3 kertaa kun Neville punastui S, Seamus/Neville

[Tinppa]

Title: 3 kertaa kun Neville punastui
Author: Tinppa
Rating: S //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajoja
Genre: Draama, fluff, slash.
Pairing: Seamus/Neville
Disclaimer: Kaikki Pottermaailmaan kuuluva kuuluu Rowlingille.
Summary: "Olet muuten söpö."
A/N: Kirjoitettu Slash10 eli Miesten aitajuoksu -haasteeseen, 3 kertaa, kun... II -haasteeseen ja Rare10 -haasteeseen.


3 kertaa kun Neville punastui


1.

Neville käveli pitkin käytävää laukkuaan kaivellen. Hän ei huomannut nurkan takaa saapuvaa Seamusia, joka käveli katse maassa ikään kuin olisi ollut aivan omissa ajatuksissaan.

Käytävät risteytyivät, ja kaksikko käveli ristiin. Pojat törmäsivät toisiinsa.

Seamus horjahti, mutta sai tasapainonsa korjattua ja pysyi pystyssä. Neville kaatui maahan rähmälleen ja laukku lensi lattialle.
-Anteeksi, Neville mutisi ja tunsi, miten hänen kasvonsa alkoivat punoittaa. -En yhtään nähnyt... En katsonut eteeni.
-No en kyllä pahemmin minäkään, Seamus tokaisi ja ojensi kätensä Nevillelle.

Neville vilkaisi Seamusta nolostuneena ja tarttui tämän käteen. Seamus auttoi Nevillen ylös ja ojensi lattialle pudonneen laukun takaisin hänelle.


2.

Seamus ja Neville kävelivät yhtä matkaa kohti Rohkelikon oleskeluhuonetta. Kaksikko jutteli niitä näitä välillä naureskellen.
-Niin muuten, Seamus sanoi yhtäkkiä ja pysähtyi käytävälle. -Hyvää ystävänpäivää.
-Hyvää ystävänpäivää, Neville vastasi hymyillen. -Minulla ei kyllä ole sinulle mitään lahjaa...
-Ei minullakaan ole sinulle, Seamus tunnusti ja vilkaisi Nevilleä.

Pojat hiljenivät hetkeksi ja katselivat kengänkärkiään. Pian Neville tunsi Seamusin katseen itsessään. Neville nosti oman katseensa ja tajusi hetken kuluttua katsovansa Seamusia suoraan silmiin.

Seamus hivuttautui lähemmäs Nevilleä, niin lähelle, että heidän vartalonsa lähes koskettivat toisiaan. Seamus painoi huulensa hellästi vasten Nevillen huulia.

Kahdet huulet erkanivat toisistaan. Pojat katselivat toisiaan, ja Seamus näki, miten Neville punastui.
-Olet muuten söpö, Seamus sanoi hämmentyneelle Nevillelle eikä voinut olla hymyilemättä.


3.

Neville istui suuressa, upottavassa nojatuolissa kirja sylissään. Siinä hän oli istunut jo viimeiset pari päivää lukemassa. Kyseessä oleva kirjakin oli yli tuhatsivuinen tiiliskivi ja käsitteli kasveja.

Seamus seisoi oviaukon luona rennosti seinään nojaten ja katseli lukevaa Nevilleä. Seamus oli ostanut kyseisen kasvikirjan Nevillelle lahjaksi, koska se puuttui toisen kasvikirjakokoelmasta ja oli kaiken lisäksi markkinoiden uusin. Melko kalliskin se oli ollut, mutta Seamus ei ollut välittänyt siitä, koska tiesi Nevillen ilahtuvan ja innostuvan kirjasta.

Seamusin suupielet kohosivat hymyyn. Hänen mielestään Neville oli kovin suloinen innostuessaan jostakin. Saatuaan kirjan Neville oli sulkenut Seamusin syliinsä ja rutistanut tätä kauan ja lujaa ripotellen samalla suudelmia hänen huulilleen ja poskilleen. Lisäksi Nevillen omat posket olivat suloisesti punehtuneet pelkästä innostuksesta.

