Kirjoittaja Aihe: Fremione K- 11 (Hermione/ Fred) Jatkoa 11.12.2012!  (Luettu 11202 kertaa)

Desbina

  • ***
  • Viestejä: 68
 Fremione                                       
Ficin nimi: Fremione 
Kirjoittaja(t): Desbina                                                                                                   
Fandom: -                                                                                                                       
Tyylilaji: Romantic/Drama/Action/Fluff                                                                               
Ikäraja: K.11                                                                                                                 
Summary: Taas alkaa yksi vuosi Tylypahkassa, ja Hermionella lähtee käyntiin viides vuosi, mutta Hermione suree välillä eroaan Lee Jordanista. Onko Hermionen lohduttaja kenties joku joka on häntä vanhempi ja muutenkin jo tuttu, kuten vaikkapa: Fred Weasley, joka on jo seitsämennellä vuodellaan Tylypahkassa. Huomautus vielä, että saattaa olla välillä aika paljon vuoropuhelua ja tässä Lee Jordan on Hermionen ikäinen, vaikka oikeissa kirjoissa on Fredin ikäinen, koska tattarataa mun ajatus oli taas jossain muualla kun aloitin.                                                                                                                     
Paritus: Fred / Hermione                                                                                                   
A/N: Saattaa olla vähän outo, mutta toivottavasti edes joku lukee.

Luku. 1. Ymmärrys

Hermione ja Ginny istuivat Ginnyn huoneessa Kotikolossa. Seinillä oli vihreät tapetit ja lukuisia julisteita velhoyhtye Kohtalottarista. Hermione katseli hitaasti ympärilleen samalla kun Ginny yritti ymmärtää kuulemaansa.
-   Eli, kuulinko väärin vai sanoitko, että sinä ja Lee Jordan ette seurustele enää?
Ginny kysyi hiljaa. Hermione katsoi suoraan Ginnyn silmiin.
-   Kuulit oikein. Me emme ole enää yhdessä. Hän jotenkin muuttui eikä enää kiinnostanut minua enää, Hermione sanoi ja mumisi lopun.
 Ginny näki heti, ettei Hermione puhunut totta. Hänen silmistään huomasi sen heti. Ginny suoristi selkänsä ja kosketti Hermionen olkapäätä ymmärtäväisesti.
-    Hermione, et voi valehdella minulle. Olen ystäväsi, voit luottaa minuun.
Pieneen hetkeen kumpikaan ei sanonut mitään, sitten Hermione avasi suunsa:
-   Hyvä on. Ei se niin mennyt! Näin Leen suutelemassa yhtä toista myöhään illalla käytävässä, mutta en mennyt sanomaan heille mitään. Sitten kun otin asian puheeksi hän kiisti kaiken. Luuleeko hän, että olen sokea tai jotain?! Kaikki pitävät minua varmaan ihan tyhmänä hikkenä, joka ei välitä vaikka toinen pettäisikin! Hermione huudahti ja purskahti itkuun.
-   Voi ei, Hermione, Ginny sanoi lohduttavasti ja halasi Hermionea.
-   Minä en halua tulla petetyksi! Se ei ole reilua! Hermione nyyhkytti.
Ginny rutisti Hermionea lujemmin, kun tyttö sai uuden itkupuuskan. Hetken päästä Harry ilmestyi ovelle ja Ginny laittoi sormensa huulilleen käskien Harryn olla hiljaa. Harry liikutti huuliaan äänettömästi kysyen, että mikä on hätänä. Ginny käski Harryn pois huitomalla toisella kädellään. Harry seisoi ovella vielä hetken katsoen Hermionea säälivästi ja kääntyi vielä katsomaan Ginnyä anovasti. Ginny kohotti kulmiaan miettien että mitä Harry nyt kaipasi, kunnes ymmärsi ja lähetti lentosuukon, jonka Harry nappasi ja laittoi taskuunsa. Harry juoksi portaat alas ja Hermione kääntyi katsomaan ovelle melua päin.
-   Mikä se oli? Hermione kysyi hiljaa.
-   Joku vain meni ohi, Ginny valehteli sulavasti.
 Pian Hermione nousi ylös. Ei hän voinut itkeä kenenkään perään. Hän oli urhea tyttö eikä kukaan voisi lannistaa häntä. Hermione kipitti vessaan pesemään naamansa ja katsoi peilistä punaisia, turvonneita silmiään. Hermionea hävetti, hän oli tuhlannut kallista aikaansa ääliö Jordanin takia. Hän pyyhki naamansa ja käveli portaat alas. Hänen olonsa oli kohentunut huomattavasti ja hänestä tuntui ettei mikään voisi lannistaa häntä vähään aikaan. Hermione jäi seisomaan olohuoneeseen. Missähän kaikki ovat? Hermione oli juuri lähtemässä kunnes hänen takanaan räjähti jokin joka lennätti hänet vatsalleen maahan. Tämäkin vielä! Juuri kun olo oli niin mainio, niin heti kaksosten piti alkaa jekkuilla. 
-    Mitä hel… Hermione aloitti, kunnes katsoi taakseen ja näki Fredin nojaamassa seinään viattoman näköisenä pyöritellen peukkujaan. Hermione alkoi kiehua.
-   FRED! Hermione karjui.
-   Oops… Fred naurahti, mistähän tuo ilmestyi? Sekunnin kuluttua hän juoksi karkuun. Hermione ryntäsi jahtaamaan Frediä ympäri taloa. Pian he olivat saaneet yleisöä, jotka huutelivat: ”Tappelu, tappelu!” Fred juoksi ulos talosta ja mitään ajattelematta Hermione hyppäsi Fredin selkään ja kaatoi tämän maahan. Hermione repäisi maasta tupon ruohoa ja tunki sitä Fredin naamaan.
-   Syö ruohoa! Hermione huusi, mutta huomasi nauravansa samalla.
-   En ikinä! Fred vastusti.
Pian Fred kuitenkin luovutti ja lopulta tämän naama oli vihreänä ruohosta. Molemmat nauroivat, mutta hetken päästä Hermione eksyi Fredin silmiin. Ne olivat niin kauniin ruskeat. Hermione olisi voinut olla siinä ikuisesti, mutta pian George tuli keskeyttämään sanomalla:
-   Noniin, lopettakaa nyt tuo kuhertelu. Fred, äiti teki paljon ruokaa, sinulla on viisi sekuntia aikaa nousta siitä ja tulla syömään.
-   Hyvä vitsi, George, mutta joudut pettymään, koska me emme kuherrelleet vaan Hermione hyppäsi selkääni ja yritti tukehduttaa minut, Fred selitti.
-   Miten vaan, mutta nyt ylös! George hoputti.
Fred nousi ylös ja Hermionen yllätykseksi hän ojensi kätensä Hermionelle ja vetäisi hänet ylös. Fred ja George lähtivät kirmaamaan sisälle, mutta Hermione oli kuulevinaan Georgen vitsailevan Fredille: - Fred, en tiennyt, että olet pedofiili. Hermione naurahti yksinään ja pyyhki ruohoja pois vaatteistaan. Jokin oli muuttunut. Se hetki Fredin kanssa oli ollut niin… taianomainen. Heti kun Hermionen mieleen tuli Fred, niin hänen sisällään perhoset lähtivät lentoon. Eihän siinä ollut mitään järkeä. Fred on hänen parhaiden ystävien isoveli ja hän on muutenkin vanhempi Hermionea. Hänen täytyy selvittää ajatuksiaan, koska eihän Hermione voinut olla ihastumassa Frediin vain tuon pienen hetken takia. Hermione oli muutenkin vasta eronnut Leestä.
Hermione lähti kävelemään sisälle, jossa muut istuivat jo pöydän ääressä syömässä. Ginny osoitti Hermionelle paikkaa vieressään johon hän istuutui. Pian Molly Weasley kantoi lautasen Hermionen eteen, ja hän kurottui nostamaan padasta punajuurimuhennosta. Se maistui herkulliselta.
-   Huomenna sitten mennään Viistokujalle ostamaan tarvikkeet, että yrittäkää herätä aikaisin, Arthur Weasley ilmoitti.
Pöydästä kuului hyväksyvää muminaa samalla kun ruokailu jatkui.


Aurinko paistoi ikkunasta sisään kun Hermione raotti silmiään aamulla. Pian he lähtisivät viistokujalle. Hermione ei malttanut odottaa pääsyä takaisin Tylypahkaan. Hän pääsisi rakkaaseen kirjastoon, jossa olisi ihana vanhojen kirjojen tuoksu. Hermionella oli jo kova ikävä kaikkia oppitunteja.
Joku kolisteli astioita alakerrassa ja portaista kuului askeleita. Hetken päästä Hermione säikähti kovaa tuuttausta ovelta.
-   HERÄTYS! Kaksoset huusivat yhtä aikaa ja tuuttasivat torvea.
-   OLKAA HILJAA! Kuului Ginnyn karjaisu jonka jälkeen punapää laittoi peiton korvilleen. Kaksoset tuuttailivat vielä kauan aikaa kunnes Ginny luovutti ja nousi ylös. Kaksoset lähtivät pois ovelta ja kiipesivät ylemmäs portaita herättämään Ronin ja Harryn. Tytöt pukivat päälleen ja laahustivat alakertaan aamiaiselle. Pian sen jälkeen kun he olivat syöneet, he lähtivät kohti Viistokujaa taialla suurennetussa autossa, mutta se oli suurennettu vain sisältä päin, josta se oli valtava, etteivät jästit ihmettelisi. Kun he olivat päässeet Viistokujalle, Hermione ja Harry suunnistivat kohti velhopankki Irvetaa hakemaan rahaa. Sillä aikaa Weasleyt menivät Säilä & Imupaperiin ostamaan koulukirjoja. Hermione ja Harry menisivät sinne Irvetan jälkeen. He hakivat rahansa ja lähtivät kävelemään kohti Säilä & Imupaperia. Matkalla he törmäsivät kuitenkin ei- toivottuihin tuttuihin.
-   Potter! Minne jätit tyttöystäväsi? Vai onko tämä kuraverinen uusi tyttöystäväsi? Draco Malfoy ilkkui. Hänen takanaan seisovat Crabbe ja Goyle naurahtivat ilkeästi.
-   Lopeta, Malfoy. Vai haluatko, että sinuun sattuu? Harry tiuskaisi.
-   Voi ei! Hirveä Harry Potter uhkailee minua! Nyt pelottaa! Draco lässytti.
Harry veti sauvansa esiin viitan alta.
-   Älä Harry. Mennään vain pois täältä ettei Weasleyt huolestu, Hermione pyysi.
-   Niin Potter, kuuntele kuraveristä ja ala painua! Draco naurahti ilkeästi.
Sekunnissa Hermione oli ehtinyt ottaa sauvansa ja laittaa sen Dracon kurkkua vasten.
-   Älä sano minua kuraveriseksi tai saat katua, Hermione kihahti.
Dracon kasvoilla näkyi pelko. Poika esitti aina kovaa, mutta todellisuudessa hän oli pelkkä pelkuri.
-   Minä häivyn nyt, en halua nähdä teitä silmissäni enää, Draco sanoi ja kääntyi harppomaan siihen suuntaan mistä oli tullut. Crabbe ja Goyle mulkaisivat vielä Hermionea ja Harrya, kunnes kiiruhtivat Dracon perään.
Hermione huokaisi ja laittoi sauvan takaisin viittansa alle. Sitten hän ja Harry jatkoivat matkaansa. Weasleyt olivat jo ostaneet kaiken tarvittavan ja Harry ja Hermione menivät nopeasti keräämään tarvittavat välineet. Maksamisen jälkeen Molly ja Arthur halusivat käydä katsomassa uusia viittoja lapsilleen ja muut lähtivät huispausväline kauppaan. Harry ja Ron ihailivat luutia ja Fred ja George menivät juttelemaan myyjälle, joka oli kaunis, noin 19- vuotias, mustahiuksinen nainen. Hermione tunsi kouraisun vatsassaan kun myyjä hymyili Fredille autuaasti. Hetken päästä Molly ja Arthur tulivat kauppaan ja ilmoittivat että oli aika lähteä. Huomenna alkaisi Tylypahka, jota kaikki odottivat malttamattomina. Taas yksi tapahtumarikas vuosi oli alkamassa.


