Vilustumista ja kesän viileyttä | Hermione/Daphne, S

[Upsila]

Nimi: Vilustumista ja kesän viileyttä
Kirjoittaja: Upsila
Genre: drama, femme, fluff
Paritukset: Hermione/Daphne
Ikäraja: S
A/N: Aluksi tästä piti tulla originaali, mutta sitten se vaihtui Astoria/Daphneen ja siitä Hermione/Daphneen. No, tälläistä lopulta tuli sitten. Toivottavasti tästä tuli suht hyvää luettavaa, että ette pinkaise heti ensimmäisestä lauseesta pakoon. Menee femmekympin toiseen kierrokseen ja Happy happy joy joy - haasteeseen.


                                                             Vilustumista ja kesän viileyttä


I

Pohjoisesta puhaltava viima, räiskyvän punaiset hiillokset takassa ja talvi-illan tummunut taivas.

Daphne kävelee kengät narskuen talven paksun lumivaipan kylmyydessä ja yrittää lämmittää sinertäviä sormenpäitään, jotka pistelevät inhottavasti hyytävän pakkastalven takia. Pitikin hänen unohtaa kirsikanpunaiset lapaset makuuhuoneen yöpöydälle ja kaiken kukkuraksi kadottaa kauppalista, jonka Hermione oli jättänyt muovisen ruutupöytäliinan peittämän pöydän päälle.

Oli todella inhottavaa asua jästien kanssa, jonka koiralauma haukkuu aamuyöstä niin kovaa, että tuntuu kuin tärykalvot poksahtaisivat. Naapurin ikkunasta paistaa viideltä aamusta kirkasta valoa, kattilassa räsähtelee pekonia ja ihmisjoukon puheensorina täyttää katua auringon kavutessa hitaasti ylös.

Kun Daphne kiipeää vilustuneena ja kylmissään kerrostalon rappusia ylös, kamppailee hetken tuskissaan avaimenreiän kanssa ja saa lopulta jykevän oven auki - tuttu ääni kiljahtaa pelästyneenä eteisestä.

”Daphne! Voi luoja!” Hermionen ääni on aavistuksen helpottunut, kun hän kiskoo Daphnen vetisiä kenkiä naisen jaloista ja suorastaan tuuppaa tämän sohvalle makamaan, ”sinun pitäisi välillä seurata säätiedotuksiakin, eikä jatkuvasti paheksua jästien elämätapaa.”

Daphne pyörittelee silmiään ja kiskaisee paksun huovan päällensä. Hermionen hyräily kantautuu hytisevän tytön korviin. Kolahtelua, tuolin raapimista lattiaa vasten ja lasien kilinää.

Hermione kantaa tarjotinta Daphnen luokse, asettaa sen kevyesti tytön syliin ja istahtaa tytön viereen istumaan.

”Hopeateetä ja porkkanakeittoa?” Daphne kohottaa kulmiaan ja lusikoi keittoa suuhun haluttomasti, ”etkö tiedä mikä on toinen keino parantaa vilustumista?”
”Itseasiassa tiedän”, Hermione hymyilee ja kurottautuu toisen kasvoja kohti.

Lempeä ja omistavainen suudelma huulille, nenänpäät hipaisevat ohimennen toisiaan ja kuurankukat linnottautuvat ikkunan taakse.

”Nuhani taisi juuri lähteä.”
”Mitä minä sanoin”, Hermione väläyttää silmiin ulottuvan hymyn ja taputtaa äidillisesti toisen mahonginruskeita hiuksia.


II

Hermione tanssahtelee vastaleikatun nurmikon päällä. Askeleet ovat kevyitä, suudelmat onnellisiä ja päivät valoisia.

Daphne hymyilee toiselle onnellisena, istuu pastellivihreän jakkaran päällä ja juo kupillisen mustaa teetä. Kesän ensimmäinen päivä hohkaa lämpöä, hiekanjyvät ja multa tarttuvat neuleeseen, mutta se ei haitannut.

Pikkupoika lennättää tummanvihreää leijaa, ilmapallot tarttuneena puiden oksiin ja vastaantulijoiden rakastuneet hymyt.

Sinä kesänä Daphne ja Hermione unohtuvat nukkumaan ruosteiselle puistonpenkille ja tanssimaan paljain jaloin kesäsateessa.


III

Karpalojäähdykettä ja kinuskikastiketta. Vodkaa, punaviiniä ja omenasiideriä.

Miten ihanaa nauttiakaan kaikesta epäterveellisistä herkuista. Daphne pyörittelee puolityhjäksi siemailtua punaviinilasia ja hoilottaa hikan säestämänä lastenlaulun kertosäkeistöä.