Seamusin olisi tehnyt mieli mennä halaamaan Nevilleä, mutta hän ei raaskinut mennä häiritsemään tätä. Hän halusi kunnioittaa toista ja tämän kiinnostusta kasveihin.

[Resonanssi]

Moro, tää oli lyyhyydessä aivan ihana

Neville oli hienosti oma ujo itsensä, tod söpöllä tavalla
Seamuskin oli melko lailla IC

Onneksi oli koska muutoin olisit saanu niskaasi vihasen Seamus-fanin
Itse kirjoittamani Seamus on melko samanlainen, ellei ole ihan täysin, en muista täysin enää kirjoittamiani one-shottejani (Huu pitäisikö huolestua? )

Pidän erityisesti 3-kertaa haasteista, onhan mullaki yks sellanen, eikä kyllä selkeä 3-kertaa, mutta ainaski kehuttu.
Ficci eteni luontevasti, mutta olisin toivonut enemmän ajatuksia ja ja keskittymistä etenki suuteluhetkeen.

Nevillen punasteleminen ja Seamusin auttavaisuus on aina taattuja kliseitä, jotka vetää mut ihan ekstaasiin
Ne on niin söpöjä, että plussat niistä.

-Olet muuten söpö, Seamus sanoi hämmentyneelle Nevillelle eikä voinut olla hymyilemättä.
Täysin kiteytetty, luonnollinen ja mukava lause.
Hellyydessään kuulostaa aivan Seamusilta

Loppu oli hyvä, ei siirappinen eikä tylsä, vaan juuri niin normaali loppu kuin olisi voinut ollakin, ihanaa.
Ja Seamus rennosti=<333

Anteeksi turha ihkutus, haluan vauin sanoa, että pidin hurjasti mutta kuvailua olisi voinut olla enemmän.

[yuuri]

Olen Seamus fani henkeen ja vereen ^^ Ja jollain tasolla Neville sopii pojalle hyvin ^^
Vaikka kovin paljoa kuvailua tarinassa ei ollut niin minulle tuli siitä sellainen lapsen omainen fiilis... tietkö...no höh..en jaksa selittää xD

mutta siis.. IHANA!

[Claire]

Toivottavasti et tykkää pahaa, että kaivoin tämän yli vuosikymmenen vanhan taideteoksen Godrickin notkon uumenista, mutta kun punasteleva Neville on vain jotain niin uskomattoman söpöä, joten mun oli pakko kurkata jo pelkän otsikonkin takia mitä tämä ficci pitää sisällään, ja tän lukaistuani tuli niin ihana, kevyt ja hyvä fiilis, etten voinut olla jättämättä kommenttia.

Kaikessa lyhykäisyydessään tämä just sopiva: siitä ei puuttunut mitään eikä siinä ollut mitään ekstraa. Se oli hyvä just näin, enkä muuttaisi tässä siis mitään. Tykkäsin erityisesti tuosta hieman jopa lapsenomaisesta kertojan ”äänestä”, teki tämän kaksikon kohtaamisista entistä viattomamman ja söpömmän oloisia. Tykkäsin myös tosi paljon siitä, kuinka olit saanut hahmojen luonteenkin piirteitä vangittua ficciin. Seamus oli kaikessa suoruudessaan niin Seamusta, ja Neville oli niin suloinen, kun innoissaan luki kasveja käsittelevää kirjaansa, jonka oli saanut Seamukselta. Ihan just eikä melkeen Nevillelle sopiva lahja. Vaan oli myös ihana tuo osakin, kun kaksikko ei ollut ystävänpäivänä toisilleen mitään lahjoja ostanut, mutta Seamus päätti antaa Nevillelle pusun. Ja hetken kruunasi Seamuksen sanat sekä tietenkin Nevillen punastuminen <3

Kiitos paljon tästä ihanasta iltapalasta!