Luku.2. Takaisin Tylypahkaan

Weasleyt ja Harry ja Hermione seisoivat King´s Crossin asemalla laiturilla numero yhdeksän ja kolme neljännestä. Helakanpunainen höyryjuna tulisi hetkenä minä hyvänsä.
-   Fred! George! Molly huuteli kaksosia, jotka olivat onnistuneet vain pienessä hetkessä jonkun pojan hiukset pamahtamaan. Kun he kuulivat äitinsä äänen, he kiiruhtivat tämän luokse ja olivat matkalla taikoneet päidensä yläpuolelle kultaiset sädekehät.
-   Niin, rakas äitimme? Kaksoset sanoivat yhteen ääneen.
Molly huokasi äänekkäästi ja taikoi sädekehät pois.
-   Jos saan yhdenkin pöllön sen vuoksi, että- olette räjäyttäneet kokonaisen luokkahuoneen, niin teidät haetaan Tylypahkasta heti pois, Molly uhkasi.
-   Kyllä, äiti. Muuten, eikö tuo kuulostanut vähän tutulta? Silloin kun Ron meni ensimmäiselle, niin käytit tuossa luokkahuoneen tilalla vessaa. Räjäytettävät suurenevat joka vuosi, oletko huomannut? George sanoi ja naurahti.
-   Tämä ei ole naurun asia, olen tosissani, Molly sanoi ja hetken päästä juna saapui asemalle.
Molly suukotti jokaista lastaan ja halasi Hermionea ja Harrya. He nousivat junaan ja lähtivät etsimään vapaata vaunuosastoa. Ron, Harry, Hermione ja Ginny jäivät ensimmäiseen vapaaseen tilaan, mutta Fred ja George jatkoivat matkaa eteenpäin.
-   Me mennään Georgen kanssa tuonne junan perälle. Lee Jordanilla on kuulemma siellä jättiläistarantella, Fred huikkasi Ronille.
Ron nyökkäsi pienesti ja keskittyi puhumaan Harryn kanssa huispauksesta. Hermionen hymy hyytyi vähän, kun Lee mainittiin. Ginny huomasi tämän ja loi Hermionelle ymmärtäväisen katseen. Hänkin liittyi pian keskusteluun Harryn ja Ronin kanssa. Hermione kyllästyi kuuntelemaan, joten kaivoi mustasta kangaslaukustaan kirjan johon yritti uppoutua. Hetken päästä käytävältä alkoi kuulua kovaa ryminää. Kohta hymyilevä, hymykuoppainen nainen työnsi heidän ovensa auki ja sanoi:
-   Saako olla jotain kärrystä?
-   Ei kiitos, Kaikki vastasivat samaan ääneen.
Hermione jatkoi lukemista, mutta ei voinut keskittyä kunnolla, koska hänen ajatuksensa lähtivät harhailemaan. Hermione kääntyi katsomaan ulos junan ikkunasta. Ulkona satoi kaatamalla ja Hermione laski mielessään ikkunaa pitkin valuvia pisaroita. Pian häntä alkoi hymyilyttää, koska käytävältä kuului vaimeasti tuttu nauru.
-   Hermione? Ron kysyi ja heilutti kättään Hermionen naaman edessä.
Hermione jatkoi hymyilemistä, koska ei kuullut Ronin ääntä.
-   Hermy! Ron huudahti.
-   Niin? Hermione vastasi säpsähtäen.
-   Tuota… Oletko kunnossa, koska hymyilet koko ajan noille vesipisaroille? Ron kysyi.
Hermione punastui. Muut olivat siis huomanneet. Nyt Hermionen ympärillä oli kolme kysyvää kasvoa.
-   Ööh… Minulle tuli vain yhtäkkiä kova nälkä ja… tuo pilvi muistuttaa aivan kurpitsa piirasta, mistä tulikin mieleen, että taidan mennä etsimään sen kärrynaisen ja ostaa piiraan, Hermione keksi.
Ron nosti toista kulmaansa. Hän ei ollut ikinä nähnyt tyttöä, joka olisi haaveillut noin paljon ruoasta, mutta kai sekin piti joskus nähdä. Hermione laittoi kirjansa takaisin laukkuun ja lähti ostamaan piirakkaansa. Käytävillä oli vain vähän kulkijoita ja hekin olivat palaamassa ostosreissuiltaan. Hermione ei erityisemmin edes pitänyt kurpitsapiirakasta. Toivottavasti Ron, Harry ja Ginny uskoivat hänen selityksensä. Pian Hermione törmäsi johonkin toiseen kulkijaan, koska ei ollut katsonut lainkaan eteensä.
-   Olen tuhannesti pahoillani! Hermione kiljaisi automaattisesti.
Sitten hän kuuli hiljaisen naurahduksen.
-   Ei se mitään. Mikäs sinut lennättää tänne junan takaosaan? Hermione kuuli tutun äänen sanovan.
-   Fred! Tuota, olin menossa ostamaan piirakkaa, koska minulle tuli niin kova nälkä, Hermione selitti ja punastui.
Oli niin Hermionen tuuria törmätä koko Tylypahkan ihmisistä juuri Frediin.
-   Selvä. Missä teidän vaununne muuten on? Tämä Ronin rotta oli nimittäin nukkumassa kaapuni taskussa ja minun pitäisi palauttaa se, Fred sanoi.
-   Se on edestä katsottuna viides vaunu, Hermione vastasi.
Fred nyökkäsi pienesti. Hermione oli taas vähällä hukkua hänen silmiinsä.
-   Äh… Anteeksi vielä kerran, Hermione sanoi ja kiiruhti Fredin ohitse. Hän jatkoi kävelyään, kunnes löysi kärrynaisen ja osti piirakan.
Ginny katsoi ajatuksissaan ulos ja mietti Hermionea. Tyttö oli käyttäytynyt hyvin oudosti viime päivien ajan.
-   Älä vain sano, että sinullakin on nälkä? Ron kysyi ja huokasi raskaasti.
-   Mitä? Ei, en minä sitä. Mietin vain, että oletteko huomanneet Hermionen käytöksessä mitään omituista? Ginny kysyi.
Ron ja Harry vilkaisivat toisiaan pikaisesti.
-   No, nyt kun sanot, niin hän on ollut jotenkin vaisu. Mistähän se johtuu? Harry ihmetteli.
-   Minusta tuntuu, että se ei johdu Hermionen ja Leen erosta, Ginny arvaili.
-   Erosta? Ovatko he muka eronneet? Ron kysyi yllättyneenä.
Ginny pyöräytti silmiään. Pojat eivät ikinä tajunneet mitään. Toivottavasti edes Harry oli tajunnut, koska hänhän oli nähnyt Hermionen itkemässä.
-   Senkö takia Hermione itki silloin? Harry kysyi.
Hän ei siis ollut tajunnut. Ginny nyökkäsi.
-   Ei ole nimittäin Hermionen tapaista olla allapäin pojan takia, Ginny totesi.
Kaikki kolme alkoivat miettiä. Hermione on aina ollut niin pirteä ja on usein allapäin vaikkapa kirjan rikkoutumisesta tai kotitonttujen huonosta kohtelusta. He olivat hiljaa silloinkin kun Fred ilmestyi ovelle.
-   No, kuka on kuollut? Fred kysyi nähdessään muiden vakavat ilmeet.
-   Ei kukaan. Me vain… mietimme Hermionea, Harry sanoi.
-   Hermionea? Mitäs hänelle on tapahtunut? Fred kysyi.
-   Se on juuri ongelma, me emme tiedä. Emme usko, että se johtuu hänen ja Leen erosta, Ginny vastasi.
-   Minä näin Hermionen äsken ja vaikutti kyllä olevan täysin ajatuksissaan, koska törmäsi minuun, vaikka kävelin ihan käytävän reunassa. Ainiin, tässä on sinun rottasi, Ron, Fred sanoi.
Ron laittoi rotan taskuunsa ja hiljaisuus jatkui. Hetken päästä Fred lähti pois ovelta itsekin mietteissään. Mikähän Hermionea vaivasi? Fred käveli käytävää pitkin ja Näki Leen ja jonkun tytön suutelemassa intohimoisesti käytävällä ihan junan takaosassa. Hermione on mahtanut nähdä heidät myös, mikä on tuskin saanut hänen oloaan paremmaksi. Pian Fred kuuli hyvin vaimeaa nyyhkytystä erään oven takaa. Hän avasi sen ja oven takana oli Hermione, joka istui lattialla moppien seassa. Kyseessä oli siis siivouskomero.
-   Fred! Hermione kiljahti, kun näki tulijan.
-   Hermione, mikä on hätänä? Fred kysyi huolestuneena.
-   Tuota, voisitko sulkea tuon oven? Hermione kysyi.
Fred sulki oven ja istui Hermionen viereen lattialle. Hermione selitti Fredille
Leestä ja siitä tytöstä ja siitä mistä heidän eronsa johtui.
-   Ja hän vielä kiisti silloin kaiken! Minua pidetään varmaan ihan tyhmänä, koska Lee ei kuitenkaan välittänyt minusta pätkän vertaa, Hermione nyyhkytti.
-   Ei kukaan pidä sinua tyhmänä, Hermione, Fred lohdutti.
Hermione painoi päänsä polviaan vasten. Fred taputti hänen selkäänsä lohduttavasti.
-   Voinko halata sinua? Hermione kysyi äkkiä.
Fred hämmästyi suuresti, koska Hermione ei vaikuta… halailijalta.
-   Tuota… okei. Fred vastasi ja tunsi pian käsivarret ympärillään.
Fred kiersi itsekin kätensä Hermionen ympärille ja lohdutti tyttöä. Oikeastaan Fred viihtyi Hermionen läheisyydestä ja mietti, että millaista olisi halata tätä ilman mitään tällaista syytä. Fred kauhistui itsekin omia ajatuksiaan ja lopetti sellaiset kuvittelut. Hetken päästä Hermione irtaantui ja pahoitteli käytöstään.
-   Ei se mitään, Fred sanoi ja katsoi Hermionen tummanruskeita silmiä. Hermionella oli kyllä todella kauniit silmät. Oikeastaan tyttö oli muutenkin lumoava, nyt kun ajatteli. Fred järkyttyi taas ja nousi ylös.
-   Meidän on varmaan parasta mennä, Fred totesi ja ojensi Hermionelle kätensä.
-   Niin on, Hermione sanoi ja tarttui Fredin käteen.
He lähtivät pois komerosta ja Hermione kiitti Frediä.
-   Kiitos Fred, sinä osaat lohduttaa hyvin, mistä olen ymmälläni, koska en uskoisi sinun olevan sellainen, Hermione sanoi.
-   En minä hirveän monille ole, mutta kyllä minä kavereitani lohdutan, Fred selvensi.
Sitten he lähtivät omiin suuntiinsa ja omiin vaunuihinsa.

-   Hermione! Mikä sinulla kesti? Ja miksi silmäsi ovat punaiset? Ginny kyseli huolestuneena.
-   Ei minulla ole hätää, selitän sinulle myöhemmin, Hermione sanoi ja istui paikalleen.
Tylypahka oli jo lähellä ja oli aika laittaa kaavut päälle.

Ron, Harry, Hermione ja Ginny kävelivät kohti vaunuja joita vetivät useimmille näkymättömät thestralit. He nousivat vaunuihin ja Harry alkoi puhua innoissaan tulevasta huispauspelistä luihuisia vastaan.  Ginny ja Ron liittyivät innokkaasti jutteluun, joten Hermionen ei tarvinnut kestää sääliviä katseita. Tylypahkan tumma varjo näkyi suurena pimeää taivasta vasten. Vain hetki ja he istuisivat suuren salin pöydän ääressä syömässä taivaallisia ruokia. Hermionen tunteet Frediä kohtaan olivat voimistuneet mitä enemmän Hermione ajatteli poikaa. Hän ei ollut aavistanut, että Fred osaisi olla niin hyvä lohduttaja ja kiltti. Yleensä hän vain pilaili ja teki jekkuja kaikille. Hermionesta tuntui, että Fred oli nykyään aivan kuin toinen ihminen.
Vaunut pysähtyivät Tylypahkan eteen ja suuri velhojoukko riensi kohti suurta salia. Sen ovet aukenivat ja neljä pitkää pöytää tulivat näkyviin. Katto näytti samalta, kuin ennen, eli taivaalta. Hermione istui Rohkelikkojen pöytään Harry, Ron ja Ginny perässään. Kun kaikki olivat asettuneet istumaan, 
Dumbledore aloitti puheensa. Sen jälkeen ensiluokkalaiset astuivat opettajan johdolla sisään ja lajittelu alkoi. Tuvat huusivat aina sitä mukaa, kun joku uusi tuli samaan tupaan. Pian lajittelu oli ohi ja ruokailu alkoi. Pöydässä oli vaikka mitä herkkuja: keitettyjä perunoita, paistettuja perunoita, salaatteja, paisteja, muhennoksia ja erilaisia juomia. Salin täytti tyytyväinen mumina ja ensiluokkalaisten yllättyneet huokailut. Kaikki söivät ja kertoivat kuulumisiaan. Fred ja George vitsailivat kaikille ja onnistuivat kauhistuttamaan uudet Rohkelikot pahanpäiväisesti jekuillaan. Ensiluokkalaiset kuiskivat toisilleen, koska olivat nähneet Harryn. Harry ei ollut huomaavinaan kun häntä osoiteltiin, koska hän oli tottunut siihen. Pian kaikki olivat jo syöneet ja rehtori piti vielä pienen puheen ennen kuin kaikki lähtivät oleskeluhuoneisiin.
 
