nuuhku

[raparper]

AAAAW. Mä rakastan tätä. Rakastin jo vanhassa finissä.
Oot niin loistava. Se et rakastan kelmejä ja James/Lily
parituksia saattaa vaikuttaa jotenki mun mielipiteeseen.

Nyt lisää.

Rakastan<3

[Evora]

Sori kaikille, mulla on se luku ihan viimeistelyä vaille valmis. En halua kirjoittaa hätiköiden sitä tanssiosaa, joten huomenna tai ylihuomenna varmasti laitan sen. Anteeksi vielä niille jotka sitä ootti niin kovasti, mutta lupaan, että odotuspalkitaan :>

Hyvää joulua kaikille <3
Ev