Kirjoittaja Aihe: Twilight: Yksi houkutuksista |S| Romance/Draama/One Shot| Bella/Jake  (Luettu 1245 kertaa)

Lööperiikka

  • ***
  • Viestejä: 481
- Ficin nimi: Yksi houkutuksista
- Kirjoittaja: Lööperiikka
- Beta: -
- Ikäraja: S
- Fandom: Twilight
- Genre: Romance/Draama/One Shot
- Paritus: Bella/Jake Bella/Edward Jake/Nessie
- Disclaimer: Henkilöt omistaa edelleen Meyer.- Varoitukset: Ei mitään kai pitäisi olla. Mutta varautukaa virheisiin:D
- Summary: Bella on jättänyt Jacobin jo kauan aikaa sitten sitoutumiskammoisena. Nyt hän ja Jake on löytänyt uudet kumppanit, Bella vain edelleen havittelee Jakea. Liian myöhään.
- A/N: Hmm... en ole pitkään aikaan kirjoittanut Twilight-ficcejä. Oli omalla tavallaan hienoa kirjoittaa jälleen. Laulun sanat jotka lopussa ovat, omistaa iki-ihana Timbaland. Ja laulu on Apologize. Kommenteilla toki saa heitellä.<3

“Jake?” kysyit yllättyneen irrottaen kätesi vieressä seisovan miehen kädestä. Mies katsoi Bellan käytöstä yllättyneenä. Ilmeisesti tämä ei ollut sinun tapaistasi.
“Minäpä se, Bella”, sanoin tuskaisena. Vielä monen vuoden jälkeenkin nimesi sanominen sattui enemmän kuin kymmenen veitsen iskua sydämeen. Hämmästyin kun halasit minua hellästi, haistoin tutun hajuveden tuoksun. Suljin silmäni sekunniksi peittääkseni kivun. Astuit askeleen taaksepäin ja katsoit minua, niin olin nyt muuttunut mies. En enää se pikku poika, jonka sydämen särjit.
“Sinä olet muuttunut”, sanoit ja tutkit minua. Taisit nähdä jotain jonka haluaisit takaisin? Minä kerron, en ikinä enää sinua takaisin ottaisi. Olit vain samanlainen kuin ennenkin, mutta minä en rakastanut sinua. Rakastin vieressäni seisovaa naista. Nessie oli jumalani. Hän rakasti minua liian paljon, en antaisi koskaan anteeksi jos rikkoisin hänen sydämen.
“Sinä et”, sanoin ja tarkoitin sitä monella tapaa. Muistan vieläkin sen lauantaiaamun aamun kun lähdit Chevylläsi pihastamme etkä edes katsonut tausta peilistä.

“Bella!” huusin kun tulin työvuorostani kotiin. En kuulut vastausta, joten suuntasin yläkertaan josta kuulin askeleita. Paha aavistus hiipi sisälläni odottaen aikaa jolloin saisi minut säikäyttää.
Avasin valkoisen oven jonka takana pakkasit melkein täyttä laukkua. Ilman kyyneleitä, kuin robotti. Ymmärsin asian aikaisemmin kuin ehdin sisäistää sen. Olit lähdössä.
“Bella, mitä sinä…” kysyin ja otin askeleen häntä kohti. Hän pujahti vierestäni juostakseen kylpyhuoneeseen. Seurasin häntä katseellani. Kahmit kiireellä tavaroita hyllyistä laukkuun. Aivan kuin pakenisit henkesi uhalla.
“Bella” pidin tauon ja nielaisin vaikeasti, “vastaa.” Käännyit ottaen tukea lavuaarin reunasta.
“Minä lähden”, sanoit etkä katsonut minuun. Sinähän pilailit, eikö? Hain silmilläni katseesi ja anoin vastausta. Käänsit vain jälleen katseesi ja keräsit tavaroita.
Seurasin kuinka pakkasit. Se tuotti tuskaa, et epäröinytkään liikkeissäsi.
“Miksi?” kuiskasin juuri ennen kuin olit lähdössä. En aikaisemmin saanut sanaa suustani.
“Tarvitseeko syytä?”
“TARVITSEE! SINÄ LÄHDE JA KYSYT ETTÄ TARVITSETKO SYYTÄ?! SANO JOS MINUSSA ON VIKA! MINÄ VOIN MUUTTUA! MINÄ VOIN TEHDÄ MITÄ TAHANSA TAHDOT!” huohotin huutamisen jälkeen kaikki sisälläni hautomat ajatukset tulivat suustani yhtenä ryöppynä.
“EN JAKSA TÄTÄ ENÄÄ!”
“MITÄ!”
“TÄTÄ KAIKKEA! TULET KOTIIN SEITSEMÄLTÄ JA LÄHDET KUUDELTA! EN JAKSA ENÄÄ TÄTÄ SAMAA JANKKAUSTA!”
“MITÄ?”
“En vain pidä tästä, okei. Haluan elämältäni jotain muuta kuin olla pikku rouva. Haluan menestyä urallani”, sanoit ja itkit. Niin tein minäkin.
“ Eikö se onnistu minun kanssani? Mitä olen tehnyt väärin?” kysyin. Otit askeleen minua päin ja painoit kätesi poskelleni.
“Et mitään… Minä vain en osaa sitoutua. Tämä on liian… Ansaitsen jonkun toisen. Ei tämä ole minua varten, en minä ole mikään rouva”, sanoit ja vedit sormestasi kultaisen sormuksen jonka olin sinulle eilen antanut. Jota en olisi antanut jos olisin tiennyt kuinka käyttäydyt sen vuoksi.
“Myy vaikka jonnekin, saat edes rahaa”, mutisit ja lähdit alakertaan. Minulla kesti liian kauan lähteä perääsi. Olit juuri autollasi kun avasin ulko-oven jonka olit sulkenut mentyäsi.
“BELLA MINÄ RAKASTAN SINUA!” huusin jälkeesi. Katsoit minua kerran enkä nähnyt silmissäsi katumusta. Nousit autostasi ja kaasutit pois elämästäni. Olisin saanut sinut juoksemalla kiinni, mutten halunnut.


“Etkö aio esitellä minua, Jake?” Nessie kysyi kauniilla äänellään ja vilkaisi hädissään Bellaan päin. Olihan hän sievä. Mutta Nessie oli jotain kauniimpaa. Nessien luonne oli kauniimpi kuin Bellan.
“Ainiin kulta, Bella, tässä on Nessie, Nessie, tässä Bella” otin Nessien kädestä kiinni huolehtien että Nessien vasemman käden nimetön näkyi erinomaisesti. Näin kuinka Bella katsoit Nessien kättä yllättyen.
“Jake, Edward, Edward, Jake” Bella sanoi viitaten takanaan olevaan mieheen kuitenkaan kiinnittämättä häneen huomiota juurikaan. Edward otti askeleen minua kohti ja puristi kättäni tavalla joka kertoi; hän on minun, älä luulekaan tekeväsi hänelle pahaa. Naurahdin, liian rakastunut mies. Niin tyhmä kun luuli että vaihtaisin kihlattuni hänen hempukkaansa.
“Te sitten olette kihloissa”, Bella sanoi irrottamatta edelleenkään katsettaan Nessien sormuksesta. Näin hänen silmissään katumusta. Enkä ollut pahoillani.
“Nessie, Edward. Jättäisittekö meidät hetkeksi?” kysyin ja vilkaisin Nessietä. Hänen katseensa oli pelokas.
“Totta kai”, Nessie sanoi ja suukoti huuliani kevyesti kuiskaten hiljaa. “Älä luulekaan”
Hymähdin vain ja odotin jo tulevaa keskustelua Bellan kanssa.
   
“Sinä olet onnellinen”, Bella totesi tutkien minua.
“Hyvästi, Bella” sanoin kylmästi ilman ystävyyden häivääkään. Kaikki ystävyys oli haihtunut ja kauan sitten.
“Anteeksi?” Bella kysyi selvästi loukkaantuneena.
“Niin? Hyvästi. Elä onnellinen elämä… niin minä ainakin aion tehdä”, sanoin kylmästi ja vilkutin kädelläni.
“Minä haluan sinut”, Bella sanoi hiljaa ja katseellaan yritti vedota minuun.
“Sinä olet myöhässä. Olet iljettävä enkä ikinä usko kuinka rakastuin sinuun”, sanoin ja käännyin lähteäkseni.
“MINÄ TEIN VIRHEEN!”
“Niin minäkin”, kuiskasin ja kiersin käteni Nessien ympärille joka tuli hymyillen minua vastaan. Ensimmäisen kerran moneen vuoteen tunsin olevani onnellinen.

Yksi houkutuksista nujerrettu.

m holding on your rope
Got me ten feet off the ground
I'm hearin what you say but I just can't make a sound
You tell me that you need me
Then you go and cut me down, but wait
You tell me that you're sorry
Didn't think I'd turn around, and say

That It's too late to apologize, it's too late
I said it's too late to apologize, it's too late”
« Viimeksi muokattu: 18.11.2012 20:41:29 kirjoittanut niiina »