// Alaotsikko: Harry/Draco, angst
Nimi: Lasilinnuista
Ikäraja: S
Hahmot ja paritus: Harry/Draco + tosiystävä!Hermione
Genre: angstiin taittuvaa dramaa
Varoitukset: maininta verestä?
Summary: Another lonely day, with no one here but me, oh / More loneliness than any man could bear / Rescue me before I fall into despair, ohMusiikki: 30 Seconds To Mars - Message In A BottleAN: Piristystä
puoliprolle, ymmärrät varmaan.
OTP10: Harry/Draco, Tutut ja tuntemattomat tuvat: luihuiset, FF10: 08. sanat, FF100: 71. rikkiLasilinnuistaLasinsirpaleet makasivat lattialla, valo yritti kurkotella tummien verhojen välistä niitä värittämään mutta säteet olivat hiukan liian lyhyitä, hiukan liian heikkoja. Lasilintu virui särjettynä vasten kivilattiaa, siivet katkenneina ja pyrstö täynnä ohuita säröjä, vihreä nauha sen kaulan ympärillä muistutti entisestä lahjasta ja kevyestä suudelmasta (
”kiitos rakas”).
Ovi aukesi narahtaen.
”Harry?” Ääni väreili jännityksestä, hiljainen henkäys kieli kauhusta. Pähkinänruskeat silmät vilkuilivat huonetta, laajenivat nähdessään veriroiskeita verhoissa, lasilinnun särkyneenä lattialla. Hermione kyykistyi ja keräsi pirstaleet varovasti, yhden kerrallaan käteensä. Hän katsahti lasilinnun edelleen kirkkaisiin silmiin ja hänen mielessään kävi ajatus, että sumenisivatko ne ajan myötä. Lakanoiden kahahdus palautti hänet mietteistään ja hän nousi ylös, työntäen lasinsirpaleet taskuunsa.
Varovasti astellen Hermione kiersi toisen sängyn viereen ja veti punakirjaillun verhon sivuun. Tummien petivaatteiden välistä näkyi tummat, sotkuiset hiukset sekä kapeat kädet, jotka puristivat tyynyä pakonomaisesti. Tyttö puraisi huultaan (
”miksi minä tulin?”) ja istahti sängylle (
”en minä osaa!”).
”Onko se… onko se totta?” ääni kaivautui jostain untuvapeiton alta esiin vaimeana, mutta Hermione kuului jokaisen tavun. Hän epäröi hetken, varpaita kipristeli halusta valehdella ja kieltää kaikki.
”Hän on idiootti”, tyttö sanoi hiljaa.
”Ei ole.”
”Mitä minun kuuluu sanoa? Minusta Draco on idiootti, minusta on väärin että hänellä on kuumetta sen idiootin aiheuttaman stressin takia!” Hermione nielaisi kuuluvasti.
”Ja minusta on niin kamalaa, etten voi halata häntä juuri nyt.”Hän työnsi kätensä kaavun taskuihin ja viilsi etusormensa lasilinnun siipeen. Varovasti hän onki jokaisen sirun taskustaan ja asetteli ne kämmenelleen miettien; taikasauva löytyi povitaskusta ja lyhyen loitsun voimasta lasilintu räpytteli siipiään ja kirkkaita silmiään. Hermione laski linnun puiselle yöpöydälle, hipaisi sormillaan pojan kämmenselkää ennen kuin nousi ylös.
”Minä olen täällä”, hänen teki mieli sanoa, mutta ei uskaltanut.
I hope that someone gets my
Message in a bottle, yeah