Nyt sitä taas mennään...
Title: Silmä, silmä, nenä, suu
Author: Salla - taas
Rating: Sallittu - taas
Pairing: Lily/James - taas
Genre: fluffy - taas
Summary: James rakastuu Lilyyn - taas
A/N: Mikä mussa on vialla -
taas?? Aina samat aiheet mullakin... No, ei voi mitään. Omistan Lilsille, olet ihana.
Sano sille miehelle että painuu vittuun mun naisen luota (;Challenges: One true something 20 (pairing: Lily/James), FanFic 10 sanalla 03: Hämärä, FanFic 100 sanalla 076: Kuka?, Yhtyeen tuotanto -haaste (Maija Vilkkumaa) kappaleella
Ainakin puolet, Kerää kaikki hahmot -haaste James Potterilla, Kolme kertaa kun... II -haaste: 3 asiaa joihin James rakastui Lilyssä.
1. Silmät"Sirius, kuka tuo on?"
Yksitoistavuotias mustahiuksinen poika katseli silmät ymmyrkäisinä ikäistään tyttöä, jolla oli punaiset hiukset ja kauniit vihreät silmät. Tyttö asteli hänen edellään pitkin suren salin käytävää kohti professori McGarmiwaa, jonka avulla heidät lajiteltaisiin omiin tupiinsa Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa. Tyttö katseli ihmeissään ympärilleen, hämmästyi jokaisesta pienestäkin asiasta. Poika taas ei saanut silmiään irti hänestä.
Siriukseksi kutsuttu poika vilkaisi välinpitämättömän näköisesti tyttöä ja kohautti harteitaan. "Ei mitään käsitystä. Varmaan joku jästisyntyinen. Kuinka niin?"
"Ei mitenkään... hänellä vain on aika kivat silmät."
"Ai." Siriuksella oli tarpeeksi hermoiltavaa tupavalinnassa, joten hänen ystävänsä ei häirinnyt tätä enää.
Poika, James Potter, ei siirtänyt katsettaan tytöstä edes silloin, kun vanha ja nuhruinen hattu alkoi laulaa. Tyttö sen sijaan säikähti kamalasti ja sai Siriuksen naurahtamaan huvittuneena. James ei ollut kuulevinaan vaan katseli tyttöä koko pitkän laulun ajan. Tyttö kuunteli hattua kulmat kurtussa ja ilmeisesti painoi jokaisen sanan mieleensä. Hänen silmänsä tuikkivat kynttilöiden loisteessa ja näyttivät vihreiltä liekeiltä. Lajittelu alkoi ja James pakotti itsensä kuuntelemaan nimiä että osaisi astua esiin oikeaan aikaan. Silti hän piti katseensa koko ajan tytössä, joka näpersi nyt hermostuneena hieman liian pitkää hihaansa. Ludovic Bagman, Heathcote Barbary, Dirk Cresswell, Kirley Duke...
"Lily Evans!"
Punahiuksinen tyttö säpsähti ja James hänen mukanaan. Tyttö kipitti aikaisempien oppilaiden tavoin säikähtäneen näköisenä pienelle puujakkaralle kaikkien eteen odottamaan tuomiota.
Lily, James ajatteli. Se oli kiva nimi. Tytön silmät oli puristettu kiinni hatun pysyessä hiljaa. Aika kauankin hiljaa. Ilmeisesti se ei osannut päättää mihin Lilyn laittaisi. James osasi vain toivoa ettei tytöstä tulisi luihuista.
"ROHKELIKKO!"
Aina vain parempi. James katsoi Lilyä, jonka silmissä välähti pienoinen pettymys, mutta joka juoksi sitten iloisena Rohkelikon tupapöytään. Häntä onniteltiin, ja samalla James kuinka paljon pitikään vihreistä silmistä.
2. Nenä"Hei, Evans!" James huikkasi tunnin päätyttyä kolmetoistavuotiaalle tytölle, joka kääntyi katsomaan häntä silmät leimuten ärtymyksestä. Lilyn punaiset hiukset olivat vuosien aikana muuttuneet vain punaisemmiksi ja silmät - no, vihaisemmiksi.
"Mitä nyt taas, Potter?" Lily sylkäisi viimeisen sanan suustaan kuin se olisi jotakin myrkyllistä. Hän nyrpisti nenäänsä, jolloin pikkuiset pisamat menivät ruttuun. Jamesin mielestä Lily oli suloinen vihastuessaan. "Jos se oli asiasi, niin ei, en lähde kanssasi treffeille."
James huokaisi pettyneenä. "No, ei sitten. Mutta sitä vain että näytät tosi hyvältä tänään."
Lily punastui hiusjuuriaan myöten. Kukaan ei osannut sanoa, johtuiko se vihasta vai jostain muusta. "Jaa. No, niin. Kiitos, kai."
Tyttö lähti nenäänsä nyrpistellen pois, ja James ei voinut olla huikkaamatta hänen peräänsä: "Sinulla on muuten suloinen nenä!"
3. SuuKohahdukset tuntuivat kuuluvan joka puolelta eteishallia. Lähes kaikki yli kolmasluokkalaiset olivat lähdössä Tylyahoon viettämään päivää, kuten jokaisena ystävänpäivänä aikaisemminkin. Kukaan ei ollut osannut odottaa, että Lily Evans lähtisi sinne James Potterin kanssa.