-   Tunnussana? Lihava leidi kysyi, kun Rohkelikot olivat päässeet taulun eteen.
-   Torakkaterttu, joku sanoi ja muotokuva pongahti eteenpäin paljastaen reiän seinässä, josta kaikki menivät oleskeluhuoneeseen.
Kaikki kävivät viemässä tavaransa makuusaleihin ja osa palasi istuskelemaan muhkeisiin nojatuoleihin takan ääreen. Hermione ja Ginny valitsivat niistä suurimmat ja lysähtivät niihin.
-   Hermione, miten sinä voit? Ginny kysyi.
-   Miten niin? Eihän minulla ole mitään hätää, Hermione vastasi kummastuneena.
-   Niin, mutta sinä olet jotenkin muuttunut ja ajattelin, että se voisi johtua Leestä, Ginny selvensi.
Hermione yllättyi kuulemastaan. Ei hän ollut omasta mielestään muuttunut juuri yhtään.
-   No, silloin junassa kun tulin sinne teidän vaunuun sen jälkeen kun olin ostanut sen piirakan, niin en kertonut, että mikä minua vaivasi, Hermione kertoi.
-   Niin? Ginny sanoi kiinnostuneena.
Hermione selitti Ginnylle tapahtumat, mutta ei maininnut Frediä, koska hän ei halunnut Ginnyn tai kenenkään tietävän. Ginny pysyi hetken hiljaa.
-   No, toivottavasti et vaivaisi päätäsi enää Leen takia, koska meillä kaikilla on ikävä OIKEAA Hermionea, Ginny sanoi korostaen.
Hermione nyökkäsi ja lähti makuusaliin, koska häntä väsytti ja hän halusi ajatella rauhassa. Hermione kömpi vuoteeseen ja ennen kuin huomasikaan, hän oli täydessä unessa. Nukkuessaan, Hermione oli onnellinen, sillä hän näki unta Fredistä. Unessa Fred tuli hakemaan Hermionen Rohkelikkotornista nopealla luudallaan ja he katselivat tähtiä, mutta sitten Hermione havahtui siihen kun joku tippui sängystään. Hermione huokaisi ja jatkoi nukkumista näkemättä mitään unta.
« Viimeksi muokattu: 26.05.2015 09:37:57 kirjoittanut Kaapo »
I solemnly swear that I am up to no good.

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 1 998
  • Clara, my Clara
Vs: Fremione K.13
« Vastaus #1 : 11.06.2011 11:06:38 »
Ajattelin tulla lukemaan, kun  tämän nimi otti jotenkin silmään. Se kun antoi kivaa viittausta Fred/Hermioneen. Tällä voisi olla ehkä joku toinenkin nimi kuin tuo Fremione, mutta jos itse pidät siitä ja haluat, että se on tämän nimi, niin sitten se on niin. Sähän siitä päätät. :)
Ihan näin ensi alkuun huomauttaisin virheistä, jotka ottivat silmään kivasti. Niitä nyt oli jonkin verran.


-   Kuulit oikein. Me emme ole enää yhdessä. Hän jotenkin muuttui eikä enää kiinnostanut minua enää. Hermione sanoi ja mumisi lopun.

Tuon tummennetun pisteen kohdalla kuuluisi olla pilkku. Se tulee aina puheenvuoron jälkeen. Huutomerkit ja kysymysmerkit  ovat sitten poikkeus.

Sitten kun otin asian puheeksi, mutta hän kiisti kaiken.
Kuulostaisi paremmalta, jos tuo olisi kirjoitettu muotoon: "Sitten kun otin asian puheeksi hän kiisti kaiken."  Mutta-sana ei sovi sinne. Sen voisi korvata vaikka niin-sanalla, mutta se ei ole välttämätöntä.
 
Fred nousi ylös ja yllätyksekseni hän ojensi kätensä minulle ja vetäisi minut ylös.
Olet välillä kirjoittanut tätä kaikkitietäväkertojalla ja välillä taas minäkertojalla, mikä häiritsee lukemista aikalailla. Minäkertoja-kohdat pitäisi vaihtaa kaikkitietäväkertojaan, sillä olet käyttänyt sitä tyyliä tässä huomattavasti enemmän. Alussakin oli jossain kohdassa kaikkitietäväkertojaa ja minäkertojaa sekaisin.

 
Pian he lähtisivät viistokujalle.
Viistokuja tulee isolla.

 
Pian sen jälkeen kun he olivat syöneet, he lähtivät kohti Viistokujaa Taialla suurennetussa autossa, mutta se oli suurennettu vain sisältä päin, josta se oli valtava, etteivät jästit ihmettelisi.
Taialla-sana tulee pienellä, kun se on keskellä lausetta. Jos se aloittaisi lauseen, niin sitten se olisi isolla.

 
Harry ja Ron ihailivat luutia ja Fred ja George menivät juttelemaan myyjälle, joka oli kaunis, noin 19 vuotias, mustahiuksinen nainen.
19-vuotias kirjoitetaan viivan kanssa yhteen.  Kai sen ilman viivaakin voi tosin yhteen kirjoittaa, mutta itse ehkä suosisin viivaa.

 
Hermione tunsi kouraisun vatsassaan kun Myyjä hymyili Fredille autuaasti.

Myyjä tulee pienellä, sillä se ei ole erisnimi vaan yleisnimi. Sama juttu kuin sen taialla-sanan kanssa.

Ja sitten itse ficciin ja sen juonelliseen sisältöön. Tämä vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. En ole ennen (ainakaan muistaakseni) lukenut ficciä, jossa Fred/Hermione olisi pääparituksena - tai edes sivuparituksena - vaikka niitä taitaa ollakin täällä Finissä. Joten ihan mielenkiinnolla tulen odottamaan miten kaksikon suhde tulee etenemään.
Tässä ekassa luvussa ei käynyt selville, että monennelle vuodelleen Hermione kumppaneineen oli menossa. Olisi ihan kiva saada tietää, mutta voihan olla että se selviää ensiluvussa.
Hahmoista sen verran, että Fred, Harry, Ginny ja Draco vaikuttivat ainakin omanlaisiltaan. Varsinkin Draco oli juuri sellainen kuin pitää. Niin kovista olevinaan vaikka oikeasti onkin jonkin asteen pelkuri.
Hermionesta en oikein osaa sanoa. Kyllä siinäkin oli omia piirteitään, mutta...

 
Ginny kohotti kulmiaan miettien että mitä Harry nyt kaipasi, kunnes ymmärsi ja lähetti lentosuukon, jonka Harry nappasi ja laittoi taskuunsa. Harry juoksi portaat alas ja Hermione kääntyi katsomaan ovelle melua päin.
Tuo oli ihana kohta. ^ ^ Mahtavaa, että Harry ja Ginny ovat tässä yhdessä. Itse tykkään heistä parina kovasti.
No kuitenkin. Olen kiinnostunut lukemaan tästä jatkoa, joten laita ihmeessä sitä tulemaan.  :) Kerran ainakin kannattaa lukea luku läpi ennen kuin tänne laittaa, jotta saa suurimmat virheet pois.
-tirsu
« Viimeksi muokattu: 11.06.2011 11:11:38 kirjoittanut tirsu »
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

onkonälkä

  • ***
  • Viestejä: 542
  • Show me some skin, I might bite it
Vs: Fremione K.13
« Vastaus #2 : 21.06.2011 16:26:34 »


Tässä ekassa luvussa ei käynyt selville, että monennelle vuodelleen Hermione kumppaneineen oli menossa. Olisi ihan kiva saada tietää, mutta voihan olla että se selviää
-tirsu


Sehän selviää alkutiedoissa? :) Viidennelle vuodele Hermione on menossa.

