Kirjoittaja Aihe: Verettömiä haavoja, S  (Luettu 3775 kertaa)

foxtrot

  • ***
  • Viestejä: 431
Verettömiä haavoja, S
« : 11.03.2011 18:14:27 »
Nimi: Verettömiä haavoja
Kirjoittaja: foxtrot
Genre: angst, (yrittää olla) h/c, slash
Ikäraja: S //Rins lisäsi ikärajan myös otsikkoon
Paritus: Sirius/Remus
Vastuuvapaus: Hahmot Rowlingin, minä näpertelen omiani.
Yhteenveto: He ovat molemmat taas verettömillä sisäsydänhaavoilla, eikä kumpikaan osaa enää kunnolla lääkitä toista.

A/N: Öö. Remus/Siriukseen suhtaudutaan kaiketi aika palavalla intohimolla puolin ja toisin. Itse en ole hirveästi ko. paritukseen tutustunut, joten en tiedä, onko tämä sitten ihan klisee vai mitä - käsittääkseni tällainen asetelma on kuitenkin yleisempi näin päin kuin päinvastoin. Tiedä sitten. Mitkään muut hahmot eivät vain asettuneet tähän.
Haasteet: Vuodenaikahaaste (talvi), Kerää kaikki hahmot -haaste hahmolla Remus Lupin



Verettömiä haavoja



Lumikuorrutus villakangastakin hartialinjalla hän astahtaa kynnyksen yli, pyörittelee hattuaan ja kertoo, että asia on nyt näin (niin tuota, sormenpäät tanssivat hermostuneina hatunliepeellä ja katse eksyy kaikkialle eikä vahingossakaan Remuksen silmiin). Valitettavasti Sirius Musta on joutunut keskelle taistelua vieraillessaan taikaministeriössä. Saanut osuman kirouksesta.



***



Diagnoosi: Toistaiseksi tuntemattomasta kirouksesta johtuen kipuja (päänsärky, nivelkivut, migreeni ja niin edelleen), määrätty kipulääkettä tästä eteenpäin kolmesti vuorokaudessa. Ei diagnosoitavissa, kuinka kauan kivut jatkuvat: mahdollisesti muutaman viikon, pahimmassa tapauksessa saattavat valitettavasti vaivata koko elämän. Kipujen pitäisi kuitenkin lieventyä ajan kuluessa. Tila muuten vakaa, ei lyhennä eliniän odotetta.

Talvi raapii verettömiä haavoja ikkunoihin ja tulee sisään postiluukusta, kurottelee hyisillä koukerosormillaan, joiden nimet ovat turtuneisuus, väsymys ja katkeruus ja asettuu sitten asumaan Remuksen sydämeen, siihen kohtaan, minkä Sirius ennen täytti.

Tyynyliinoihin ilmestyy palkeenkieliä, ja Remukselta menee kaksi päivää ymmärtää, että Sirius puree tyynyjä öisin, jottei herättäisi häntä huutamalla ääneen kun kipulääkkeen vaikutus lakkaa.

Aamiaispöydässä tuijottaa vastaan vain talvipimeys ikkunan takaa ja haalea kahvi, ja se on Remuksen mielestä päivän hirveimpiä hetkiä. Taas pitäisi jaksaa uusi päivä, elää niin kuin ennenkin: etsiä töitä, käydä apteekissa, hymyillä, laittaa päälle pysyvästi märät talvikengät ja hiipiä makuuhuoneen suljetun oven ohi.

Täysikuun aikaan Remus tuntee olevansa enemmän yksin kuin ikinä, vaikka asuukin yhdessä sen miehen kanssa, jota rakastaa. Hän juoksee sokeasti pakoon omia, vaanivia kipujaan ja huutaa vuorolaulua lumitaakkojen alla uinuvien puiden kanssa. Valittaa. Itkee niin kuin eläimet itkevät.

Ja Remus on väsynyt, väsynyt siihen, että Sirius viettää päivänsä tuijottamalla tyhjyyteen tai makaamalla sängyssä, väsynyt siihen, että hänen täytyy yksin huolehtia kaikesta, väsynyt siihen, että Sirius puhuu yksitavuisilla lauseilla eikä ikinä kysy, miten Remuksella sujuu. Miltä Remuksesta tuntuu. Niin, Sirius on kipeä ja traumatisoitunut, mutta jos heidän seiniin sulautumisensa ja lattiasta leviävä hiljaisuus (joka imeytyy iholle ja siitä läpi, seinäkellon viisareihin ja haarukanpiikkeihin) jatkuvat, Remus tietää seuraavansa pian perässä samaa tietä.

Ennen kaikkea Remus on väsynyt siihen, että hän on voimaton Siriuksen tuskien edessä.



***



Kun aurinko paistaa ensimmäisen kerran sinä talvena makuuhuoneen ikkunasta vähän vähemmän kylmän sävyisenä ja piirtää seinille viivoja puolihaaleilla sormillaan, Sirius nousee sängystä, avaa sälekaihtimet ja tulee juomaan aamukahvia vanhasta likaisesta mukistaan.