Jästit vaihtavat kadulla kummaksuneita katseita, kun kerrostalon parvekkeella tummahiuksinen noita jatkaa laulamista kuuluvalla äänellä. Hermione kikattaa tyttömäisesti ja pudistelee päätään tyttöystävänsä humalaisuudelle.

”Daphne, sinun pitäisi rauhoittua.”
”Hik! Entäs jos en rauhoitukaan?”

Hermione kiskaisee toisen istumaan ja yrittää olla ylidramatisoimatta tilannetta yhtään enempää. Otsassa käväisi pienoinen huoliryppy, mutta silti huulet kaartuvat lempeään hymyyn.

Aurinko laskee hitaasti, horisontti värjäytyy kullanpunertavaksi ja paksut pilvet lipuivat matkaansa kohti tuntemattomaan. Pullot tyhjenevät ja suudelmat olivat keveitä kuin sadepisarat ja hymyilevät kuin tähdet.

Daphnen mielestä elämä on kuin ruusuilla tanssimissa, missä piikit eivät yllä koskaan koskettamaan tanssijoita. Hermione on samaa mieltä.

[Resonanssi]

tosi ihana ja mukavan kevyt tunnelma, oii voisi vaan tanssia kukkakedoilla tän luettuani

paritus on ainutlaatuinen, ikinä en ole siihen törmännyt, paitsi nyt.
ja paritusta en myöskään joutunut katumaan, sillä se toimi ja oli oikein mukava

jonka koiralauma haukkuu aamuyöstä niin kovaa, että tuntuu kuin tärykalvot poksahtaisivat.
tuosta pidin

kerrankin ficci Daphnesta, ihanaa

[Upsila]

Apua, minä olin jo puoliksi unohtanut koko ficcin, joten yllätyin todella paljon, kun huomasin kahta kommentoijaa tässä. Kiitos ihanista kommentteistanne, minä istun tässä varpaat kippurassa ja hymy leveänä.

Kiitos hirmuisesti kommenttistasi Zug. Korjasin virheet, hyvä kun muuten huomasit ja ilmoitit niistä. Mukavaa, että tulit hyvälle tuulelle tästä, tässä yritinkin painostaa iloisuuteen ja kesätunnelmaan. On tullut viime aikoina liian paljon angst-tekstiä minulta, mutta pitäähän iloisuuteenkin pyrkiä jotenkin, että ei jähmety samaan paikkaan. Kommenttisi piristi aamuani, kiitos oikein kovasti, kun kommentoit.

Resonanssi, kiitos kovasti sinunkin ihanasta kommenttistasi. Niin, tähän paritukseen ei moni oikein törmää, en ole nimittäin itsekään törmännyt kovin moneen Daphne/Hermione - paritukseen. Ehkä juuri siksi, että Daphne on melko näkymätön ja lähes tuntematon hahmo. Hienoa, että et joutunut katumaan tätä ja että tämä on edes jotenkin hyvää luettavaa. Tässä pyrin iloisuuteen, sateeseen ja tälläiseen kevyeeseen kesätunnelmaan. Pitäähän kesällä on iloinen ja ottaa kaikesta irti. Tanssimaan vain kukkakedoille, hih. Kiitos vielä hirmuisen paljon.

[Lotazi]

Jotenkin hauska ja tuollainen söpö 

En pahemmin femmeä lue, mutta tähän tykästyin ja hieman harvinaiselta tuo parituskin kuulostaa, myös sen ohella piti tulla kurkistamaan.

Lotazi kiittää ^^

[Upsila]

Lotazi, oi, kiitos kovin ihanasta kommentistasi! Ihanaa kuulla, että tykkäsit (ja että tässä on myös jonkinasteista hauskuuttakin, halusinkin tähän sellaista kevyettä kesäiloa ja riemua), vaikka femmeä et pahemmin lukisikaan - tätä paritusta on kieltämättä aika vähän kirjoitettu täällä, mutta olen iloinen, että tulit silti kurkistelemaan!

[Vanilje]

Hmm, halusin lukea jotain pientä fluffya näin illalla, joten päädyin selailemaan Matami Puddifootin teehuonetta. Tämä sitten sattui muutaman sivun selailun jälkeen silmiini. Paritus oli mielenkiintoisen oloinen, itse kun pidän Daphnesta kovasti, joten päätin tulla lukemaan. Ja nimikin oli kyllä kaunis.