Mutta tosi kiva fic! Toisaalta voisi kaivata erillistä otsikkoa, toisaalta on hyvä noin.
In the world of locked doors
the man with the key is king
And honey you should see me in a crown

Indigo

  • Rohkelikkotar Zera
  • ***
  • Viestejä: 262
Vs: Fremione K- 13 (Hermione/ Fred)
« Vastaus #3 : 21.06.2011 21:13:06 »
Todella hyvä alku ficille. :) Toivottavasti jaksat kirjoittaa pian lisää.

Tirsu jo luettelikin jo kirjoitusvirheitä, vaikka minua nämä eivät juurikaan haitanneet. Ainoa minkä pistin merkille oli tämä; "sitten tapahtui.  Seuraavaksi he sitä. Nyt jo tätä." Eli tarina etenee vähän liian nopeasti hyppimällä. Kuvailua on paikkapaikoin todella hyvon, mutta välillä tuntuu että olet yrittänyt saada tarinaa väkisin eteenpäin. Mielestäni voisit välttää sitä jatkossa jos suinkin pystyt. ^^''

Juonesta pidän todella. Olen suuri Fred fani ja oikein kirjoitettuna Fred/Hermione paritus toimii ja tämä on yksi niistä. :) Hyvin olet saanut toimimaan Hermyn ja Ginnyn välisen ystävyyssuhteen ja pojat ovat juuri asiaan sopivan hömppiä. Odotan innolla jatkoa lisää. ^^

~~Ind
Hän pelaa aikaa miettiäkseen tekosyitä. Oikeuttaakseen kipua sisällään.
Luulen että hän tietää hymyistä, ja katseista. Että kaikilla on teoria paremmasta.

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 1 998
  • Clara, my Clara
Vs: Fremione K.13
« Vastaus #4 : 22.06.2011 13:41:45 »


Tässä ekassa luvussa ei käynyt selville, että monennelle vuodelleen Hermione kumppaneineen oli menossa. Olisi ihan kiva saada tietää, mutta voihan olla että se selviää
-tirsu


Sehän selviää alkutiedoissa? :) Viidennelle vuodele Hermione on menossa.

Oho. Meni se jotenkin ohitse. Heh.   :P

Mult meinasi jäädä tämä toinen luku huomaamatta, kun se oli laitettu samaan viestiin kuin ensimmäinen luku. No, onneksi kuitenkin huomasin. :)
Toka luku oli ihan hyvä, mutta kuten Indigo sanoi, niin eteneminen on aika nopeaa. Ei se kovin paljoa häiritse, mutta jonkin verran kyllä kuitenkin.
Pahoittelen kovasti, että kommentti jäi näin lyhyeksi. Ensi kerralla koetan saada vähän pidemmän kommentin aikaan. Eli siis jatkoa odotellen. ;)
Ai juu. Tuo Hermionen uni Fredistä oli sitten ihastuttava.
-tirsu
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

Binzu

  • ***
  • Viestejä: 7
Vs: Fremione K- 13 (Hermione/ Fred)
« Vastaus #5 : 27.06.2011 04:28:18 »
Tykästyn tähän kovasti näin luettuani. Hermione ja Fred ovat jotenkin niin söpö pari ja varsinkin tässä ficissä Fred on vain aivan hurmaava. :"D

Tykkäsin kerronnasta, enkä kirjoitusvirheitä näin puoli viiden aikaan aamulla lähtenyt bongailemaan.

Tässä tämä loistava, rakentava palaute, mutta eiköhän riitä se, että mielestäni ficcisi oli oikein kiva ja toivon jatkoa. :---)

Malfoy..aww

  • ***
  • Viestejä: 42
Vs: Fremione K- 13 (Hermione/ Fred)
« Vastaus #6 : 03.07.2011 19:10:14 »
Tosi hienosti kirjotettu! Siis eka ficci, ei kyllä uskois.. :D
En oo lukenu tällä parituksella montaakaan kirjotusta, mutta tykkäsin tästä. Jatkoa? :)
-Malfoy..aww

SUMUF0BIA

  • ***
  • Viestejä: 4
Vs: Fremione K- 13 (Hermione/ Fred)
« Vastaus #7 : 11.07.2011 11:23:40 »
aivan ihana ficci ♥ jatka ihmeessä, koska ainakin minä jäin tähän koukkuun ja tämä on itseasiassa ensimmäinen ficci, jonka luen Fred / Hermione parituksella, mutta pidän siitä parituksesta jo nyt :3

Iori

  • ***
  • Viestejä: 18
Vs: Fremione K- 13 (Hermione/ Fred)
« Vastaus #8 : 16.07.2011 23:06:22 »
Aivan ihana! :D

Tosi söpö ja kirjoitustyyli on ihanan virkistävä. Huomasin jotain pikkuvirheitä, jotka onkin jo lueteltu noissa muissa kommenteissa.

Jatka ihmeessä, tämä on tosi kiva ;)

Ruella

  • ***
  • Viestejä: 3
Vs: Fremione K- 13 (Hermione/ Fred)
« Vastaus #9 : 17.07.2011 09:21:39 »
Tämä on kiva (-: Hahmot ovat aitoja ja kerronta sujuu mukavasti... Mutta kirjoitusvirheitä löytyi aika paljon - vähän liikaakin -, kertoja vaihtelee ja ficci etenee hieman liian nopeasti minun makuuni. Odotan kuitenkin innolla jatkoa (-:

Desbina

  • ***
  • Viestejä: 68
Vs: Fremione K- 13 (Hermione/ Fred)
« Vastaus #10 : 17.07.2011 16:07:06 »
Kiitos kaikille kommenteista :) Mä oon kirjottanut jatkoa jo jonkun verran, mutta haluun, että täst seuraavasta luvusta tulee vähän pidempi ja siinä ei olis niin paljon niitä kirjotusvirheitä...  ;) Kiitos vielä kerran  ;D
I solemnly swear that I am up to no good.

veelia

  • dude
  • ***
  • Viestejä: 8
  • NO jos totta puhutaan...
Vs: Fremione K- 13 (Hermione/ Fred)
« Vastaus #11 : 18.07.2011 22:26:32 »
VAU! Oon ihan sanaton :D Apua. Loistavaaaaa, oisin voinu lukea tätä noin 30 sivullista vielä heti lisää :D
Jatkoa  ;)

-veelia

Desbina

  • ***
  • Viestejä: 68
Vs: Fremione K- 13 (Hermione/ Fred)
« Vastaus #12 : 19.07.2011 14:19:25 »
Luku. 3. Hän ei saa silmiään irti sinusta

Hermione haukotteli syvään, kun heräsi aamulla. Hänestä tuntui, että päivästä tulisi loistava, sillä tunnit alkaisivat. Hermione oli tietysti ehtinyt jo tutkia kaikkia kirjoja. Hän vilkaisi kelloa ja hänen epäonnekseen se oli vasta puoli kuusi. Hermionea ei väsyttänyt enää ollenkaan joten hän nousi ylös ja tallusti suihkuun. Hän seisoi lämpimässä suihkussa pitkän tovin, jonka jälkeen lähti vaihtamaan vaatteitaan. Hermione nappasi matka arkustaan kirjan nimeltä Historian taikakaudet. Hän käveli portaat alas oleskeluhuoneeseen ja istuutui nojatuoliin. Hän katseli ympärilleen ja huomasi lemupellettien jäännöksiä lattialla ja seinillä. Fred ja George olivat siis päättäneet juhlia jo ensimmäisenä iltana. Hermione odotti, että kello olisi puoli seitsemän ja lähti suureen saliin aamiaiselle. Hän astui läpi kuvakudoksesta ja meni portaat alas. Hermione oli juuri kääntymässä kulmasta kun joku pamautti hänen kirjansa maahan. Hermionesta tuntui, että hänen sydämensä pomppasi kurkkuun. Pian hän kuitenkin näki, että kuka oli tekijä. Draco Malfoy virnisti ilkeästi.
-   Kas, kas, kukas se siinä, Malfoy sanoi mukamas yllättyneenä.
-   Mene pois Malfoy! Hermione tiuskaisi kiukkuisena ja kumartui nostamaan kirjaansa.
-   Ole hiljaa, kuraverinen! Potter ei olekaan nyt suojelemassa sinua, Malfoy hymyili ilkeästi.
-   Minä en tarvitse ketään suojelemaan minua! Hermione huudahti ärsyyntyneenä.
Hermione ja Malfoy katsoivat toisiinsa vihaisesti. Molempien kasvoilla oli syvän inhon ilmeet.
-   Jos joku tässä suojelua tarvitsee niin sinä! Olet pelkkä pelkuri joka esittää! Hermione tiuskaisi.
Hetkessä Malfoy vetäisi sauvansa esiin ja tönäisi Hermionen ihan kiinni kiviseinää. Malfoy laittoi sauvan hänen kurkulleen ja kuiskasi vihaisena:
-   Minua ei haukuta pelkuriksi, varsinkaan tuollaiset kuraveriset!
Hermionen sydän hakkasi nopeasti. Tilanne oli hyvin ahdistava, sillä Hermione ei pystynyt liikahtamaan senttiäkään. Hermione sulki silmänsä ja kuvitteli olevansa missä tahansa muualla, suuressa salissa, Kotikolossa, oleskeluhuoneessa, mutta ei tässä tilanteessa. Draco painoi sauvaa yhä kovemmin vasten Hermionen kaulaa. Draco oli nyt niin lähellä Hermionea, että Hermione tunsi Dracon hengityksen kasvoillaan. Draco naurahti pilkallisesti ja valmistautui selvästi lausumaan loitsun.
-   Karkotaseet! Kuului huuto kauempaa käytävältä.
Hermione tunsi sauvan lennähtävän pois kurkultaan ja kolahtavan vaimeasti lattiaan. Hän kuuli Dracon ryntäävän juoksuun. Hermione aukaisi varovaisesti silmänsä ja katsoi käytävän toiseen päähän. Fred seisoi siellä vihaisen näköisenä ja manasi itsekseen. Sitten hän käveli nopeasti Hermionen luokse.
-   Oletko kunnossa? Fred kysyi.
-   Joo, olen, kiitos, Hermione sanoi ja tuijotti noita suloisia silmiä.
-   Hyvä, tuo Malfoy on niin raivostuttava! Me ajateltiin tehdä Georgen kanssa hänelle pieni jekku tässä lähiaikoina, Fred sanoi ja hänen kasvoilleen tuli ilkeä hymy.
Hermione hymähti, hän ei pitänyt jekuista yleensä ollenkaan, mutta nyt hän oli sitä mieltä, että Malfoy ansaitsi sen. Hermione oli joutunut sietämään liian monia pahoja sanoja ja tekoja, että nyt oli Malfoyn vuoro. Hermione väläytti Fredille vienon hymyn ja kiitti tätä vielä kerran. Hetken päästä Hermione kääntyi ympäri ja jatkoi matkaansa kohti suurta salia. Fred jäi seisomaan samaan paikkaan ja katsoi tytön perään.