"Mitä te siinä tuijotatte?" Lily tiuskaisi parille viidesluokkalaiselle juoruilijalle, Rita Luodikolle ja Meghan McCormackille. "Pitäkää silmät päässänne ja arvailut itsellänne."
"Oho, miksi neiti Evans tällä kertaa ryttyilee?" James naurahti kietoen kätensä Lilyn olalle. "Luulisi että olet onnesi kukkuloilla."
"Ai kun hävisin sen typerän vedonlyönnin? Älä luulekaan." Lily karisti käden pois. "Tästedes muistan ettei teidän kanssa kannata lyödä vetoa."
"Ai koska voitamme aina?"
"Koska teillä on niin typerät panokset pelissä!"
"Älä viitsi Lily, tästä voi tulla ihan hauskaa", James sanoi pehmeästi. "Lupaan käyttäytyä kunnolla. Ja olisi kiva jos et tiuskisi minulle jatkuvasti, se tekisi tästä kaikesta helpompaa."
Lily katsoi jonkin aikaa Jamesia epäluuloisena ja kohautti sitten olkapäitään. "Kai se käy - James."
Pojan sydän tuntui sulavan siihen paikkaan.
*
"En olisi koskaan uskonut että sanon tätä, James", Lily totesi kaksikon astuessa iltapäivällä Kolmeen Luudanvarteen, "mutta minulla on ollut oikein mukavaa tänään."
"Voi, ilta on vielä nuori", James naurahti ja osoitti Lilylle pöydän kahvilan perältä. "Mutta kiitos. Et tiedäkään miten paljon se merkitsee minulle." Molempien hämmennykseksi Lilyn posket punehtuivat tästä huomautuksesta, mutta James vaihtoi tahdikkaasti aihetta. "Kuule, oletko koskaan laulanut karaokea?"
"Karaokea? Laulavatko velhot karaokea?" Lily ihmetteli. "Luulin että niin tekevät vain isäni kaltaiset keski-iän ylittäneet jästimiehet."
James nauroi sydämellisesti. "Karaoke on lauantai-illoissa parasta! Tule, näytän sinulle!"
James vinkkasi karaokelaitteen hoitajalle olevansa halukas laulamaan ja sai oitis lasisen mikrofonin käteensä. Hän valitsi kappaleen, mutta melun takia Lily ei kuullut sen nimeä eikä tunnistanut alkusoittoa. Hän ei ollut aikaisemmin kuullut kappaletta.
Lilyn oli pakko myöntää että James lauloi todella hyvin - ainakin jos vertasi joihinkin neropatteihin, joiden hän oli kuullut laulavan koulun käytävillä. Näihin neropatteihin kuului totta kai myös Sirius, joka saisi kyllä ottaa mallia parhaasta ystävästään. Kertosäkeistön aikana James katsoi Lilyä suoraan silmiin, ja Lily ei voinut muuta kuin hymyillä typerästi.
"
Mut jos osaisin olla kuin ihmiset on
Jos osaisin olla hyvin
Niin me yhdessä soitaisiin niin kuin soi soinnuista syvin
Ja niin mä jäisin ihaniin nurkkiisi luuhaamaan
Kiertäisin kanssas koko huuhaa-maan
Voi, mä poistaisin pimeen,
Vaihtaisin nimee
Mä kauheudet löisin
Mä söisin sun suruista puolet
Kaikki sun huolet
Ainakin puolet"
Laulun loputtua Lily huomasi hymyilevänsä koko hammasrivillä, ja James näki maailma kauneimpien huulten kaartuvan koko ajan leveämpään virnistykseen. Jamesin sydän hakkasi ylinopeutta, kun jotkut Kolmen Luudanvarren kanta-asiakkaat taputtivat hänelle, mutta kaikki mitä hän näki oli Lily Evans, joka hymyili hänelle heidän nurkkapöydästään. Hänen katsellessaan Lily nousi ylös ja käveli pojan luo yhä hymyillen. Kietoessaan kätensä Jamesin vyötärölle hän tunsi sellaista yhteenkuuluvuudentunnetta, jollaista oli lukenut vain kirjoista ja kuullut ystäviltään. Eihän sellaista pitänyt olla olemassakaan!
"Lily", James keskeytti Lilyn haaveet ja katsoi tätä silmiin. "Saanko suudella sinua?"
Lily ravisti päättäväisenä päätään. "Ei, et saa,
Potter."
"Miksi en?" James huokaisi turhautuneena. "Kiltti, pikkuinen suukko vain."
"Ehei."
"Miksi?"
Lily painoi huulensa Jamesin omia vasten pehmeään suudelmaan, joka sai Jamesin sydämen hyppäämään kurkkuun. Poika tunsi samettisen pehmeät huulet ja maistoi suklaan, jonka oli ostanut Lilylle Hunajaherttuasta aikaisemmin päivällä. Kaikki se muodosti yhdessä vain pienen osan maailman ihanimmasta ihmisestä, ihmisestä jota James rakasti sillä hetkellä vielä tuhansia kertoja enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
"Koska minä ehdin ensin."
A/N2: Ja joo joo, tiedän ettei tota biisiä vielä ollutkaan tohon aikaan, ja että siellä tuskin soitettaisiin suomalaista musiikkia, mutta who cares? Antakaa mulle anteeksi.