Kirjoittaja Aihe: The sea is calling, K-11  (Luettu 1495 kertaa)

gräs

  • ***
  • Viestejä: 217
The sea is calling, K-11
« : 05.04.2011 02:41:54 »
Kirjoittaja: gräs eli minä.
Ikäraja: K-11
Paritus: mies/mies.
Varoitukset: itsemurha.
A/N: Öö. Oon kirjoittanut tämän '08 ja tää on alunperin osallistunut lyrics wheel -haasteeseen Blind Guardianin Theatre of Pain -biisillä, jonka pätkä tuolla lopussa on.
Itse pidän tästä tekstistä jollain hämärällä tavalla ja siksi sen täällä(kin) julkaisen. Tää on lyhyt, mutta mun mielestä tässä on kaikki oleellinen.
Kommenttia toivoisin - kerro edes jos pidit/et pitänyt.
Emmä tiiä, enjoy or don't.

The sea is calling

Meri, mun koti. Vaikka mä pääsin merelle vain muutaman kerran vuodessa, mun sydämessä se oli silti mun koti. Maan pinnalla mulla oli neljä taloa, joista yhtäkään mä en tuntenut mun kodiksi. Kaikki oli sisustettu mun mielen mukaan ja ne näyttikin ulkoisesti tosi kodikkailta – kaikkien muiden mielestä. Oli villamohairmattoja, kristallikruunuja, karhuntaljoja ja ties mitä. Omat kirjastot, joissa pystyi lukiessaan jotain paksua romaania siemailla kallista punaviiniä tai 50 vuotta vanhaa viskiä. Erittäin hyvää ajanvietettä siis.  Oli omat kylpyhuoneet ja vessat, vaatehuoneet, flyygelikin löytyi, jos sitä tahtoi soitella.

Sä tietenkin nautit siitä ihan mielettömästi, kun sait asua rikkaan miehen taloissa. Oli kaikki mukavuudet; ei tarvinnu koskaan itse siivota, laittaa ruokaa, pyykätä. Kaikkiin tehtäviin oli palkattu joku toinen, sai itse vain lorvia ja mussuttaa mansikoita ja litkiä kuohuviiniä. Ja käydä tietenkin ostelemassa kaikkea turhaa mun piikkiin, sillä verukkeella, että täytyy näyttää hyvältä mun seurassa. Ja ostithan sä yleensä mullekin aina jotain pientä kivaa, sellaista, josta näki, että sä olit mun ja mä sun.
Ostelin mäkin sulle silloin tällöin jotain, ihan rakkaudenosoituksina ja muutenkin. Koska jos sä tykkäsit tavaroista, niin pitihän munkin niitä sulle ostella.

Se oli vähän kuin joku elokuva, jossa oli mies, jolla oli paljon rahaa ja joku naikkonen iski sen sitten ja käytti sitä miestä vaan hyväkseen saadakseen tavaraa ja vaatteita itselleen. No, meillä oli ihan sama. Mutta meitä oli kaks miestä: se rikas ja se kyltymätön. Kyltymätön, joka tahtoi jo valmiiksi kiharoihin hiuksiinsa lisää kiehkuraa, valkoiset ja kiiltävät hampaat, lisää rusketusta iholle ja piukkaakin piukemmat pakarat. Kaiken täytyi olla täydellistä. Vaatteet parasta ja kalleinta Pradaa, mitä lie.

Kaiken materialismin keskeltä sä et koskaan huomannut mun ahdistuneisuutta, jota mä en halunnut edes näyttää, mutta jos sä todella mua rakastit, niin sun ois pitänyt se huomata musta. Mä näyttelin kaikki ne vuodet, mutta mun rakkaana elämänkumppanina sun ois pitänyt tietää musta kaikki, vaikka mä kuinka olisin näytellyt. Tai ehkä se menikin niin, että sä huomasit, mutta jätit huomioimatta ihan vaan siksi, että vielä joskus tulevaisuudessa mä olisin niin ahdistunut, että tappaisin itseni ja tietenkin testamenttaisin kaiken sulle, koska sä olit mun rakkain?
Ja näinhän se menikin. Mutta mua ei haitannut, että se kaikki jäi sulle, vaikka sä et mua ois rakastanutkaan. Sulle niistä taloista ja kaikesta muusta turhasta roinasta oli varmasti enemmän iloa kuin mulle koskaan. Mä toivoin, että sä saisit joskus paremman elämän jonkun muun kanssa. Jonkun, jota sä rakastaisit ja jonkun, joka ei ois yhtä hyväuskoinen kuin mä.

