Kirjoittaja Aihe: Tuskallisen hauras, S  (Luettu 2868 kertaa)

Ampiainen

  • Helmipöllö
  • ***
  • Viestejä: 67
Tuskallisen hauras, S
« : 21.02.2011 12:39:46 »
// Alaotsikko: Voldemort / tuntematon nainen, lyhyt

Kirjoittaja: Hermy_A
Beta: Äiti :)
Genre: Angst
Varoitukset: Ei ole
Ikäraja: S
Paritukset/Päähenkilöt: Voldemort/ nainen, josta ei paljon kerrota

A/N:    En nyt kyllä yhtään tiedä, että miksi tätä nimittäis, kun tämä ei täytä raapaleen tunnusmerkkejä, mutta on kyllä ihan liian lyhyt oneshotiksi.

Ja niin, Rowling omistaa Voldemortin, enkä saa tästä rahaa.




    TUSKALLISEN
                               HAURAS




“ Odota.”
Se kuulostaa liian hiljaiselta. Jos en kuulisi niin paljon tarkemmin, kuin ihmiset, jollen olisi tällainen turha epäolento, en edes kuulisi sitä. Tuuli tarttuu sanaan, tehden siitä vielä hauraamman. Vaikeamman ymmärtää. Vaikka silti minä ymmärrän. Tuskallisen hyvin.
Hän makaa maassa, aivan liian raukkamaisena elämään. Hänen vaaleat hiuksensa ovat tuhriintuneet mudasta ja kalpeilla kasvoilla tanssii valon ja varjon leikki. Sormeilen taikasauvaa, ikuista, voittamatonta asettani ja minut valtaa äkillinen halu napsaista se kahtia. Heittää palaset menemään ja kompastua maahan hänen viereensä, kenties kietoa käsivarteni hänen ympärilleen, lämmittää häntä.

Lämmittää häntä?

Ei.
 En osaa tuntea rakkautta, enkä saa tuntea sitä. Se on minulle vaaraksi, tiedän sen. Se on imelä, vaaleanpunainen voima, jonka vain Dumbledoren kaltaiset hihhulit voivat kuvitella käsittävänsä.
Minun isäni ei rakastanut minua, kun hän lähti pois ja jätti minut. Minun äitini ei rakastanut minua tarpeeksi pelastaakseen oman elämänsä, jäädäkseen minun luokseni.
Eikö siinä ole jo tarpeeksi kertomaan rakkauden mitättömyydestä? Se ei pelasta ihmishenkiä, eikä tuhoa niitä.
Katson maassa makaavaa naista. Hänen kasvonsa ovat hauraat, niin hauraat että voisin musertaa ne yhdellä kädellä kalpeaksi tuhkaksi, jos tahtoisin. Enkä tiedä tahdonko. Mutta minun täytyy.
“Lordi Voldemort,” kuiskaan ja hän sävähtää. “ Ei tunne armoa.”
Se on liian helppoa. Sokaisevaa vihreää valoa. Silmät jotka eivät edes sulkeudu, vaikka valo niiden syvimmässä sylissä sammuu.
En minä oikeasti rakastanut häntä.


« Viimeksi muokattu: 04.12.2016 22:53:02 kirjoittanut Kristen »
Kenties viisas Korpinkynsi
on koti sun alttiin mielen
siellä älykkäät ja terävät oppii
yhdessä taikuuden kielen

ava; raitakarkki

Eulalia

  • Herkkusienijumbo
  • ***
  • Viestejä: 237
Vs: Tuskallisen hauras, K-7
« Vastaus #1 : 22.02.2011 10:24:43 »
Offina tähän alkuun, että ei One Shotille ole muistaakseni varsinaisesti mitään pituusrajaa, mutta jos haluaa eritellä, niin kaikki alle tai tasan 300 sanaa sisältävät tarinat voivat kulkea nimellä ficlet. Kuitenkin One Shot on (muistaakseni siis) aivan kelpo kuvaamaan tarinaa pituudesta huolimatta.

Sitten itse ficciin :) Tämähän oli mielenkiintoista luettavaa, harvemmin törmää ficceihin, joissa Voldemortin olemattomaan rakkauteen pureudutaan, ja siis nimenomaan Voldemortin, kyllä niitä aina välillä törmää lukemaan, joissa hänen Tomppa-aikoihinsa on kirjoitettu jokin nainen/mies. Ja sitten olen lukenut yhden aika karun tapauksen, jossa parituksena oli Voldemort/Nagini, ja se jätti traumoja :D

Tässä on paljon sellaisia asioita, joista pidän, mutta tylsänä ihmisenä sijoitan rakentavan tähän ensin, sillä jotain pientä mussutettavaa toteutuksen tasolta löytyy. Aloitetaan ficin otsikosta tuossa ennen tarinan alkua. Olisit voinut erottaa sitä itse tekstistä vähän, esimerkiksi kirjoittaa hieman isommalla fontilla tai pölkkykirjaimilla ja ennen kaikkea jättää pari riviä väliä otsikon ja varsinainen tarinan alun välille. Tällaisenaan nimittäin kuvittelin tuon alun "Tuskallisen hauras" olevan tarinan ensimmäiset sanat ja hämäännyin, kun se ei varsinaisesti sopinutkaan sitten seuraavaan tekstiin.