Tämä ficci oli kyllä tunnelmaltaan tällainen ihanan keveä. Toisesta osasta tuli ihan kesäfiilis, kevät kun alkaa jo olla pian korvalla. Lumet on jo monin paikoin sulanu. Tykkäsin erityisesti tuosta ruosteisesta puistonpenkistä sekä paljain jaloin kesäsateessa tanssismisesta. Se on ihana tunne kesällä kun voi vaan mennä ulos vaikka paljain jaloin ilman että alkaa palella. Sitten ensimmäisestä osasta tuli myös hyvin esille puolestaan tämä talvi. Melkein saatoin tuntea kylmien väreidein kulkevan pitkin kehoa kun kuvittelin Daphnen kovaan pakkaseen ulos. Se tunne mm. kun sormet on jääkalikat pakkasella. Sitten tuo Hermionen huolehtivaisuus oli kiva, toinen paasaa toisen ympärillä ja lopulta tuo lämmintä teetä ja keittoa avuksi vilustumiseen. Itse asiassa Hermionen voisin kuvitellakin tuollaiseksi kovin huolehtivaiseksi, hän kun on jo kouluajoilla kovin tunnollinen ja ahkera. Viimeinenkin osa oli kiva, sellainen hieman erilainen katsaus näiden suhteeseen vielä, jotenkin se toi ainakin Daphneen jonkinlaisen uuden puolenkin verrattuna aiempiin osiin. Ainakin minulle tuli ihan sellainen fiilis.

Tykkäsin muuten myös siun kirjoitustyylistä. Se oli sellasita sopiva leikkisää ja keveää. Sellaiset kivat pienet yksityskohdat, kuten esim. tuo jo aiemmin mainitsemani ruosteinen puistonpenkki. Ne auttaa jotenkin hirveästi mielikuvien luomisessa. Ja jotenkin ne kyllä tässä tekstissä toi sitä fluffyakin omalla tavallaan mukaan. (:

Daphnen mielestä elämä on kuin ruusuilla tanssimissa, missä piikit eivät yllä koskaan koskettamaan tanssijoita. Hermione on samaa mieltä.

Tää oli tosi nätti lopetus. Tykkäsin tuosta ruusuilla tanssimisesta ja piikeistä. Jotenkin tuo on varmaan oikein hyvä vertaus kuvaamaan myös Daphnen ja Hermionen suhdetta. Se on kaunista, mutta alhaalla saattaa myös vaania niitä piikkejä. Niistä ei kuitenkaan pidä huolehtia liikaa, elämä on ihanaan ilman huolia. (: Ja loppuun vielä Hermionen myönnytys, varsin bueno ja kaunis lopetus.

Kiitos vielä tästä pienestä fluffyannoksesta. Jäi ihanan keveä olo tämän luettua.

[hiddenben]

Ooh, tulipa tästä ihana söpöstelyfiilis! Hermione/Daphne alkaa hitaasti, mutta varmasti kohota suosikkiparitusteni listalle. Onpa jännä, en olisi ikinä uskonut. Mutta nämä kaksi sopivat jollain hassulla tavalla yhteen.

Tämä oli ihanan fluffyinen fic, rakastuin hahmojen ja erityisesti Hermionen värikkäisiin luonteenpiirteisiin. Ne tulivat tässä jotenkin ihan eri tavalla esille kuin kirjoissa, mutta tuntuivat silti oikeilta ja aidoilta ja sellaisilta, joiksi Rowling olisi heidät ihan hyvin voinut luoda. Vuodenaikojen vaihtelut saivat tämän tuntumaan joka vuodenaikaan sopivalta. Tarkoitan siis sitä, ettei tästä tullut erityisen talvista tai kesäistä fiilistä, vaan sellainen yhtäjaksoinen vuoden ympäri kestävä kestosöpöstelyihastus.

Olet valinnut tähän ihania yksityiskohtia ja luot kauniita mielikuvia ficin kulkiessa eteenpäin. Teksti on luonnollisesti sujuvaa, erityisesti hopeatee ja porkkanakeitto saivat hymyilemään. Jotenkin tässä on kuitenkin jatkuvasti jonkin loppumisen tunne. En tiedä, voi olla, että oletan liikaa. Kuvittelen Daphnen ja Hermionen suhteen joskus päättyvän ja siksi tämä saattaa tuntua lopun alulta. Tai sitten luulen väärin ja tämä onkin alun loppua ja jonkin uuden alkua?

Välillä häiritsi useat muutokset preesensin ja imperfektin välillä ympäri tekstiä. Mutta ne oli helppo unohtaa tämän kaltaisten lauseiden kautta:

Pikkupoika lennättää tummanvihreää leijaa, ilmapallot tarttuneena puiden oksiin ja vastaantulijoiden rakastuneet hymyt.

Pitäisikö minunkin mennä lennättämään leijaa?