Mä nään aivan sairaan usein unia, joissa Pimeyden Lordi tappaa mut (Tom Riddle tai aikuinen Pimeyden Lordi, se ja sama, kuolen kummiski). Tai sit oon kuolonsyöjä ja kuolen jossain Tyliksen taistelussa tyyliin heittäytymällä avadan eteen ku joku yrittää tappaa Mestarin. Se mikä niis unissa on ärsyttävää, on, että oon joka kerta aivan sairaan ylpeä sillä hetkellä kun kuolen, eli herään. Päässä pyörähtää aina joku "Mestarin puolesta" tms. ja sit oonki jo vainaa.
Kerran näin ehkä typerimmän Potter-unen ikinä. Se alkoi jotenkin niin, että olin koulussa, kun kuolonsyöjät hyökkäsi sinne kuin joku ihme SWAT-team, ja seuraava mitä tajusin, oli, kun mua raahattiin Pimeyden Lordin eteen. Sitten musta erinäisten outojen vaiheiden läpi (joihin liittyi muun muassa veren nuolemista haavoista... wtf) tuli joku luottokuolonsyöjä, joka osasi tehdä erivärisiä pimeyden piirtoja taivaalle. Tyyliin, jos kaikki oli hyvin, niin vihreä, jos Kilta hyökkäsi, punainen, jos epähuomiossa ajattelin olevani pihkassa Mestariin, nii eiköhän taivaalle jo pelmahtanut pinkki piirto

Pimeyden Lordi ei tykännyt siitä yhtään.
Sitten me päädyttiin lappiin keskellä talvea, ei aavistustakaan miksi tai miten, mut siihen liittyi jotenkin Muumit, joiden vene me oltiin pöllitty ja taiottu lentämään. Sit kesken kaiken se vene muuttui lumesta tehdyksi ja hajosi isoina kiekkoina, eli että kokasta lähti ensin ohut viipale, sitten isompi jne, ja lopulta koko laiva romahti. Mä ja Pimeyden Lordi oltiin ainoat, jotka jäi henkiin, ja oltiin jumissa jossain paikassa, missä taiat ei toimineet. Koska tietty mun piti kuolla herätäkseni, niin Pimeyden Lordi tappoi mut jästityylillä saadakseen itselleen ruokaa. Tai niin mä käsitin, että se aikoi syödä mun ruumiin. Herätessäni olin taas ylpeä siitä, että olin kuollut Mestari hyväksi

Nauroin sille unelle varmaan viikon aina kun muistin sen.
~Nala~