Suuressa salissa monet oppilaat olivat jo syömässä aamiaista kun Hermione istui Rohkelikkojen pöytään. Harry ja Ron istuivat jo siellä ja söivät paahtoleipää. Harry ja Ron katsoivat yllättyneinä Hermioneen.
-   Missä sinä olit? Me luultiin, että olet jo täällä, koska et ollut oleskeluhuoneessa, Harry sanoi.
-   Äh… Malfoy tuli vastaan kun olin tulossa tänne, Hermione huokaisi.
-   Mitä hän nyt taas sanoi? Ron kysyi äkäisesti.
-   Ei mitään tärkeää, Hermione sanoi ja kumartui ottamaan marmeladia paahtoleipänsä päälle.
Ron ja Harry vilkaisivat toisiaan pikaisesti ja jatkoivat syöntiään. Hermione ei jostain syystä halunnut kertoa siitä, että Fred oli ajanut Malfoyn pois. Hermione halusi syödä mahdollisimman nopeasti, jotta ehtisi Rohkelikkotorniin lukemaan erästä kirjaa, jonka hän oli löytänyt arkkunsa pohjalta. Pian McGarmiva tuli tuomaan heille heidän lukujärjestyksensä.
-   Voi ei! Meillä on tuplatunti liemiä seuraavaksi, Ron harmitteli.
-   Niin ja sitten taikuuden historiaa ja tuplatunti ennustusta, Harry huokaisi.
Hermione oli tyytyväinen, sillä hänellä oli ennustuksen sijaan numerologian tuplatunti, joka oli hänen mielestään hyvin kiinnostavaa. Ainoa asia, joka häntä harmitti siinä päivässä, oli se, että liemitunnit olivat yhdessä luihuisten kanssa. Harry ja Ron marisivat koko matkan tyrmiin siitä, kuinka Kalkaros suosi luihuisia.  Hermione ei yksinkertaisesti jaksanut kuunnella samaa tarinaa yhä uudestaan ja uudestaan, joten kaivoi numerologian kirjan esille ja alkoi opiskella. Hänestä oli paljon parempi tehdä jotain hyödyllistä jos ei ole kiire minnekään. Ei mennyt hetkeäkään kun Kalkaros avasi oven ja oppilaat laahustivat sisään. Hermione istui omalle paikalleen ja otti liemikirjan esille. Kalkaros seisoi luokan edessä pää pystyssä ja heilautti rasvaiset hiukset pois silmiltä. Hän luultavasti yritti näyttää vaikuttavalta, mutta todellisuudessa hän näytti siltä kuin häneen olisi loitsittu kokovartalolukko. Malfoy leikki taikasauvallaan samalla kun muut istuivat hiljaa ja odottivat, että Kalkaros sanoisi jotain.
-   Tänään me teemme lientä, jota ette ole aikaisemmin tehneet. Kyseessä on Amortentia, parasta lemmenjuomaa, mitä on olemassa.
Kalkaros mulkaisi ilkeästi Rohkelikkotyttöjä, jotka olivat alkaneet hihittää.
-   Itse en olisi halunnut antaa tätä valmistettavaksi, mutta se ilmeisesti… kuuluu opetussuunnitelmaan. Ohje löytyy kirjasta sivulta 84, Kalkaros sanoi ja istui alas omalle tuolilleen ja tarkkaili oppilaita. Hermione selasi sivulle 84 ja luki ohjeen läpi. Hermione haki tarvittavat ainekset kaapista ja teki kaiken ohjeiden mukaan. Hermione ilahtui huomatessaan, että liemi oli juuri sellaista, minkälaista pitikin, kun se oli tullut valmiiksi eli sillä oli helmiäismäinen hohde. Hermione vilkaisi Harryn lientä, joka oli laivastonsinisen väristä. Harry katsoi lientään epätoivoisesti, hän näytti siltä, kuin yrittäisi ajatuksenvoimalla muuttaa liemen oikeanlaiseksi. Hermione katsoi Ronin lientä, joka oli vaaleanpunaista ja paksua. Siitä lähtevä haju oli niin kammottava, että hänen oli pakko ottaa nenästään kiinni. Hermione haistoi omaa lientään ja tunsi olonsa onnelliseksi, sillä Amortentia tuoksuu jokaiselle eri tavalla, riippuen siitä mikä itseään viehättää. Hermione haistoi vastaleikatun nurmikon, pergamentin ja mintuntuoksuisen hammastahnan. Pian Kalkaros ilmoitti ajan loppuneen ja käski kaikkien laittaa lientä pieniin pulloihin ja tuoda hänen pöydälleen. Hermione kauhoi lientä pulloon ja riensi viemään sen pöydälle, jossa Kalkaros katsoi pulloa mitäänsanomaton ilme kasvoillaan. Se tarkoitti sitä, että hänellä ei ollut mitään moitittavaa. Hermione haki laukkunsa ja lähti ulos luokasta. Varsin pian Ron ja Harry liittyivät hänen seuraansa ja alkoivat valittaa siitä, kuinka heidän liemensä olivat pikemminkin tappavia kuin lemmenjuomaa.
Seuraavaksi heillä olisi taikuuden historiaa, mutta se alkaisi vasta puolentunnin päästä. Ulkona oli kaunis aurinkoinen ilma joten Hermione, Harry ja Ron menivät rantaan puun alle varjoon. Hermione tutkaili pihaa ja toivoi näkevänsä edes vilaukselta liekinpunaiset hiukset. Sen sijaan Hermione näki kuinka Malfoy nauratti muita luihuisia lempiaiheellaan; matkimalla Harryä. Hermionen teki mieli mennä mottaamaan häntä naamaan, mutta onnistui hillitsemään itsensä ja kaivoi numerologian kirjan taas esille.
-   Etkö sinä ole vieläkään lukenut tuota? Ron huokaisi ja katsoi Hermionea närkästyneenä.
-   Minä haluan keskittyä tekstiin, jonka luen, toisin kuin eräät, Hermione tuhahti ja jatkoi lukemista.
Ron ei jaksanut väittää vastaan, joten kävi makoilemaan ruohikolle. Hermione yritti keskittyä lukemiseen, mutta asia hankaloitui koko ajan, sillä luihuiset nauroivat niin kovaa, että koko piha raikui. Hermione ei halunnut edes vilkaista luihuisia.
-   Hei katsokaa! Tuossa menee Potterin tyttöystävä ja sen hirveät veljet! Mitäs teille on käynyt? Kaatuiko maalipurkki päähän? Kuului Malfoyn ilkkuva ääni.
-   Pää kiinni, Malfoy tai muuten..., Ginny sanoi uhkaavasti.
-   Tai mitä? Heität minua maalipurkilla? Malfoy huudahti ja luihuiset rämähtivät nauruun.
Hermione kohotti katseensa. Ginny asteli vihaisena heitä kohti ja Fred ja George kamppailivat itseään vastaan, etteivät hyökänneet Malfoyn kimppuun. Sitten he luovuttivat ja lähtivät Ginnyn perässä kolmikon luo. Ginny istahti Harryn viereen ja painoi tämän huulille kevyen suukon. Ron punehtui, koska ei ollut vieläkään tottunut siihen, että Harry ja Ginny seurustelivat.
-   Minä vihaan Malfoytä yli kaiken! Ginny huudahti kiukkuisena.
-   Niin mekin! Kaksoset sanoivat yhteen ääneen ja istuivat Hermionen viereen.
Hermione yritti jatkaa lukemista, mutta se oli hankalaa, sillä hän oli hyvin tietoinen Fredin läheisyydestä.  Hermione kuuli Fredin kiihtyneen hengityksen viereltään. Hermione kohotti katseensa Frediin, joka tuijotti järveä vihaisen näköisenä. Fred kuitenkin tunsi katseen itsessään ja kääntyi katsomaan Hermionea. Hermione säpsähti ja painoi päänsä alas kirjaan. Fred jäi katsomaan Hermionen lukemista. Tytön kauniit hiukset roikkuivat tämän kasvoilla, kun Hermione luki. Fredin kasvoille levisi hymy aina kun näki Hermionen. Fred ei sitä itse ymmärtänyt, mutta kai se johtui siitä kuinka aurinko sai kaikki näyttämään kauniilta.
Hermione ei kyennyt lukemaan, joten nousi pikaisesti ylös ja selitti muille menevänsä kirjastoon.
-   Tällaisella ilmalla? Rentoutuisit vähän, George kiusoitteli ja venytteli käsiään.
Hermione katsahti Georgea ja lähti lampsimaan koulua kohti. Luihuiset kääntyivät katsomaan Hermionea ja Malfoy esitti olevansa majava. Muut rämähtivät kovaan nauruun ja osoittelivat Hermionea. Hermione mulkaisi heitä pahasti ja jatkoi kävelyään. Hermionella ei enää edes ollut suuria hampaita, matami Pomfrey oli nimittäin lyhentänyt ne normaalin kokoisiksi.
-   Hei kuraveri Granger!  Miten sinä pystyt puhumaan noilla hampailla! Malfoy huusi hänen peräänsä.
Hermione yritti yhä olla välittämättä, mutta se oli varsin hankalaa, sillä hänen sisässään kuohui syvä viha Malfoytä kohtaan. Hän oli tehnyt Hermionen kouluvuosista osittain helvetillistä jo ensimmäisestä kohtaamisesta asti.
-   Ehkä hänestä on tullut kuuro! Ei mikään ihme, hänen korvansa ovat niin oudot! Pansy Parkinson ilkkui.
-   Sitten kun Pimeyden Lordi on voimissaan niin toivon, että tuo kuraverinen hoidetaan hengiltä, samoin hänen inhotavat jästivanhempansa, Malfoy sanoi ja sai vastaukseksi myöntelevää nyökyttelyä ja naurahduksia.
Hermione ei kestänyt enää. Hän vetäisi sauvansa viitan alta ja osoitti sillä luihuisia.
-   Kukaan ei puhu minun vanhemmistani noin! Hermione ärähti.
Luihuiset naurahtivat ja ottivat omat sauvansa esiin. Se oli nyt noin kymmenen vastaan yksi. Hermione oli juuri lausumassa loitsun kun joku tarttui häneen takaapäin ja veti mukaansa. Hermione tunsi syvää vihaa tuota vastaan joka oli vienyt hänet pois. Hän oli ollut niin lähellä kostaa Malfoylle. H
-   Olisit katunut myöhemmin, kuului tuttu ääni hänen viereltään.
Hermione katsahti siihen ja näki Fredin vievän häntä kohti linnaa. Hermione yllättyi eikä aluksi pystynyt mitään, mutta ryhdistäytyi sitten.
-   Miksi et antanut minun tehdä mitään? Se oli niin lähellä, Hermione marisi.
-   Koska sinun rangaistuksesi olisi ollut aikamoisen paha, ainakin jos se on Kalkaroksesta kiinni, Fred sanoi ja hymähti.
Hermione katsoi poikaa: Liekkienväriset hiukset leijailivat tuulessa ja aurinko sai ne näyttämään oikealta tulelta. Ruskeat silmät olivat täynnä luonnetta ja rohkeutta. Hermione rakasti erityisesti pisamia Fredin naamalla, ne sopivat Fredille kuin hiukset päähän.  Fred huomasi Hermionen katseen ja katsoi tämäkin nyt takaisin. Tällä kertaa Hermione ei kääntynyt päätään nolostuneena vaan jatkoi katsomista suoraan pojan silmiin. He vain kävelivät siinä katsellen toisiaan, Fred pitäen yhä kiinni Hermionesta.
-   Tuota… ei sinun enää tarvitse pitää minusta kiinni, Hermione sanoi.
-   Tiedän, mutta… haluan vain varmistaa, ettet lähde loitsimaan luihuisia, Fred sanoi ja täydellinen hymy levisi täydellisille kasvoille.
Hermione hymyili ja tönäisi Frediä leikkisästi. Fred naurahti ja tönäisi Hermionea takaisin. He nauroivat samalla kun kävelivät koululle, jossa muut oppilaat katsoivat heitä kummastuneina. Hermione painoi päänsä vähän alas, ettei hänen tarvitsisi kohdata muiden kasvoja.
-   Mitä, mitä, mitä! Lavender Brown ja Parvati Patil tulivat heidän eteensä.
-   Hei, ei tässä mitään ole, Hermione selitti.
-   Mutta te kävelette käsikkäin ja nauratte ja.., Lavender sanoi vakuutellen ja Parvati nyökkäili vieressä.
-   Me ollaan vain kavereita, Fred sanoi ja Lavenderin ilme hyytyi vähän.
Parvati ja Lavender lähtivät kävelemään pois ja jättivät vaivautuneen hiljaisuuden jälkeensä.
-   Harmi vain! Te olisitte ollut söpö pari! Parvati huusi heille iloisena ja vinkkasi silmää.
Hermione punastui ja Fred katsoi tyttöjen perään. Yhtäkkiä Fred alkoi nauraa hillitysti.
-   Mitä nyt? Hermione kummasteli.
-   No tuo noiden juttu! Mekö oltaisiin pari! Fred naurahti.
Hermionekin naurahti, joskin hieman vaisusti. Tästä näki, ettei hänestä ja Fredistä tulisi ikinä mitään. Hermione tunsi muljahduksen vatsassaan. Kaikki hänen toiveensa katosivat kuin tuhka tuuleen.
-   Minä taidan mennä jo luokan eteen, Hermione sanoi.
-   Mutta eihän tunnit ala kymmeneen minuuttiin, Fred sanoi ihmetellen.
-   Ei se haittaa, Hermione sanoi vaisusti ja kiirehti pois Fredin luota.
Fred katsoi Hermionen perään. Ehkä ei olisi pitänyt nauraa, se oli aika loukkaavaa, mutta Fredin täytyi tehdä selväksi, ettei heillä voinut olla mitään. Fred oli häntä kaksi vuotta vanhempi ja Fred oli Ronin isoveli. Fred oli ollut ihan varma, että Ron on ihastunut Hermioneen, eikä Fred voinut satuttaa veljeään. Salaa Fred kuitenkin huomasi toivovansa, että Ron olisi ihastunut vaikkapa Lavenderiin.