Pian niin tapahtuu vähän useammin, lumi sulaa katoilta ja talvi tuntuu painuvan syrjään. Sirius hymyilee varovaisesti.

Ja sitten iskee takatalvi.

Ikkunanpielet jäätyvät huurreristikoiden taa, taivas on kylmennyttä terästä ja lumi iskee kasvoille epäystävällisenä, puree haavoja poskipäihin ja leukapieliin ja löytää tiensä niihinkin paikkoihin, joita kevätaurinko yritti vielä viikko sitten varovaisesti lämmittää.

Mennessään nukkumaan Remus huomaa, että sälekaihtimet ovat alhaalla ja hänen hyvänyöntoivotuksensa jää vastakaiutta.

Onhan huominen parempi, Siriuksen silmät anovat kääntyessään katsomaan Remusta, onhan?

Tietenkin se on, Remus vakuuttaa joka ilta, koska se on ainoa lause, joka saa Siriuksen ummistamaan silmänsä edes hetkeksi ja unohtamaan ulkona kirkuvan lumimyrskyn. Remus alkaa epäillä, että se kirkuna ei ikinä poistu hänen tärykalvoiltaan, tärykalvoilta, jotka ovat halkeilleet siitä hiljaisuudesta, mikä talossa ja makuuhuoneessa keittiönkaapeissa kattolamppujen reunoilla tapeteissa vallitsee ja tukehduttaa. He ovat molemmat taas verettömillä sisäsydänhaavoilla, eikä kumpikaan osaa enää kunnolla lääkitä toista.

Remuksen jokailtainen vastaus on valhe johon edes kuluneet lakanat eivät usko - ovathan kaikki edellisetkin huomiset olleet vain uusia eilisiä.
« Viimeksi muokattu: 22.03.2015 08:39:41 kirjoittanut Beyond »
get ready to ignite

Sirina Black

  • Queen of the Beasts
  • ***
  • Viestejä: 4 168
  • Love is a killer that never dies.
Vs: Verettömiä haavoja
« Vastaus #1 : 13.03.2011 14:39:52 »
Okei. Itsepähän pyysin kommentoitavaa... Minun on kuitenkin pakko myöntää, että Sirius/Remus on TOP-2 inhokkiparitusteni listalla. Pahoittelut jo etukäteen siitä, että olen liikenteessä hyvin puolueellisesti (parempaakaan sanaa en tähän keksinyt). Yritän kuitenkin parhaani mukaan kommentoida tätä puolueettomasti ja silleen...

Jäin miettimään, että mihin ajanjaksoon tämä ficci sijoittuu?

Lainaus käyttäjältä: foxtrot
Valitettavasti Sirius Musta on joutunut keskelle taistelua vieraillessaan taikaministeriössä. Saanut osuman kirouksesta.
Onko tämä se viidennessä kirjassa tapahtunut Ministeriön taistelu, jolloin ficci olisi AU vai onko ollut joku muu taistelu, josta ei koskaan ole kerrottu missään kirjassa (oma keksimäsi siis)? Mietinpähän vain sen takia, että Siriuksen kuolema oli viidennessä kirjassa niin väärin, ettei mitään rajaa ja onnesta soikeana olen jos hän olisikin sen sijaan saanut vain jonkun tuntemattoman kirouksen päälleen.  :D

Jotenkin niin aidonoloista tuo Remuksen tuska siitä, että Sirius on tavallaan kääntynyt sisäänpäin ja vain tuijottaa jonnekin kaukaisuuteen eikä tajua, että ystävänsä kaipaa apua. Että Remus on väsynyt ja yksinäinen ja varmasti myös onneton kun Sirius asuu oman päänsä sisällä eikä suostu tulemaan ulos. Kivut on varmasti kovat, mutta yrittäisi edes. Edes hetkittäin, ellei kokoaikaisesti jaksa olla todellisuudessa.

Lainaus käyttäjältä: foxtrot
Remuksen jokailtainen vastaus on valhe johon edes kuluneet lakanat eivät usko - ovathan kaikki edellisetkin huomiset olleet vain uusia eilisiä.
Tykkäsin tästä lopusta. Se oli jotenkin tyhjentävä ja samalla kysymyksiä herättävä. Onko niin aina? Jatkuuko se vai muuttuuko kaikki sittenkin?


Kiitos tästä. Hieno ficci oli, vaikka ennakkoluulolla lähdinkin lukemaan.
Sodan ensimmäinen uhri on totuus.

Index librorum prohibitorum.
Tempora mutantur, nos et mutamur in illis.

Kahvin tulisi olla mustaa kuin helvetti, väkevää kuin kuolema ja makeaa kuin rakkaus.

Jinmuru

  • Fangirl
  • ***
  • Viestejä: 1 316
  • Ava (c) Okakettu
    • Tumblr
Vs: Verettömiä haavoja
« Vastaus #2 : 14.03.2011 20:39:06 »
Mun reaktio oli jotaki väliltä "Oooooh :o" ja "Awwwww :'(". Siitä on kauan, ku mää oon viimeks lukenu Remus/Siriusta (Potter-ficcejä ihan ylipäätäänsäki), mutta tää jotenki herätti sen halun lukea niitä taas. Kiitos jo heti alussa siitä. ^^

Mää tykkäsin tästä tosi paljo. Sirinan tavoin jäin miettimään ajanjaksoa, mutta eihän sillä lopulta nyt oo niin väliä, ku tää oli näin hieno teksti. Otsikkoon rakastuin heti, mielettömän kaunis. (:

Lainaus
Tyynyliinoihin ilmestyy palkeenkieliä, ja Remukselta menee kaksi päivää ymmärtää, että Sirius puree tyynyjä öisin, jottei herättäisi häntä huutamalla ääneen kun kipulääkkeen vaikutus lakkaa.

Tää oli luvattoman ihana ja liikuttava virke. ;__; Sirius-raukka...

Lainaus
Pian niin tapahtuu vähän useammin, lumi sulaa katoilta ja talvi tuntuu painuvan syrjään. Sirius hymyilee varovaisesti.

Ja sitten iskee takatalvi.

Ikkunanpielet jäätyvät huurreristikoiden taa, taivas on kylmennyttä terästä ja lumi iskee kasvoille epäystävällisenä, puree haavoja poskipäihin ja leukapieliin ja löytää tiensä niihinkin paikkoihin, joita kevätaurinko yritti vielä viikko sitten varovaisesti lämmittää.

Et ois enää enemmän voinu kuvata mun tunteita talvesta ja keväästä. Pari päivää sitte oli jo kevät tulossa, ja nyt tuulee ja sataa lunta. Ei yhtään kivaa semmonen, ymmärrän Siriusta kyllä täysin. >___>

Mun mielestä tää ei ainakaan ollu kliseinen, mutta erityisesti en oo kyllä perehtynytkään tähän pariin, niin ihania ku ne oiski yhessä. <3 Tää oli tosi kaunis ja herätti ainaki mussa ajatuksia, se on hyvä merkki. ^^ Tykkään myös sun kirjotustyylistä tosi paljo. :)

Kiitos tosi paljo tästä (onneks nappasin tän kommenttikampanjassa, vaikka hetken epäröinki, että saankohan kommentoitua... <3 Toivottavasti tää ei ihan sukkaa... :/)! <3

foxtrot

  • ***
  • Viestejä: 431
Vs: Verettömiä haavoja
« Vastaus #3 : 15.03.2011 21:27:50 »
Sirina Black, ihan puolueeton kommentti oli, ainakin allekirjoittaneen mielestä. :D Tosiaan, kiva että luit ja kommentoit, omien inhokkiparitusten pariin päätyminen kun voi joskus aiheuttaa kohtuutonta tuskankärvistelyä... Sijoitin tämän tarkoituksella määrittelemättömään aikaan, jotta lukija voi itse päättää, onko kyseessä viitosen taistelu vai jokin muu, mainitsematon kahakka. Kiitos itsellesi kommentista!
Jinmaru, eikä, ihanaa jos herätti halun lukea enemmänkin Potteria tai Sirius/Remusta. (: Ylempänä vastailinkin, että jätin ajanjakson vähän tarkoituksella auki, ilmeisesti olisi kuitenkin pitänyt jotenkin ilmoittaa se. Hmm. Ja oi, ilahdun aina otsikkokehuista (ja kaikista muistakin kehuista ja rakentavasta, tietysti), kiva jos tykkäsit. Kiitoskiitos sinullekin eikä kommentti todellakaan sukannut!
get ready to ignite

Contessa

  • ***
  • Viestejä: 711
Vs: Verettömiä haavoja
« Vastaus #4 : 15.03.2011 23:25:30 »
mä oon todella huono kommentoimaan, jonka olen myöskin ymmärtänyt ja sisäistänyt ja kaikkea, mutku tätä ei voinut ohittaa kommentoimatta.

Lainaus
Tyynyliinoihin ilmestyy palkeenkieliä, ja Remukselta menee kaksi päivää ymmärtää, että Sirius puree tyynyjä öisin, jottei herättäisi häntä huutamalla ääneen kun kipulääkkeen vaikutus lakkaa.
tää oli ihan mielettömän ihana kohta, sirius parka </3

joo se jäi siihen. meinasin hehkuttaa vielä lisää mutku ei kykene. mykistit mut.

tumblrpoetryicons
'til the veins run red and blue

foxtrot

  • ***
  • Viestejä: 431
Vs: Verettömiä haavoja
« Vastaus #5 : 31.03.2011 19:50:29 »
Contessa, voi, kiitos kun kävit jättämässä puumerkkisi, vaikka väititkin olevasi huono - arvostan jokaista kommenttia, joten älä turhaan suomi itseäsi. (: Kiitän siis suloisesta kommentistasi!
get ready to ignite