Author: Katarina Blacke eli siis minä
Beta: Itse toimin. Kirjoitusvirheitä otetaan vastaan.
Fandom: BBC:n tv-ohjelma Merlin
Genre: Femme, fluff... jotain muuta?
Rating: S
Pairing: Gwen/Morgana
Disclaimer: Kumartakaamme BBC:n neroille.
A/N: Olen jo niin paljon Merliniä ja Arthuria (en kyllä mitään ole julkaissut) parittanut, että ajattelin nyt olevan tämän palvelija/isäntä -parin vuoro.
Koska tämä on ensimmäinen S pitkiin aikoihin, huomasin, että kirjoitin tätä vähän "satukirjamaisesti". Tavalla, jolla pienelle lapselle kerrotaan tarinoita. Toivottavasti ei haittaa. Haluan vielä huomauttaa, että... en ole kauhean hyvä asettumaan valmiiksi tehtyihin hahmoihin, joten toivon, että tämä edes jollain muotoa onnistui. Nauttikaa!
POIMIN SULLE MAITOHORSMANGwen oli aina rakastanut ihmisiä. Hän uskoi, että jokaisessa on jotain hyvää. Edes jotain hyvin pientä. Utherissakin, vaikkei kukaan muu sitä uskonutkaan.
Gwen uskoi myös, että ihmiset olivat kuin kukkia. Kaikki omaa rotuaan. Oli sitkeitä, mutta huomaamattomia. Kauniita, mutta toisista riippuvaisia. Valtavia, mutta kovin hentoisia. Siksi Gwen rakasti yhtälailla kukkiakin. Ne muistuttivat niin paljon ihmisiä ja piristivät päivää pelkästään väreillään. Hän saattoi mennä iltahämärässä metsään nähdäkseen, kuinka kukat kävivät nukkumaan tai kiivetä torniin aikaisin aamulla katselemaan sitä värienmerta, joka syntyi aamuisin metsän reunaan auringon noustessa vuorten takaa. Hän halusi tehdä sinivuokon värisen mekon tai kissankelloa muistuttavan hameen. Hän virkosi todella nopeasti kaamoksesta nähtyään tavarakojun vieressä kevään ensimmäisen leskenlehden. Kaikkein eniten Gwen kuitenkin piti maitohorsmista. Hän oli hyvin usein pysähtynyt katselemaan vaaleanpunaista tai violettia kukkaa ja miettinyt miten se saattoi olla noin pitkä. Miksi sen kukat olivat niin pieniä pitkään jäntevään varteen verrattuna? Miksi se muistutti kukkineen kuusta? Miten se pystyi tuoksullaan virkistämään häntä?
Tänään Gwen ei kuitenkaan saanut poimia lempikukkiaan. Hän oli metsällä keräämässä kukkia Morganalle, joka ei voinut sietää maitohorsmia. Gwen oli joinakin iltoina myöhään miettinyt hiljaa omassa vuoteessaan isän kuorsatessa vieressä mitä varten lady Morgana ei pitänyt maitohorsmista. Nehän olivat maailman kauneimpia kukkia. Sen sijaan Gwen keräili ladylle hitaasti kieloja, voikukkia, päivänkakkaroita, vuokkoja haistaen jokaista kukkaa erikseen. Hän tiesi koko ajan, että hänen pitäisi olla nopeampi, ettei lady Morgana huolestuisi. Hän vain aina unohti ajan kulun ollessaan kukkien kanssa.
Lopulta Gwen saattoi lähteä takaisin Camelotiin. Hänellä oli iso kimppu kukkia käsissään. Niin iso, että se täytti hänen koko sylinsä. Mutta lady Morgana olisi nyt iloinen. Hänkin rakasti kukkia vähintään yhtä paljon kuin Gwen. Tai ehkä hiukan vähemmän, sillä lady ei pitänyt maitohorsmista.
"Lady Morgana, tulin nyt!" Gwen heläytti valoisasti asutessaan sisään Morganan huoneeseen. Ladyn huone oli varmasti yksi koko linnan kirkkaimmista. Aurinko paistoi huoneeseen sekä aamulla että illalla ja se kylpi jälleen iltahämärän valossa. Tämä oli taas yksi aivan normaali Gwenin ja Morganan ilta. Pian lady Morgana kääntyisi kiharat hulmuten Gweniin päin ja tervehtisi. He istuutuisivat peilipöydän ääreen ja keskustelisivat vähän kaikesta. Tällä kertaa kiharapilvi ei vain kääntynyt sanomaan 'hei'.
Hetkeksi Gwen hätääntyi Morganan vaiteliaisuudesta. Hän ajatteli jopa kysyä lupaa tulla huoneeseen, mutta tuntui luontevammalta olla kysymättä. Hänhän oli lady Morganan ikioma palvelija. Totta kai hän sai tulla ladyn huoneeseen!
"Kävin poimimassa kukkia." Gwen sopersi viimein. Hän ei tiennyt mitä muutakaan olisi voinut sanoa. "Laitan nämä nyt tänne..." hän jatkoi alkaen asettelemaan kukkia pöydällä olevaan astiaan. Vasta silloin lady Morgana kääntyi.
"Kas kummaa, niin minäkin kävin." ladylla oli syli täynnä maitohorsmia, vaaleanpunaisia ja violetteja. Gwen henkäisi ihastuksesta jättäen täysin huomiotta Morganan kasvoilla koko ajan olleen hämmentyneen ilmeen.
"Maitohorsmia! Minä luulin, että te ette pidä niistä." Gwen touhotti hakemaan kukat Morganan sylistä ja etsimään astiaa niille. Ladyn vastausta odottamatta hän jatkoi nopeasti. "Tiesittekö, että rakastan maitohorsmia?"
Morgana ei vastannut tähänkään mitään, mutta hymyn ilmestyessä hänen lämmenneille kasvoilleen hän ajatteli hiljaa sisimmässään.
Miten voisin vihata mitään mitä sinä rakastat?
