Kirjoittaja Aihe: FFXIII, Aurinkoon katoavia sanoja, S, Fang/Light  (Luettu 1080 kertaa)

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Fandom: Final Fantasy XIII
Ikäraja: S

Genre: Angst, AU
Pari: Flight (Fang/Light)
Yhteenveto: Jos jatkat, ehkä hän huomaa sinut.

Disclaimer: Jospa omistaisinkin… mutta ei

Haasteet: OTP 10, OTS (Femme)
A/N: Inspiksen sain Kindom Hearts alkutunnarista Simple and Clean.


Aurinkoon katoavia sanoja


Fang käveli pitkin mutkittelevaa rantaviivaa, aallot leikittelivät tämän ruskettuneella iholla ja unenpehmeillä vaatteilla. Sininen siniselle, smaragdi- ja safiirimeren vaaleat laineet hyökyivät valkokultaiseen hiekkaan ja pyörteilivät paljaiden jalkojen ympärillä. Jalat upposivat kosteaan, vesi varasti maan varpaiden alta.

Nainen ei kääntynyt katsomaan taakseen, heräilevä aurinko kultasi ihon ja tuulessa kasvoille osuvat hiukset, niin Fangin kuin tämän seuralaisen. Eksyksissä, sitä he olivat. He tiesivät olevansa jossain, mutta muu maailma oli livahtanut huomaamattomasti tiehensä. Tärkeät sanat katosivat aurinkoon, tuuleen, smaragdiveteen.

Entinen sotilas liikahti paikoiltaan, juoksi Fangin perään. Välimatka kasvoi, sanat leijuivat tuulen mukana unohduksiin. Aamu-usvansiniset silmät täyttyivät epätoivosta, lausumattomasta rukouksesta.

Käänny ympäri, katso minua

Naisen askeleet hidastuivat, vesipisarat kimaltelivat jaloissa, sotkivat valkoisen takin.

”Odota,” pyyntö hukkui lintujen lauluun, ja vaaleanpunahiuksinen nainen vajosi polvilleen. Aallot kiusoittelivat, kannustivat jatkamaan. Jos jatkat, ehkä hän huomaa sinut.

Sotilas katsoi loittonevaa hahmoa, hän oli todistanut itsensä kerta kerran jälkeen, miksi se ei riittänyt? Miten osoittaa olevansa toisen ihmisen arvoinen? Taianomaisesti kaukaisuuteen katoava nainen kääntyi ympäri, suru kuulsi hänen silmissään; etkö tulekaan?

Liian kaukana, merkitys jäi kertomatta, matka vaeltamatta. Yhdestä ei tule koskaan kahta kohtalonpyörässä, joka heidät erottaa kerta toisensa jälkeen toisistaan.

Sanat, lupaukset, pyynnöt katoavat petettyjen unelmiin, rannalla kaikuu yksi toive kahdesta maailmasta yhtä aikaa. Silti maailmat pysyvät erinä, haaveiden hautausmaina.

”Älä mene.”


**

Fin
« Viimeksi muokattu: 11.11.2014 21:51:28 kirjoittanut Beyond »
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea