Sanomattoman rakkauden laastareita [S] (Pansy/Neville, sallittu, dramaromance[?]

[Pinkkura]

Kirjoittaja: Pinkkura, kukas muukaan?
Beta: Vanilje [jota saamme kiittää nimestäkin  ]
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji: Draamaa ja romancea varmaankin
Paritus: Neville/Pansy
Yhteenveto: "Ehkä voin joskus rakastua sinuun..."

A/N: Näkökulma on Pansyn. Lukija saa itse päätellä mitä on tapahtunut & mitä tulee tapahtumaan, jätän sen nyt ihan vain auki kokonaan.Vaniljelle omistan, betasihan hän tämän hirmuisen nopeasti ja hyvin.   Nauttikaa ja heittäkää vaikka kommentillakin


Sanomattoman rakkauden laastareita


Herään raskaasta unesta pikkuhiljaa täysin tuntemattomassa huoneessa. Makaan pehmeällä sängyllä (miellyttävää...) ja pöydällä vieressäni höyryää kupillinen teetä.
 
"Yäk! En juo! Inhoan sitä."

Nyrpistän nenääni ja kaadan teen roskakoriin. Höyrytkööt siellä, en välitä.

Jossakin pauhaa radio, irvistän tuskastuneena. Pääni on räjähtämäisillään ja vihaan jästimusiikkia yli kaiken. Käteni puristuvat nyrkkiin ja kiljuntani täyttää koko huoneen.

"Pistäkää se mölytoosa kiinni! En halua kuunnella mitään jästien hoilotusta!"

Astut sisään huoneeseen, hämmästykseni ei voisi olla suurempi. Neville?! Miksi tuollainen tulee hoitamaan haavojani? Värähdän  inhosta, en halua että kosketat minua, en todellakaan!

"En varmasti ota sinulta yhtään mitään."

***

Olen kiittämätön ja ilkeä - silti tulet joka päivä. Tuot minulle teetä, vaikka olen monta kertaa sinulle sanonut, että en juo sitä, enkä pidä siitä. Vastusteluistani huolimatta korjaat laastarilla sydämeni kasaan.

"En luota sinuun, mene pois!"

Kiljuminen ei auta, olet edelleen siinä. Typerä sinä ja typerä kärsivällisyytesi. Et kerro minulle, että rikkouduin henkisen väkivallan uhrina - ja tietysti vähän fyysisenkin - olet liian kiltti kertoaksesi. En edes ymmärrä sitä, miksi pidät minusta huolta.

"Kerjäsin verta nenästäni, mitä sitten?"

Joka ilta tulet kaivamaan roskakorista sinne heittämäni sirpaleet jäähtyneen teen seasta, kokoat ne taas yhdeksi kokonaiseksi ja oletat vieläkin, että juon teetä. (Pah, et löytänyt sitä minkä piilotin tyynyni alle.)

***

Tänäkin iltana sammutat lampun, annat hyvänyönsuukon, vaikka vastustelen ja hiljainen hyräilysi tuudittaa minut uneen. En ymmärrä miten elät ilman kiitosta, pelkällä sisältäsi kumpuavalla hyvyyden ja rakkauden välimuodolla.

"Ehkä voin joskus rakastua sinuun..."

Kukaan ei kuule kuiskausta, ei kukaan, mutta se jää leijumaan tyhjään huoneeseen ja kun taas tulet, saatat ymmärtää.

[Claire]

Mitä ihmettä, ei yhtäkään kommenttia näin hyvässä ficissä? No, minä korjaan sen puitteen.

Neville/Pansy on mielenkiintoinen ja aika harvinainen paritus, muttei toki mahdoton. Tässä tapauksessa se toimi jopa harvinaisen hyvin, vaikkakin minua jäi hieman häiritsemään, kun en tarkalleen ottaen ymmärtänyt (aivot aina niin hitaalla), että missä huoneessa se Pansy oli ja miten Neville sinne osasi tulla noin vain. Toisaalta en ole mitenkään paras ihminen asiasta huomauttamaan, sillä jätän itsekin usein asioita ficeissäni turhankin avoimiksi enkä tiedä, onko se tässä edes niin paha juttu kuin annan ymmärtää. Ei kai. Ei se ainakaan lukunautintoa pilannut, ei lainkaan!

Minusta oli ihanaa huomata kuinka hyvin olit saanut säilytettyä hahmojen luonteet alkuperäisinä ja siltikin osasit ujuttaa heidän välilleen jotenkin salakavalasti rakkautta, mikä ei kirjoissa olisi tullut kyseeseenkään - vou! Pakko myöntää, etten Pansyyn ole kovin ihastunut kirjojen perusteella, vaikkakin ficcarit toisinaan antavat sillekin hahmolle oikeutta. Mielikuvani Pansysta vain on sellainen kyljessä kiehnääjä, aivoton typerys, vaikka itsekin yritän kuvailla häntä paremmassa valossa ja vähän ovelampana. Ja kyllä sinun Pansysi aivan kelvollinen on, että ei siinä mitään. Neville oli sitä vastoin tässä aivan äärettömän suloinen!

Joka ilta tulet kaivamaan roskakorista sinne heittämäni sirpaleet jäähtyneen teen seasta, kokoat ne taas yhdeksi kokonaiseksi ja oletat vieläkin, että juon teetä. (Pah, et löytänyt sitä minkä piilotin tyynyni alle.)

Tähän kohtaan ihastuin erityisesti sekä myös ficin viimeiseen virkkeeseen, joka muuten oli ehkä koko tarinan vaikuttavin kohta! Teksti oli muutenkin tasaista ja selkeää, hienoa työtä!

Kiitoksia tästä lukukokemuksesta, tulen kyllä ehdottomasti tämän perusteella seuraamaan muitakin töitäsi!

[Pinkkura]

Kiitos kommentistasi Claire!<3 Oletin, että en saa tälle yhtäkään kommenttia ja aloin samalla epäillä itseäni. Kiitos, pelastit päiväni  Minä itse mielsin, että Neville oli pelastanut Pansyn jostakin tai jotakin vastaavaa, mutta halusin, että se on lukijan pääteltävissä kuitenkin sitten.

Inhottavaa kun en voi vain hehkuttaa sitä miten kiitollinen olen kommentista ja siitä että jopa pidit tästä

Pansy hyppäsi tähän ficciin jostakin mieleni perukoilta  (en itsekään ole kovin mieltynyt kyseiseen hahmoon kirjojen perusteella) Se tuli yllätyksenä minullekin, mutta hyvä kun hahmo on edes kelvollinen. Pelotti vähän, että mitäs tosta neitokaisesta tulee, mutta ilmeisesti ihan hyvä tuli Uuh, pidit Nevillestä! Hienoa  Neville on siitä vaikea hahmo, että se on niin herkkä ja tunteellinen, mutta kuitenkin sitten ujo ja huonomuistinen. Arka suorastaan - [tai niin minä pojan miellän]

Lainaamasi kohta on omakin suosikkini ja se loppukin mielestäni onnistui suht koht hyvin, hyvä että joku muukin tykkäs (; Upeeta, mä taisin onnistua

Ei vaan kiitos sinulle että luit ja kommentoit. Mukava, todella mukava kuulla, että jatkossakin seuraat kirjoitelmiani, toivon vain etten tuota pettymystä.