Kirjoittaja Aihe: Et ole yksin ikuisesti. [Sirius/Remus, k-11, romance, one-shot]  (Luettu 2176 kertaa)

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 395
Kirjoittaja: Zarroc
Ikäraja: k-11
Tyylilaji: romance
Paritus: Sirius/Remus, voi tosin olla muukin jos joku mieltää.
Vastuuvapaus: Kaikki minkä tunnistat kuuluvan J.K. Rowlingille, on hänen, ei minun.

A/N Kyseenalainen paritus koska nimiä ei näy. Mielsin sen kuitenkin itse Sirius/Remukseksi, mutta kuinka vain tykkäätte. Ensimmäinen ficcini, tosin tämä on kirjoitettu jo aikaa sitten, ihan vain pelkkänä häivähdyksenä.


Et ole yksin ikuisesti.

Minä vain katselen kun sinä istut siinä. Istut vain etkä tee mitään muuta. Sinun siniharmaat silmäsi seurailevat tulen liikettä takassa. Minä yritän vain istua hiljaa aloillani, mutta kokoajan tuntuu että pitäisi tehdä jotain. Me istumme samalla sohvalla, tämä oli sinusta joskus outoa. Mutta nyt sinä olet vihdoin tottunut siihen. Siihen että minä olen tässä, näin lähellä, mutta näin kaukana kuitenkin.
Ja sinä tiedät että me olemme ystäviä, mutta voisimme olla myös enemmän. Minä istun ihan hiljaa, tapojeni vastaisesti. Me olemme taas hiljaa ja vakavina, niinkuin aina kahdestaan. Mutta nyt täällä on muitakin, ystävämme istuvat lähellä, he puhuvat, eivätkä tunnu huomaavan meitä. Mutta me kummatkin kyllä tiedämme että he ovat huomanneet. Huomanneet sen tietyn hiljaisuuden mitä meidän välillämme on, se on erilaista hiljaisuutta.

Sinä katsot minua, ja kuin yhteisestä sopimuksesta minä nousen ylös ja kohta sinä seuraat perässä. Keskustelu taukoaa ja kaikki katsovat hetken meihin. Minä vain pudistan pienesti päätäni, ilmeeni on kuitenkin tutkimaton. Minä lähden ulos, kävelen vain ulos. Ei kulu hetkeäkään että sinä olet perässäni, me kävelemme yhdessä rannalle. Siellä me istumme äänettöminä iltaan asti, emmehän me ikinä puhu. Tai puhumme me, mutta yleensä nämä hetket ovat hiljaisuutta, me makaamme selällään nurmella, katselemme taivasta.
Mutta tänään sinä makaat selälläsi, kädet pään alla ja katselet minua. Minä makaan mahallani sinun vierelläsi, pitkät, hoikat sormeni kulkevat sinun kasvoillasi. Ne käväisevät sinun hiuksissasi, mutta jotenkin ne aina vain pysähtyvät sinun nenääsi. Ja sinä vain hymyilet ja käännät aina katseesi minuun. Katseesi kysyy ja minun katseeni vastaa. Sitä se on. Me tunnemme toisemme niin hyvin, että keskustelemme äänettömästi.

Pian on minun vuoroni mennä selälleen. Mutta sinä tapojesi vastaisesti et kosketakkaan sormiani, kuljeta  omiasi pitkin rintaani, ei, sinä olet yhtäkkiä päälläni. Minä kerkeän nähdä katseesi, joka on kuin säikähtäneen eläimen katse, joka sanoo en tiedä yhtään mitä teen. Mutta minä en anna sen haitata. Nyt kun sinä kerrankin teet tämän, minä aion tarttua hetkeen.
Kun meidän huulemme koskettavat toisiaan, sinä säpsähdät hiukan. Mutta minä en välitä, minun toinen käteni kiipeää niskaasi ja toinen valuu ristiselälle, painaa sinut minua vasten. Minä maistan sinun huuliltasi ilman puhtaine tuoksuineen ja makuineen, kasteen raikkauden aamuisin. Sinun silmäsi katsovat minua, etkä sinä vastustele. Kerrankin sinä et sano vastaan. Se on uutta sinulle.