Meri, mun koti. Se kutsui mua koko ikäni ja sinne mä lopulta päädyinkin. Laulelemaan meren lapsosille, sielunkumppaneille, niille joilla oli samanlainen mieli kun mulla. Lapsen mieli… Fyysisesti kolmekymppinen, henkisesti viisivuotias. Mielikuvitusmaailma, jossa kaikki meni aina täydellisesti. Karu, oikea maailma ei päässyt sinne koskaan, vaikka se olikin maailmani pahin vihollinen. Mun maailmassa oli niin vankat suojamuurit, ettei sinne päässyt paholainen. Ei, vaikka se kuinka yritti, monella tavalla.
Mikään ei koskaan ollut ollut vapauttavampaa mun elämässä kuin se, että mä pääsin kotiin juuri silloin, kun mut sinne kipeimmin tarvittiin.

Don't fear your last step
From the theatre of pain
And the children will love your singing
From the sea
The sea is calling
I hear them calling
« Viimeksi muokattu: 14.06.2016 18:54:27 kirjoittanut Arte »
a hope like yours won't help me now

MissWeasley

  • Rohkelikko
  • ***
  • Viestejä: 483
  • Too cute to be straight.
Vs: The sea is calling
« Vastaus #1 : 05.04.2011 07:31:53 »
Oohh, tää oli ihana :) kirjotit tosi kauniisti ja mä tykkäsin tosta kerronnasta :) Kiitos tästä aamun piristyksestä ;)
Every time a child says
'I don't believe in fairies'
there's a little fairy somewhere
that falls down dead.

Pinkkura

  • ***
  • Viestejä: 97
  • Hurr.
Vs: The sea is calling
« Vastaus #2 : 05.04.2011 19:12:36 »
Oli ihan pakko kommentoida, vaikka uskonkin, ettei tästä tule mitään.

Kommentoin nyt vain ja ainoastaan ficciä kokonaisuutena, en kajoa mihinkään muuhun. Rakastuin tähän. Tämän haikeuteen ja kauneuteen - katkeraan suloisuuteen. En halua analysoida tätä syvemmin, sehän pilaisi koko tekstin, tämä oli täydellinen näin. Tuntuisi hassulta kommentoida kirjoitustyyliäsi, koska se on hyvä tai mitään muutakaan, sillä tämä oli aivan ja mahtava näin.

Pinkkura,
kiittää ja kuittaa.
Juostaan pakoon elämää, kuolemaa, päivää ja yötä - ei kukaan särkyneitä sydämiä kaipaa.

Hypocrite

  • ***
  • Viestejä: 404
Vs: The sea is calling
« Vastaus #3 : 05.04.2011 20:02:48 »
Pidän lupaukseni, eli...

Tosi kaunis ficci. En yleensä siedä puhekieltä muualla kuin RPF'issä, mutta ei se tässä paljoa haitannut, toi ehkä vaan vähän aitoutta lisää. Ideanakin ihana - samaa juonta tosiaan on tottunut näkemään leffoissa, mutta tätä lukiessa tuli ajatelleeksi, että tuollaista ihan oikeasti tapahtuu. Että on ihan tosissaan ihmisiä, jotka vaan käyttävät toisen rakkautta hyväkseen.

Tuntui myös tosi läheiseltä ajatus merestä. Itsehän omissa teiniangsteissani 15-vuotiaana olin jo pomppaamassa sillalta, joten tavallaan tähän voi samaistua. :D Samoin kuin siihen, etten todellakaan tunne olevani kohta 20, paljon lähempänä sitä viittä vuotta.

Kiitos tästä, hieno pieni ficci.
Herää ja kukoista, ulkona venaa psykedeelisen kaunis maailma.

----
All in one by Hypocrite|LiveJournal|DeviantArt|Photoblog

gräs

  • ***
  • Viestejä: 217
Vs: The sea is calling
« Vastaus #4 : 07.04.2011 13:46:32 »
Vau, tää on saanu kommentteja!

MissWeasley Kiitos paljon kommentistasi, kiva jos tykkäsit! :)

Pinkkura Kiitän kommentistasi, mukava tietää, että pidit!

Hypocrite Täytyy sanoa, että tää on alunperin kirjoitettu RPF:ksi, mutta koska tää toimii originaalinakin, niin päätin sen sellaiseksi tänne laittaa. Kiitos paljon!

Muutkin saa kommentoida, kyllä mä näen tuolta nuo lukukerrat :)
a hope like yours won't help me now