Hermione tunsi olonsa typeräksi. Nyt Fred ainakin tiesi, että tyttö tunsi Frediä kohtaan enemmän kuin ystävyyttä. Hermionen kurkkua kuristi ja kyyneleet nousivat silmiin. Miten Hermione olikin saattanut ajatella, että Fred välittäisi hänestä. Hermione oli Fredille vain lapsi. Hermione kaivoi taskustaan nenäliinan ja pyyhki kasvonsa. Onneksi kaikki halusivat olla mahdollisimman pitkään poissa Taikuuden historian tunneilta, sillä olisi ollut kauheaa jos joku näkisi hänen itkevän.
Ennen kuin Hermione huomasikaan, kaikki tulivat luokan eteen ja ovi avautui. Oppilaat ryntäsivät sisään, Hermione melkein viimeisenä ja istuivat paikoilleen. Hermione istui omalle paikalleen ikkunan viereen. Professori Binns alkoi puhua, mutta tällä edes Hermione ei jaksanut kuunnella. Se herätti suurta ihmetystä muiden keskuudessa. Ainoastaan Hermionella oli kyky olla nukahtamatta kun Binns puhui. Hermione vain istui ja tuijotti ikkunasta ulos. Aurinko paistoi ja ruoho oli vihreää. Hermione toivoi, että Lavender ja Parvati eivät olisi tulleet sanomaan mitään, sitten kaikki olisi nytkin hyvin.
Tunti tuntui kestävän ikuisuuden. Viimein kun se loppui, Hermione meni suoraan numerologian luokan eteen odottamaan. Matkalla hän näki kuinka melkein päätön Nick jutteli Lavenderille ja Parvatille. Hermione yritti mennä heidän ohitseen huomaamattomasti, mutta hänen hiuspehkoaan oli vaikea olla huomaamatta. Varsin pian molemmat tytöt olivat tulleet hänen sivuilleen.
-   Hermione, kerro totuus, Lavender vaati.
-   Se oli totuus, Hermione vastasi ja käveli rivakammin eteenpäin.
-   Hei, me kaikki tiedetään, että sinä tykkäät Fredistä, Parvati lisäsi.
-   Miten niin? Hermione kysyi ja punastui hieman.
-   Sen vain näkee, Lavender jatkoi.
-   En minä tykkää hänestä, Hermione sanoi.
-   No, joka tapauksessa hän taitaa pitää sinusta, Parvati sanoi.
Hermione tunsi kuinka perhoset lentelivät hänen vatsassaan. Jos tuo oli totta, niin Hermionen elämä saisi arvosanaksi täydet pisteet.
-   Mistä noin kuvittelet? Hermione kysyi yrittäen kuulostaa tyyneltä. 
-   Haloo, sokeakin sen näkee, hän ei saa silmiään irti sinusta kun olet lähettyvillä, Lavender sanoi ja he lähtivät pois.
Hermione jäi seisomaan paikoilleen. Fred ei saanut silmiään irti hänestä. Hermione halusi vain kiljua ja hyppiä riemusta, mutta se ei oikein sopinut kuvaan kun samalla käytävällä oli opettajiakin. Hermione jatkoi matkaansa tunnille leveä hymy naamallaan. Hän hätkähti itsekin omaa ajatusta, joka vain tupsahti muiden keskelle ja jäi soimaan päähän:
Hermione, olet rakastunut Fred Weasleyyn.
I solemnly swear that I am up to no good.

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 1 998
  • Clara, my Clara
Vs: Fremione K- 13 (Hermione/ Fred)
« Vastaus #13 : 19.07.2011 15:27:06 »
Oh, jatkoa. Hienoa. :)
Tapahtumien eteneminen oli hidastunut kivasti aikaisempiin lukuihin verrattuna, mikä on ihan hyvä. Tämän hetkinen etenemisvauhti on mun mielestä hyvä, sillä tahdilla voisi siis jatkaa.
Kalkkaros oli omanlaisensa, samoin kuin Parvati ja Lavander. Itse olen ainakin mieltänyt heidät - varsinkin Lavanderin - tuollaisiksi supertyttömäisiksi, jotka huomaavat melkein kaiken jne.

Salaa Fred kuitenkin huomasi toivovansa, että Ron olisi ihastunut vaikkapa Lavenderiin.

Voi ei. Ron ei saa missään nimessä ihastua Lavenderiin. Lavender on niin ärsyttävä. Mutta ihan miten itse tietenkin tykkäät.

Hermione-parka, kun Fred meni ja nauroi Lavenderin ja Parvatin puheille. Se oli varmasti aikamoinen isku. No, onneksi Parvati ja Lavender saivat huomioistaan kertomalla tytön paremmalle mielelle.
Jotenkin toivon, ettei Hermionen ja Fredin suhde etenisi kovinkaan nopeasti. Mutta sitten toisaalta toivon, että se voisi edetäkin nopeasti (siis, että ne myöntää tunteensa ja sillain, ei niin, että ollaan heti toistensa kimpussa vaatteita pois heittelemässä). En osaa oikein päättää.  :-\  :P
Piti jotain muutakin sanoa, mutten nyt saa päähäni, että mitä. Toivottavasti sait tästä kommentista edes jotain pientä irti.
Neljättä lukua jään odottelemaan. :)
-tirsu
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

Desbina

  • ***
  • Viestejä: 68
Vs: Fremione K- 13 (Hermione/ Fred)
« Vastaus #14 : 19.07.2011 16:01:39 »
Kiitos Tirsu!  :) Mä itekki vihaan Lavenderia, mutta se nyt sopii kuvaan :D Yritän pitää ton tahdin samanlaisena mutta se on välillä aika vaikeeta ku on niin tullu niin paljon inspiksiä!  ;D
I solemnly swear that I am up to no good.

katsiah_

  • ***
  • Viestejä: 37
Vs: Fremione K- 13 (Hermione/ Fred)
« Vastaus #15 : 19.07.2011 21:36:44 »
Tää on ihan sika hyvä! Hermione/Fred on mun lempiparituksiani! :) Oon samaa mieltä että Lavender on ärsyttävä >:(

Odotan jatkoa innolla! :)
Always<3

läjis

  • Hogwarts alumni
  • ***
  • Viestejä: 85
Vs: Fremione K- 13 (Hermione/ Fred)
« Vastaus #16 : 24.07.2011 16:53:54 »
ÄÄÄÄÄÄ oon löytäny uuden  lisäyksen suokkaripareihini ! yleensä seurailen vaan james/lilyä ja dramionee, mutta voi ! sait mut etsimään lisää muita fremione ficcejä tällä ficilläs, kiitos siitä :) mulle tuli tästä ficistä tosi hyvä mieli, piristi mun tosi huonosti alkanutta päivää kummasti. rakentavaa en osaa antaa koska en oo mikää mestari kieliopissa, mutta tarina on hyvä ja innolla odotan että miten tämä tilanne tästä jatkuu ;)

läjis kiittää ja kumartaa sekä pyytää jatkoa mahd. nopeaan

Hilmuri

  • ***
  • Viestejä: 10
  • kurjat märkiäiset nää pis, pis, pii, pisu,pisu,pii
Vs: Fremione K- 13 (Hermione/ Fred)
« Vastaus #17 : 25.07.2011 16:20:03 »
J   A  T  K  O   A!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!   

En oo pitkään aikaan saanut lukea Fremioneja joten tää oli niin paras!"
« Viimeksi muokattu: 01.01.2012 17:35:04 kirjoittanut Hilmuri »

Jahma

  • Romantikko
  • ***
  • Viestejä: 400
  • World hasn`t changed, you are.
Vs: Fremione K- 13 (Hermione/ Fred)
« Vastaus #18 : 25.07.2011 17:48:35 »
Ei vitsit loppuko se jo? jatkoa pian pliiiiiiiiiiis? :) :)
Demons and Angels

ava by Swizzy

ellastina

  • ***
  • Viestejä: 36
  • Puuskupuh
Vs: Fremione K- 13 (Hermione/ Fred)
« Vastaus #19 : 09.08.2011 20:24:49 »
Ooooo tää on aivan ihana! Ehdottomasti jatkoa♥
'Tell me one last thing,' said Harry. 'Is this real? Or has this been happening inside my head?'
'Of course it is happening inside your head, Harry, but why on earth should that mean that it is not real?'