Tekstin sujuvuutta ajatellen minulla on myös muutama pieni korjausehdotus:

Lainaus käyttäjältä: ”Hermy_A”
Sormeilen taikasauvaa.
 Ikuista, voittamatonta asettani ja minut valtaa äkillinen halu napsaista se kahtia.

Ensinnäkin tuo rivin vaihto virkkeiden välillä vaikutti hieman omituiselta, ja toisaalta tuo jälkimmäinen virke itsessään on vähän erikoisesti irrotettu edeltäjästään, vaikka ainakin minusta luontevammin nämä kaksi kuuluisivat yhteen. Suosittelisinkin siksi lämpimästi valitsemaan pilkun noiden välille.

--> Sormeilen taikasauvaa, ikuista voittamatonta asettani, ja minut valtaa äkillinen halu napsaista se kahtia.

Tietysti tämä on vain oma mielipiteeni, ja jos itse pidät valitsemastasi asetelmasta enemmän, ei minun sanomisiani kannata huomioida :D

Lainaus käyttäjältä: ”Hermy_A”
--  Dumbledoren kaltaiset hihhhulit voivat --

--> Hihhuliisi on päässyt yksi h liikaa, ja lisäksi kyseenalaistaisin koko sanan käytön sen puhekielisyyden vuoksi. Vähän räsähtää silmään tuollainen arkipuhekielen sana muutoin kirjakielisen tekstin keskellä, ja mietinkin, olisiko olemassa jotain samaa tai suurin piirtein samaa tarkoittavaa enemmän kirjakielelle luonteenomaista sanaa.

Rakentava taisi nyt olla siinä, ja nyt pääsen siihen kivaan vaiheeseen, jossa listaan kaikkea hyvää ficissäsi :D
Ja jälleen aloitan otsikosta, joka oikeastaan tuon parituksen ohella houkutteli lukemaan. Olet antanut ficillesi kauniin, tekstiin sopivan nimen, joka on paitsi itsessään hauras, myös korostaa muun tekstin kaihoisuutta ja herkkää rakennetta.

Itse teksti on myös jotenkin kauniilla tavalla rakennettu. Voisin kuvitella Voldemortin olevan tässä vielä aika nuori ja vasta valtaan noussut tai valtaan nousemassa, sillä tuskinpa hän myöhemmin on pysähtynyt miettimään tekosiaan. Myös on ihan käsittämättömän vaikeaa ajatella, ettei edes Voldemort olisi kykenevä tuntemaan edes jotain ihan vähän, ja siksi pidin hänen epäröinnistään tuon tuntemattoman naisen kohdalla. Olet tosiaan saanut tekstiin ihastuttavan hauraan ja jännittyneen tunnelman, vielä alussa olisin voinut kuvitella tilanteen päättyvän eri tavalla, jotenkin hienosti taiteilet siinä ohuella rajalla, joka oikeasti pitää lukijan loppuun asti epätietoisena siitä, kuinka homma päättyy – ainakin minä olin loppuun asti epävarma, ja naisen kuolema tai henkiin jäänti tuntuivat todella olevan aivan pienistä asioista kiinni. Ja kuitenkin olin tyytyväinen loppuun ja Voldemortin päätökselle olla tuntematta mitään, bueno ratkaisu minusta :D

Tykkäsin ja kiitän nyt vielä,

Lia

Ampiainen

  • Helmipöllö
  • ***
  • Viestejä: 67
Vs: Tuskallisen hauras, K-7
« Vastaus #2 : 22.02.2011 10:42:03 »
 Kiitos, kun kommentoit!

Olen kiistattomasti samaa mieltä noista jutuista joita kommentoit, varsinkin tuo otsikko jäi omastakin mielestä vähän liian lähelle oikeaa tekstiä, se saattaa olla hämäävä.

Ja tuo  " Sormeilen taikasauvaa, asetta, joka..." Tai jotain sinnepäin - kohta oli näköjään päässyt hyppäämän eri riville siinä vaiheessa kun siirsin tekstin kirjoitusohjelmalta tänne. Tästä lähtien taidan lukea tekstin vielä kertaalleen läpi ennen lähettämistä... :D

Ja hihhulia mietin vähän itsekin, mutta en sitten keksinyt siihen sellaista kirjakielistä ilmaisua, joka kuvastaisi missä arvossa Voldemort Dumbledorea pitää.

Mahtavaa, jos kuitenkin tykkäsit, ja kiitos vielä, kun uhrasit aikaasi rakentavan antamiseen!
:)
Kenties viisas Korpinkynsi
on koti sun alttiin mielen
siellä älykkäät ja terävät oppii
yhdessä taikuuden kielen

ava; raitakarkki