Minä tunnen kuinka sinä hymyilet ja näen sinun silmiesi nauravan. 
« Viimeksi muokattu: 12.06.2013 20:59:21 kirjoittanut Zarroc »

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

MoonyBlack

  • ***
  • Viestejä: 6
Vs: Et ole yksin ikuisesti.
« Vastaus #1 : 19.05.2011 23:09:21 »
Ihana. Aivan ihana. Virheitä en löytänyt, oli sujuvasti ja tosi kauniisti kirjoitettu =) kiitos tästä ♥

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 395
Vs: Et ole yksin ikuisesti.
« Vastaus #2 : 20.05.2011 20:20:53 »
MoonyBlack kiitokset (:

~ Zarroc

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Zam

  • ***
  • Viestejä: 57
Vs: Et ole yksin ikuisesti.
« Vastaus #3 : 26.05.2011 12:45:33 »
Kaunis.
Kaunis tää tosiaan oli, ihanaa kuvailevaa tekstiä. Tuli jotenkin levollinen olo, kun luin tätä ja näin niin selvästi kuvat mielessäni - kiitos upean kuvailun.
Ei oo mitään negatiivista sanottavaa, ihana. Pisti sanattomaksi, (kuten näin hyvät ficit yleensäkin) joten en yritä mitään väkisin vääntää. ;)

Kiitos tästä mahtavasta lukuhetkestä ♥

- Zam

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 395
Vs: Et ole yksin ikuisesti.
« Vastaus #4 : 26.05.2011 17:56:18 »
Zam Ai...että. Kiitos.
Kehut vetää mut aina sanattomaksi. Kiitos paljon ja mukava kun pidit.

~ Zarroc

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Brunburga Blue

  • ***
  • Viestejä: 483
    • Tales
Vs: Et ole yksin ikuisesti.
« Vastaus #5 : 28.05.2011 19:18:30 »
Tää oli ihana. Jo nimi vetosi muhun, ei mikään kovin omaperäinen tai edes hieno mutta vaan rakastan sitä miten se kuulostaa lupaukselta.

Kirjoitustyylisi välillä hieman tökkii, mutta vain hieman - esim. persoonapronominien käyttöä silloin kun ne voisi korvata pelkällä liittellä, mutta eipä tuo haitannut kun sisältö oli aivan sulattavan ihana. Tämä oli AIVAN IHANA KOHTA:
Lainaus
Katseesi kysyy ja minun katseeni vastaa.

^Niin S/R:ää!

Suutelukohtaus oli niin NAM. ♥

Ficissä oli jotenkin runollisen rauhaisa tunnelma, oikein aisti sen puhtaan ilman, kasteen, ja sanattoman rakkauden.

Kiitos ihanasta ficistä,
B.Blue
Hello darkness my old friend
I've come to talk with you again

Räntsäke

  • Vieras
Ja kommenttikampanjasta iltamia : )

Hmm... Kaunista. Lyhyesti ja yksinkertaisesti... : D

Silleen se vaan rakkaus tuntuu vetävän Siriuksenkin hiljaiseksi ja vakavaksi. Tekstin kaunis kieli jotenkin sai minut aluksi kuvittelemaan, että kertoja onkin Remus, mut sit nuo "Minä istun hiljaa, tapojeni vastaisesti", ja "Nyt kun sinä kerrankin teet tämän, minä aion tarttua hetkeen" oli semmosia kohtia, mitkä kielivät enemmänkin Siriuksen näkökulmasta.

Suutelukohta oli mun(kin) mielestä ihan älyttömän ihanasti kuvattu!

Fikin nimen perusteella ehkä odotin jotain vähän angstisempaa tekstiä, mieleen tuli tilanne missä toinen voi huonosti, on yksinäinen ja pahoilla mielin ja sit se tonen tulee jotenkin helpottaan tilannetta. Mut eihän tää sit oikeestaan ollukaan sellainen, tai saattoi olla jollain tapaa, en tiedä.

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 395
Brunburga Blue ja Räntsäke, suuri kiitos molemmille ihanista kommenteista tätä ikivanhaa tekstiä kohtaan :') ihan herkistyn.

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.